Tyhmä kysymys:
(tai itseasiassa olen aina ollut sitä mieltä ettei ole ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on olemassa vaan tyhmiä kysyjiä )
Jos taulukossa ei ole lonkka- tai kyynärtulosta (A-E, 0-3) indeksisarakkeen perässä niin tarkoittaako se että kyseiselle koiralle ei ole otettu huomioon koiran virallista kuvaustulosta, vaan indeksi on laskettu ainoastaan sukulaisten perusteella?
~Marko
Lonkka- ja kyynärindeksit
-
Sirpa Hörkäs
Pitää jättää indeksien tulkinta niille,ketkä sen osaa.-
Juha Puurunen
-
Sonja Lehtinen
Voipi olla että tätä asiaa olen aiemminkin täällä päivitellyt, mutta yhtä asiaa en indekseistä tajua. Eli kyynärnivelien periytyvyysaste sakemannilla 0,15 ja lonkkanivelillä 0,24 eli lonkat ovat selvästi enemmän periytyvä ominaisuus kuin kyynärnivelet, silti koiran oma kuvaustulos vaikuttaa inekseihin huomattavasti enemmän kuin lonkkatulos samoin tekee sisarusten ja kauempien sukulaisten kuvaustulokset.
Eli jos samaan aikaan kuvatuista indekseistä toinen on A/A ja saa tuloksen 113 saa A/B tuloksen 110, kyynärnivelissä taas jos on 0/0 ja saa tuloksen 113 saa 0/1 indeksin 106, ja kun kyseessä on n. 40% vähemmän periytyvä ominaisuus on homma hiukan nurin kurinen. Tietysti voidaan sanoa että mitä vähemmän periytyvä ominaisuus sitä merkittävämpi on indeksi jalostuksen apuna, mutta todellisuudessahan menee myös toisin päin eli mitä vähemmän periytyvä ominaisuus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kaukaisen sukulaisen tuloksella ei ole mitään tekemistä koiran oman perimän kanssa.
Tietysti kyynärnivelindeksien suuri hajonta on helposti selitettävissä sillä että se on harvinaisempi sairaus, 1995-2005 syntyneistä 76% oli 0 kun lonkista A-B on 55% ja 2-3 asteen muutoksia 7% ja lonkkissa D-E 17%, palveleeko kuitenkaan jalostusta harvinaisemman ja vähemmän periytyvän ongelman suurempi painotus( Jos pyritään yli 100 indekseihin).
Eli jos samaan aikaan kuvatuista indekseistä toinen on A/A ja saa tuloksen 113 saa A/B tuloksen 110, kyynärnivelissä taas jos on 0/0 ja saa tuloksen 113 saa 0/1 indeksin 106, ja kun kyseessä on n. 40% vähemmän periytyvä ominaisuus on homma hiukan nurin kurinen. Tietysti voidaan sanoa että mitä vähemmän periytyvä ominaisuus sitä merkittävämpi on indeksi jalostuksen apuna, mutta todellisuudessahan menee myös toisin päin eli mitä vähemmän periytyvä ominaisuus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kaukaisen sukulaisen tuloksella ei ole mitään tekemistä koiran oman perimän kanssa.
Tietysti kyynärnivelindeksien suuri hajonta on helposti selitettävissä sillä että se on harvinaisempi sairaus, 1995-2005 syntyneistä 76% oli 0 kun lonkista A-B on 55% ja 2-3 asteen muutoksia 7% ja lonkkissa D-E 17%, palveleeko kuitenkaan jalostusta harvinaisemman ja vähemmän periytyvän ongelman suurempi painotus( Jos pyritään yli 100 indekseihin).
-
Päivi Ollikka
Saatan olla hirveesti väärässä enkä ole indeksien pointtia oikein ymmärtänyt, koska:
Se luku mikä annetaan kertoo oletuksen perimästä. Ihan sama mitä se tarkka luku on suunnan se näyttää. Tulkitsen asian: Jos alle sadan etsi mikä suvussa mättää ja suhteuta tieto omaan narttuusi. Jos yli sadan etsi tieto ja suhteuta se omaan narttuusi. Indeksi tavallaan kertoo mitä täytyy taustoista tarkistaa. Yleensä sukutauluista sitten löytyy se syntipukki. Silloin pitää katsoa missä polvessa koira vaikuttaa ja millä prosenteilla se huonoa jälkeä jättää. Onko ongelma esim poistunut tietyissä yhdistelmissä jo neljännessä polvessa niin mikä suku on ongelman neljänteen polveen poistanut. Tai kääntäen millaisilla nartuilla on tullut tervettä ja indeksit kukoistaa. Jos nartun perimä on ideaali se kaunistaa uroksen tilastoja eikä näin ollen automaattisesti periytä tervettä.
Indeksi näyttää melko hyvin tulevan yhdistelmän riskit tai kannattaako edes harkita kyseistä yhdistelmää.
Tosin näin suppealla otoksella kuin meillä ja kun lähes kaikki rekut ja niiden suvut jotenkin tuntee ei indeksiarvot ole antaneet mitään uutta, mut onhan niit kiva seurailla. Toisaalta se apu mikä niistä pitäisi olla -eli ei tarvitse sukuja tuntea - sitä ne eivät anna. Tai minä en ainakaan usko pelkkiin lukuihin. Pitää oikeesti tietää ja esim. ulkomailta jälkeläiset ja koira itse.
Lisäksi vielä pitää tietää selkähommelit, periytyvät ominaisuudet yms. Helppoa kasvattaminen ei ole vaikka annettais mitä lukuja ja liirumlaarumeita koirist. Paljon tietoa ja onnea -siinä kait se.
Se luku mikä annetaan kertoo oletuksen perimästä. Ihan sama mitä se tarkka luku on suunnan se näyttää. Tulkitsen asian: Jos alle sadan etsi mikä suvussa mättää ja suhteuta tieto omaan narttuusi. Jos yli sadan etsi tieto ja suhteuta se omaan narttuusi. Indeksi tavallaan kertoo mitä täytyy taustoista tarkistaa. Yleensä sukutauluista sitten löytyy se syntipukki. Silloin pitää katsoa missä polvessa koira vaikuttaa ja millä prosenteilla se huonoa jälkeä jättää. Onko ongelma esim poistunut tietyissä yhdistelmissä jo neljännessä polvessa niin mikä suku on ongelman neljänteen polveen poistanut. Tai kääntäen millaisilla nartuilla on tullut tervettä ja indeksit kukoistaa. Jos nartun perimä on ideaali se kaunistaa uroksen tilastoja eikä näin ollen automaattisesti periytä tervettä.
Indeksi näyttää melko hyvin tulevan yhdistelmän riskit tai kannattaako edes harkita kyseistä yhdistelmää.
Tosin näin suppealla otoksella kuin meillä ja kun lähes kaikki rekut ja niiden suvut jotenkin tuntee ei indeksiarvot ole antaneet mitään uutta, mut onhan niit kiva seurailla. Toisaalta se apu mikä niistä pitäisi olla -eli ei tarvitse sukuja tuntea - sitä ne eivät anna. Tai minä en ainakaan usko pelkkiin lukuihin. Pitää oikeesti tietää ja esim. ulkomailta jälkeläiset ja koira itse.
Lisäksi vielä pitää tietää selkähommelit, periytyvät ominaisuudet yms. Helppoa kasvattaminen ei ole vaikka annettais mitä lukuja ja liirumlaarumeita koirist. Paljon tietoa ja onnea -siinä kait se.
-
Sonja Lehtinen
Toki asia on juuri noin kuin esitit, mutta silti se ei kumoa edellistä ihmettelyäni. Eli jos ja kun tiedetään että jokin ominaisuus on vähemmän periytyvä kuin toinen, sen pienempi vaikutus tulisi myös sukulaisilla olla. Nyt indeksien valossa asia näyttää juuri päin vastaiselta, kun koiralla itsellään tai sen suvussa esiintyy kyynärniveldysplasiaa tipahtaa indeksit roimasti, antaen kuvan että koira jättäisi tätä ominaisuutta voimakkaasti, mikä ei pienen periytymisasteen vuoksi ole edes mahdollista,vaan esiintyvän ongelman syytä tulisi miettiä toista kautta, esim. jättääkö koira jotain sellaista luonneominaisuutta, mikä tekee jälkeläisistä onnettomuusalttiita tms. Toisaalta tietty voi olla että kun koiria tutkitaan enemmän todetaankin että kyynärnivelvika onkin voimakkaasti periytyvä.
-
Päivi Ollikka
Niin joo. Kommenttini onkin ehkä hieman "ohi menevä", mutta jotenkin tuntuu, että indeksejä halutaan "ajaa alas", jos oman koiran indeksesissä on ei toivottuja ominaisuuksia (en tarkoita sinun koiriasi) Toki kriittinen suhtautuminen kaikkeen on hyväksyttäävää jopa suotavaa, mutta silloin täytyy asettua omien tarkoitusperien yläpuolelle -vahvasti. Ei ole häpeä, jos indeksit on huonot tai ei ole aihetta elvistelyyn, jos ne ovat hyvät. Tämän hetkinen otos on melko kapea, joten mitään suuria johtopäätöksiä mihinkään suuntaan ei mielestäni kannata tehdä.
Itse olen matemaattisesti enemmän kuin lahjaton, joten en osaa nähdä noita laskentamallien epäkohtia mitenkään vakavana uhkana systeemille ja rodun terveydelle. Joten senkin takia olen ehkä liian sinisilmäinen indeksien suhteen
Millä muuten on todistettu, että kyynäret perityy vähemmän? Oman subjektiivisen näkökantani mukaan ne tulevat varmasti läpi, jos aihetta huonoon luustoon löytyy. Samoin 8 lannenikamaa on selvä riski sakralisaation kehittymiseen jne tuttua mantaraa...
Anyway, mukavaa Jussin jatkoa...
Itse olen matemaattisesti enemmän kuin lahjaton, joten en osaa nähdä noita laskentamallien epäkohtia mitenkään vakavana uhkana systeemille ja rodun terveydelle. Joten senkin takia olen ehkä liian sinisilmäinen indeksien suhteen
Millä muuten on todistettu, että kyynäret perityy vähemmän? Oman subjektiivisen näkökantani mukaan ne tulevat varmasti läpi, jos aihetta huonoon luustoon löytyy. Samoin 8 lannenikamaa on selvä riski sakralisaation kehittymiseen jne tuttua mantaraa...
Anyway, mukavaa Jussin jatkoa...
-
Sonja Lehtinen
käsittääkseni ihan tutkimalla kantaa, eli niitä viallisia pompsahtelee epäsäännöllisesti mistä sattuu, mitä pienempi periytyvyysaste. Kaaoksen kyseessä ollen ei lopputulosta pysty lainkaan ennustamaan(jalostuksen kannalta siis todella ikävä, koska silloin ei pysty vaikuttamaan valinnoilla mihinkään suuntaan). Koska koiran painopiste on etuosalla, muistaakseni jopa 2/3, on ymmärrettävää, että ympäristön vaikutukset ovat suuremmat koska jo "olemisen" rasitus on suurempi.
Lannenikamista olen samaa mieltä, täydellisesti kehittyneenä se ylimääräinen lannenikama ei varmasti haittaa, mutta jos nikaman kehitys jää kesken tulee rumaa jälkeä.
Lannenikamista olen samaa mieltä, täydellisesti kehittyneenä se ylimääräinen lannenikama ei varmasti haittaa, mutta jos nikaman kehitys jää kesken tulee rumaa jälkeä.