Saksanpaimenkoira haussa

[eeva kivilahti]

Niin, otsikon mukaisesti.
Mutta mistä ihmeen kivenkolosta saan sakemannin, josta saan kotiystävän?
Kun luin näitä kenneleitten sivuja, sain käsityksen, että vain kilpaharrastajia on sakemannipiireissä.
Minä en ole kauhean kilpailuhenkinen..

Minulla on yksi koira, ja sen kanssa käyn tokossa mutta pelkästään omaksi huviksemme. Noin ylipäätään koirani olen itse kouluttanut ja tuntuupa tuo tottelevan.
Tuntuu, että tällaisia tavallisia ihmisiä ei oteta huomioon, vaaditaan barffia, tokoa, pk-lajeja ja suojelukoulutusta.

Meillä suojelu on korkeintaan makkaran vahtia iltanotskilla
Siinä motivaatiota kerrakseen

Onko täällä kasvattajia, jotka haluaisivat tavallisen kodin koiralleen?

[Mari koivusalo]

poist.

[Jonna Putkonen]

Ihana kuulla, että on muitakin samanlaisia ihmisiä kuin minä Me kyllä harrastamme, koska se on hauskaa, mutta ei kilpailumielellä, meillä ei ole mitään "pakko päästä kisaamaan"- fiilistä. Käyttökoira minulla kyllä on, mutta luulenpa että aktiivinen harrastaminen riittää tai vähemmän aktiivinen. Itse olen sakemannini hankkinut Jyväskylästä. Se on iältään 1v 8kk ja bh-kurssin olemme käyneet vuosi sitten. Tuntuu kaipaavan lisää koulutusta, joten päätin että lähdemme spl Keski-Suomen koulutuksiin tai syksyllä palveluskoirayhdistyksen treeneihin, riippuen siitä kumpi sopii meille paremmin. Onnea koiraetsintään

[Harju Sanna]

Ihan kotikoiran mekin halusimme, koira hiukan vajaa 2v, vieläkään emme sen kummemmin missään kentillä käy, kotona omaksi huviksi harjoitellaan joitain pikku juttuja

Itse teimme hiukan tyhmästi koiraa hankkiessamme. Pentueessa oli kaksi urosta vapaana ja otimme sen itsemme mielestä "komeamman" pennun. Otimme ensimmäisen mikä vastaan tuli. Ja niin ei pitäisi tehdä. Hyvä tuuri oli, poika on aivan mahtava ja monet kehuneet. Mutta tietenkään siihen ei pidä luottaa että aina kävisi hyvä tuuri.

[Heidi Titoff]

Jossain joku alan ihminen kirjoitti,että Saksanpaimenkoiran ei kuulu olla helppo kotikoira. Eli suuntaus on ,että jokainen joka ostaa Saksanpaimenkoiran harrastaa vain ja ainoastaan suojelua koiransa kanssa.Kaikki muu on rodunvastiasta.Eli jos haluaa pelkän kotikoiran niin Saksanpaimenkoira on väärä rotu.

[Jonna Putkonen]

Tuota en kyllä aivan ymmärrä, että juuri suojelua. Tottakai sakemanni on harrastuskoirarotu, mutta ei minun mielestäni pakkokisakoira. Missä noin lukee, että ei pidä ottaa sakua jos ei aio tehdä siitä suojelukoiraa?

[eeva kivilahti]

Jossain joku alan ihminen kirjoitti,että Saksanpaimenkoiran ei kuulu olla helppo kotikoira. Eli suuntaus on ,että jokainen joka ostaa Saksanpaimenkoiran harrastaa vain ja ainoastaan suojelua koiransa kanssa.Kaikki muu on rodunvastiasta.Eli jos haluaa pelkän kotikoiran niin Saksanpaimenkoira on väärä rotu.

Tähän haluan kommentoida sen verran, että olen nähnyt sakemanneja kotikoirina, osaten istu ja anna tassu-käskyt.
Mitenkään en ole huomannut että sakemannin ominaisluonnepiirteet kärsisi kovin paljon siitä.
On aika surullista mielestäni, kuinka koirat kategorioidaan rodunsa mukaisesti siihen lokeroon, mihin ihminen sen haluaa pistävän. Ja joku tietenkin nyt nouseee barrikaadeille, että sakemannin ominaisuuksiin kuuluu vahtiminen, puolustaminen jne.
Niin monen muunkin koiran.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksei sakemannia voi käyttää kotikoirana.
En totisesti ymmärrä tätä ajatusjuoksua.
Samalla tavalla voitais hakea belgit, holtsut, kultaiset noutajat jne huostaan ihmisiltä, joilta ne paimentaa pelkkää pullaa ja noutaa rapsutuksia ja vinku-ankkaa.

Tokihan saa harrastaa mun mielestäni ja on todella upeaa, että ihmiset jaksavat harrastaa ja panostaa koiraansa. Nostan hattua, ja kunnioitan.
Mutta mielestäni nämä aktiiviharrastajat voisivat kunnioittaa myös meidänlaisia ihmisiä.Ei siinä paljoa vaadita.
Tuskin sakemannin linja siinä muokkaantuu toisenlaiseksi, eiköhän suurimmaksi osaksi sakemannin ostajat ole niitä, jotka haluaa käyttökoiran, minunlaiset pullasorsat on niitä ruohikossa vaappuvia, metsästysaikaan haulikkoa karussa

Minun mielipiteeni vain.

[sisko luukkonen]

Noin kuukauden kuluttua olis urospentu tarjolla. Soita 0405867226.

[milko naumanen]

Kannattais tutustua kasvattajiin hieman pitemmällä aikavälillä ja seurailla kuin se,että ostaa koiran sieltä mistä ensimmäisenä saa.


Ei sitten tule sellaista ns maanantai painosta.

[Sanna Salminen]

Kannattaahan noilta kasvattajilta koiraa silti kysellä, vaikka mainostaisivat "vain harrastaviin koteihin", koska välillä tulee pentuja, joita kasvattaja ei halua myydä ohjaajalle, jonka tietää kisakoiraa hakevan.
Pentu voi olla aivan hyvä, muttei jostain syystä, milloin mistäkin, välttämättä tuleva kisatykki.
Tunnetuilta ja luotetuilta kasvattajilta on kuitenkin todennäköisempää saada terve ja hyväpäinen otus, kun taas vaikka keltasen pörssin sivuilta.
Ja kyllähän noita hyviä tavallisia koteja sakemanneillekin tarvitaan, ei kaikki koirat edes kykene esim. suojeluun, eikä ole mitään mieltä sellaista treenata puruihin, jolta se ei luonnostaan suju.
Tällainen koira voi tietysti olla mainio kotikoira ja loistava touhukamu.
Toki viimesen päälle käyttö- ja kisakoiria jalostavilla kasvattajilla ne koirat onkin vähän "normaalia" menevämpiä, ja sen takia kannattaa miettiä mitä on tarjota sille koiralle, ettei ihan kuitenkaan sohvalla makoiluun menisi.
Sitten taas voi olla ongelmia luvassa, jos virtaisan koiran on itse itseään viihdytettävä. (Mutta siitä tuskin on tässä alottajan tapauksessa pelkoa.)

[Katri Kallionpää]

Törmäsin ihan samaan asiaan koiraa etsiessäni, kunnes lopulta löysin kasvattajan, joka "puhui kanssani samaa kieltä". Nyt kotona on kohta parivuotias ihastuttava sakemannityttö, jonka kanssan en ole (ainakaan vielä) kisannut, mutta kyllä treenikärpänen on silti päässyt purasemaan: agilityssä ja tokossa käydään säännöllisesti. Ja onnelliselta tuo kyllä vaikuttaa
Sen tosin sanon, että kyllä harrastukset ja yhdessä touhuaminen ovat todella tärkeitä sakemannin kasvattamisessa - ihan kuin minkä tahansa muunkin vähän vaativamman koiran.
Aloittaja tämän tosin selvästi tiedostaakin, mut pitipä silti vielä korostaa sitä.

[Heidi Titoff]

Koiramme lehdessä nro 4 oli rotu esittelyssä Saksanpaimenkoira.Siinäpä hyvinkin sanotaan heti alussa ,että luonne rajoittaa olemasta hyvä kotikoira.
Itse henk.koht olen sitä mieltä,että vanha kunnon Saksanpaimenkoira- rotu kelpaa niin työ kuin tavis harrastuskoiraksi.Mutta kun nykyään jalostusvaatimus on mahdollisimman vietikäs ja viettikestävä koira, niin ei siitä kyllä kotikoiraksi ole. On kokemusta siitä paketista lähes kahden vuoden ajan. Oma edesmennyt uros olisi päihittänyt laumanvartiat mennen tullen. Sillä oli aivan ylivirittynyt vahtivietti.
Minä vaihdoin rotua,8 saksanpaimenkoiran jälkeen,koska en usko enää mistään löytyvän kunnon Saksanpaimenkoiraa, mikä on tarkoitettu tavis ihmiselle, joka ei tartte suojelupetoa.
Olenko katkera,kyllä ,ja todella paljon.

[Ansas-Vihersola Sari]

En tunne/tiedä sellaista kasvattajaa, joka hyväksyy sakemannin "kotikoiraksi", tosin en pidä ao. ajattelutavasta.
Koiraa voi pitää hyvin, vaikka harrastevalikoimaan kuuluisi "vain" kepin tms. etsintä ja tietenkin riittävä ulkoilu.

Edesmenneen Dortsukan kanssa kokeiltiin agilityä (Doris rakasti lajia - emäntä ei: koiran lonkkavian vuoksi), käytiin raunioilla ja jäljestämässä muutaman vuoden, kunnes ohjaaja vaihtui eivätkä kemiat toimineet millään muotoa, edes koiralla. Suojelua en uskaltanut lajiksi ottaa koiran pentuajan selkeiden traumojen vuoksi. Emme kilpailleet, eikä ollut tarvettakaan. Doriksella oli mielenkiintoista touhuamista vaikkei lähes 10 v. aikana enää treenattu. Sienimetsästä "tyty" kyllä eksyneen emännän sai takaisin autolle .

Toivottavasti löydät kasvattajan, jolle tärkeintä ei ole jalostus/menestys vaan se, että pentu saa hyvän ja rakastavan kodin sekä hyvän elämän. Mielestäni Doriksemme, 12 v 2 kk ja 2 pv, sai. Upea, tottelevainen ja lapsiystävällinen koiruus. Joskus kyllä nolotti koirakammoisten kohdalla kun "tyty" olisi halunnut auttaa pelokasta henkilöä

[maiju savolainen]

Minulla nämä kommentit menevät yli hilseen.

"Toivottavasti löydät kasvattajan jolle tärkeintä ei ole jalostus"!
"Tavis ihminen ei tarvitse suojelupetoa". (mikä se sellainen on?)

Eikö jonkinasteinen jalostus ole kaiken kasvattamisen tarkoitus? Pentutehtailua ja ihan sattumanvaraista koirien lukumäärän lisäämistäkö kehoitetaan suosimaan?

"Suojelupeto" ja "vahtivietti" ovat minulle ihan uusia käsitteitä, vaikka olen ollut tiiviisti mukana saksanpaimenkoiraharrastuksessa jo 25 vuotta.

Jos käteen on sattunut koira, jonka kanssa ei tule toimeen, niin ei siitä voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Saksanpaimenkoirissa löytyy koiria, joiden ominaisuudet menevät laidasta toiseen ja kaikkea siltä väliltä.

Varmasti löytyy sopiva koira hyvään kotiin vastuuntuntoiselle omistajalle, joka edes hiukan viitsii paneutua itselle oikeanlaista koiraa etsimään.

Jokaisen kasvattajan tavoite on myydä pennut koiranomistajiksi sopiville henkilöille, ja kotiin jossa koiraa kohdellaan oikeudenmukaisesti ja hoidetaan hyvin.
Jos kasvattaja on hyvä, rotuun perehtynyt ja tekee pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kasvatustyötä, niin tottakai hän haluaa myös tietoa kasvatustyönsä tuloksista. Sen takia kasvattajat haluavat, että koiria koulutetaan ja niitä tuotaisiin myös virallisesti arvioitaviksi. Ainoastaan kouluttamalla päästään selville koiran henkisistä ominaisuuksista, jotka ovat käyttökoirarodulle tärkeitä. Erittäin tärkeää on myös tehdä koiralle edes ne minimaaliset terveystutkimukset, jotka pevisa:ssa vaaditaan.
Valitettavasti liian moni koiranomistaja ei niitä viitsi, tai saituuttaan raski teettää, vedoten siihen "kun tämä on meillä vaan kotikoirana".

Aktiivisia ja tavoittellisia harrastajia koiranostajissa on kuitenkin vähemmistönä. Suurin osa koko vuotuisesta pentumäärästä menee enemmän tai vähemmän kotikoiriksi. Kuitenkin kaikki saksanpaimenkoirat vaativat kouluttamista ja päivittäisiä aktiviteetteja.
Ikävänä puolena on myös se, että monet ihmiset haluavat koiran, joka on saksanpaimenkoiran näköinen, mutta jolla ei ole saksanpaimenkoiran luonnetta. Oikean, rodunomaisen luonteen omaava saksanpaimenkoira voi toimettomana sohvaperunana olla todellinen riesa omistajalleen ja ympäristölleen.

Minä en tiedä, millä mielellä uudet ja kokemattomat ihmiset lueskelevat kasvattajien kotisivuja. Ilmeisesti vähän niinkuin "piru raamattua".
Kasvattajiin kannattaa tutustua soittamalla ja käymällä katsomassa hänen koiriaan ja kertomalla rehellisesti minkälaista koiraa on etsimässä ja mitä itsellä on tarjota koiralle. Kaikilla kasvattajilla on ainakin ajoittain pentuja, jotka he ehkä mielelläänkin myyvät hyville koiranomistajille "vain" kotikoiriksi.

Saksanpaimenkoirarodun todellinen mätäpaise on vähällä älyllä varustetut rekisteröimättömien pentujen teettäjät, jotka myyvät pentuja hyvällä hinnalla toisille vähä-älyisille. Ilmoituksia löytyy ilmaispalstoilta pilvin pimein.

[Lilli Hyvärinen]

Jokaiselle sakemanni,ihan jokaiselle vaan seuraksi,milläköhän näistä sais jalostettua kaikki vietit pois että varmasti sopis jokaisen käteen,että ois niin ihania kotikoiria??????

Eikö ois hienoa,jos joku alkais vaikka kasvattaa kääpiösakemanneja niille jotka haluaa sakemannin pienemmässä paketissa,karvattomia niille jotka ei jaksa imuroida,jättimallia niille jotka oikeestaan haluaisivat nöffin,mutta sakemannin näkösen jne? Ai niin,ja tietty hampaaton vois kanssa olla kiva,ei sitten ainakaan vahingossa tulis sellasta "purukonetta" tai "suojelupetoa"?

Ai niin,meillähän oli käyttökoirarotu,jolla on ihan rotumääritelmäkin olemassa. Ja jostain syystä se rotumääritelmä on vähän erilainen kun vaikka tiibetinspanielilla tai kultaisellanoutajalla.