Kaikkien rotukoirien jalostuksessa ongelmallisin asia on tällä hetkellä perinnöllisten sairauksien ja joillakin roduilla myös sairaalloisen rakenteen vastustaminen. Asiasta on annettu runsaasti niin kansainvälisiä kuin kansallisia lausumia ja ohjeita.
Suomen Kennelliitolla on olemassa ns PEVISA ohjeisto. Saksanpaimenkoiran osalta ohjelmaan on hyväksytty lonkkavika ja kyynärnivelvika. Lonkkavian osalta on voimassa jalostukseen käytön osalta raja-arvo ja etuosan osalta tutkimuspakko mutta ei raja-arvoa.
Nämä kaksi asiaa ovat mukana koska niihin liittyy objektiivinen tutkimusmahdollisuus ja niistä on mahdollista saada virallisesti hyväksytty lausunto. Lonkkavikaa on vastustettu raja-arvosäädöksillä nyt kymmeniä vuosia lähes kaikissa maissa, raja-arvo on vaihdellut täysin puhtaista lievään vikaan. Tulokset eivät valitettavasti ole olleet kaksisia vaan vian esiintyvyys lienee kutakuinkin samalla tasolla kuin aikanaan ohjelmia luotaessa. Edes raja-arvon vieminen täysin puhtaisiin ei ole tuonut olennaisesti parempaa tulosta. Indeksipohjaisilla järjestelmillä on joissakin maissa joidenkin rotujen kohdalla saavutettu selvää paranemista mutta eroon viasta ei ole päästy. Saksanpaimenkoiraliitto esitti SKL-FKK:lle myös meille indeksipohjaista järjestelmää mutta sitä ei hyväksytty.
Etuosan ongelmat ovat tosiasiassa käyttöa ajatellen vaikeampia kuin takaosan ongelmat. Tällä hetkellä kuitenkin toistaiseksi on vielä olemassa vain kuvauspakko.
Hemofilian suhteen tilanne teoriassa on hyvä. Hyvä siksi, että sen periytyminen tunnetaan tarkkaan. Ongelmana on, että koiria ei järjestelmällisesti tutkita. Kaikkien koirien tutkiminen ei edes olisi välttämätöntä, riittäisi kun tutkittaisiin sukutauluanalyysin perusteella mahdolliset. Toinen ongelma on - sairaus esiintyy manifestina vain uroksilla ja nartut ovat kantajia. Tällä hetkellä ei ole luotettavaa keinoa todeta laboratoriotutkimuksilla onko narttu kantaja vai ei. Norjassa on ollut tutkimuspakko jalostukseen käytettäville nartuille, jotka mahdollisesti voisivat olla kantajia. Tämän kokeen luotettavuudesta asiantuntijat ovat antaneet epäileviä lausuntoja.
Mikäli koira todetaan hemofiilikoksi on mahdollista saattaa sen riskisukulaiset jalostuskieltoon. Tämä edellyttää, että asiasta saadaan luotettava selvitys = eläinlääkärin ottama näyte, joka on tutkittu ja siinä on todettu koiran sairastavan hemofiliaa. Mikäli uroksen todetaan sairastavan hemofiliaa tiedetään, että sen emä on varmuudella taudin kantaja. Emän jälkeläisistä uroksissa on sairaita ja terveitä, narttujälkeläisissä on puhtaita ja kantajia. Mikäli hemofiilikko uros onnistuu saamaan jälkeläisiä ovat sen kaikki urosjälkeläiset terveitä ja kaikki narttujälkeläiset kantajia. Ketjua voidaan purkaa taaksepäin.
Tämän lisäksi on olemassa lukematon määrä erilaisia sairauksia, joista tiedetään, että ne ainakin osittain ovat perinnöllisiä.
Kaikkien näiden suhteen ei voida lähteä tekemään virallisia tutkimuksia.
Ainoa ja järkevä keino on - jalostukseen käytetään vain yksilöitä, jotka ovat kaikilta osiltaan täysin terveitä. Kasvattajan vastuu on siinä, että hän tuntee narttumateriaalinsa ja sulkee jalostuksesta pois kaikki ne yksilöt, jotka eivät täytä tätä ehtoa. Sama pätee uroksen omistajiin. Kyseessä on vahvasti eettinen ongelma, jota ei voida ratkaista määräyksillä tai säännöillä. Pennunostajan kannattaa vaatia kasvattajalta todistus, jossa tämä vakuuttaa, että pentueen vanhemmat ovat kaikilta osiltaan täysin terveitä.
Mitä tulee erilaisiin ilmoituksiin todetuista sairauksista. Tiedostoihin ja vastaaviin emme voi ottaa mitään sellaisia ilmoituksia, joihin ei liity luotettavaa todistusta, joka perustuu vielä kiistattomiin tutkimuksiin ja löydöksiin.
Erään toisen keskustelun yhteydessä viitattiin "salassapitovelvollisuuteen", tällainen on olemassa joillakin viranomaisilla sekä eläinlääkäreillä. Kasvattajilla, uroksenomistajille, tavallisilla koiranomistajilla jne ei ole olemassa mitään lakiin perustuvaa "salassapitovelvollisuutta". Mutta valitettavasti meillä taitaa koiramaailmassakin olla oma "omertamme", joka on tehokkaampi kuin mikään laki.
Perinnöllisten sairauksien vastustaminen
-
Tuula Siimes
Lonkkavian vastustamisen ongelma taitaa olla siinä että se on vikana niin monimuotoinen. Sehän ei itsessään periydy, vain taipumus siihen.
Maljan malli kaiketi periytyy (matala vai normaali), lopun taitaa määrätä ympäristö.
Nivelrikkohan on esimerkiksi vika joka tulee siitä että nivel on löysä ja kun koiraa rasitetaan liikaa syntyy rustovaurio josta kehittyy nivelrikko. Jos malja on matala syntyy helpommin vaurioita. Löysyys taas saattaa olla periytyvää tai aiheutunut siitä että koira on liukastellut usein (levinnyt liukkaalla lattialla).
Mikä sitten on liikarasitus ja mikä ei, taitaa olla koirakohtaista.
Ruokinnan osuus on myös hieman hämärä, mikäli koira ruokitaan optimaalisesti ja on terve, onko se terve myös perimältään?
Tämän kuvion takiahan lonkkaviasta sanotaan että 20 prossaa perimä ja 80 ympäristö....
Periaatteessa indeksi saattaa auttaa pidemmän päälle jonkun verran, samalla lailla kuin rajoituksetkin, vielä jos poistaisi C:n ja jättäisi vain A:n ja B:n.
Etupään ongelmat taas saattavat osin johtua siitä että koiralla on usein eripituiset luut jossain kasvuvaiheessa (näin väitti eläinlääkäri erään tuontikoiran ongelmien kohdalla), rasitus aiheuttaa tässäkin kohtaa tuhoja, ontuva levossa pidetty pentu on terve aikuisena, välttämättä pentu ei kuitenkaan onnu, perimä vai ympäristö? Ei oo helppoo....
Kuitenkin lienee todettu että etupään ongelmat periytyvät helpommin kuin takapään....
Tuleeko tietokantaan maininta noista selkäprobleemista jotka näkyvät lonkkakuvissa ja jotka kuulemma mainitaan lausunnoissa?
Maljan malli kaiketi periytyy (matala vai normaali), lopun taitaa määrätä ympäristö.
Nivelrikkohan on esimerkiksi vika joka tulee siitä että nivel on löysä ja kun koiraa rasitetaan liikaa syntyy rustovaurio josta kehittyy nivelrikko. Jos malja on matala syntyy helpommin vaurioita. Löysyys taas saattaa olla periytyvää tai aiheutunut siitä että koira on liukastellut usein (levinnyt liukkaalla lattialla).
Mikä sitten on liikarasitus ja mikä ei, taitaa olla koirakohtaista.
Ruokinnan osuus on myös hieman hämärä, mikäli koira ruokitaan optimaalisesti ja on terve, onko se terve myös perimältään?
Tämän kuvion takiahan lonkkaviasta sanotaan että 20 prossaa perimä ja 80 ympäristö....
Periaatteessa indeksi saattaa auttaa pidemmän päälle jonkun verran, samalla lailla kuin rajoituksetkin, vielä jos poistaisi C:n ja jättäisi vain A:n ja B:n.
Etupään ongelmat taas saattavat osin johtua siitä että koiralla on usein eripituiset luut jossain kasvuvaiheessa (näin väitti eläinlääkäri erään tuontikoiran ongelmien kohdalla), rasitus aiheuttaa tässäkin kohtaa tuhoja, ontuva levossa pidetty pentu on terve aikuisena, välttämättä pentu ei kuitenkaan onnu, perimä vai ympäristö? Ei oo helppoo....
Kuitenkin lienee todettu että etupään ongelmat periytyvät helpommin kuin takapään....
Tuleeko tietokantaan maininta noista selkäprobleemista jotka näkyvät lonkkakuvissa ja jotka kuulemma mainitaan lausunnoissa?
-
Sonja Lehtinen
Tuula itseasiassa on todettu että etupään ongelmat ovat vähemmän perinnöllisiä kuin takapään, ja tämähän on loogista koiran painosta 2/3 on eturaajojen päällä, eli tällöin ulkoinen vaikutus on suurempi.
Löysyys kaiken kaikkiaan on hyvin suhteellista, eli kuvaus tekniikasta ja sidostenkiinteydestä. Toki jos koira on koko kasvunsa(ja muunkin elämänsä) löysä, joutuu nivelet suuremmalle rasitukselle. Omalla 3/3 etupään omaavalla nartulla ei ollut nivelrikkoa, uskoisin että syy oli sen kuivuus. Vasta kun tapaturman seurauksena loukkaantui ja oli pidettävä pitempään levossa, tuli liikunta ongelmia.
Luustollisista löydöksistä paitsi lonkkien ja kyynärien osalta tieto on valitettavan usein kuulopuheita, ja kennelliiton huomio selkämuutoksesta vain huomio, ilman tarkempaa diagnoosia, kysyttäessä vastaus voi olla sitä tai tätä, tai jotain ihan muuta.
Oma rehellisyys on se tärkein, eli kun myöntää itselleen ja muille kaikki puutteet(myös jälkeläisissä), voidaan johonkin edetä.
Löysyys kaiken kaikkiaan on hyvin suhteellista, eli kuvaus tekniikasta ja sidostenkiinteydestä. Toki jos koira on koko kasvunsa(ja muunkin elämänsä) löysä, joutuu nivelet suuremmalle rasitukselle. Omalla 3/3 etupään omaavalla nartulla ei ollut nivelrikkoa, uskoisin että syy oli sen kuivuus. Vasta kun tapaturman seurauksena loukkaantui ja oli pidettävä pitempään levossa, tuli liikunta ongelmia.
Luustollisista löydöksistä paitsi lonkkien ja kyynärien osalta tieto on valitettavan usein kuulopuheita, ja kennelliiton huomio selkämuutoksesta vain huomio, ilman tarkempaa diagnoosia, kysyttäessä vastaus voi olla sitä tai tätä, tai jotain ihan muuta.
Oma rehellisyys on se tärkein, eli kun myöntää itselleen ja muille kaikki puutteet(myös jälkeläisissä), voidaan johonkin edetä.
-
Tuula Siimes
Rottweilereillahan tehtiin jossain ( oliko se Ruotsissa ) tutkimus tuosta etupääjutusta ja siitä tehtiin tuo periytyvyysarvio jonka aiemmin kirjoitin.
No, eipä kai sillä väliä ole kumpi periytyy herkemmin ja kumpi ei, molemmat ongelmat taitavat kuitenkin jollain lailla olla perimään sidoksissa.
Niin jos lonkkalausunnossa lukee sakralisaatio tai spondyloosa, se ei ole tarpeeksi tarkka diagnoosi? Itse en ole näitä lausuntolisiä koskaan nähnyt mutta jossain vaiheessa sain sähköpostia aiheesta jossa kerrottiin erään koiran tällaisen saaneen (ei kasvattini).
Oma rehellisyys ei aina riitä, kasvattajana joutuu turvautumaan useinkin vieraaseen materiaaliin (urokset), tässä kohtaa olisi kätevää kun tietokannasta löytyisi myös nuo selkämuutokset.
Ainahan voi tietysti miettiä mistä ne johtuvat, mutta samanlainenhan on tilanne lonkkien ja kp:den osalta...
Useimmat kasvattajat kyllä kertovat kysyttäessä sen minkä tietävät, mutta olisihan se kätevää jos ei tarvitsis kysellä
Sellanen "tieto" mulla kyllä on että joskus vuonna kivi ja keppi olisi ollut liiton ja SKL:n välillä keskustelua siitä julkaistaanko selkälausunnot lonkkakuvien yhteydessä, SPL sanoi silloin ei, kasvattajien vaatimuksesta, (tällaisen lausuman löysin joskus netistä, valitettavasti nyt juuri en löytänyt kyseistä tarinaa uudestaan tähän hätään).
Olen aina luullut että 3/3 etupäätä ei voi olla ilman nivelrikkoa mutta niin luulin ennen ettei D:n lonkkiakaan voi olla ilman rikkoa...oppia ikä kaikki.
Mikäli puhut siitä mustista niin sieltähän se ie:n puolelta taisi periytyä.'
Tuota liiton päätöstä haimatutkimukseen osallistumiseen ihmettelen kyllä suuresti
No, eipä kai sillä väliä ole kumpi periytyy herkemmin ja kumpi ei, molemmat ongelmat taitavat kuitenkin jollain lailla olla perimään sidoksissa.
Niin jos lonkkalausunnossa lukee sakralisaatio tai spondyloosa, se ei ole tarpeeksi tarkka diagnoosi? Itse en ole näitä lausuntolisiä koskaan nähnyt mutta jossain vaiheessa sain sähköpostia aiheesta jossa kerrottiin erään koiran tällaisen saaneen (ei kasvattini).
Oma rehellisyys ei aina riitä, kasvattajana joutuu turvautumaan useinkin vieraaseen materiaaliin (urokset), tässä kohtaa olisi kätevää kun tietokannasta löytyisi myös nuo selkämuutokset.
Ainahan voi tietysti miettiä mistä ne johtuvat, mutta samanlainenhan on tilanne lonkkien ja kp:den osalta...
Useimmat kasvattajat kyllä kertovat kysyttäessä sen minkä tietävät, mutta olisihan se kätevää jos ei tarvitsis kysellä
Sellanen "tieto" mulla kyllä on että joskus vuonna kivi ja keppi olisi ollut liiton ja SKL:n välillä keskustelua siitä julkaistaanko selkälausunnot lonkkakuvien yhteydessä, SPL sanoi silloin ei, kasvattajien vaatimuksesta, (tällaisen lausuman löysin joskus netistä, valitettavasti nyt juuri en löytänyt kyseistä tarinaa uudestaan tähän hätään).
Olen aina luullut että 3/3 etupäätä ei voi olla ilman nivelrikkoa mutta niin luulin ennen ettei D:n lonkkiakaan voi olla ilman rikkoa...oppia ikä kaikki.
Mikäli puhut siitä mustista niin sieltähän se ie:n puolelta taisi periytyä.'
Tuota liiton päätöstä haimatutkimukseen osallistumiseen ihmettelen kyllä suuresti
-
Anu Torvinen
En halua "loukata" ketään ed. kirjoittanutta, mutta ei siitä haimanvajaatoiminnasta taida monikaan tietää koska se näyttää olevan ihmisten (kasvattajat) keskuudessa ns. "kielletty puheenaihe"..
Koiria on yllättävän paljon, jotka ovat haimavikaisia, sen verran Vainiontauksen Riitta minulle sanoi että niitä on hänellä (rek.nro) n. reilusta 300 koirasta (moniko on jättäny ilmoittamatta). :eitietoo:
Jokaisesta "verilinjasta" on näitä löytynyt ja sitä on esiintynyt jo -50 luvun koirilla, joten kyllä nämä -50 luvun siitos koirat taitaa näkyä jo lähes kaikkien koirien suvuissa. Se ei ole "suoraan perinnöllinen", vaan saattaa hyppiä sukupolvissa. Eli linjauksella ei ole merkitystä.
Ja koska rotumme ei ole tutkimuksissa mukana, ei tiedetä miten se periytyy..
Moniko sakumme on ns. "läpipaskuri"? Se on ensimmäinen ja yleisin oire haimanvajaatoiminnassa. Kun haima ei tuota haimaentsyymiä, ruoka ei hajoa vatsassa tarpeeksi, silloin suolet eivät voi sitä hyödyntää ja näin se tulee läpi lähes sulamattomana. Ja monesti vielä ripulin kera.. Tämmöiseen auttaa vain tilapäisesti ne hyvin sulavat pöperöt ja herkkä mahaisten pöperöt. Haima ei parane koskaan, vaan sitä voidaan vain hidastaa..
Minä haluaisin tietää mokomasta "taudista" lisää.. :luku:
Ja varmaan moni muukin. Tämä toisessa topicissa mainitsemani "salassapitovelvollisuus" ei tosiaan tule lain puolesta vaan aivan kuin Erkki mainitsi 1 kirjoituksessaan, se on meidän ihmisten tekemä. Olisi mahtavaa saada se Riitan keräämä lista julkiseksi, siitä selviäisi jo aika paljon "mitä / missä / milloin"..
Riitalle kiitos jo niistä vähäisistä yleis tiedoista (ei yhdenkään kasvattajan tai koiran tietoja) mitä häneltä sain.
Riitta voisi itsekkin kommentoida asiaa, niissä puitteissa kuin voit.. :moik:
Koiria on yllättävän paljon, jotka ovat haimavikaisia, sen verran Vainiontauksen Riitta minulle sanoi että niitä on hänellä (rek.nro) n. reilusta 300 koirasta (moniko on jättäny ilmoittamatta). :eitietoo:
Jokaisesta "verilinjasta" on näitä löytynyt ja sitä on esiintynyt jo -50 luvun koirilla, joten kyllä nämä -50 luvun siitos koirat taitaa näkyä jo lähes kaikkien koirien suvuissa. Se ei ole "suoraan perinnöllinen", vaan saattaa hyppiä sukupolvissa. Eli linjauksella ei ole merkitystä.
Ja koska rotumme ei ole tutkimuksissa mukana, ei tiedetä miten se periytyy..
Moniko sakumme on ns. "läpipaskuri"? Se on ensimmäinen ja yleisin oire haimanvajaatoiminnassa. Kun haima ei tuota haimaentsyymiä, ruoka ei hajoa vatsassa tarpeeksi, silloin suolet eivät voi sitä hyödyntää ja näin se tulee läpi lähes sulamattomana. Ja monesti vielä ripulin kera.. Tämmöiseen auttaa vain tilapäisesti ne hyvin sulavat pöperöt ja herkkä mahaisten pöperöt. Haima ei parane koskaan, vaan sitä voidaan vain hidastaa..
Minä haluaisin tietää mokomasta "taudista" lisää.. :luku:
Ja varmaan moni muukin. Tämä toisessa topicissa mainitsemani "salassapitovelvollisuus" ei tosiaan tule lain puolesta vaan aivan kuin Erkki mainitsi 1 kirjoituksessaan, se on meidän ihmisten tekemä. Olisi mahtavaa saada se Riitan keräämä lista julkiseksi, siitä selviäisi jo aika paljon "mitä / missä / milloin"..
Riitalle kiitos jo niistä vähäisistä yleis tiedoista (ei yhdenkään kasvattajan tai koiran tietoja) mitä häneltä sain.
Riitta voisi itsekkin kommentoida asiaa, niissä puitteissa kuin voit.. :moik:
-
Sonja Lehtinen
Kyllä se neekerille tuli varmaan molemmilta puolilta, siis taipumus nopeeseen kasvuun yms. Eläinlääkäri sanoi jo syntymähetkellä, että parempi ois ollut ettei ois tullut ollenkaan, niin suuri rasite kun on olla ainoa pentu. Painoa kun tuli 200-300 g päivä, ja itse olin huolissani jo 3kuisena, vaikkei koira ontunutkaan.
Oman urokseni yhdellä urosjälkeläisellä luki vaan selkämuutos, ei sen tarkempaa, enkä ole edes tiennyt että spondyloosa näkyy alhaalta tai ylhäältä päin kuvatessa.
Oman urokseni yhdellä urosjälkeläisellä luki vaan selkämuutos, ei sen tarkempaa, enkä ole edes tiennyt että spondyloosa näkyy alhaalta tai ylhäältä päin kuvatessa.
-
Tuula Siimes
Heh, en minäkään tiennyt mutta äskettäin kuulin toisen rodun yksilöstä jolla se oli todettu lonkkakuvien yhteydessä, selkää ei ollut erikseen tutkittu...
Oma spondyloosakoirani kuvattiin aikoinaan (8-vuotiaana oireiden alettua) sivusta päin....
On ollu kyllä huima vauhti tuolla neekerilläsi, itse juuri tarkistin pentueeni punnituksia (isänä neekerisi ii) ja kasvoivat tuollaista 50 - 70 gr/päivä ensimmäisen viikon aikana, mutta niitä olikin kyllä hieman enemmän.
Aikoinaan kiersi vain huhu että koirasi ie olisi leikattu nuorena etupäästään, siitä tuo heittämäni arvio perimästä.
Omani (neekerisi isän veli) ontui nuorena paljonkin, sen etupäätä ei kuitenkaan koskaan kuvattu ja takapääkin vain epävirallisesti (oli pallipuoli enkä katsonut siis tarvitsevani virallisia lonkkakuvaus tuloksia).
Oma spondyloosakoirani kuvattiin aikoinaan (8-vuotiaana oireiden alettua) sivusta päin....
On ollu kyllä huima vauhti tuolla neekerilläsi, itse juuri tarkistin pentueeni punnituksia (isänä neekerisi ii) ja kasvoivat tuollaista 50 - 70 gr/päivä ensimmäisen viikon aikana, mutta niitä olikin kyllä hieman enemmän.
Aikoinaan kiersi vain huhu että koirasi ie olisi leikattu nuorena etupäästään, siitä tuo heittämäni arvio perimästä.
Omani (neekerisi isän veli) ontui nuorena paljonkin, sen etupäätä ei kuitenkaan koskaan kuvattu ja takapääkin vain epävirallisesti (oli pallipuoli enkä katsonut siis tarvitsevani virallisia lonkkakuvaus tuloksia).
-
Seija Kulmala
Sakralisaatio
Virallisten lonkkakuvien yhteydessä maininta "selkämuutos" tarkoittaa myös sakralisaatiota, eli suomeksi ristiluun jakaumaa...
-
Sonja Lehtinen
Niin siis sitähän kysyttiin Limanilta että onko kyseessä ristiluun jakauma, ja vastaus ettei kuvasta sitä näe, voi olla ristiluun jakauma, ylimääräinen nikama, sivusta päin kuivattaessa kyseisellä koiralla ei muutoksia.
Huhut on aina huhuja niitä taitaa liikkua milloin mistäkin, jonkun koira on sairas, toinen on ylikäytetty jne. mistä muuten johtuu että nykyään lähes joka toinen koira tuntuu kärsivän panostiitista?
Millä aikavälillä tuo 300 yksilöä on? jos 10 vuoden ajalta, niin vaikka vaan harva ilmoittaisi niin silti osuutena kannasta hyvin pieni.
Huhut on aina huhuja niitä taitaa liikkua milloin mistäkin, jonkun koira on sairas, toinen on ylikäytetty jne. mistä muuten johtuu että nykyään lähes joka toinen koira tuntuu kärsivän panostiitista?
Millä aikavälillä tuo 300 yksilöä on? jos 10 vuoden ajalta, niin vaikka vaan harva ilmoittaisi niin silti osuutena kannasta hyvin pieni.
-
riitta vainiontaus
Kuten Erkki kirjoitti minua ei sido mikään lainkirjaimen salassapitovelvollisuus.Yli 15 vuotta olen kerännyt tietoa koirista, joilla on todettu haiman vajaatoiminta, tai vanhoista koirista, jotka ovat jouduttu lopettamaan siksi, että ne ovat olleet "läpipaskureita". Testinähän haimanvajaatoiminnasta tehtävä verikoe on sinällään hyvin nuori.
Saadakseni näitä tietoja sairaista koirista on hyvin yleisesti pyydetty, etten kertoisi niistä muille ja olen näin luvannut tehdä. Mielestäni vapaaehtoisesti annettu lupaus on itselleni aina asia, jota ei rikota. En siis tule koskaan kertomaan koirien tai kasattajien tietoja kenellekkään henkilölle. Suurin osa minullakin olevista tiedoista on varmsti myös Erkki Läikkeen käytettävissä ja niin ollen rotujärjestön vapaassa käytössä.
Faktoja sairaudesta omien tietojeni mukaan.
- kukaan ei tiedä mitenkä tauti tarkasti periytyy
- miksi kaikki "sairaat" eivät sairastu koskaan
- tauti voi olla piilevanä ja koiraa käytetään jalostukseen tietämättä
riskistä
- kukaan kasvattaja ei voi sanoa, ettei sitä ole minun linjoissani
- tautia on kaiksissa linjoissa
- kasvattajat haluavat leimaantumisen pelosta kieltää
ongelman olemassaolon
- siaruksia voi käyttää jalostukseen harkiten, eivät useinkaan ole
kantajia (todistettavasti tieto löytyy sukutauluista)
- sukutauluista löytyy helposti seuraavat tiedot
- suosituimmat siitosurokset
- suosituimmat siitosnartut
- suosituimmat kasvattajat
- ulkosiitos/tiukka linjasiitos ei merkitystä
- sukutauluista ei riskikoiria helposti löydy
- Colliet julkaisivat sukutaulut lehdessä eikä sillä saatu mitään muuta kuin
tappelua aikaisekseen
- ei ymmärretty tutkia asioita ja vain luultiin ymmärtävän mitä luettiin
- kasvattajia ja koiria leimattiin syyttä
- kaikkien koirien sukuja ei julkaistu sillä monet osaavat jo laittaa
kiellon julkaisusta verikoe paperiin
- sukutaulujen julkaiseminen lopetettiin mielstäni aivan järkevistä
syistä
- tautiin on olemassa lääkitys ja se on enää harvoin kuolemaksi koiralle
- verikoe voi anttaa väärän tuloksen jos koiralla on ollut pitkään
ripuli ja sen haimatiehyeet ovat jostain syystä tulehtunet.
- uusi verikoe kertoo onko arvo noussut
- omilla koirillani joilla tämä sairaus on ollut arvot ovat aian olleet alle 1
- 1 - 3 väliin tulleet tulokset ovat olleet vääriä hälyytyksiä ja uusinta
kokeessa arvo on normalisoitunut
Reikon palstalla on erittäin hyvä kirjoitus haimanvajaatoiminnata. Samoin esim googlesta etsimällä löytyy tietoa itse sairaudesta paljon.
Haimanvajaatoiminta on sairaus muiden joukossa ja siitä on onneksi saatavana paljon tietoa. Itseäni närästää kasvattajien tapa ummistaa silmänsä asialta,jolle he eivät voi mitään. Ei ole kenenkään syy,jos koira sairastuu sellaiseen sairauteen jonka periytyvyyttä ei kukaan tiedä. Kasvattajien pitäisi pystyä suurempaan avoimmuuteen koirien vioista, ja harrastajien ja omistajien tulisi pystyä objektiivisesti tarkastelemaan saatua tietoa leimaamatta rehellistä kasvattajaa sairaiden koirien tuottajaksi.
Emmähän halua kasvattajina kuulla lausetta
valhe, emävalhe, tilasto..... kasvattaja/uroksen omistaja
Riitta
Saadakseni näitä tietoja sairaista koirista on hyvin yleisesti pyydetty, etten kertoisi niistä muille ja olen näin luvannut tehdä. Mielestäni vapaaehtoisesti annettu lupaus on itselleni aina asia, jota ei rikota. En siis tule koskaan kertomaan koirien tai kasattajien tietoja kenellekkään henkilölle. Suurin osa minullakin olevista tiedoista on varmsti myös Erkki Läikkeen käytettävissä ja niin ollen rotujärjestön vapaassa käytössä.
Faktoja sairaudesta omien tietojeni mukaan.
- kukaan ei tiedä mitenkä tauti tarkasti periytyy
- miksi kaikki "sairaat" eivät sairastu koskaan
- tauti voi olla piilevanä ja koiraa käytetään jalostukseen tietämättä
riskistä
- kukaan kasvattaja ei voi sanoa, ettei sitä ole minun linjoissani
- tautia on kaiksissa linjoissa
- kasvattajat haluavat leimaantumisen pelosta kieltää
ongelman olemassaolon
- siaruksia voi käyttää jalostukseen harkiten, eivät useinkaan ole
kantajia (todistettavasti tieto löytyy sukutauluista)
- sukutauluista löytyy helposti seuraavat tiedot
- suosituimmat siitosurokset
- suosituimmat siitosnartut
- suosituimmat kasvattajat
- ulkosiitos/tiukka linjasiitos ei merkitystä
- sukutauluista ei riskikoiria helposti löydy
- Colliet julkaisivat sukutaulut lehdessä eikä sillä saatu mitään muuta kuin
tappelua aikaisekseen
- ei ymmärretty tutkia asioita ja vain luultiin ymmärtävän mitä luettiin
- kasvattajia ja koiria leimattiin syyttä
- kaikkien koirien sukuja ei julkaistu sillä monet osaavat jo laittaa
kiellon julkaisusta verikoe paperiin
- sukutaulujen julkaiseminen lopetettiin mielstäni aivan järkevistä
syistä
- tautiin on olemassa lääkitys ja se on enää harvoin kuolemaksi koiralle
- verikoe voi anttaa väärän tuloksen jos koiralla on ollut pitkään
ripuli ja sen haimatiehyeet ovat jostain syystä tulehtunet.
- uusi verikoe kertoo onko arvo noussut
- omilla koirillani joilla tämä sairaus on ollut arvot ovat aian olleet alle 1
- 1 - 3 väliin tulleet tulokset ovat olleet vääriä hälyytyksiä ja uusinta
kokeessa arvo on normalisoitunut
Reikon palstalla on erittäin hyvä kirjoitus haimanvajaatoiminnata. Samoin esim googlesta etsimällä löytyy tietoa itse sairaudesta paljon.
Haimanvajaatoiminta on sairaus muiden joukossa ja siitä on onneksi saatavana paljon tietoa. Itseäni närästää kasvattajien tapa ummistaa silmänsä asialta,jolle he eivät voi mitään. Ei ole kenenkään syy,jos koira sairastuu sellaiseen sairauteen jonka periytyvyyttä ei kukaan tiedä. Kasvattajien pitäisi pystyä suurempaan avoimmuuteen koirien vioista, ja harrastajien ja omistajien tulisi pystyä objektiivisesti tarkastelemaan saatua tietoa leimaamatta rehellistä kasvattajaa sairaiden koirien tuottajaksi.
Emmähän halua kasvattajina kuulla lausetta
valhe, emävalhe, tilasto..... kasvattaja/uroksen omistaja
Riitta