Mikko Sjöberg kirjoitti:
samalla energialla ja rahalla joka hukataan MH-testiin, niin saataisiin aikaiseksi jotakin oikeasti merkityksellistä.
Uteliaana kysyn, mikä mielestäsi voisi olla tällaista oikeasti merkityksellistä? Kaikki kovasti puhuu että pitäisi tehdä päätöksiä, ja suunnata resursseja oikeasti tärkeisiin asioihin jne. Mitä nämä tällaiset voisivat olla?
Mikko Sjöberg kirjoitti:Tiedän myös, että mm. K.Kodis on valnmistelemassa ryhmänsä kanssa tarkempaa arvostelua VIK:n osalta mikä entisestään nostaa kokeen arvoa ja arvostelun merkitystä.
Täähän on hyvä juttu! Olisi mielenkiintoista tietää mitä asioita tarkennetaan ja lisäillään (?).
Kuinka pian ympäristön vaikutusalkaa? Itsellä on laatikossa 3 viikkoisia pentuja, ja väitän että olen jo nyt vaikuttanut niihin suhteessa ympäristöön. Toinen uros on ehdoton lempparipentuni, tietysti lähtökohtana oli sen ulkonäkö, semmoinen pieni nalle. Vaikka kuinka yrittää käsitellä kaikkia tasapuolisesti, niin jotenkin sitä enemmän vetelee juuri kyseisen pennun kanssa sormikoukkua, ja vaikka pennut ovat olleet vasta päiviä näkökykyisiä/kuulevia niin jo nyt tämä pentu kipuaa ensimmäisenä syliini, ja sitä kautta jo syntyneet piirteet korostuvat. Eli luonteen vääristyminen alkaa jo tässä vaiheessa, ja varmasti se tulee myös vaikuttamaan pennun valintaan, ja sitä kautta asia edelleen korostuu. Saati sitten ne muut asiat mitä koira kohtaa /sille koulutetaan.
Tuosta haukkumisesta ja väistämisestä tulee tietty ensimmäisenä mieleen konflikti. Ohjaaja, joka normaalisti joko vahvistaa tai kieltää tekemisen, seisookin yht'äkkiä passiivisena. Koiralla on ehkä halu mennä leikkimään, mutta sitä on kielletty, ja nyt sitten mukana on täysin luonnottomasti käyttäytyvä ihminen. Vai onko tosiaan hyvän koiran merkki se, että sitä ei hetkauta mitä ohjaaja tekee, tai mitä siltä on vastaavissa tilanteissa aiemmin vaadittu.
Toki kaikki vaikuttaa koulutuksessakin, mutta pidän tärkeämpänä tositetta että koira on oikeasti koulutettavissa, ja se myöskin on koulutettu, kuin testiä tai kuvausta kuinka hyvä koira ehkä ominaisuuksiltaan on.
Ymmärän MH:n kritiikin, mutta miksi taistella tuulimyllyjä vastaan.
Aivan turhaa. Koiria saa kasvattaa kaikki ihmiset Suomessa. Millään ei voida luoda sellaista järjestelmää, että se karsisi pois kasvattajia. Se on se yksilön vapaus nääs.
Ainoa keino on luoda tietylle populaatiolle oma organisaatio/jalostusohjelma. Se jalostusohjelma on maailmanlaajuinen, joten liian pieneksi homma ei mene. Tälläisessa organisaatiossa pystytään luomaan omat vaatimukset. Ne täyttäessään kasvattaja pääsee mukaan ja se on myös kanava markkinoida näitä koiria tietyille kohderyhmille.
Hang Around -tyyppejä se ei tarvitse. Niitä jotka ottavat muiden työn tuloksen omaan markkinointiinsa ja sitten lappaavat täys laidallisen sontaa tekijöiden niskaan.
Urosten omistajien kannattais hieman katsoa kenelle niitä rekkujaan lykkää. Olkoonkin että raha on hyvä houkutin.
Minusta on moraalisesti arvelutavaa kasvattaa "oman vision" mukaan koiria ja ottaa muiden työstä vain se hedelmä ja samalla jukisesti pilkata, ilkkua näiden tekijöiden ajatusmaailmaa sekä koiramateriaalia. Se on kaksinaamaisuutta.
Jos haluaa kasvattaa tietyn ideologian mukaan -niin noudattaa sitä sitten kokonaan sekä omassa koulutuksessaan että jalostuksessaan.
Turha siitä on vaahdota, jos joku testaa tai on testaamatta jollain testillä koiriaan. Hän voi sitä hyödyntää markkinoinnissan. Tehdä oman populaationsa ja kohderyhmänsä mukaisen päätelmän tuloksista. Mitä se on meiltä pois. Saksanpaimenkoiran populaatiota on niin hajallaan, ettei vasemmankäden tekemiset vaikuta oikean käden hommiin mitenkään. Solidaarisuus kuitenkin "oman populaation" sisällä olisi suotavaa.
Liitolla on vaikea työ saada näin hajanainen seurakunta samalle viivalle -enkä tiedä onko se edes tarpeellista.
Yksi rotujärjestö, monta rotua saman nimikkeen alla. Se on nykyisyys -jopa tulevaisuus.
Osallistuin koirani -spu 13 kk- kanssa MH-kuvaukseen. Käsityksiäni eivät leimaa ennakkoluulot, toisten mielipiteet tai ylenpalttinen euforia uuden edessä. Tarkastelin tilannetta kriittisesti, mutta avoimin mielin. Tilaisuus oli hyvin organisoitu ja se sujui juohevan määrätietoisesti. Minua miellytti testinjohtajan, avustajien, varsinaisen kuvaajan ja jopa yleisön paneutuminen asiaan. Tiukasta objektiivisuudesta ja jämäkkyydestä huolimatta MH-kuvauksen suorittajien ystävällinen suhtautuminen koirakkoon säilyi koko testin ajan. Se lisäsi koiran ohjaajan asennoitumista omaan tehtäväänsä ennakkoluulottomasti ja jännittämättä. Testi ei jäänyt pelkästään kivan leikin tasolle, vaan uskon sillä olevan merkitystä valittaessa koiralle sen taipumuksia vastaava oikea harrastusmuoto. Laajemmin tietokannasta on hyötyä koko koiraharrastuksessa, oli kyse mistä rodusta tahansa.
Koirani lienee näilläkin sivuilla kyseenalaistettu â€näyttelyesineâ€. Jo saavutetut ulkonäkömeriitit eivät tee koirastani käyttölinjaista koiraa huonompaa. Saamani kirjallinen kuvaus –beskrivning- vahvisti omat havaintoni: koira on itsevarma, rauhallinen, utelias, peloton, saalisviettinen ja sosiaalisesti avoin. Nyt on helppo lähteä harrastamaan käyttökoirille kuuluvia aktiviteetteja komeasta ulkonäöstä huolimatta. Ihmisten mustavalkoinen ajattelu ja kaiken uuden torjuminen eivät palvele koiraharrastuksessa ketään.
Heippa vaan Anneli!
No teillä onkin ihan hyvä koira. Minäkin käyttölinjan vankkumattomana kannattajana olen iloinen koirastanne. Se on hyvä harrastuskoira "kauneudestaan" huolimatta
