Tarkoituksenani olisi hankkia sakemannin pentu ensi syksynä (aiemmin ei mahdollista).
Siksipä ajattelin kysyä että te jotka olette pennun joskus hommanneet, niin kuinka aikaisin pentua kannattaa ruveta kyselemään? Kun sen pennun tahtoisin mahdollisimman pian silloin syksyllä!
Ja kun ensimmäistä koiraa olen laittamassa, niin mistä saisi hyvää ja luotettavaa tietoa rodusta? esim. onko jotain hyvää kirjaa tms.?
Ja kun nämä erilaiset suvut ja linjat ym. ei ole oikein hallussa, niin millä perustein pentuni vanhempia valitsisin? Tarkoituksena oisi saada sellainen perus "perhekoira" jonka kanssa harrastaa monipuolisesti. ja narttupentu olisi toiveena. Pitkäkarvainen kiinnostaisi, mutta luin just että niitä syntyy aika harvoin!
pennun hankinta
-
Margit Tikkanen
http://www.spl.fi/kasvattajat/linkit.php
Käy vaikka alkuun tutustumassa eri kasvattajien kotisivuille.
Käy vaikka alkuun tutustumassa eri kasvattajien kotisivuille.
-
Heli Pajala
-
Terhi Puumalainen
Minä tutustuin useisiin kasvattajiin soittelemalla sekä käyden katsomassa pentuja paikan päällä. Kyllä siinä kasvattajan kanssa keskustellessa huomaa haluaako ko.kasvattajalta itselleen pennun. 
Lähempääkin oisin saksanpaimenen saanut, mutta välimatkalla ei ollut merkitystä tietenkään. Pitkän tuumailun jälkeen löysin hyvän oloisen yhdistelmän ja ajatukset kasvattajankin kanssa tuntui menevän heti yksiin. Pentueen isää en nähnyt (ruotsalainen koira), mutta emän tapasin ja pidin sen luonteesta. Halusin itselleni saksanpaimenesta terveen ja aktiivisen harrastuskoiran, joka olisi lupsakka ja sosiaalinen ihmisten parissa. Sitä tämä poika on todellakin ollut. Juuri sellainen koira kuin halusin. 
Lähempääkin oisin saksanpaimenen saanut, mutta välimatkalla ei ollut merkitystä tietenkään. Pitkän tuumailun jälkeen löysin hyvän oloisen yhdistelmän ja ajatukset kasvattajankin kanssa tuntui menevän heti yksiin. Pentueen isää en nähnyt (ruotsalainen koira), mutta emän tapasin ja pidin sen luonteesta. Halusin itselleni saksanpaimenesta terveen ja aktiivisen harrastuskoiran, joka olisi lupsakka ja sosiaalinen ihmisten parissa. Sitä tämä poika on todellakin ollut. Juuri sellainen koira kuin halusin. -
Heli Pajala
Mutta kun asun täällä Kainuussa, niin välimatkaa useimpiin kasvattajiin tulee aika paljon. Niinpä se että kävisi useankin luona kyläilemässä ja kattomassa pentuja paikan päällä tulee aika kalliiksi. Toki sitten kun miellyttävä pentu löytys ni sitä kyllä käytäs kattoo, mut näin alkuunsa saako miten hyvän kuvan kasvattajista/heidän koirista ihan puhelimitse kyselemällä?
jakun en näitä yhdistelmiä ja sukuja tunne ollenkaan mistä olisi odotettavissa hyvä pentuja!
Saakos kysellä mistä sinä Terhi oman sakemannisi hommasit? vai saako siitä näin ylesesti keskustella näillä sivulla? kun itselleni haen myös tuollaista koiraa kuin kuvailit!
jakun en näitä yhdistelmiä ja sukuja tunne ollenkaan mistä olisi odotettavissa hyvä pentuja!
Saakos kysellä mistä sinä Terhi oman sakemannisi hommasit? vai saako siitä näin ylesesti keskustella näillä sivulla? kun itselleni haen myös tuollaista koiraa kuin kuvailit!
-
Laura tikkanen
Tässä kainuun kennelliiton sivut http://www.kainuunet.fi/kainuunkennelpiiri/
Kainuun palveluskoira yhdistyksen sivut http://www.tutka.net/~meeri/kpky.info/
Ja SPL-Kainuun sivut
http://www.spl.fi/ao/kainuu/
Käy katsomassa treenejä palveluskoiraliiton ja spl:n koulutuksissa. Sieltä saat varmasti hyviä neuvoja mahdollisten kenneleiden suhteen mitä lähiseudulta löytyy.
Kainuun palveluskoira yhdistyksen sivut http://www.tutka.net/~meeri/kpky.info/
Ja SPL-Kainuun sivut
http://www.spl.fi/ao/kainuu/
Käy katsomassa treenejä palveluskoiraliiton ja spl:n koulutuksissa. Sieltä saat varmasti hyviä neuvoja mahdollisten kenneleiden suhteen mitä lähiseudulta löytyy.
-
Jenna Ylikorpi
Vihdoin löytyi sellainen keskustelu mikä vastaa omia ajatuksia. Ettei tartte turhaan avata uutta keskustelua
Olen siis myös vakavasti harkinnut saksanpaimenkoiran hankkimista. Narttua nimenomaan ja pitkä karva olisi suuri plussa mutta ei todellakaan se ratkaisevin tekijä. Ennen kaikkea hakusessa olisikin siis terve koira.
Ongelmakseni on kuitenkin osoittautunut se, että olen tykästynyt "vanhan ajan" sakemannin tyyppiin.. Eli suora selkä ja teräksiset hermot. Olen kahlannut kasvattajia läpi, mutta vaikeaa on ollut löytää mieleistäni. Varsinkin kun kasvattajia on todella paljon eikä luonnetta pysty kuvien perusteella katsastamaan. Osaavatko nyky sakemannit rauhottua sisätiloissa (olettaen tietysti että liikunnasta ja virikkeistä on pidetty huolta) vai onko se sellaista vinkulelurumbaa mistä ihmiset puhuvat? Sen olen myös havainnut, että näyttely"linjaiset" jos niin nyt voi sanoa niin omaavat raskaampaa rakennetta kuin työlinjaiset. Kuulemani mukaan nämä "geelit" (joiksi olen kuullut kutsuttavan) ovat rauhallisempia kuin työlinjaiset. Silti työlinjaisten rakenne miellyttää enempi.
Onko siis utopistinen ajatus, että voisin ottaa työlinjaisen ensimmäiseksi sakemanniksi? Koirista on kokemusta, eri rodusta tosin. Nytkin itselläni on reilu pari vuotias kaukasianpaimenkoira uros. Sen kanssa olen harjoitellut tokoa ja jälkeä (itseksemme koska mikään seura ei kaukkaria tunnu ottavan treeneihin mukaan). Osaakin seuraamista ja istuu paikalleen kesken seuraamisen ym. mutta eihän sen kiinnostus jaksa kauaa kestää. Hyväluonteinen ja fiksu kaveri kyllä muuten. Nyt haluaisinkin harrastuskaverin agilityyn, jälkeen, raunioon, suojeluun.. Riippuen tietysti tulevan koiran potentiaalista kuhunkin lajiin (peiliinkin katsoen). Kilpailu ei ainakaan vielä kiinnosta kun ei ole noista lajeista vielä sen suurempaa kokemusta. Näyttelyt eivät ole minun juttu. Paperitonta en halua ja ehdottomasti kasvattajalta, jolta voi tarpeen tullen kysyä apua niin harrastuksissa kuin arkisimmissakin asioissa.
Koiran hankinnalla ei todellakaan ole kiire.. Ei voi olla, koska haluan juuri "sen oikean" osuvan kohdalleen. Aikaisintaan ensi vuoden puolella (eikä kyse ole heti tammi- helmikuusta). Minuakin kiinnostaisi tietää kuinka nopeasti pitäisi alkaa kunnolla etsiskellä ja varatakin sitten pentu. Eli onko sakemanneista kova kysyntä? Tulisiko varautua siihen että mikäli löydän kasvattajan jonka koirat miellyttävät ja hänellä on pentue suunnitteilla, että ne kaikki ovat varattuja jo ennen syntymää?
Tässäpä muutama asia mitkä mietityttävät tällä hetkellä..
Olen siis myös vakavasti harkinnut saksanpaimenkoiran hankkimista. Narttua nimenomaan ja pitkä karva olisi suuri plussa mutta ei todellakaan se ratkaisevin tekijä. Ennen kaikkea hakusessa olisikin siis terve koira.
Ongelmakseni on kuitenkin osoittautunut se, että olen tykästynyt "vanhan ajan" sakemannin tyyppiin.. Eli suora selkä ja teräksiset hermot. Olen kahlannut kasvattajia läpi, mutta vaikeaa on ollut löytää mieleistäni. Varsinkin kun kasvattajia on todella paljon eikä luonnetta pysty kuvien perusteella katsastamaan. Osaavatko nyky sakemannit rauhottua sisätiloissa (olettaen tietysti että liikunnasta ja virikkeistä on pidetty huolta) vai onko se sellaista vinkulelurumbaa mistä ihmiset puhuvat? Sen olen myös havainnut, että näyttely"linjaiset" jos niin nyt voi sanoa niin omaavat raskaampaa rakennetta kuin työlinjaiset. Kuulemani mukaan nämä "geelit" (joiksi olen kuullut kutsuttavan) ovat rauhallisempia kuin työlinjaiset. Silti työlinjaisten rakenne miellyttää enempi.
Onko siis utopistinen ajatus, että voisin ottaa työlinjaisen ensimmäiseksi sakemanniksi? Koirista on kokemusta, eri rodusta tosin. Nytkin itselläni on reilu pari vuotias kaukasianpaimenkoira uros. Sen kanssa olen harjoitellut tokoa ja jälkeä (itseksemme koska mikään seura ei kaukkaria tunnu ottavan treeneihin mukaan). Osaakin seuraamista ja istuu paikalleen kesken seuraamisen ym. mutta eihän sen kiinnostus jaksa kauaa kestää. Hyväluonteinen ja fiksu kaveri kyllä muuten. Nyt haluaisinkin harrastuskaverin agilityyn, jälkeen, raunioon, suojeluun.. Riippuen tietysti tulevan koiran potentiaalista kuhunkin lajiin (peiliinkin katsoen). Kilpailu ei ainakaan vielä kiinnosta kun ei ole noista lajeista vielä sen suurempaa kokemusta. Näyttelyt eivät ole minun juttu. Paperitonta en halua ja ehdottomasti kasvattajalta, jolta voi tarpeen tullen kysyä apua niin harrastuksissa kuin arkisimmissakin asioissa.
Koiran hankinnalla ei todellakaan ole kiire.. Ei voi olla, koska haluan juuri "sen oikean" osuvan kohdalleen. Aikaisintaan ensi vuoden puolella (eikä kyse ole heti tammi- helmikuusta). Minuakin kiinnostaisi tietää kuinka nopeasti pitäisi alkaa kunnolla etsiskellä ja varatakin sitten pentu. Eli onko sakemanneista kova kysyntä? Tulisiko varautua siihen että mikäli löydän kasvattajan jonka koirat miellyttävät ja hänellä on pentue suunnitteilla, että ne kaikki ovat varattuja jo ennen syntymää?
Tässäpä muutama asia mitkä mietityttävät tällä hetkellä..
-
Seija Savas
-
maiju savolainen
Tutustukaa ensin kasvattajiin ns. "keittiön kautta".
Mikä on kasvattajan kasvatusideologia? Onko kasvattaja itse tehnyt koetuloksia koirillaan? Kertooko kasvattaja rehellisesti omista jalostuskoiristaan, myös niiden puutteista? Onko kasvattajasta konkreettista apua sitten oman koiran koulutuksessa?
Kyseleekö ja onko kasvattaja kiinnostunut pennunkyselijän taustoista, ja siitä minkälaisiin oloihin ja mihin tarkoitukseen koiraa ollaan hankkimassa?
Mitä tietokannat kertovat kasvattajan kasvatustuloksista? Kasvattaako hän lisätäkseen lähinnä koirien lukumäärää, vai onko hänellä ihan oikeita ajatuksia rodun eteenpäin viemisessä?
Saksanpaimenkoirarotu on jakaantunut kahtia, näyttely- ja käyttölinjaan.
Höpinät "vanhanaikaisista ja suoraselkäisistä" sakemanneista kannattaa unohtaa. Suurempaa asiantuntemattomuutta rotua kohtaan, ei voi enää osoittaa.
Mikä on kasvattajan kasvatusideologia? Onko kasvattaja itse tehnyt koetuloksia koirillaan? Kertooko kasvattaja rehellisesti omista jalostuskoiristaan, myös niiden puutteista? Onko kasvattajasta konkreettista apua sitten oman koiran koulutuksessa?
Kyseleekö ja onko kasvattaja kiinnostunut pennunkyselijän taustoista, ja siitä minkälaisiin oloihin ja mihin tarkoitukseen koiraa ollaan hankkimassa?
Mitä tietokannat kertovat kasvattajan kasvatustuloksista? Kasvattaako hän lisätäkseen lähinnä koirien lukumäärää, vai onko hänellä ihan oikeita ajatuksia rodun eteenpäin viemisessä?
Saksanpaimenkoirarotu on jakaantunut kahtia, näyttely- ja käyttölinjaan.
Höpinät "vanhanaikaisista ja suoraselkäisistä" sakemanneista kannattaa unohtaa. Suurempaa asiantuntemattomuutta rotua kohtaan, ei voi enää osoittaa.
-
Liisa-Maija Sipilä
[quote="Jenna Ylikorpi"]
Hei Jenna,
Toivottavasti voin hieman auttaa sinua. Sen verran taustoista, että otimme itsellemme käyttölinjaisen narttupennun viime keväänä, joten kokemusta nyt tässä on aiheesta kertynyt. Pentu oli ensimmäinen oma koira vaikka perheessä takkuturkkeja (sakemanneja ja muita) on ollutkin.
Ongelmakseni on kuitenkin osoittautunut se, että olen tykästynyt "vanhan ajan" sakemannin tyyppiin.. Eli suora selkä ja teräksiset hermot.
Kuvailusi osuu hyvinkin vahvasti juuri "käyttölinjaisen koiran" suuntaan. Pitää kuitenkin muistaa, että harvat kasvattajat kasvattavat vain ja ainoastaan käyttölinjaisia koiria ja jos niin tekevät he eivät mielellään myy niitä kotikoiriksi vaan todella työtarkoituksiin. Mutta paljon on myös ns. sekalinjaisia koiria, joista sinunkin ehkä kannattaisi harkita pentuasi?
Osaavatko nyky sakemannit rauhottua sisätiloissa (olettaen tietysti että liikunnasta ja virikkeistä on pidetty huolta) vai onko se sellaista vinkulelurumbaa mistä ihmiset puhuvat?
Meillä ei ainakaan ole minkäänlaista rumbaa kotona, pentu ei ole rikkonut mitään vaan hermot ovat todella rautaiset. Mutta, pitää myös muistaa asian kääntöpuoli eli koira on myös erittäin dominanttinen vaikka onkin narttupentu ja vaatii erittäin vahvaa johtajaa.
Onko siis utopistinen ajatus, että voisin ottaa työlinjaisen ensimmäiseksi sakemanniksi?
Tuohon kysymykseen ei voi vastata että kyllä tai ei. Paljon riippuu siitä, millainen on koiran luonne. Mutta mikäli sattuu huono tuuri eikä koira pysykään käsissä/hallinnassa olisi helpompi löytää ratkaisuja mikäli olisi aiempaa kokemuksesta kyseisen rodun käyttätymisestä. Saksanpaimenkoirat vaativat kasvatuksessa mustavalkoisuutta ja johdonmukaisuutta.
Mutta antaisin neuvoksi pentua haluavalle, älkää takertuko väriin tai linjaan. Tutustukaa ensin ko. kennelin tuottamiin koiriin (käykää esim. paikallisen SPL:n treeneissä ja kyselkää koirien omistajilta koirien ominaisuuksista ja luonteesta). Tutustukaa pennun tuleviin vanhempiin ja mahdollisuuksien mukaan myös kasvattajaan.
Kasvattajat (vastuulliset) osaavat katsoa teille oikeanlaisen pennun kun hieman oppivat myös tuntemaan teitä. Kun uhraatte aikaa tähän pohjatyöhön uskon, että tulette löytämään juuri teille sopivan koiran. Se, että koira on fysiologisesti terve on erittäin tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on että koiralla on pääkopassa kaikki kunnossa.
Lisäksi saksanpaimenkoira on rotuna niin yleinen, että kasvattajia kuten myös koiria löytyy todella välttävästä erittäin hyvään. Älkää siis jumittoko ensimmäiseen vaan tutustukaa useampaan.
Hei Jenna,
Toivottavasti voin hieman auttaa sinua. Sen verran taustoista, että otimme itsellemme käyttölinjaisen narttupennun viime keväänä, joten kokemusta nyt tässä on aiheesta kertynyt. Pentu oli ensimmäinen oma koira vaikka perheessä takkuturkkeja (sakemanneja ja muita) on ollutkin.
Ongelmakseni on kuitenkin osoittautunut se, että olen tykästynyt "vanhan ajan" sakemannin tyyppiin.. Eli suora selkä ja teräksiset hermot.
Kuvailusi osuu hyvinkin vahvasti juuri "käyttölinjaisen koiran" suuntaan. Pitää kuitenkin muistaa, että harvat kasvattajat kasvattavat vain ja ainoastaan käyttölinjaisia koiria ja jos niin tekevät he eivät mielellään myy niitä kotikoiriksi vaan todella työtarkoituksiin. Mutta paljon on myös ns. sekalinjaisia koiria, joista sinunkin ehkä kannattaisi harkita pentuasi?
Osaavatko nyky sakemannit rauhottua sisätiloissa (olettaen tietysti että liikunnasta ja virikkeistä on pidetty huolta) vai onko se sellaista vinkulelurumbaa mistä ihmiset puhuvat?
Meillä ei ainakaan ole minkäänlaista rumbaa kotona, pentu ei ole rikkonut mitään vaan hermot ovat todella rautaiset. Mutta, pitää myös muistaa asian kääntöpuoli eli koira on myös erittäin dominanttinen vaikka onkin narttupentu ja vaatii erittäin vahvaa johtajaa.
Onko siis utopistinen ajatus, että voisin ottaa työlinjaisen ensimmäiseksi sakemanniksi?
Tuohon kysymykseen ei voi vastata että kyllä tai ei. Paljon riippuu siitä, millainen on koiran luonne. Mutta mikäli sattuu huono tuuri eikä koira pysykään käsissä/hallinnassa olisi helpompi löytää ratkaisuja mikäli olisi aiempaa kokemuksesta kyseisen rodun käyttätymisestä. Saksanpaimenkoirat vaativat kasvatuksessa mustavalkoisuutta ja johdonmukaisuutta.
Mutta antaisin neuvoksi pentua haluavalle, älkää takertuko väriin tai linjaan. Tutustukaa ensin ko. kennelin tuottamiin koiriin (käykää esim. paikallisen SPL:n treeneissä ja kyselkää koirien omistajilta koirien ominaisuuksista ja luonteesta). Tutustukaa pennun tuleviin vanhempiin ja mahdollisuuksien mukaan myös kasvattajaan.
Kasvattajat (vastuulliset) osaavat katsoa teille oikeanlaisen pennun kun hieman oppivat myös tuntemaan teitä. Kun uhraatte aikaa tähän pohjatyöhön uskon, että tulette löytämään juuri teille sopivan koiran. Se, että koira on fysiologisesti terve on erittäin tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on että koiralla on pääkopassa kaikki kunnossa.
Lisäksi saksanpaimenkoira on rotuna niin yleinen, että kasvattajia kuten myös koiria löytyy todella välttävästä erittäin hyvään. Älkää siis jumittoko ensimmäiseen vaan tutustukaa useampaan.
-
raija tuomisto
Tuossa tulikin jo hyviä vastauksia, mutta vastaan vielä tuohon kun kysyit tulevan koiran kanssa harrastamisesta.
Jos et aio kisata, suojelun voit unohtaa heti. Sitä ei harrasteta muuten vaan, ryhmiin ei mahdu ja maalimiehet on muutenkin ylityöllistettyjä.
Agilityssä voi olla sama juttu, ryhmiin on pitkät jonot ja vaikea päästä, mutta agilityn kokeilu ja keskenjättäminen ei ole ollenkaan niin riskaabelia kuin suojelun kanssa.
Rauniot ei ole sellainen harrastuslaji kuin agility, suojelu, jälki tai haku. Raunioita voi käydä kokeilemas ja niihin tutustumas, mutta varsinainen "raunioharrastus" kuuluu osana pelastuskoirajuttuihin ja siellä toivotaan että kaikki hommaan ryhtyvät tähtäisivät tositoimiin hälyryhmiin etsimään kadonneita ihmisiä.
Rauniot ja suojelu on aikalailla toisiaan poissulkeva harrastus. Jollain koiralla voi harrastaa molempia, mutta ohjaajalla pitää olla homma hanskassa.
Ylipäänsä nämä molemmat lajit ovat niin aikaavieviä että se taitaa olla suurin rajoittava tekijä.
PK-lajit; jälki-haku-viesti-etsintä, ovat hyviä lajeja aloittaa harrastus.
Jos et aio kisata, suojelun voit unohtaa heti. Sitä ei harrasteta muuten vaan, ryhmiin ei mahdu ja maalimiehet on muutenkin ylityöllistettyjä.
Agilityssä voi olla sama juttu, ryhmiin on pitkät jonot ja vaikea päästä, mutta agilityn kokeilu ja keskenjättäminen ei ole ollenkaan niin riskaabelia kuin suojelun kanssa.
Rauniot ei ole sellainen harrastuslaji kuin agility, suojelu, jälki tai haku. Raunioita voi käydä kokeilemas ja niihin tutustumas, mutta varsinainen "raunioharrastus" kuuluu osana pelastuskoirajuttuihin ja siellä toivotaan että kaikki hommaan ryhtyvät tähtäisivät tositoimiin hälyryhmiin etsimään kadonneita ihmisiä.
Rauniot ja suojelu on aikalailla toisiaan poissulkeva harrastus. Jollain koiralla voi harrastaa molempia, mutta ohjaajalla pitää olla homma hanskassa.
Ylipäänsä nämä molemmat lajit ovat niin aikaavieviä että se taitaa olla suurin rajoittava tekijä.
PK-lajit; jälki-haku-viesti-etsintä, ovat hyviä lajeja aloittaa harrastus.
-
Jenna Ylikorpi
Kiitoksia vastauksista
Sen voin sanoa, että johtajuusongelmaa tuskin pääsee syntymään.. Tuo kaukkari kun on sellainen rotu että tuppaa aika ajoin kyllä testailemaan omaa paikkaansa laumassa. Sama onko kyseessä uros vai narttu. Ne tarvitsevat selvät rajat eikä niistä pidä lipsua. Kivempi sillain kaikille perheenjäsenille.
En edes jaksa kummemmin provosoitua tuosta kommentista, että
"Höpinät "vanhanaikaisista ja suoraselkäisistä" sakemanneista kannattaa unohtaa. Suurempaa asiantuntemattomuutta rotua kohtaan, ei voi enää osoittaa."
Se kun tuntuu olevan kuin punainen liina sonnille näissä sakemannipiireissä. Siksi pyrinkin hieman korjaamaan omaa kirjoitustani selkeämmäksi tuolta osin. Myönnän kyllä etten ole tarpeeksi ajantasalla nykyisistä sakemanneista, mutta kyyyllä noista 10+ ikäisistä koirista löytyy silmää miellyttäviä runkoja enempi linjaan katsomatta. Saati kun vilkaisee vanhoja kuvia ja vertaa nykyisiin. Ja tarkennampa vielä, että suoralla selällä en tarkoita vatupassin kanssa mitattua, koska määritelmähän sanoo sen olevan laskeva.. Näyttävät vaan olevan turhankin korostuneita nykyään.
Noista harrastuksista voisin myös sanoa pari juttua. Tarkoitukseni ei siis ole harrastaa yhdellä koiralla noita kaikkia, koska niin kun ilmi tulikin yksi sulkee pois toisen. Tuossa vain oli sellaisia lajeja jotka saattaisivat kiinnostaa riippuen mikä koiralle sopisi. Ei tulisi mieleenkään lähteä ensimmäisenä "testailemaan" millasta se suojelu saattaisi olla. Jos niin haluan tehdä niin on turvallisempaa vain mennä ilman koiraa katsomaan kuin alottaa ja lopettaa kesken. Se kun on vissiin yksi pahimpia mahdollisia asioita mitä voisi tehdä. Eli suojelu on todennäköisesti se harrastus johon tulen tutustumaan vasta kun enemmän kokemusta sakemanneista. Suojelu kyllä kiinnostaa, mutta vaativuuden vuoksi mieluummin seurailen vierestä kunnes osaaminen karttuu.
Agility nyt saattaisi olla mukava harrastus, mutta jos haluaisin sitä pääasiaksi harrastaa ja jopa kilpailla valitsisin todennäköisemmin roduksi bordercollien. Jälki-haku-viesti-etsintä, siinä oikeastaan onkin ne millä haluaisin aloitella ja agia ihan koiran ja itseni iloksi eikä varmaankaan edes ryhmään mentäisi, koska yhden mustaterrierin ja belkkari tervun kanssa sitä tullut jo harrasteltua. Kaverin kanssa päästään lainaamaan tutun kautta ihan sisähallia kun siellä ei vuoroja ole.
Kiinnostuksen kohteita siis löytyy erilaisia. Ei tyssää ainakaan siihen että koira ei yhteen lajiin sopisikaan, silloin katsellaan jotain mikä on juuri sille yksilölle mielekästä. Ja tuon pelastuskoiratoiminnan ymmärrän täysin. Sinne kaivataan apua eikä satunnaisia piipahtajia. Kiinnostavaa sekin ja tulen varmasti tutustumaan "lajiin" enempi, ensin ilman koiraa. Mutta niin kuin jo totesin, mitään kiirettä minulla ei koiran hankinnassa ole. Tapoihini vain kuuluu aloittaa suunnittelut ja harkinnat ajoissa ja huolella.
Tarkoituksena olisi vierailla erilaisten ja eri linjaisten kasvattajien luona ja kysellä heidän koiristaan ja katsella minkälaisia ovat ihan livenä eikä vain valokuvissa. Enempi tässä juuri mietityttää onko näyttely- ja käyttölinjan koirissa suuriakin eroja luonteen puolella? Sen olen käsittänyt että käyttölinjaisten urosten ja narttujen erot ovat pieniä, yksilöeroja tietysti on niin kuin joka rodussa. Miten on näyttelypuolella nämä sukupuoli erot? Urosta tuskin uskaltaisin ottaa.. En sen takia, että pelkäisin etten pärjää, vaan sen takia ettei se tulisi saamaan kylmää kyytiä uhmaiässä kaukkari urokselta. Narttu kyllä näyttää urokselle kaapinpaikan eikä tuo meitin "nallukka" narttuja kyseenalaista olis se sitten toinen kaukkari tai spanieli, tyttö mikä tyttö
Joskus olen kuullut sanottavan, että näyttelylinjaiset nartut ovat enempi seurakoiramaisia, liekö sitten ihan puppua? Itse en ole asiasta mitään mieltä, koska en tiedä miten asiat ovat, epäilen kyllä hieman että eivät ole.. Siksi kysyn, täällä kun luulisi olevan erilaisten koirien omistajia jotka tietävät parhaiten miten asiat oikeasti ovat
Tulipas pitkä sepustus.. Kiitokset jotka jaksoivat lukea ja kommenttia ja neuvoja otetaan avoimin mielin vastaan. Kritiikkiäkään en kaihda
Sen voin sanoa, että johtajuusongelmaa tuskin pääsee syntymään.. Tuo kaukkari kun on sellainen rotu että tuppaa aika ajoin kyllä testailemaan omaa paikkaansa laumassa. Sama onko kyseessä uros vai narttu. Ne tarvitsevat selvät rajat eikä niistä pidä lipsua. Kivempi sillain kaikille perheenjäsenille.
En edes jaksa kummemmin provosoitua tuosta kommentista, että
"Höpinät "vanhanaikaisista ja suoraselkäisistä" sakemanneista kannattaa unohtaa. Suurempaa asiantuntemattomuutta rotua kohtaan, ei voi enää osoittaa."
Se kun tuntuu olevan kuin punainen liina sonnille näissä sakemannipiireissä. Siksi pyrinkin hieman korjaamaan omaa kirjoitustani selkeämmäksi tuolta osin. Myönnän kyllä etten ole tarpeeksi ajantasalla nykyisistä sakemanneista, mutta kyyyllä noista 10+ ikäisistä koirista löytyy silmää miellyttäviä runkoja enempi linjaan katsomatta. Saati kun vilkaisee vanhoja kuvia ja vertaa nykyisiin. Ja tarkennampa vielä, että suoralla selällä en tarkoita vatupassin kanssa mitattua, koska määritelmähän sanoo sen olevan laskeva.. Näyttävät vaan olevan turhankin korostuneita nykyään.
Noista harrastuksista voisin myös sanoa pari juttua. Tarkoitukseni ei siis ole harrastaa yhdellä koiralla noita kaikkia, koska niin kun ilmi tulikin yksi sulkee pois toisen. Tuossa vain oli sellaisia lajeja jotka saattaisivat kiinnostaa riippuen mikä koiralle sopisi. Ei tulisi mieleenkään lähteä ensimmäisenä "testailemaan" millasta se suojelu saattaisi olla. Jos niin haluan tehdä niin on turvallisempaa vain mennä ilman koiraa katsomaan kuin alottaa ja lopettaa kesken. Se kun on vissiin yksi pahimpia mahdollisia asioita mitä voisi tehdä. Eli suojelu on todennäköisesti se harrastus johon tulen tutustumaan vasta kun enemmän kokemusta sakemanneista. Suojelu kyllä kiinnostaa, mutta vaativuuden vuoksi mieluummin seurailen vierestä kunnes osaaminen karttuu.
Agility nyt saattaisi olla mukava harrastus, mutta jos haluaisin sitä pääasiaksi harrastaa ja jopa kilpailla valitsisin todennäköisemmin roduksi bordercollien. Jälki-haku-viesti-etsintä, siinä oikeastaan onkin ne millä haluaisin aloitella ja agia ihan koiran ja itseni iloksi eikä varmaankaan edes ryhmään mentäisi, koska yhden mustaterrierin ja belkkari tervun kanssa sitä tullut jo harrasteltua. Kaverin kanssa päästään lainaamaan tutun kautta ihan sisähallia kun siellä ei vuoroja ole.
Kiinnostuksen kohteita siis löytyy erilaisia. Ei tyssää ainakaan siihen että koira ei yhteen lajiin sopisikaan, silloin katsellaan jotain mikä on juuri sille yksilölle mielekästä. Ja tuon pelastuskoiratoiminnan ymmärrän täysin. Sinne kaivataan apua eikä satunnaisia piipahtajia. Kiinnostavaa sekin ja tulen varmasti tutustumaan "lajiin" enempi, ensin ilman koiraa. Mutta niin kuin jo totesin, mitään kiirettä minulla ei koiran hankinnassa ole. Tapoihini vain kuuluu aloittaa suunnittelut ja harkinnat ajoissa ja huolella.
Tarkoituksena olisi vierailla erilaisten ja eri linjaisten kasvattajien luona ja kysellä heidän koiristaan ja katsella minkälaisia ovat ihan livenä eikä vain valokuvissa. Enempi tässä juuri mietityttää onko näyttely- ja käyttölinjan koirissa suuriakin eroja luonteen puolella? Sen olen käsittänyt että käyttölinjaisten urosten ja narttujen erot ovat pieniä, yksilöeroja tietysti on niin kuin joka rodussa. Miten on näyttelypuolella nämä sukupuoli erot? Urosta tuskin uskaltaisin ottaa.. En sen takia, että pelkäisin etten pärjää, vaan sen takia ettei se tulisi saamaan kylmää kyytiä uhmaiässä kaukkari urokselta. Narttu kyllä näyttää urokselle kaapinpaikan eikä tuo meitin "nallukka" narttuja kyseenalaista olis se sitten toinen kaukkari tai spanieli, tyttö mikä tyttö
Joskus olen kuullut sanottavan, että näyttelylinjaiset nartut ovat enempi seurakoiramaisia, liekö sitten ihan puppua? Itse en ole asiasta mitään mieltä, koska en tiedä miten asiat ovat, epäilen kyllä hieman että eivät ole.. Siksi kysyn, täällä kun luulisi olevan erilaisten koirien omistajia jotka tietävät parhaiten miten asiat oikeasti ovat Tulipas pitkä sepustus.. Kiitokset jotka jaksoivat lukea ja kommenttia ja neuvoja otetaan avoimin mielin vastaan. Kritiikkiäkään en kaihda
-
Liisa-Maija Sipilä
[quote="Jenna Ylikorpi"]Kiitoksia vastauksista
Siksi kysyn, täällä kun luulisi olevan erilaisten koirien omistajia jotka tietävät parhaiten miten asiat oikeasti ovat
Äkkiseltään vaikuttaa siltä, että sinulla on riittävästi maalaisjärkeä ja kokemusta että pärjäät koiran kuin koiran kanssa. Kukaan ei voi täällä 100% varmuudella sanoa että "asia on näin", pennun kuin pennun kanssa voi tulla aina yllätyksiä. Järkevää on kuitenkin ajatella juuri sitä miten esim. kaksi vahvaa urosta tulee samassa laumassa toimeen... Usein tälläisessä tapauksessa tulee jossain kohtaa vastaan koirien välinen johtajuuskiista jossa sitten usein paikkaillaan toisen koiran mahdollisesti murtuneita luita yms.
Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki koirat ovat yksilöitä riippumatta "linjasta" tai sukupuolesta. Esimerkiksi veljelläni on suht samanikäinen urospentu samalta kasvattajalta kuin itselläni narttu... Narttulla on ollut pienet pirunsarvet päässä jo pentulaatikossa kun taas tuo uros on melkein jo liiankin pehmeä saksanpaimenkoiraksi.
Tsemppiä "sen oikean" etsimiseen. Hienoa että joku näkee kunnolla vaivaa asian eteen eikä ota SPK pentua vain siksi että on seurannut tv:stä poliisikoira REXiä
Siksi kysyn, täällä kun luulisi olevan erilaisten koirien omistajia jotka tietävät parhaiten miten asiat oikeasti ovat
Äkkiseltään vaikuttaa siltä, että sinulla on riittävästi maalaisjärkeä ja kokemusta että pärjäät koiran kuin koiran kanssa. Kukaan ei voi täällä 100% varmuudella sanoa että "asia on näin", pennun kuin pennun kanssa voi tulla aina yllätyksiä. Järkevää on kuitenkin ajatella juuri sitä miten esim. kaksi vahvaa urosta tulee samassa laumassa toimeen... Usein tälläisessä tapauksessa tulee jossain kohtaa vastaan koirien välinen johtajuuskiista jossa sitten usein paikkaillaan toisen koiran mahdollisesti murtuneita luita yms.
Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki koirat ovat yksilöitä riippumatta "linjasta" tai sukupuolesta. Esimerkiksi veljelläni on suht samanikäinen urospentu samalta kasvattajalta kuin itselläni narttu... Narttulla on ollut pienet pirunsarvet päässä jo pentulaatikossa kun taas tuo uros on melkein jo liiankin pehmeä saksanpaimenkoiraksi.
Tsemppiä "sen oikean" etsimiseen. Hienoa että joku näkee kunnolla vaivaa asian eteen eikä ota SPK pentua vain siksi että on seurannut tv:stä poliisikoira REXiä