Noloin hetkesi koiran kanssa?

Jalostukseen liittyvät aiheet
Jonna Hypen

Viesti Kirjoittaja Jonna Hypen »

Juu oli sitten ralli täällä meidän tiellä tossa viikonloppuna ja puhuttiin jo etukäteen että Jankko pitää sitten ehdottomasti pitää sisällä koska jos näkee jotain mielenkiintoista voi hetkessä syöksyä tien yli :?

Lähdettiin navetalle ja Jankko jäi sisään ja meidän pihatiellä oli jo sulkumies,yhtä äkkiä koira tupsahtaa navettaan,anoppi oli laittanut koiran alakertaan kun oli ollut niin levoton ja oli yllätys,yllätys saanut oven auki...sulkumies katseli vähän siihen malliin että on se kummallista kun ei ihmiset osaa koiriaan pitää sisällä :roll:

oli varmaan Jankko käynyt tervehtimässä..
Nina Kallio

Viesti Kirjoittaja Nina Kallio »

Itseä hävetti ehkä eniten eräs reissu, joka tehtiin bussilla. Bussissa haisi voimakkaasti joku kemikaali (vaha tms) ja vähän ennen määränpäätä koira sitten yökkäsikin bussin lattialle. Noh, ei hätä tämän näköinen, mulla oli pyyhe mukana, jonka sitten uhrasin oksennuksen siivoomiseen.

Ja sitten koira oksensi uudestaan :roll: ja yritin sillä jo oksennuksessa olevalla pyyhkeellä pyyhkiä lattioita lisää (en tietenkään "säästellyt pyyhettä ekalle kerralla).

Päästään määränpäähän ja päätin heittää ällöttävän pyyhkeen pois, koska en halunnut kantaa sitä koko matkaa. Kuljemme semmoista katettua ylikulkusiltaa, kun koira jää jumittamaan (kyykkimään!). Minä yritän kiskoa, että herranjumala, tähän et voi p*skoa (ei edes normaalisti tykkää tehdä hihnassa tarpeitaan ja varsinkaan asvaltille vaan aina pusikkoon) ja yritän raahata koiraa... Siinä onnistumatta... Niin koira väänsi karmeat ripulit... :oops: Oli viikonloppu ja mulla ei kertakaikkiaan mitään millä siivota... Ei ollut edes ilmaislehtiä ulottuvilla, että niillä oisis voinut yrittää pyyhkiä.

Niin ne ripulit jäivät sitten muiden "iloksi"... Sinä päivänä kyllä niin nautin koiranomistamisesta... :oops:
Sanna Vilhelmsson

Viesti Kirjoittaja Sanna Vilhelmsson »

Toi pankki homma oli kyllä ihan ykkönen! :tsemp:

Itelle sattus rappukäytävässä nolo tilanne kun sateisena iltana lenkin jälkeen, äiti poikansa kanssa tuli vastaan. Noh poikahan pelkäsi kauheasti koiraa ja kun vihdoin sai rohkeutta ohittaa meidät, niin isolla äänellä latasi äidilleen: HYI toi koira HAISEEKIN ihan koiralle! Mä olin nolona, mutta niin taisi olla pojan äitikin! :D Totuus tulee aina lapsen suusta!
Eveliina Kuuskoski

Viesti Kirjoittaja Eveliina Kuuskoski »

Minulle tapahtui viikonloppuna nolo homma.. Olin koiran kanssa aamusella hakemassa postia.. meillä on sellainen pitkä yksityistie, niin pidin koiraani vapaani, kun ajattelin, että ei kukaan hullu näin kylmällä liiku :wink: no kun oli palaamassa talolle, kuulin jostain kavion kopsetta. takanani sillä yleisellä tiellä laukkasi kaksi hevosta ratsastajineen. Huomasin heti koirani "kerrankin sopivan kokoisia leikkikaverieta"-ilmeen ja sitten koira otti ja lähti. Puuroa oli korvissa, kun mitään se ei kuullut.. Lähdin äkkiä autolla perään, siellähän koira oli hevosten luona ja yksi ratsastaja alhaalla hevosen selästä, hän oli sitonut koiran naruun ja talutti sitä. menin nolona hakemaan koiraani pois... Hevostytöt sanoivat ettei heidän hepat ole tottuneet näin isoihin koiriin.. Olin aikas nolona, vaikka tytöt vielä sanoivat ettei koira tehnyt mitään, muuta kuin juoksi vähän matkaa heidän perässään ja sitten meni omia teitään, seuraamaan jotain hajuja. mutta oli kyllä nolona. :oops:
Katri Kallionpää

Viesti Kirjoittaja Katri Kallionpää »

Omat noloimmat hetkeni koiran kanssa koen aina silloin, kun se haukkuu jollekin asialle eikä usko kieltoja ollenkaan. Olen ahkerasti kouluttanut sitä ja se osaa vaikka mitä, mutta haukkuessaan on kuin täysin kouluttamaton koira. Noh, onneksi ollaan jo edistytty kovasti ja toisinaan haukkuessaankin kuuntelee ja lopettaa käskettäessä. :)
Anneli Leppänen

Viesti Kirjoittaja Anneli Leppänen »

Varmaan se kun koira p....nsi Helsinki-Vantaa lentokentällä ulkomaan terminaalin lähtöselvitystiskien edessä hirveen pyyttonin pokkana lattialle, eikä minulla tietenkään ollu MITÄÄN millä haalia se haiseva läjä pois. Naama punasena siinä päivittelin että "hyi, hyi koira" ja koitin kuumeisesti keksiä, jotta millä sen läjän siivoan, niin ystävällinen virkailija toi minulle sellasen kahensadan litran jätesäkin ja sanoi, että ei just löytäny pienempää. Olis vielä siivonnukkin sen pois, mutta siihen en suostunu.

Koiran vielä jätin maate siihen lattialle kun vein sen "jöötisäkin" veeseen roskiksen, ja sit jälkeen päin vasta välähti mieleen jotta mitähän ihmiset aatteli kun sakemanni makaa yksin keskellä aulaa. Vartija kulki vielä kaiken lisäksi ohi ja virnuili jotain, että "sellasta sattuu". Ikinä en ole niin punanen ja hikinen ollu. Tuntu, että se koko laitos haisi koiran p.....lle ja se haju ei lähe sieltä minnekkään, että semmosta meikäläiselle koirineen.
Merja Takaeilola

Viesti Kirjoittaja Merja Takaeilola »

Noh, meille sattui tuossa keväällä sama juttu kuin Ninallekin. Mentiin bussilla maalle, bussi on normaalisti mennyt asfalttiteitä pitkin, mutta nyt reitti kulkikin mutkittelevia sorateitä. Matka oli kestänyt jo 1,5 tuntia ja itselläkin alkoi tulla huono olo vaikka en mitenkään herkkä ole. Koira oli syönyt aamuruuaksi neuta ja sitten bussissa oksensi ne penkkien väliin (onneksi ei käytävämatolle). Koko bussi haisi ja keräsimme oksennuksia lattialta muovipussilla ja sanomalehdellä. Onneksi bussin vessassa oli vähän paperia.

Ai niin, sitten se mikä tapahtui Birran ollessa pentu. Se veti kaulapannasta päänsä läpi kun sai päähänsä leikkiä vastaantulevan rottweilerin kanssa. Kyllä hävetti kun yritin kerätä pennun siitä mukaani sen hypellessä iloisesti ympäriinsä, onneksi omistaja ja koira olivat pitkämielisiä... Ja onneksi tuo oli ainoa kerta, sen jälkeen on kyllä ollut panta kireämmällä. :oops:
Seija Savas

Viesti Kirjoittaja Seija Savas »

Lähes samalla tavalla on sattunut.

Junamatkan jälkeen koiralla suunnaton hätä ja ryntäys lähimpään puskaan. Hän kun oli hyvin siisti. Pidättelyn jälkeen kuirut aseman ruusupuskien viereen, oikeastaan tunsin häpeää itseäni kohtaan, kun ei ollut aikaisemmin ollut mahdollisuutta antaa koiran helpottaa itseään. Kaikki oli valmisteltu etukäteen, ei ruokaa ed. iltapäivänä, pitkät ilta/aamulenkit, ja vielä ennen matkaa.

Saman koiran kanssa aikanaan yhtäkkinen hätä keskellä stadia, lähellä ei pensaikkoa, ei mitään. ja kuirut patsaan juurella. Tai ei ihan keskellä stadia , sillan toisella puolella sen tietyn patsaan lähettyvillä missä on paljon vain nupukiveystä. Jätöksiä on vaikea poimia/raapia pussiin.....
Elisa Patrikainen

Viesti Kirjoittaja Elisa Patrikainen »

Tää sattui kun mun narttu oli viel ihan pikku pentu. Oltiin läheisen marketin pihalla ihmettelemässä ihmisiä ja vilinää. Kun kehuin pentua hienosta istumisesta, sehän innostui ja hyppäsi mua vasten. Mulla oli sellaset suhteellisen löysät verkkarihousut jalassa, joten nehän valahti nilkkoihin. :oops:
Ei siinä vielä kaikki, vaan tää pikku riiviö luuli, et mun housut on ilmeisesti uus vetolelu ja tarras näkkihampaillaan tiukasti niihin kiinni, en siis saanu mitenkään kovin nopeasti housuja kiskottua takaisin ylös. Joten pikkuhousut loistaen seisoin keskellä parkkipaikkaa, naama punasena ja tempova pentu housuissa kiinni. :D Ihanaa...
Irene Routio

uskomattomia otuksia!!!!!!

Viesti Kirjoittaja Irene Routio »

Vasta n 10 v kokemusta ja allekirjoitan - just tämä rotu on parhaiten sopeutunut elämään ihmisen kans. Kyl nämä kaks on niin koirii ihmisen kans ...
I. Z, N ja eiku juhannusta....
susanna kannisto

Koiranpennun Juhannus

Viesti Kirjoittaja susanna kannisto »

Repikää tästä, tosin pitkä tarina. Ja tämän jälkeen olemme muuten jo ADHD:n kanssa hakeutuneet saku-asiantuntijalle yksityisopastukseen ja saamaan apuja.

"Olen Pira, melkein 7 kk saksanpaimenkoiratyttö ja haluan tässä kertoa Juhannuksestani, koska minulla oli niin hurjan kivaa. Olen Emäntäni mukaan melko vilkas neiti...

Tarkoitus oli lähteä torstai-iltana Juhannusliikenteeseen, kun isäntäväki pääsee töistä. Isi olikin päässyt jo 16 aikaan ja Emäntäkin tuli 17 aikaan. Olin jo tajunnut että jotakin poikkeuksellista on tiedossa, kun eteinen oli täynnä kasseja ja pussukoita. Siksi en halunnutkaan lähteä yhtään puiston reunaa pitemmälle asioilleni, vaan halusin autoon mahdollisimman pian - ettei minua vain unohdettaisi ja jäisin paitsi ties mistä kivasta.

Nukuin matkan kiltisti, pääsimme sujuvasti ja turvallisesti perille. Nyt kello oli jo jotain ilta puoli kahdeksan, ja minä olin lepäillyt koko päivän ja olin täynnä tarmoa.
Ensi töikseni päästyämme anoppilaan minä säntäsin kuuman matkan jälkeen vilvoittelemaan mutajokeen. Emännällä oli jotain sanomista tähän jokeen menemiseen, mutta minulla ei tässä kohtaa ollut korvia.

Tervehdin Mummun ja Vaarin (anoppi ja appi) iloisesti. Kun tykkään kaikista ihmisistä, olen niin iloinen etten osaa olla hyppimättä ja saatanpa yrittää etuhampailla näpsästäkin. Emäntä ei tästä tykkää lainkaan ja yritti minua kieltää ja estää. Silti pääsi käymään niin että kynteni raapaisi Vaarin käteen ... ja koska hän on reumaatikko joka käyttää kortisonia, pienestäkin raapaisusta on kaameat seuraamukset: käteen tuli haava ja mustelma. Tästä Vaari suuttui kamalasti. Viime kerralla oli kuulemma meinannut mennä silmä häneltä (tätä ei tosin Emännälle oltu kerrottu). Sitten minulle tuli ankara komento olla remmissä Vaarin lähellä. Myös Mummu tämän jälkeen pelkäsi minua, koska hänellä taas on verenohennuslääke käytössä, hänelläkin pienikin naarmu vuotaa ja kestää parantua pitkään. Kyllä minä sitten Juhannuksen aikana sain olla irtikin esimerkiksi kun grillattiin ja metsässä, mutta Emäntä vahti tarkasti, ettei enää päässyt käymään hyppimisiä.

Emäntä tästä välikohtauksesta oli pitkään harmissaan. Tuulispäänä menimmekin purkamaan intoa pururadalle, jossa onneksi oli melko hiljaista ja sain poukkoilla välillä irtikin. Teimme 5,5 kilometrin lenkun ja Emäntä piti minulle natsikuria. Tämän lenkin jälkeen olinkin jo vähän rauhallisempi ja maltoin odotella kun Isi ja Emäntä saunoivat. Minä sain odotella pukuhuoneessa koska minua ei uskallettu päästää saunaan. Luulivat että olisin polttanut itseni pataan tai kiukaaseen. En tietenkään olisi, ennemmin olisin leikkinyt kylmävesisaavin kanssa...
Pihalla olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa kuin saunan pukuhuoneessa. Ikkuna oli auki ja se mutajoki tuoksui nenään ja lokit kirkuivat. Kyllästyin ja yritin mennä ikkunasta ulos. Ikkuna oli sopivasti kuonon korkeudella joten siitä olisi kyllä näppärä koira päässyt. Ikävä Emäntä oli sitä mieltä että siitä ei mennä, vaan nyt ollaan pukuhuoneessa! Välillä kysyy kärsivällisyyttää olla koiranpentu ja yrittää totella ihmisten oikkuja...

Aamulla sitten taas uudet kujeet. Emäntä vei minua kävelylle "kylille", etten vallan metsiydy. Oli melko kuuma ja minä kyllä kuljin aika mallikelposesti tämän keikan.
Sitten menimme metsään, on kuulemma jokin ihmisten perinne hakea Juhannuskoivut ja vihtatarpeet. Siellä oli kivaa poukkoilla, en ihan onnistunut tunkea käpälääni vesurin alle kun Vaari kaatoi koivuja. Lopuksi Emännän piti kerätä kukkia mutta se retki loppui siihen kun rusakonpoikanen houkutteli minut jahtaamaan itseänsä. Juoksimme ensin poispäin ja sitten takaisinpäin eikä emäntä ihan saanut minua napattua turkista kiinni ohimennessäni. Olenhan sentään vikkelä neiti! En minä kauaa rusakkoa jaksanut jahdata kun se hävis ties mihin kauas. Lähdimme sitten kotiin ja pesemään mattoja. Minäkin sain olla pesupaikalla pylväässä kiinni mutta tylsäähän siinä oli ja kuuma. Siksi piti vähän haukkua muita matonpesijöitä.

Tässä vaiheessa minä olin jo aika väsynyt koko Juhannukseen enkä jaksanut enää palloillakaan leikkiä ja minun piti grillillä ruveta rähjäämään Emännälle ja puremaan sen käsiä kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Emäntä ei tästä(kään) tykännyt ja selätti minut ja piti puhuttelun. Mummu tästä kauhistui ja siirtyi 5 metrin päähän ihmettelemään... Sitten Emäntä vei minut sisään "nukkumaan". Isi oli minulle seurana ja seuraavan kerran kun Emäntä tuli paikalle, olin lipaston päällä seisomassa ja kiipeämässä kohti hyllyllä olevaa leipäpakettia. Isi otti tapauksesta valokuvan, kun hänestä se oli hauska. Emäntä oli eri mieltä. Tämän jälkeen maltoinkin jo nukkua - jo oli aikakin!


Aamulla Emäntä aikoi siirtyä aamupissatukseni jälkeen telttaan nukkumaan, kun hänellä oli vähän tunkkainen olo. Hän ajatteli että lepäilemme raikkaassa ulkoilmassa pari tuntia. No minähän en missään teltassa jaksanut viihtyä, ulkona olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa, lokit ja se mutajoki... Räpsäisin ensin hyttysverkko-oveen käpälänkokoisen ilmareiän. Emäntä kielsi. Kohta hän torkahti ja katsoin tilaisuuteni tulleen: Emäntä heräsi siihen että olin rikkonut verkko-oven, juuttunut rinnuksistani siihen kiinni, pää oli jo menossa ulkona. Tästä Emäntä suivaantui ja vei minut autolla taas sinne kivalle pururadalle, teimme siellä tällä kertaa vain 4 k lenkun, kun oli entistä kuumempi päivä. Emäntä opetti minua tulemaan luokseen (=syömään makkaraa) aina kun tuli ihmisiä vastaan. Välillä sain olla irtikin poukkoilemassa.

Tämän jälkeen mentiin puhtaamman joen rantaan pesemään turkkia. Siellä piti olla remmissä koska oli 2 muutakin koiraa, joista toinen meni heti syrjemmälle ja toinen nuori noutajapoika Eppu olisi leikkinyt minun kanssa. Mutta minusta Eppu oli sen verran köykäinen leikkikaveri että sille piti ärähtää. Uimaan menin kuitenkin ensimmäistä kertaa ihan itse, yksin kunnolla-uimaan-asti. Emäntä oli tyytyväinen, turkki tuli puhtaaksi.

Kotona Anoppilassa meninkin melkein ensi töikseni taas mutajokeen plutikoimaan, niin että se siitä puhtaasta turkista. Tuo mutajoen matala lahti on siitä tosi koiranpentuystävällinen, että sinne ei ihminen voi tulla kun on niin mutainen pohja ja vähän vettä. Että sielläpä Emäntä sitten rääkyi rannalla ihan keskenään, huuteli koiraansa pois joesta. No meninhän minä sieltä pian, tällä kertaa, kun houkuteltiin sanalla joka tarkoittaa että saat makkaraa....

Muu Väki lähti Juhannuspäivän ajelulle ja me jäimme emännään kanssa tiskaamaan. Sain hepulikohtauksen. Juoksi portaita ylös alas, 2 porrasta kerrallaan, matot rullalle, kiitolaukkaa saliin, kynttilä putosi lattialle.... Olin punaisella antiikkisohvalla, toinen sohvatyyny oli jo lattialla tapettuna ja olin käymässä toisen tyynyn kimppuun, kun Emäntä säntää ihmettelemään kolinaa. Hän väitti että olin yliväsynyt, ja kohkottaminen johtui siitä. Onneksi Muu Väki ei ollut tätäkin kaikkea näkemässä...

Välillä pelasimme palloa ja sain olla irti. Siihen asti kun tiellä meni ohi toinen koira ja sille piti käydä räkyttämässä. Ei nimittäin tarvitse meidän Anoppilan ohi tiellä muiden kulkea! Sen toisen koiran emäntä ei kuitenkaan halunnut seurustella minun kanssa. Juoksinpa sitten Emännän luokse, kun niin houkuttelevasti huuteli.

Pallolla emäntä teki minulle "älykkyystestin". Sen kulku on seuraava: jalkapallo potkaistaan kuusiaidan yli ja katsotaan, kuin nopeasti koira keksii lähteä kiertämään kuusiaidan päätyyn ja toiselle puolelle hakemaan palloa. Suoritusarvioinnissa huomioidaan edellisten koirien suoritukset (ajan kultaamin muistoin) tässä asiassa. No, ei tarvitse varmaan mainita, että minä sain aika erinomaisen tuloksen tässä testissä, näpsäkkä ja itsenäinen tyttö kun olen! Heti lähdin hakemaan palloa aidan takaa. Hah, helppo nakki. :D

Loppupäivänä ei paljon tapahtunut muuta ja siksipä illan jo hämärtyessä kirmasin taas mutajokeen ja kuinka onnekkaasti kävikään: rannassa oli sorsaemo poikasineen ja emo sitten rääkkyen alkoi minun kanssa leikkimään: krääk ja 5 metrin lento, krääk ja 5 metrin lento.. tätä kesti 10-15 min kun säntäilimme siellä edes takaisin, sorsa edellä ja minä perässä. Se oli su-per-ki-vaa. Vihdoin aloin väsyä ja korvani aukesivat, Mummu rannalla huuteli "tule ottamaan makkaraa". Emäntä karjui pää punaisena jotain ja oli kumman vihainen. Otti minua niskanahasta kiinni ja paiskasi maahan, uhkasi ampua ja tehdä rukkaset ja ties mitä kamalaa. Väitti että oli huutanut koko ajan minua pois joesta, mutta en minä mitään ollut kuullut....Isikin oli paikalla ja yritti rauhoittaa emäntää. Minun mielestäni Emännälle voisi antaa jotain Valiumia.

Aamulla mukavien sorsajahtiunien jälkeen Mummua piti haukkua. Mitäs oli alakerrassa omassa sängyssään nukkumassa ja pää peiton alla. Onhan se nyt sen verran epämääräistä että haukkua pitää! Ties mikä kummitus siellä olisi voinut olla.

Niin väsynyt olin kaikesta touhusta että lenkille en Emännän kanssa suostunut lähtemään kuin muutaman sata metriä. Huilimme ja aloimme kerätä tavaroita kotiinlähtöä varten. Aamupäivällä kävimme vielä läheisessä "saaressa" johon pääsee maata pitkin. Emäntä kertoi että aiempina vuosina siellä on ollut lampaiata. Voi harmi kun nyt ei ollut, ne olisivat varmaan kivoja leikkikavereita! Olen minä nimittäin sellaisia aidan takaa nähnyt. Siellä saaressa sain kuitenkin olla irti, kun siellä ei ollut muita ja oli aidattu alue. Nyt sain mennä luvan kanssa uimaan (ei sillä että yleensä niitä lupia kyselisin), ja meninkin taas ihan itse yksin reippaasti.

Emänta laittoi minut tiskauksen ajaksi juoksulankaan pihalle. Jonkun ajan päästä hän kuuli kummaa vinkunaa ja meni ikkunasta tarkistamaan, että onhan koiralla kaikki hyvin. No siellähän makasi juoksunarun päässä maassa aivan rauhallisesti tyhjä panta. Ja koira oven takana vinkumassa seuraa ja sisään. Eipä ole Houdinille temppu eikä mikään luikerrella pannasta irti.
Sitten vielä oleskeltiin pihalla ja keräiltiin tavaroita ja potkittiin vähän palloa. Mutta kotiinlähtöä minä jo odotin, oli ikävä omaa nukkumanurkkaa.

Siihen omaan nurkkaan lösähdinkin väsyneenä kun olimme kuuman automatkan jälkeen päässeet kotiin. Sitä ennen piti kuitenkin haukkua naapurit ja hätistää naapurin Minni-snautseri sisään. Aidan takaa on niin hyvä räksyttää Minnille, ja Minni luikahtaa sisälle omaan kotiinsa. Lenkillä voimme kyllä käydä ja silloin Minni kyllä on pienestä koostaan huolimatta pomo.

Tämän jälkeen olikin aika lepäillä rankan Juhannuksen jälkeen."

Vinkkejä koiran rauhoittamiseen otetaan mielellään vastaan...
Seija Savas

Viesti Kirjoittaja Seija Savas »

Hauskasti kirjoitettu kuvaus sakupennun elämästä! Todellista elämää. Kiitos Susannalle.

Ehkä joku päivä joku kertoo lisää elävästä elämästä, kaikki kun ei aina putkeen niin kuin suunnitellaan. (muistelen hauskoja juttuja joita tälläkin palstalla on)
susanna kannisto

Noloin hetkesi koiran kanssa

Viesti Kirjoittaja susanna kannisto »

Aamulenkille menossa kotipuistossa. Bichonit Nukke ja Nappi kanssa, irrallaan. Mein koiru kun on ainoo saku jota ne sietää eikä pelkää, kun ovat tähän pennusta tottuneet, katoin et ei ketään näy missään ja päästin koirun seurusteleen pikkuisten kaverien kanssa. Siitä mun koissu sitten heti irti päästessään sujuvasti lähti häätään röyhkeen variksen n 20m päähän. No ei se viel mitään, mut matka jatku sujuvasti 40 m eteenpäin samalla vauhdilla: puun takana istuikin mummo huilimassa penkillä (mamma ei puun takana olluta mummoa ollu huomannu).
Ja EIKUN MUMMUN SYLIIN! Iso hali ja pusu mummulle (vitivieras ihminen).
Mamma karju koiraa pois ja tulikin se hyvin nopeasti kun puhalsin pilliin (=luoksetulo). Mummua ei kuulemma sattunut, ja taisi olla vaan iloinen moisesta 26kg syleilystä, mutta mammaa tietysti harmitti. Mummu oli liikkeellä kyynärsauvojen kanssa, ja ennekuin mummu kertoi et ei hätää, ei haittaa, ei sattunut, näin jo silmissäni jonkun hajonneen kipisin ja murtuneen mummun luun aiheuttamat sairaalalaskut ja oikeuskäsittelyt...Ei saisi koissu tehdä näin.
Sirpa Hörkäs

Viesti Kirjoittaja Sirpa Hörkäs »

Ei tää ny mitään noloa ollu,mutta näytti varmaan tärähtäneeltä.

Joskus,oisko ollu pari talvea sitte oltiin hurttien kanssa pellolla,missä meni lumessa traktorinrenkaan urat,mitä myöten kuljettiin.
Pellolle ryntäs sitte suurehko irtokoira rähjäämään.

Otin Ketkun (sakemanni) hihnaan ja Norsun (papillon) vasempaan kainaloon.Oikealla kädellä yritin parhaani mukaan hallita irtsikan jahtiin kovasti tahtovaa 40-kiloista Ketkua.No traktorinrenkaan urat ei oo ihan tasaset ja siinä ison hurtan tempoessa kompastuin ja lensin massulleni tantereeseen.

Hihna pysyi otteessa ja pikku hurtta sylissä,mutta Ketku sai ampastua ittensä sellaseen vauhtiin,että raahauduin massullani sen perässä pitkin lumista renkaan uraa Norsu kainalossa.
Alko niin sairaasti naurattaa,etten saanu ihan äkkiä karjuttua isoa hurttaa pysähtymään.

Jos sen joku näki,ni on se saattanu vähän ihmetellä meijän harrastuksia. :toktok:
Kylillä ne on jo huvittuneena kattonu sitä,ku Ketkun vetäessä potkukelkkaa mulla on Norsu kelkan kyydissä koirarepussa. (toim.huom. tätä teen vain talvisin) :D
Taru Kymäläinen

Viesti Kirjoittaja Taru Kymäläinen »

Anneli, voin kuvitella ton tilanteen :) pakko kyllä sanoa, että täällä nauratti - etenkin tuo "sellasta sattuu". :lol:
Vastaa Viestiin