MH
-
maiju savolainen
Ehdottomasti samaa mieltä Mian kanssa.
Nyt pitää ajatella koko rodun kantaa. Onhan MH todella tuhat kertaa parempi kuin ei mitään. Tai vanha Suomen luonnetesti. Totuus on kuitenkin se (jonka kaikki tietää), että liian vähän koiria koulutetaan ja menee suojelukokeeseen, jossa ominaisuuksia voidaan mitata.
Nyt pitäisi saada suuret massat liikeelle. SPL:n piirissä on satavarmasti henkilöitä, joiden koiranlukutaito on sitä luokkaa, että tällaisella testillä saadaan esille koiran perimässä olevia ominaisuuksia.
Nyt pitää ajatella koko rodun kantaa. Onhan MH todella tuhat kertaa parempi kuin ei mitään. Tai vanha Suomen luonnetesti. Totuus on kuitenkin se (jonka kaikki tietää), että liian vähän koiria koulutetaan ja menee suojelukokeeseen, jossa ominaisuuksia voidaan mitata.
Nyt pitäisi saada suuret massat liikeelle. SPL:n piirissä on satavarmasti henkilöitä, joiden koiranlukutaito on sitä luokkaa, että tällaisella testillä saadaan esille koiran perimässä olevia ominaisuuksia.
-
Maija Lehto
-
Tuula Siimes
Kaikille niille jotka nyt sitten ihmettelevät mitä se MH-testi oikeastaan onkaan laitan tähän pari linkkiä
http://www.animal.helsinki.fi/people/kamaki/PES.html
http://personal.inet.fi/yhdistys/rrfinl ... nuoret.xls
http://personal.inet.fi/yhdistys/rrfinl ... kuiset.xls
Testistä en ole vielä mitään mieltä kun en ole sitä nähnyt.
Testeistä yleensä olen sitä mieltä että kyllä sieltä ne ääripäät yleensä löytyvät ja karsiutuvat, tosin löytää ne varmaan muutenkin.
Sama kokeissa, ääripäät löytyvät ja karsiutuvat, jäljelle jää kuitenkin vielä suuri määrä luonnevariaatioita, jotkut niistä miellyttävät joitakin ihmisiä ja toiset toisia. Näin se vaan on eikä tätä tosiasiaa muuta mikään, eikä tarvitsekaan muuttaa.
Siitä on kuitenkin huolehdittava että saksanpaimenkoiran ominaisuudet säilyvät, koiria on koulutettava ja kokeissa käytettävä, muuten meillä ei ole kohta käyttökoiria vaan sohvaperunat valtaavat tämän rodun.
Hups, menipähän taas vähän aiheen vierestä...
http://www.animal.helsinki.fi/people/kamaki/PES.html
http://personal.inet.fi/yhdistys/rrfinl ... nuoret.xls
http://personal.inet.fi/yhdistys/rrfinl ... kuiset.xls
Testistä en ole vielä mitään mieltä kun en ole sitä nähnyt.
Testeistä yleensä olen sitä mieltä että kyllä sieltä ne ääripäät yleensä löytyvät ja karsiutuvat, tosin löytää ne varmaan muutenkin.
Sama kokeissa, ääripäät löytyvät ja karsiutuvat, jäljelle jää kuitenkin vielä suuri määrä luonnevariaatioita, jotkut niistä miellyttävät joitakin ihmisiä ja toiset toisia. Näin se vaan on eikä tätä tosiasiaa muuta mikään, eikä tarvitsekaan muuttaa.
Siitä on kuitenkin huolehdittava että saksanpaimenkoiran ominaisuudet säilyvät, koiria on koulutettava ja kokeissa käytettävä, muuten meillä ei ole kohta käyttökoiria vaan sohvaperunat valtaavat tämän rodun.
Hups, menipähän taas vähän aiheen vierestä...
-
Päivi Ollikka
Näin videon kasvattajapäivillä. Varmaan ihan kiva juttu katsoa oman koiran reaktioita...mutta ei muuta. Kivaa puuhastelua oman "rakkaan" kanssa...(oonkohan nyt rankka 
)
Se videossa esiintyvä koira oli kammottava. Kuus metrii maata päälle ja kasvattaja hirteen
Mut järjestäkööt ja tehkööt -keltäänhän se ei ole pois.
)Se videossa esiintyvä koira oli kammottava. Kuus metrii maata päälle ja kasvattaja hirteen
Mut järjestäkööt ja tehkööt -keltäänhän se ei ole pois.
-
Ville Salmia
Maalimiehet ovat aktiivisesti keskustelleet aiheesta. Niinkuin täälläkin on esiintynyt puheenvuoroja sekä puolesta että vastaan. Itse olen sen kannalla että pitäisi odottaa että Dr. Raiser saa valmiiksi ehdotelmansa jalostustarkastukseen liitettävästä (mahdollisesta) testistä. No tässähän on tietty eri kohderyhmä. Kysymys on lähinnä niistä koirista jotka muuten jäävät takapihalle räksyttämään. Kyllähän koulutus oli se melkeinpä mitä vaan ,antaa koiranlukutaitoiselle koko ajan tietoa.
Tähän MH-testin yhteyteen haluaisin kuitenkin heittää muutaman kysymyksen. Kuinka luotettavaa tietoa saadaan testillä joka mittaa hetkellistä reaktiota? Kuinka visuaalliset reaktiot saadaan kuvannettua niin tyhjentävästi ja yksiseliiteisesti ,että ne vielä säilyttävät vertailukelpoisuutensa ? Ja viimeiseksi mitä hyödymme näistä tiedoista?
Ja säilyttääkö SchH - koe paikkansa rodunomaisena "testerinä" , vai alkaako tästä lopullinen alennustila?
Ilman sarvia ja hampaita,
Ville Salmia
Tähän MH-testin yhteyteen haluaisin kuitenkin heittää muutaman kysymyksen. Kuinka luotettavaa tietoa saadaan testillä joka mittaa hetkellistä reaktiota? Kuinka visuaalliset reaktiot saadaan kuvannettua niin tyhjentävästi ja yksiseliiteisesti ,että ne vielä säilyttävät vertailukelpoisuutensa ? Ja viimeiseksi mitä hyödymme näistä tiedoista?
Ja säilyttääkö SchH - koe paikkansa rodunomaisena "testerinä" , vai alkaako tästä lopullinen alennustila?
Ilman sarvia ja hampaita,
Ville Salmia
-
Anja Lehikoinen
Taidan kaivaa verta taas nenästäni, mutta katselen asioita vähän toiselta kannalta, ehkä siksi että elämääni on läheltä liipannut niin monta muutakin rotua kuin saksanpaimenkoira. MH-testi ei varmasti pelasta saksanpaimenkoiran käyttöominaisuuksia, ei niitä pelasta mikään testi/koe niin kauan kun sanat eivät muutu lihaksi, niin kauan kun jalostuksessa ei todellista karsintaa tapahdu. Saksanpaimenkoiraliitto näyttää olevan aivan liian iso ja egosentrinen organisaatio, että sen sisältä kyettäisin löytämään yhteinen sävel rodun hyväksi. Kun yhdelle kumarrat, toiselle pyllistät ja sota on valmis. Vanha totuus on, että niin kauan, kun asiat eivät pysy asioina, ei edistystä tapahdu.
Saksanpaimenkoiria rekisteröidään tuhatkunta (?)vuodessa. Kuinka suuri osa tästä vuotuisin syntyvästä määrästä ikinä jalostustarkastetaan tai kilpailee SchH-kokeissa tai parjatuissa kotimaisissa lajeissa tai edes luonnetestataan?
Mitä sitten erilaisiin testeihin tulee, niin siitä huolimatta, että nonsaleeraatte ne maanrakoon, ne ovat monelle rodulle parempi vaihtoehto kuin ei mitään.
Nyt kun keskustelu MH:stä käy vilkkaana, odotan mielenkiinnolla Canis Mythoksen 2.4. pidettävää kasvattajaluentosarjan osaa, jossa Riitta Lapinleimu luennoi koirien luonteen ja käyttöominaisuuksien jalostamisesta ja Heljä Marjamäki, kennel Punasukasta Mh-testistä eli luonnekuvauksesta. Riitta Lapinleimun nimi veti ilmoittautumaan, mutta mielenkiinnolla odotan, mitä Marjamäki MH-testistä kertoo. Hänhän on tuottanut Ruotsista testaajia testaamaan kasvattejaan.
Saksanpaimenkoiria rekisteröidään tuhatkunta (?)vuodessa. Kuinka suuri osa tästä vuotuisin syntyvästä määrästä ikinä jalostustarkastetaan tai kilpailee SchH-kokeissa tai parjatuissa kotimaisissa lajeissa tai edes luonnetestataan?
Mitä sitten erilaisiin testeihin tulee, niin siitä huolimatta, että nonsaleeraatte ne maanrakoon, ne ovat monelle rodulle parempi vaihtoehto kuin ei mitään.
Nyt kun keskustelu MH:stä käy vilkkaana, odotan mielenkiinnolla Canis Mythoksen 2.4. pidettävää kasvattajaluentosarjan osaa, jossa Riitta Lapinleimu luennoi koirien luonteen ja käyttöominaisuuksien jalostamisesta ja Heljä Marjamäki, kennel Punasukasta Mh-testistä eli luonnekuvauksesta. Riitta Lapinleimun nimi veti ilmoittautumaan, mutta mielenkiinnolla odotan, mitä Marjamäki MH-testistä kertoo. Hänhän on tuottanut Ruotsista testaajia testaamaan kasvattejaan.
-
Esa Koivulahti
Villen kanssa täysin samaa mieltä että koulutus tuottaa parhaan tiedon ja SchH koe "mittarina" ominaisuuksien suhteen kertoo meille että koira voi ylittää minimivaatimus riman ja sitä voitaisiin siis ominaisuuksien puolesta käyttää jalostukseen, tämän lisäksi sen pitäisi olla luonnollisesti terve ja rakenteeltaan rotumääritelmän mukainen!
Anja Lehikoinen viittaa täysin oikeaan asiaan, jos esim. nämä asiat voitaisiin sisällyttää jalostukseen (lue rekisteröinnin) käytön edellytykseksi voitaisiin olettaa että koirien ominaisuudet paranisivat! Tiedän itse ja niin tietää Villekin että varmasti tälläinen vaatimus ei tule menemään läpi. Miksi? Kaikki eivät ajattele asiaa saksanpaimenkoiran parhaaksi vaan ihmisten ajattelua ohjaa monessa eri yhteydessä RAHA! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että lakiin pitäisi laittaa että saksanpaimenkoiran voi omistaa vain ihminen joka sen kouluttaa ja sillä osallistuu edes johonkin kokeeseen tai vast. En usko että tämäkään esitys tulee koskaan menemään läpi.
SchH koe niin kuin kaikki missä ohjaaja/omistaja joutuu nostamaan pepun soffalta ja tekemään jotain muutakin kun raahautumaan paikalle, eivät tule VALITETTAVASTI koskaan meillä olemaan niin merkittäviä tiedonkeruunsa osalta että sillä voidaan vaikuttaa rotuun laajemmalti. Rekisteröintimäärä lähes parituhatta koiraa joista kokeisiin (kaikkiin kokeisiin) osallistuu vain muutama prosentti! Siitä huolimatta MH ei saa, eikä mielestäni voikaan tulla korvaamaan mitään koejärjestelmästä tai koulutuksen tärkeydestä yleensä!
Tarvitaan kuitenkin ehdottomasti testausmenetelmä jolla voidaan saada TIETOA koko kannasta laajemmin! Onko se sitten MH vai joku muu vastaava onkin hyvä kysymys? Itse näen MH:n osalta monia hyviä asioita ja mahdollisuuksia, toisaalta jos saisin testiä muokata voisi se olla sisällöltään hieman erilainen, toisaalta niin se varmasti olisi jos jokainen täälläkin kirjoittaja saisi näin tehdä ja silloin myös yksi tärkeä asia eli vertailtavuus muiden pohjoismaiden osalta häviäisi! MH hyviä puolia ovat ehdottomasti koko järjestelmän pyrkiminen siihen että tilaisuudet ovat mahdollisimman vakioituja ja arvostelu ei tapahdu subjektiivisesti.
Vaikka MH tuottaa koirassa reaktioita niin väitän että ne kertovat kuitenkin koirasta tärkeää tietoa! Jos ja kun tämänkaltainen järjestelmä otetaan käyttöön on siihen helppo lisätä myös muita tärkeinä pidettäviä asioita esimerkkinä paino/koko ym. ym. Voidaan sanoa että onko tieto tärkeää? Henkilökohtaisesti puhuttaessa käyttökoirasta pidän asiaa tärkeänä ja mikäli tämänkaltaisista asioista voimme kerätä tietoa ja sitä vertailla, niin sehän pelkästään hyvä? Johtopäätöksiä tiedoista pitää luonnollisesti tehdä niin kasvattajien kun rotujärjestön toimesta ja se onkin ihan eri keskustelun aihe!
Parhaana asiana pidän jo nyt sitä että asiasta on noussut vilkasta keskustelua, tämä voi tuottaa tulevaisuudessa jotain hyvääkin saksanpaimenkoiran hyväksi?
Anja Lehikoinen viittaa täysin oikeaan asiaan, jos esim. nämä asiat voitaisiin sisällyttää jalostukseen (lue rekisteröinnin) käytön edellytykseksi voitaisiin olettaa että koirien ominaisuudet paranisivat! Tiedän itse ja niin tietää Villekin että varmasti tälläinen vaatimus ei tule menemään läpi. Miksi? Kaikki eivät ajattele asiaa saksanpaimenkoiran parhaaksi vaan ihmisten ajattelua ohjaa monessa eri yhteydessä RAHA! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että lakiin pitäisi laittaa että saksanpaimenkoiran voi omistaa vain ihminen joka sen kouluttaa ja sillä osallistuu edes johonkin kokeeseen tai vast. En usko että tämäkään esitys tulee koskaan menemään läpi.
SchH koe niin kuin kaikki missä ohjaaja/omistaja joutuu nostamaan pepun soffalta ja tekemään jotain muutakin kun raahautumaan paikalle, eivät tule VALITETTAVASTI koskaan meillä olemaan niin merkittäviä tiedonkeruunsa osalta että sillä voidaan vaikuttaa rotuun laajemmalti. Rekisteröintimäärä lähes parituhatta koiraa joista kokeisiin (kaikkiin kokeisiin) osallistuu vain muutama prosentti! Siitä huolimatta MH ei saa, eikä mielestäni voikaan tulla korvaamaan mitään koejärjestelmästä tai koulutuksen tärkeydestä yleensä!
Tarvitaan kuitenkin ehdottomasti testausmenetelmä jolla voidaan saada TIETOA koko kannasta laajemmin! Onko se sitten MH vai joku muu vastaava onkin hyvä kysymys? Itse näen MH:n osalta monia hyviä asioita ja mahdollisuuksia, toisaalta jos saisin testiä muokata voisi se olla sisällöltään hieman erilainen, toisaalta niin se varmasti olisi jos jokainen täälläkin kirjoittaja saisi näin tehdä ja silloin myös yksi tärkeä asia eli vertailtavuus muiden pohjoismaiden osalta häviäisi! MH hyviä puolia ovat ehdottomasti koko järjestelmän pyrkiminen siihen että tilaisuudet ovat mahdollisimman vakioituja ja arvostelu ei tapahdu subjektiivisesti.
Vaikka MH tuottaa koirassa reaktioita niin väitän että ne kertovat kuitenkin koirasta tärkeää tietoa! Jos ja kun tämänkaltainen järjestelmä otetaan käyttöön on siihen helppo lisätä myös muita tärkeinä pidettäviä asioita esimerkkinä paino/koko ym. ym. Voidaan sanoa että onko tieto tärkeää? Henkilökohtaisesti puhuttaessa käyttökoirasta pidän asiaa tärkeänä ja mikäli tämänkaltaisista asioista voimme kerätä tietoa ja sitä vertailla, niin sehän pelkästään hyvä? Johtopäätöksiä tiedoista pitää luonnollisesti tehdä niin kasvattajien kun rotujärjestön toimesta ja se onkin ihan eri keskustelun aihe!
Parhaana asiana pidän jo nyt sitä että asiasta on noussut vilkasta keskustelua, tämä voi tuottaa tulevaisuudessa jotain hyvääkin saksanpaimenkoiran hyväksi?
-
Päivi Ollikka
Voi olla, että taas olen liian kulmikas mielipiteineni, mutta: En näe mitään tarvetta testata koiria millä ei tehdä mitään. Jalostukseen käytettävät koirat koulutetaan niin hyvin kuin mahdollista ja siitä saatu tieto käytetään jalostuspartnerin valintaan.
Vain suojeluunkoulutettu koira antaa meille sen tiedon, jota työ/urheilukoira kasvatuksessa tarvitsemme. Lisäisin jalostuskoiralle vielä (ja aion sen omalle koiralle tehdä) suojelutyöskentelyn eri paikoissa, eri tilanteissa ja kokopukuun sekä kopan käytön. Sitten katsotan mitä koira jalostupartnerilta vaatii. Kun vanhemmat on koulutettu ja kaikki linjan koirat -tiedämme mitä ne jättävät. Ei vaikuta mitenkään tieto, jostain kotikoirasta siihen yhtälöön. Tai ainakaan minä en näe sitä tarpeelliseksi (vielä, voihan olla että joskus homma minulle siitäkin aukeaa
)
Vain suojeluunkoulutettu koira antaa meille sen tiedon, jota työ/urheilukoira kasvatuksessa tarvitsemme. Lisäisin jalostuskoiralle vielä (ja aion sen omalle koiralle tehdä) suojelutyöskentelyn eri paikoissa, eri tilanteissa ja kokopukuun sekä kopan käytön. Sitten katsotan mitä koira jalostupartnerilta vaatii. Kun vanhemmat on koulutettu ja kaikki linjan koirat -tiedämme mitä ne jättävät. Ei vaikuta mitenkään tieto, jostain kotikoirasta siihen yhtälöön. Tai ainakaan minä en näe sitä tarpeelliseksi (vielä, voihan olla että joskus homma minulle siitäkin aukeaa
)-
Tuula Siimes
Mistähän se Päpä löytää linjan jonka kaikki edustajat on koulutettu kokeeseenPäivi Ollikka kirjoitti:Voi olla, että taas olen liian kulmikas mielipiteineni, mutta: En näe mitään tarvetta testata koiria millä ei tehdä mitään. Jalostukseen käytettävät koirat koulutetaan niin hyvin kuin mahdollista ja siitä saatu tieto käytetään jalostuspartnerin valintaan.
Vain suojeluunkoulutettu koira antaa meille sen tiedon, jota työ/urheilukoira kasvatuksessa tarvitsemme. Lisäisin jalostuskoiralle vielä (ja aion sen omalle koiralle tehdä) suojelutyöskentelyn eri paikoissa, eri tilanteissa ja kokopukuun sekä kopan käytön. Sitten katsotan mitä koira jalostupartnerilta vaatii. Kun vanhemmat on koulutettu ja kaikki linjan koirat -tiedämme mitä ne jättävät. Ei vaikuta mitenkään tieto, jostain kotikoirasta siihen yhtälöön. Tai ainakaan minä en näe sitä tarpeelliseksi (vielä, voihan olla että joskus homma minulle siitäkin aukeaa
Mun mielestä kun linjaa edustaa muutkin kuin jalostukseen käytetyt yksilöt :eitietoo:
-
Leo Kuivala
MH-testi puoltaa varmasti paikkansa. Se antaa kohtuullisen varmasti hyvää ja puolueetonta tietoa koiran käyttöominaisuuksista. Kokonaan toinen juttu on, että mihin niitä tavoiteltuja käyttöominaisuuksia tarvitaan?
Poliisin, rajan ja armeijan tehtävät ovat nykyään sellaisia, että koirilla laajemmassa mittakaavassa on tosiasiallista operatiivista käyttöä vain erityisetsinnöissä, räjähde-, huume- ja hajutunniste-etsinnöissä.
Voimankäyttövälineenä ja maastoetsinnöissä koira alkaa olla taakse jäänyttä elämää, työkoira on nykyään enemmänkin ennalta estävässä mielessä näyttelyesine kuin työkalu. Järjestyksenvalvonta- ja vartiointitehtävissä koiran akuutti käyttö ei ole nykyään mahdollista kuin ihan poikkeustapauksissa, lähinnä hätävarjelutilanteissa.
Mihin niitä hyviä käyttökoiria sitten tarvitaan... kentälle harrastajien käyttöön. Pitääkö koiran silloin pelittää kokosuojapuku- ja koppatreeneissä viimeisen päälle vai riittääkö sille, että se menee muodollisesti hihaan kiinni ja irrottaa käskystä?
LeKu
Poliisin, rajan ja armeijan tehtävät ovat nykyään sellaisia, että koirilla laajemmassa mittakaavassa on tosiasiallista operatiivista käyttöä vain erityisetsinnöissä, räjähde-, huume- ja hajutunniste-etsinnöissä.
Voimankäyttövälineenä ja maastoetsinnöissä koira alkaa olla taakse jäänyttä elämää, työkoira on nykyään enemmänkin ennalta estävässä mielessä näyttelyesine kuin työkalu. Järjestyksenvalvonta- ja vartiointitehtävissä koiran akuutti käyttö ei ole nykyään mahdollista kuin ihan poikkeustapauksissa, lähinnä hätävarjelutilanteissa.
Mihin niitä hyviä käyttökoiria sitten tarvitaan... kentälle harrastajien käyttöön. Pitääkö koiran silloin pelittää kokosuojapuku- ja koppatreeneissä viimeisen päälle vai riittääkö sille, että se menee muodollisesti hihaan kiinni ja irrottaa käskystä?
LeKu
-
Mikko Sjöberg
Nyt Leo puhut asioista joista et nähtävästi tiedä yhtään mitään!
Ensinnäkin MH-testi EI puolla paikkaansa käyttöominaisuuksia mittaavana testinä, korkeintaan se kertoo seurakoirasta sen, että onko se koira vai sattuiko tädille nyt testipäivänä kissa mukaan...
Toiseksi, nykyisin raaistuvassa rikolliskontakteissa, niin poliisin kuin rajavartiolaitoksenkin osalta voin sanoa, että koiran tarve nimenomaan voimankäyttövälineenä kasvaa vuosittain. Mainitsit itsekin ennaltaestävän merkityksen joka on tietysti erittäin tärkeää jotta voimankäyttötilanteeseen ei edes ajauduttaisi, mutta valitettavasti näin ei aina tapahdu. Esim. pääkaupunki seudulla koiraa käytetään voimankäyttövälineenä keskimäärin kerran kuukaudessa, hiljaisimmissa poliisipiireissä teitysti vähemmän. Koiranohjaajat ovat itse huolissaan nykyisen materiaalin sopivuudesta työkoiriksi. Vai antaisitko sinä henkesi ja työkaverisi hengen sellaisen koiran varaan jota ei ole pystytty kouluttamaan suojelutehtävään? Hyvällä työkoiralla on paikkansa yhteiskunnassa nyt ja aina.
Kolmanneksi, mainitsemasi harrastajakenttä on juuri se voimavara jolla Suomalaiset työkoiranohjaajat saavat toimivat työkoiransa. Tavalliset ihmiset kasvattavat koiria, tavalliset ihmiset niillä harrastavat ja samaiset tavalliset ihmiset keräävät tietoa pystyäkseen jalostamaan entistä työkykyisempiä koiria niin harrastus kuin työkoiriksikin. Hyvä käyttökoira on niin virkakunnan kuin harrastajienkin yhteinen asia ja yhteinen etu.
Perehdy asiaan syvemmin niin ymmärrät asian hieman toisin...
Mikko
Ensinnäkin MH-testi EI puolla paikkaansa käyttöominaisuuksia mittaavana testinä, korkeintaan se kertoo seurakoirasta sen, että onko se koira vai sattuiko tädille nyt testipäivänä kissa mukaan...
Toiseksi, nykyisin raaistuvassa rikolliskontakteissa, niin poliisin kuin rajavartiolaitoksenkin osalta voin sanoa, että koiran tarve nimenomaan voimankäyttövälineenä kasvaa vuosittain. Mainitsit itsekin ennaltaestävän merkityksen joka on tietysti erittäin tärkeää jotta voimankäyttötilanteeseen ei edes ajauduttaisi, mutta valitettavasti näin ei aina tapahdu. Esim. pääkaupunki seudulla koiraa käytetään voimankäyttövälineenä keskimäärin kerran kuukaudessa, hiljaisimmissa poliisipiireissä teitysti vähemmän. Koiranohjaajat ovat itse huolissaan nykyisen materiaalin sopivuudesta työkoiriksi. Vai antaisitko sinä henkesi ja työkaverisi hengen sellaisen koiran varaan jota ei ole pystytty kouluttamaan suojelutehtävään? Hyvällä työkoiralla on paikkansa yhteiskunnassa nyt ja aina.
Kolmanneksi, mainitsemasi harrastajakenttä on juuri se voimavara jolla Suomalaiset työkoiranohjaajat saavat toimivat työkoiransa. Tavalliset ihmiset kasvattavat koiria, tavalliset ihmiset niillä harrastavat ja samaiset tavalliset ihmiset keräävät tietoa pystyäkseen jalostamaan entistä työkykyisempiä koiria niin harrastus kuin työkoiriksikin. Hyvä käyttökoira on niin virkakunnan kuin harrastajienkin yhteinen asia ja yhteinen etu.
Perehdy asiaan syvemmin niin ymmärrät asian hieman toisin...
Mikko
-
Kari Kiiveri
-
Jarko Ahonen
-
Birgit Johansson
Koivulahden kirjoitus oli hyvä. On tosi hyvä, että liitto yrittää tehdä jotain tiedon keräämiseksi. Vaikka testi onkin hetkellinen, voi sen avulla erottua edes ne kaikkein surkeimmat. Jos koko rotua ajattelee, jostain on aloitettava, eiköhän sitä testiä sitten kehitetä aina vaan enempi rodulle sopivaksi kunhan kokemus siitä karttuu.
Kuka tietää, vaikka viiden tai kymmenen vuoden seulonnalla alkaisi näkyäkin eroja eri suvuissa...
Suojeluharrastajien on ihan turha ottaa testistä päänvaivaa, ne koirat kun tulee testattua käytännön treeneissäkin. Iso kysymys onkin, miten saada tietoa niistä joita ei treenata. Periyttämiskyvyn seurannan takia pentueen joka yksilöstä pitäisi saada edes jonkinlainen kuva. Ideaalitilanne olisi tietty se, että kaikkia treenattaisiin, mutta sen toteutuminen on aivan mahdoton ajatus. Mun mielestä jos pennun ostaja ostaa koiran johonkin muuhun tarkoitukseen kuin suojeluun (kansallisiin tms), olisi tälläisen testin "vaatimuspakko" helppo myyntihetkellä jo sitoa kauppaan, aivan kuten luustokuvaukset. Joku voi tehdä toisin, mut aika hankalaa on myyntiehtoihin laittaa koiran koulutus suojeluun pakolliseksi (on monen vuoden prosessi), kun ihmisillä kuitenkin elämän tilanteet jne. muuttuu helposti siitä mitä ne on olleet ostohetkellä. Siksi toiseksi Suomessa on vain muutama kasvattaja, joilla ehkä on edes "varaa" toimia näin, se tapahtuu sitten kun koirat itse on näyttönsä antaneet.
Kuka tietää, vaikka viiden tai kymmenen vuoden seulonnalla alkaisi näkyäkin eroja eri suvuissa...
Suojeluharrastajien on ihan turha ottaa testistä päänvaivaa, ne koirat kun tulee testattua käytännön treeneissäkin. Iso kysymys onkin, miten saada tietoa niistä joita ei treenata. Periyttämiskyvyn seurannan takia pentueen joka yksilöstä pitäisi saada edes jonkinlainen kuva. Ideaalitilanne olisi tietty se, että kaikkia treenattaisiin, mutta sen toteutuminen on aivan mahdoton ajatus. Mun mielestä jos pennun ostaja ostaa koiran johonkin muuhun tarkoitukseen kuin suojeluun (kansallisiin tms), olisi tälläisen testin "vaatimuspakko" helppo myyntihetkellä jo sitoa kauppaan, aivan kuten luustokuvaukset. Joku voi tehdä toisin, mut aika hankalaa on myyntiehtoihin laittaa koiran koulutus suojeluun pakolliseksi (on monen vuoden prosessi), kun ihmisillä kuitenkin elämän tilanteet jne. muuttuu helposti siitä mitä ne on olleet ostohetkellä. Siksi toiseksi Suomessa on vain muutama kasvattaja, joilla ehkä on edes "varaa" toimia näin, se tapahtuu sitten kun koirat itse on näyttönsä antaneet.