Näyttelyssä nähtyä
-
riitta vainiontaus
-
Tuula Siimes
Nääh, Birgitta menee vaan seuraavin näytelmiin ja hakee koiralleen sen H:n. Jos ei irtoa sieltäkään niin sitten menet taas. Tai käyt erikoisesta hakemassa sen G:n.
Mä en muista että olisin enää vuosiin ihmetellyt koirani saamaa arvostelua tai nauhan väriä. Tuomari antaa sen minkä katsoo tarpeelliseksi ja se siitä.
Jos rekku on terve, toimii ja on MUN mielestä siedettävän näköinen niin riittää mulle.
Useammin kuin kerran olen sinistä nauhaa tuuletellut ja saanut kummeksuvia katseita kehän laidalta
Mä en muista että olisin enää vuosiin ihmetellyt koirani saamaa arvostelua tai nauhan väriä. Tuomari antaa sen minkä katsoo tarpeelliseksi ja se siitä.
Jos rekku on terve, toimii ja on MUN mielestä siedettävän näköinen niin riittää mulle.
Useammin kuin kerran olen sinistä nauhaa tuuletellut ja saanut kummeksuvia katseita kehän laidalta
-
Maria Wilenius
Heippa!
Minä en ymmärrä näyttelyiden "tuomiot" ollenkaan ja tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa katsomassa Hyvinkäällä erikoisnäyttelyä kun siskon koira oli mukana ryhmässä nartut 8-10kk (kai?). Kehässä oli minun silmieni mukaan tosi ihania koiria mutta loppupeleissä tulos sattui vähän silmiin. Kehässä oli kai noin 12koiraa, josta siskolla oli musta/ruskea (?) käyttölinjainen ja sitten siellä oli harmaa käyttölinjainen ja loput oli sitten näyttölinjaisia. Ja kun tuomio tuli niin ensin oli kaikki näyttelylinjaiset, sitten siskon musta/ruskea ja viimeisenä se harmaa. Ja ne näyttelylinjaiset oli kaikki "tavallisen" saksanpaimenkoiran värinen.
Mutta kuten sanoin niin en ymmärrä lantioista enkä mistään muustakaan mitään paitsi että käyttölinjaiset oli viimeisenä jonossa. Meidän autossa oli kuitenkin se kaunein...
Maria alias Keijo-Käsi koirajutuissa
Minä en ymmärrä näyttelyiden "tuomiot" ollenkaan ja tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa katsomassa Hyvinkäällä erikoisnäyttelyä kun siskon koira oli mukana ryhmässä nartut 8-10kk (kai?). Kehässä oli minun silmieni mukaan tosi ihania koiria mutta loppupeleissä tulos sattui vähän silmiin. Kehässä oli kai noin 12koiraa, josta siskolla oli musta/ruskea (?) käyttölinjainen ja sitten siellä oli harmaa käyttölinjainen ja loput oli sitten näyttölinjaisia. Ja kun tuomio tuli niin ensin oli kaikki näyttelylinjaiset, sitten siskon musta/ruskea ja viimeisenä se harmaa. Ja ne näyttelylinjaiset oli kaikki "tavallisen" saksanpaimenkoiran värinen.
Mutta kuten sanoin niin en ymmärrä lantioista enkä mistään muustakaan mitään paitsi että käyttölinjaiset oli viimeisenä jonossa. Meidän autossa oli kuitenkin se kaunein...
Maria alias Keijo-Käsi koirajutuissa
-
Irene Routio
surullista
Riitta Vainiontaus mainitsi, että harva käyttölinjainen jaksaa juosta näyttelyissä läkähtymättä. Ja eikös se ollut musta (käyttölinjainen)?, joka kuoli rasituskokeessakin viime kesänä. Kai nämä uudenmalliset sitten on parempia. 
Anteeksi, että otin tämän surullisen tapauksen esille, mutta tottahan se on. Olin niin tyytyväinen, kun pennullani oli mielestäni todella upea isä ja sitä suurempi suru sitten. Pentu on minulle nyt isonakin suuri ilonlähde, vaikkei se isäänsä paljon muistuta.
Anteeksi, että otin tämän surullisen tapauksen esille, mutta tottahan se on. Olin niin tyytyväinen, kun pennullani oli mielestäni todella upea isä ja sitä suurempi suru sitten. Pentu on minulle nyt isonakin suuri ilonlähde, vaikkei se isäänsä paljon muistuta.
-
Lilli Hyvärinen
-
Birgitta Johansson
Kun tuossa mainittiin käyttökoiran rakenne, niin tässä lisää kuvia:
Viime vuoden BLH:ssa (SV:n paimennusmestaruuskisat) kirjoitin näiden kahden koiran kohdalle erityismaininnan loistavasta liikkumisesta (kaksi ylintä kuvaa samasta koirasta). Toinen koirista on käyttölinjainen, toinen näyttelylinjainen (lisäksi paimennukseen käytetään paimenlinjaisia koiria). Itse toivon, että voisin kasvattaa rakenteeltaan nimenomaan tämäntyyppisiä koiria, jotka ovat yhdistelmä kestävyyttä ja nopeutta.
Siihen, miten fyysisesti rankkaa paimennus pahimmillaan on, ei voi verrata mitään muuta lajia. Esim. noissa kisoissa jotkut koirat joutuivat ravaamaan/laukkaamaan tauotta reilun 2 tunnin ajan noin 25 asteen helteessä, polttavassa auringonpaahteessa. Sp:han paimentaa liikkuen, eli ravaamalla jatkuvasti ison lauman reunoja pitkin. Välillä sitten spurttaa kiinni niskoittelevia laumasta karkaajia.
Tässä seuraavassa kuvassa oleva koira taas oli ko. kisoissa ainoa, joka väsyi selkeästi todella pahoin suorituksen aikana. Tällainen koira sitten taas menee ihan hyvin esim. jälkikoirana, jossa fyysinen rasitus on erityyppistä.
t. Birgitta
Viime vuoden BLH:ssa (SV:n paimennusmestaruuskisat) kirjoitin näiden kahden koiran kohdalle erityismaininnan loistavasta liikkumisesta (kaksi ylintä kuvaa samasta koirasta). Toinen koirista on käyttölinjainen, toinen näyttelylinjainen (lisäksi paimennukseen käytetään paimenlinjaisia koiria). Itse toivon, että voisin kasvattaa rakenteeltaan nimenomaan tämäntyyppisiä koiria, jotka ovat yhdistelmä kestävyyttä ja nopeutta.
Siihen, miten fyysisesti rankkaa paimennus pahimmillaan on, ei voi verrata mitään muuta lajia. Esim. noissa kisoissa jotkut koirat joutuivat ravaamaan/laukkaamaan tauotta reilun 2 tunnin ajan noin 25 asteen helteessä, polttavassa auringonpaahteessa. Sp:han paimentaa liikkuen, eli ravaamalla jatkuvasti ison lauman reunoja pitkin. Välillä sitten spurttaa kiinni niskoittelevia laumasta karkaajia.
Tässä seuraavassa kuvassa oleva koira taas oli ko. kisoissa ainoa, joka väsyi selkeästi todella pahoin suorituksen aikana. Tällainen koira sitten taas menee ihan hyvin esim. jälkikoirana, jossa fyysinen rasitus on erityyppistä.
t. Birgitta
-
Birgitta Johansson
Täällä ajokoirajärjestön sivuilla on kirjoitettu aika hyvin käyttöpuolen ja ulkomuodon välisestä yhteydestä: http://www.suomi.net/saj-fsk/fin/kaytto-u.htm
Joitakin poimintoja:
"Rakenteellistoiminnallinen tyyppi
Koiria on jalostettu tuhansia vuosia lähes yksinomaan niiden käyttötarkoituksen perusteella. Näin on aikojen kuluessa kutakin käyttötarkoitusta varten kehittynyt oma rakenteensa (ja luonteensa), joka parhaalla mahdollisella tavalla soveltuu juuri siihen tehtävään, jota varten kutakin koiraryhmää, rotua, on jalostettu. Me tunnemme nämä rakenteellistoiminnalliset tyypit ns. Roigin typologiana: esim. englanninbulldogin voima ja kävely, greyhoundin nopeus ja laukka, saksanpaimenkoiran kestävyys ja ravi.
Rakenteellistoiminnallisesti suomenajokoiraa voidaan pitää nopean ja kestävän välimuotona. Se tarvitsee siis sekä kohtuullista nopeutta, että erinomaista kestävyyttä, ja niinpä se liikkuukin ajossa sekä ravilla että laukalla.
Rakenne
Yleissääntö ihanteellisesta rakenteesta voisi kuulua: kaikki ylimääräinen on tarpeetonta ja siten pahasta. Tarkastelemme nyt rakenteen viittä suurempaa kokonaisuutta ja sen jälkeen ykstyiskohtia:
1. Koko. Koiran koolla on suuri merkitys käyttöpuolelle. Käytäntö on osoittanut, että liian suuret eivät jaksa riittävästi ja liian pienet eivät pysty liikkumaan eivätkä jaksa kunnolla varsinkaan talvella.
2. Paino. Kevyt - raskas -akseli. Koiran synnynnäisellä painolla, jolloin koira ei ole liian lihava eikä liian laiha, on suuri vaikutus sen käyttöpuoleen ja siinä nimenomaan liikuntaan ja jaksamiseen. Koiraa ei näyttelyissä punnita, mutta tuomari kyllä näkee asian koiran keveys - raskaus -akselilla. Liian raskaat väsyvät helposti ja niiden raajat joutuvat kohtuuttomalle rasitukselle. Liian kevyiden rakenne taas ei kestä ja niihin ei mahdu voimaa, jolla jaksaisi. Ihanne on keskikorkea, tiivis, voimakas ja jäntevä koira.
Suuri koko ja raskaus saavat aikaan koirassa sen yleisen näyttävyyden, mikä voi johtaa tuomarin yliarvostamaan tällaisia koiria. Meidän tulisi tietoisesti taistella näitä vastaan.
5. Mittasuhteet. Mittasuhteet ovat oleellinen osa rakenteellistoiminnallista tyyppiä ja rotutyyppiä, ja siksi niillä on keskeinen merkitys koiran käyttöpuolen kannalta. Liian pitkä runko on suuri haitta ajossa. Liian pitkä koira ei jaksa päivästä päivään jatkuvaa metsästystä varsinkaan paksussa lumessa. Liian lyhyt runko on pienempi haitta, mutta selvästi neliömäinen koira ei myöskään jaksa montaa päivää peräkkäin.
6. Rakenteen yksityiskohdat.
Pään liian suuri raskaus ja liika liha ja nahka ovat kaikki tarpeettomina haitaksi.
Selkä on tärkeä liikuntaelin etenkin paksussa ja pehmeässä lumessa, jossa voi liikkua ainoastaan laukalla. Selän tulee olla jäntevä ja kantava. Liian pitkä, notko, köyry tai veltto selkä on heikko.
Lanneosan tulee olla lyhyehkö. Pitkä lanne menee helposti köyryksi ajossa, etenkin nuorille koirilla ja paksussa lumessa.
Lantiolla on tärkeä merkitys liikunnalle ja takaraajojen muodelle ja asennolle. Lyhyt ja pysty lantio tuo mukanaan kapean reiden, huonosti kulmautuneet suorat takaraajat, jotka taas aiheuttavat takaraajojen lyhyen, jäykän ja töpöttävän askelen.
Rotumääritelmän mukaan luisu lantio on virhe. Tämä virhe on varsin yleinen suomenajokoirissa. Kuitenkin tällaiset koirat jaksavat erinomaisesti metsässä. Jälleen tulevat mieleen erinomaisesti liikkuvat, luisulantioiset sudet.
On mahdollista, että saatamme joskus suosia liian vahvoja ja paksuja raajoja. Mutta kun on paljon luuta ja jos se on vielä kasvanut nopeasti, voi koiraan tulla luuston sairauksia. Nopeasti kasvanut on usein hötöä verrattuna hitaasti kasvaneeseen (vrt. esim. haapa ja kataja).
Koirilla, jotka jatkuvasti ovat huipulla suurissa kilpailuissa, on aina erinomainen luonne ja vahva hermorakenne. Koirat, joilla näissä ominaisuuksissa on puutteita, karsiutuvat pitkien matkojen ja alati muuttuvien, vieraiden olosuhteiden aiheuttaman stressin vuoksi jo matkalla huipulle.
Ulkomuototuomaria sitovat monet määräykset, esimerkiksi: näyttelysäännöt, ulkomuototuomarin toimintaohje, rotumääritelmä, suomenajokoiran arvostelussa noudatettavat erikoisohjeet, ulkomuototuomarien neuvottelupäivien päätökset. Mutta jäljelle jää kuitenkin vielä monia asioita, joita ei ole mainittu näissä ohjeissa ja jotka jäävät tuomarin omaan harkintavaltaan. Koska suomenajokoira on pelkästään metsästyskoirarotu, on varmasti oikein, että tuomari tässä harkinnassaan ja kasvattaja omassa jalostustyössään pitävät niitä ulkomuoto-ominaisuuksia, joilla on arvoa käyttöpuolen kannalta, tärkeämpinä kuin niitä ominaisuuksia, joilla ei sitä ole.
Ja lopuksi: edellä ei ole käsitelty ollenkaan ajokoiran käyttöpuolta sinänsä, johon jalostuksen kuitenkin tulisi lähes yksinomaan perustua."
t. Birgitta
Joitakin poimintoja:
"Rakenteellistoiminnallinen tyyppi
Koiria on jalostettu tuhansia vuosia lähes yksinomaan niiden käyttötarkoituksen perusteella. Näin on aikojen kuluessa kutakin käyttötarkoitusta varten kehittynyt oma rakenteensa (ja luonteensa), joka parhaalla mahdollisella tavalla soveltuu juuri siihen tehtävään, jota varten kutakin koiraryhmää, rotua, on jalostettu. Me tunnemme nämä rakenteellistoiminnalliset tyypit ns. Roigin typologiana: esim. englanninbulldogin voima ja kävely, greyhoundin nopeus ja laukka, saksanpaimenkoiran kestävyys ja ravi.
Rakenteellistoiminnallisesti suomenajokoiraa voidaan pitää nopean ja kestävän välimuotona. Se tarvitsee siis sekä kohtuullista nopeutta, että erinomaista kestävyyttä, ja niinpä se liikkuukin ajossa sekä ravilla että laukalla.
Rakenne
Yleissääntö ihanteellisesta rakenteesta voisi kuulua: kaikki ylimääräinen on tarpeetonta ja siten pahasta. Tarkastelemme nyt rakenteen viittä suurempaa kokonaisuutta ja sen jälkeen ykstyiskohtia:
1. Koko. Koiran koolla on suuri merkitys käyttöpuolelle. Käytäntö on osoittanut, että liian suuret eivät jaksa riittävästi ja liian pienet eivät pysty liikkumaan eivätkä jaksa kunnolla varsinkaan talvella.
2. Paino. Kevyt - raskas -akseli. Koiran synnynnäisellä painolla, jolloin koira ei ole liian lihava eikä liian laiha, on suuri vaikutus sen käyttöpuoleen ja siinä nimenomaan liikuntaan ja jaksamiseen. Koiraa ei näyttelyissä punnita, mutta tuomari kyllä näkee asian koiran keveys - raskaus -akselilla. Liian raskaat väsyvät helposti ja niiden raajat joutuvat kohtuuttomalle rasitukselle. Liian kevyiden rakenne taas ei kestä ja niihin ei mahdu voimaa, jolla jaksaisi. Ihanne on keskikorkea, tiivis, voimakas ja jäntevä koira.
Suuri koko ja raskaus saavat aikaan koirassa sen yleisen näyttävyyden, mikä voi johtaa tuomarin yliarvostamaan tällaisia koiria. Meidän tulisi tietoisesti taistella näitä vastaan.
5. Mittasuhteet. Mittasuhteet ovat oleellinen osa rakenteellistoiminnallista tyyppiä ja rotutyyppiä, ja siksi niillä on keskeinen merkitys koiran käyttöpuolen kannalta. Liian pitkä runko on suuri haitta ajossa. Liian pitkä koira ei jaksa päivästä päivään jatkuvaa metsästystä varsinkaan paksussa lumessa. Liian lyhyt runko on pienempi haitta, mutta selvästi neliömäinen koira ei myöskään jaksa montaa päivää peräkkäin.
6. Rakenteen yksityiskohdat.
Pään liian suuri raskaus ja liika liha ja nahka ovat kaikki tarpeettomina haitaksi.
Selkä on tärkeä liikuntaelin etenkin paksussa ja pehmeässä lumessa, jossa voi liikkua ainoastaan laukalla. Selän tulee olla jäntevä ja kantava. Liian pitkä, notko, köyry tai veltto selkä on heikko.
Lanneosan tulee olla lyhyehkö. Pitkä lanne menee helposti köyryksi ajossa, etenkin nuorille koirilla ja paksussa lumessa.
Lantiolla on tärkeä merkitys liikunnalle ja takaraajojen muodelle ja asennolle. Lyhyt ja pysty lantio tuo mukanaan kapean reiden, huonosti kulmautuneet suorat takaraajat, jotka taas aiheuttavat takaraajojen lyhyen, jäykän ja töpöttävän askelen.
Rotumääritelmän mukaan luisu lantio on virhe. Tämä virhe on varsin yleinen suomenajokoirissa. Kuitenkin tällaiset koirat jaksavat erinomaisesti metsässä. Jälleen tulevat mieleen erinomaisesti liikkuvat, luisulantioiset sudet.
On mahdollista, että saatamme joskus suosia liian vahvoja ja paksuja raajoja. Mutta kun on paljon luuta ja jos se on vielä kasvanut nopeasti, voi koiraan tulla luuston sairauksia. Nopeasti kasvanut on usein hötöä verrattuna hitaasti kasvaneeseen (vrt. esim. haapa ja kataja).
Koirilla, jotka jatkuvasti ovat huipulla suurissa kilpailuissa, on aina erinomainen luonne ja vahva hermorakenne. Koirat, joilla näissä ominaisuuksissa on puutteita, karsiutuvat pitkien matkojen ja alati muuttuvien, vieraiden olosuhteiden aiheuttaman stressin vuoksi jo matkalla huipulle.
Ulkomuototuomaria sitovat monet määräykset, esimerkiksi: näyttelysäännöt, ulkomuototuomarin toimintaohje, rotumääritelmä, suomenajokoiran arvostelussa noudatettavat erikoisohjeet, ulkomuototuomarien neuvottelupäivien päätökset. Mutta jäljelle jää kuitenkin vielä monia asioita, joita ei ole mainittu näissä ohjeissa ja jotka jäävät tuomarin omaan harkintavaltaan. Koska suomenajokoira on pelkästään metsästyskoirarotu, on varmasti oikein, että tuomari tässä harkinnassaan ja kasvattaja omassa jalostustyössään pitävät niitä ulkomuoto-ominaisuuksia, joilla on arvoa käyttöpuolen kannalta, tärkeämpinä kuin niitä ominaisuuksia, joilla ei sitä ole.
Ja lopuksi: edellä ei ole käsitelty ollenkaan ajokoiran käyttöpuolta sinänsä, johon jalostuksen kuitenkin tulisi lähes yksinomaan perustua."
t. Birgitta
-
Carmen Haavikko
Hei! Onko nämä vertailukuvat reiluja? Kuinka reilu ja tasa-arvon puolesta puhuva koiraharrastaja sellaiseen sortuu? Saksa on tämän rodun kotimaa ja siellä se jalostetaan oman uskon mukaisesti. Suomen käyttölinjaiset sakut kohta enää ei muistuta rakenteelta saksanpaimenkoiraa. Eikä kyse on väristä!
-
milko naumanen
-
Carmen Haavikko
-
Lilli Hyvärinen
-
milko naumanen