"Tuomari on jumala kokeessa", totesi joku PK-harrastaja.
Eikö -07 annettu joku julkilausuma näillä sivuilla, joissa mainittiin myös joidenkin tuomareiden tavasta arvosteluissa suosia näyttäviä kulmauksia?
Mikä sitten on se rotumääritelmän mukainen saksanpaimenkoira? Kyllä nuo nykyiset käyttölinjaiset muistuttaa ulkonäöltään enemmän 1900-l alun spk.
Näyttelyssä nähtyä
-
Birgitta Johansson
Mä haluaisin, että tässä topicissa ei taas riideltäisi näyttö- ja käyttölinjoista, vaan keskusteltaisiin koiran fyysisistä ominaisuuksista ja niiden merkityksestä koiran harrastus-/työkäyttöön, sekä siitä, missä määrin näyttelyarvostelut tukevat tätä. Kuten tuossa paimennusaiheessa olevista kuvista käy ilmi, koiran linjalla ei liikkumisen vaivattomuuden kanssa välttämättä ole mitään tekemistä.
Nyt on hiukan muuta puuhaa, mutta yritän saada tänne jossain vaiheessa mielenkiintoisia videopätkiä eri linjaisten koirien hypyistä ja muusta liikkumisesta, ja siltä pohjalta voi sitten miettiä edelleen noita rakenneseikkoja. Eli miksi osa koirista liikkuu niin vaivattomasti ja osa taas ei.
Olen miettinyt sitä, että jos esim. vajavaiset kulmaukset tai lyhyt, jyrkkä lantio/ei-niin-laskeva ylälinja ovat kovin käyttöä huonontava asia, niin
a) miksi todellisessa käytössä olevilla koirilla usein sellaiset on, ja on ollut jo sukupolvien ajan?
b) miksi esim. susi näyttää tältä?
c) miksi Stephanitzin aikaiset sp:t näyttivät tältä:
http://www.sensuroitu.net/GSD/1899.htm
http://www.sensuroitu.net/GSD/1922.htm ?
d) miksi tuo "tyydyttävä" rakastaa liikkumista, se on sille niin vaivatonta, ja se jaksaa sitä lepäämättä uskomattomat matkat ja aivan uskomattomilla keleillä?
Tässä vielä pari kuvaa lisää "ammattipaimentajista":
t. Birgitta
ps. Pahoittelen topicin monien kuvien huonoa laatua. Ovat tilannekuvia, mutta olisin kyllä voinut yrittää ottaa parempiakin, jos olisin arvannut tarvitsevani niitä tälllaiseen tarkoitukseen.
Nyt on hiukan muuta puuhaa, mutta yritän saada tänne jossain vaiheessa mielenkiintoisia videopätkiä eri linjaisten koirien hypyistä ja muusta liikkumisesta, ja siltä pohjalta voi sitten miettiä edelleen noita rakenneseikkoja. Eli miksi osa koirista liikkuu niin vaivattomasti ja osa taas ei.
Olen miettinyt sitä, että jos esim. vajavaiset kulmaukset tai lyhyt, jyrkkä lantio/ei-niin-laskeva ylälinja ovat kovin käyttöä huonontava asia, niin
a) miksi todellisessa käytössä olevilla koirilla usein sellaiset on, ja on ollut jo sukupolvien ajan?
b) miksi esim. susi näyttää tältä?
c) miksi Stephanitzin aikaiset sp:t näyttivät tältä:
http://www.sensuroitu.net/GSD/1899.htm
http://www.sensuroitu.net/GSD/1922.htm ?
d) miksi tuo "tyydyttävä" rakastaa liikkumista, se on sille niin vaivatonta, ja se jaksaa sitä lepäämättä uskomattomat matkat ja aivan uskomattomilla keleillä?
Tässä vielä pari kuvaa lisää "ammattipaimentajista":
t. Birgitta
ps. Pahoittelen topicin monien kuvien huonoa laatua. Ovat tilannekuvia, mutta olisin kyllä voinut yrittää ottaa parempiakin, jos olisin arvannut tarvitsevani niitä tälllaiseen tarkoitukseen.
Viimeksi muokannut Birgitta Johansson, 31 Heinä 2007 17:25. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
-
Markku Seppänen
Kuka esittäisi näistä kahdesta sakemannilinjasta jotain sellaista tietoa, asiaa tai faktaa, mitä ei ole ole vielä kirjoitettu/julkaistu tai mistä ei olisi syntynyt riitaa/sotaa. En tarkoita, että nyt tässä riidellään, mutta sävyt on niitä vanhoja: vuosien ja vuosikymmenien ikäisiä, eikä vieläkään olla alkua pitemmällä.
-
Lilli Hyvärinen
Nyt tuli Birgitalta juuri niitä kysymyksiä,joihin olen vastausta pyytänyt moneltakin eri suunnalta,useaan kertaan,koskaan niitä saamatta.
Miksi saksanpaimenkoiran rakenteessa arvostetaan sellaista tyyppiä,jota ei tapaa millään muulla rodulla,eikä millään koiraelämellä,ja samalla vedotaan siihen,että ko. rakenne olisi käytössä kestävin? Eiköhän luonnonvaraisten eläinten rakenne ole kohtalaisen tarkoituksenmukainen,kun ne ovat sellaisiksi muotoutuneet sukupolvien aikana? Samoin kun työssään paljon liikkuvat koirat,jotka toimivat esim. käytännön paimennustöissä,juosten kilometrin jos toisenkin,viikon jokaisena päivänä...
Missä määrin ihmissilmä on yleensäkään kykenevä valikoimaan sen tyypin,joka on kestävin,vailla mitään turhaa ja liioiteltua? Onko käytännöllinen aina se ihmisen mielestä "kaunein" todellakin tarkoituksenmukaisin?
Mitenköhän on,joutuuko esim. tämä koira,tai sen jälkeläiset,niin suurelle fyysiselle rasitukselle,verrattuna alkuaikojen koiriin,että tyyppi on noin suuresti muuttunut,kohti kestävämpää koiraa? http://www.pedigreedatabase.com/gsd/ped ... 16345.html
Vai onko kuitenkin niin,että mitä vähemmän koiraa käytetään,sitä suurempi vaara on,että jalostuksen painopisteet rakenteen osalta määrää ihmissilmä,jolla on tapana suosia aina liioitellumpaa ja liioitellumpaa...
Mikä ylipäätään on keino valita ne todellisuudessa kestävät ja toimivat rakenteet jalostukseen? Onko se kestävyyskoe,jossa koira juoksee 20km tasaisella alustalla,tasaista ravia,kerran elämässään? Mitä se kertoo kestävyydestä? Suojelukoe mittaa jossain määrin koiran fysiikkaa,siis koko sen ajan kun koiraa koulutetaan,mutta riittävästi? Mielestäni ei,likikään. Eikö käyttökoiran kuitenkin tulisi pystyä liikkumaan väsymättä hyvinkin vaihtelevissa maasto-oloissa,erilaisissa lämpötiloissa,vuodesta toiseen? Riittääkö jalostukseen valittavalle koiralle todella näytteeksi sen kestävästä fysiikasta se,että se verrattain nuorena suorittaa kestävyyskokeen kertaalleen,ja sille mahdollisesti myös verratain nuorena hankitaan tulos/tuloksia?
Lisätäänpä vielä,että tällä kirjoituksellani ei ole nyt yhtikäs mitään tekemistä minkään sortin linjojen kanssa,tämä on ihan yleistä pohdintaa aiheesta kestävä rakenne,ei linjoista (omassa tämänhetken käyttölinjaisessa nartussa näkyy selvästi huono rakenne jaksamisessa).
Miksi saksanpaimenkoiran rakenteessa arvostetaan sellaista tyyppiä,jota ei tapaa millään muulla rodulla,eikä millään koiraelämellä,ja samalla vedotaan siihen,että ko. rakenne olisi käytössä kestävin? Eiköhän luonnonvaraisten eläinten rakenne ole kohtalaisen tarkoituksenmukainen,kun ne ovat sellaisiksi muotoutuneet sukupolvien aikana? Samoin kun työssään paljon liikkuvat koirat,jotka toimivat esim. käytännön paimennustöissä,juosten kilometrin jos toisenkin,viikon jokaisena päivänä...
Missä määrin ihmissilmä on yleensäkään kykenevä valikoimaan sen tyypin,joka on kestävin,vailla mitään turhaa ja liioiteltua? Onko käytännöllinen aina se ihmisen mielestä "kaunein" todellakin tarkoituksenmukaisin?
Mitenköhän on,joutuuko esim. tämä koira,tai sen jälkeläiset,niin suurelle fyysiselle rasitukselle,verrattuna alkuaikojen koiriin,että tyyppi on noin suuresti muuttunut,kohti kestävämpää koiraa? http://www.pedigreedatabase.com/gsd/ped ... 16345.html
Vai onko kuitenkin niin,että mitä vähemmän koiraa käytetään,sitä suurempi vaara on,että jalostuksen painopisteet rakenteen osalta määrää ihmissilmä,jolla on tapana suosia aina liioitellumpaa ja liioitellumpaa...
Mikä ylipäätään on keino valita ne todellisuudessa kestävät ja toimivat rakenteet jalostukseen? Onko se kestävyyskoe,jossa koira juoksee 20km tasaisella alustalla,tasaista ravia,kerran elämässään? Mitä se kertoo kestävyydestä? Suojelukoe mittaa jossain määrin koiran fysiikkaa,siis koko sen ajan kun koiraa koulutetaan,mutta riittävästi? Mielestäni ei,likikään. Eikö käyttökoiran kuitenkin tulisi pystyä liikkumaan väsymättä hyvinkin vaihtelevissa maasto-oloissa,erilaisissa lämpötiloissa,vuodesta toiseen? Riittääkö jalostukseen valittavalle koiralle todella näytteeksi sen kestävästä fysiikasta se,että se verrattain nuorena suorittaa kestävyyskokeen kertaalleen,ja sille mahdollisesti myös verratain nuorena hankitaan tulos/tuloksia?
Lisätäänpä vielä,että tällä kirjoituksellani ei ole nyt yhtikäs mitään tekemistä minkään sortin linjojen kanssa,tämä on ihan yleistä pohdintaa aiheesta kestävä rakenne,ei linjoista (omassa tämänhetken käyttölinjaisessa nartussa näkyy selvästi huono rakenne jaksamisessa).
-
Tea Tuomikoski
Tämä se on oikeen kulmausten kuningatar, ei raukka saa kinnertä maahan, vaikka kuinka nojailis taaksepäin, tai niiais tai mitään mihin ei liity istuminen... 
:
Joo, ei oo näyttelyissä käytetty, eikä varmaan käytetäkään. Tämä koira kuitenkin näyttää terveeltä ja myös on sitä. Se voi jolkottaa tuntikausia ravia, vaihtelevassa maastossa, se pystyy siitä kiihdyttämään nanosekunnissa täyteen vauhtiin, heittämään ilmassa täyskäännöksen ja jatkamaan taas. Ilman että sen turnauskestävyyttä mitenkään reenattais. Kevyt, ketterä, kestävä, ja kestävyysurheilijan pitkät lihakset. Vaikka makais 2 viikkoa kotona. Sillä on ollu elämässään YKSI lihasjumi, joka tuli siitä kun se täydessä vauhdissa tiputti etutassunsa kuoppaan maassa ja vetäs ympäri niskojensa. Sillon tuli ihan repeemäkin.
Saa olla melkonen ruuneperi joka tulee mulle selittämään, että löysätakapäiset melkein pihtikintereiset kehään treenatut on käytössä kestävämpiä. Ravas nyt sitten kuinka ilmavasti vaan, väitän että oikeessa maastossa toi jätättää ne kaikki.
Mutta mitä me sitten sakemannilta halutaan?
: Joo, ei oo näyttelyissä käytetty, eikä varmaan käytetäkään. Tämä koira kuitenkin näyttää terveeltä ja myös on sitä. Se voi jolkottaa tuntikausia ravia, vaihtelevassa maastossa, se pystyy siitä kiihdyttämään nanosekunnissa täyteen vauhtiin, heittämään ilmassa täyskäännöksen ja jatkamaan taas. Ilman että sen turnauskestävyyttä mitenkään reenattais. Kevyt, ketterä, kestävä, ja kestävyysurheilijan pitkät lihakset. Vaikka makais 2 viikkoa kotona. Sillä on ollu elämässään YKSI lihasjumi, joka tuli siitä kun se täydessä vauhdissa tiputti etutassunsa kuoppaan maassa ja vetäs ympäri niskojensa. Sillon tuli ihan repeemäkin.
Saa olla melkonen ruuneperi joka tulee mulle selittämään, että löysätakapäiset melkein pihtikintereiset kehään treenatut on käytössä kestävämpiä. Ravas nyt sitten kuinka ilmavasti vaan, väitän että oikeessa maastossa toi jätättää ne kaikki.
Mutta mitä me sitten sakemannilta halutaan?
-
Tommi Mäkeläinen
Käyttö vai Näyttö
Kyllä mun mielestä käyttölinjainen joka toimii hyvin pitäisi kuitenkin pärjätä myös näytössä. Kuitenkin puhutaan työkoirasta et mennääkö metsään täysin jalostuksellisesti ajatellen rotumääritelmää? Mikä on oikein ja mikä väärin? Onneksi on oma mielipide! Mut miettikää!!!! 
-
Anu Kuusenoksa
-
riitta vainiontaus
Aloitus oli nimenomaan yhdestä tietystä koirasta ja siitä miksi se oli saanut T näyttelystä.
Mielestäni ei ollut pelkästään tarkoitus väitellä näyttelylinja/käyttölinja.
Kaikki koirat jotka työskentelevät tarvitsevat oikeanlaisen rakenteen, joka kestää käyttöä.
Molemmissa linjoissa on puutteensa.
Kaikki eivät tunne minua joten kerron, että olen ensimmäisestä pentueesta lähtien jalostanut sekalinjaisia koiria. Minulla oli harmaita silloin, kun kaikki nauroivat niille, pitäen niitä sekarotuisina. Uskoisin siis jotain oppineeni myös käyttölinjaisista ja niiden rakenteesta näiden 25-vuoden aikana.
Jos käyttölinjaisten koirien rakenne olisi hyvää ja kestävää, miksi työkoirat hajoavat nykyään jo alle 6-vuotiaina. Mielestäni meillä käyttökasvattajillakin on mietittävää missä olemme menneet metsään, samoin kun myös näyttelypuolenkin. Näyttelypuolella kuitenkin myönnetä jo, että liikakulmautuneisuus ja koko ovat olleet väärät ja siihen on kiinnitetty erittäin paljon huomiota jo rodun kotimaassa.
Myös käyttöpuolella tulee myöntää oikean rakenteen merkitys rasitukseen joutuvan rodun kehityksessä.
Tyttäreni teki koulutyönään esitelmän saksanpaimenkoirasta ja omista ajatuksistaan rodusta.
Lukekaapa tuo ajatuksella ja katsokaa varsinkin rakennekuvista miten erilainen rakenne rasittaa eri kohtia koirassa.
http://www.peda.net/verkkolehti/koti/ko ... nt&a_id=60
Riitta Vainiontaus
Tämä on minun mielipiteeni - ei ainut ja oikea
Mielestäni ei ollut pelkästään tarkoitus väitellä näyttelylinja/käyttölinja.
Kaikki koirat jotka työskentelevät tarvitsevat oikeanlaisen rakenteen, joka kestää käyttöä.
Molemmissa linjoissa on puutteensa.
Kaikki eivät tunne minua joten kerron, että olen ensimmäisestä pentueesta lähtien jalostanut sekalinjaisia koiria. Minulla oli harmaita silloin, kun kaikki nauroivat niille, pitäen niitä sekarotuisina. Uskoisin siis jotain oppineeni myös käyttölinjaisista ja niiden rakenteesta näiden 25-vuoden aikana.
Jos käyttölinjaisten koirien rakenne olisi hyvää ja kestävää, miksi työkoirat hajoavat nykyään jo alle 6-vuotiaina. Mielestäni meillä käyttökasvattajillakin on mietittävää missä olemme menneet metsään, samoin kun myös näyttelypuolenkin. Näyttelypuolella kuitenkin myönnetä jo, että liikakulmautuneisuus ja koko ovat olleet väärät ja siihen on kiinnitetty erittäin paljon huomiota jo rodun kotimaassa.
Myös käyttöpuolella tulee myöntää oikean rakenteen merkitys rasitukseen joutuvan rodun kehityksessä.
Tyttäreni teki koulutyönään esitelmän saksanpaimenkoirasta ja omista ajatuksistaan rodusta.
Lukekaapa tuo ajatuksella ja katsokaa varsinkin rakennekuvista miten erilainen rakenne rasittaa eri kohtia koirassa.
http://www.peda.net/verkkolehti/koti/ko ... nt&a_id=60
Riitta Vainiontaus
Tämä on minun mielipiteeni - ei ainut ja oikea
-
riitta vainiontaus
-
milko naumanen
-
Sonja Lehtinen
Itseäni hämmästyttää lähinnä se että aloittaja laittaa kuvan koirastaan seisotettaessa ja liikkeessä. Sitten laitetaan perään kuva mielestäni hyvin rakentuneesta paimenesta, niin eikö ihmiset tosiaan näe eroja noiden koirien rakenteessa jo ihan noiden muutaman kuvan perusteella.
Sitten esimerkiksi tuo susi, se on huomattavasti paremmin kulmautunut etuosastaan kuin aloituksessa ollut koira. Toki se on rinnanmittasuhteiltaan täysin erilainen mikä saa aikaan suoremman vaikutelman, myös sen lantio olisi sakemannin rotumääritelmää ajatellen parempi kuin aloituksen koira. Rakenteellisesti siitä tekee niin erilaisen, mittasuhteitten lisäksi ylälinja.
Jos nyt näyttelykoirissa monia sakemannin ulkomuodollisia ominaisuuksia on ylikorostettu, niin en kyllä allekirjoita sitäkään että huonorakenteiset käyttikset olisivat kaikki lähempänä rodun alkuajan koiria, tai no tietty jos puhutaan vaikkapa porokoirasta eikä sakemannista. Onneksi kuitenkin hyvin pieniosuus on kadottanut rotupiirteet. (Ja tätä kommenttiani ei pidä sotkea mihinkään rumuuteen/kauneuteen)
Sitten esimerkiksi tuo susi, se on huomattavasti paremmin kulmautunut etuosastaan kuin aloituksessa ollut koira. Toki se on rinnanmittasuhteiltaan täysin erilainen mikä saa aikaan suoremman vaikutelman, myös sen lantio olisi sakemannin rotumääritelmää ajatellen parempi kuin aloituksen koira. Rakenteellisesti siitä tekee niin erilaisen, mittasuhteitten lisäksi ylälinja.
Jos nyt näyttelykoirissa monia sakemannin ulkomuodollisia ominaisuuksia on ylikorostettu, niin en kyllä allekirjoita sitäkään että huonorakenteiset käyttikset olisivat kaikki lähempänä rodun alkuajan koiria, tai no tietty jos puhutaan vaikkapa porokoirasta eikä sakemannista. Onneksi kuitenkin hyvin pieniosuus on kadottanut rotupiirteet. (Ja tätä kommenttiani ei pidä sotkea mihinkään rumuuteen/kauneuteen)
-
Irene Routio
tuomarit & kulmaukset
Nythän on ollut paljon hurskastelua terveystilanteesta ja mm näyttelypuolen taipumuksesta korostaa tiettyjä näyttäviä ominaisuuksia. Mielestäni aloituksessa oli hyvä idea, pohditaan näitä juttuja käytännön yhteyksissä kun tulevat yksittäisissä arvosteluissa esiin.
R. V:n materiaaliin kannattaa tutustua. Paljon parempi tuo rotuyhteenveto kuin "Koiramme"-lehden äskettäin julkaisema laimea rotuesittely. Toivottavasti julkaistaan joskus "Saksanpaimenkoiralehdessä".
R. V:n materiaaliin kannattaa tutustua. Paljon parempi tuo rotuyhteenveto kuin "Koiramme"-lehden äskettäin julkaisema laimea rotuesittely. Toivottavasti julkaistaan joskus "Saksanpaimenkoiralehdessä".
-
Birgitta Johansson
Moi!
Nyt alkaa painaa pahasti päälle taas muu elämä, eikä meinaa ehtiä tänne palstalle, joten oikaisen vähän...
Juurikin niin kuin edellisessä viestissä: käytännön esimerkki tekee asian paljon konkreettisemmaksi. Kiitos siis niille, jotka kommentoivat tuota keskustelun aloittaneen koiran rakennetta!
Jos näiden perusteella nyt siis pitäisi pohtia tuota rodunomaisuutta (jonka siis T arvosana asettaa kyseenalaiseksi), niin kommenteissa mainitut etukulmaukset, lantion asento, löysät välikämmenet tai syvärunkoisuus eivät sitä voi olla, koska erikoisnäyttelyissä noilla puutteilla saa myös arvosanoja SG. Ei myöskään koiran arvostelussa mainittu löysyys etu- tai ahtaus takaliikkeissä samasta syystä.
Jäljelle jäisi tällä päättelytaidolla selkälinja sekä arvostelulomakkeessa mainittu "lyhyt pää ja pyöreät silmät" (toisaalta koiran päätä tuossa toisessa "virtuaaliarvostelussa" kommentoitiin positiivisesti...). Mielenkiintoista olisi kuulla muiden Kennelliiton näyttelyissä käyneiden arvosanoja koirista, joilla on vastaavia puutteita.
Valitettavasti olin ehtinyt jo siirtää VHS:lle ne erityyppisten koirien liikuntavideot, joista puhuin, joten niiden esiinsaaminen ei nyt ihan heti onnistu, mutta laitan ne kyllä nettiin jossain vaiheessa myöhemmin.
Mutta nyt siis se alussa mainittu oikaisu... Jos ja kun omin silmin todetaan (ja aika moni on jo todennut), että koirat, joilla on näyttelyssä menestyäkseen tiettyjä puutteita, liikkuvat tositarkoituksissa huomattavasti paremmin ja kestävämmin kuin huippunäyttelykoirat, niin onko tuohon esimerkkitapaukseen viitaten tarkoituksenmukaista, että koiranäyttelyssä (siis "jalostusta palvelevassa" tapahtumassa) parhaita arvosanoja saavat koirat, jotka käytännössä toimivat huonommin? Vai pitäisikö vaihtoehtoisesti KOKO harrastuskentän myöntää, että näyttelyt eivät enää palvele käyttökoirajalostusta, jolloin näyttelykärpäsen puremat voisivat rauhassa harrastaa näyttelyttämistä, eikä edes kuviteltaisi, että näyttelyssä menestyminen olisi oikeasti hyvinrakentuneen saksanpaimenkoiran kriteeri? Silloin kenenkään ei tarvitsisi tasaisin väliajoin vääntää samasta asiasta. (Ei sillä, etteikö näyttelyissä haettaisi hyviäkin asioita - esim. tuossa "tyydyttävässä" saisi minunkin puolestani olla vähän paremmat etukulmaukset ja suoremmat ranteet!)
Tavasin juuri eilen Stephanitzin kirjaa "Der Deutsche Schäferhund in Wort und Bild" yrittäen löytää hänen aikanaan tehdyn rotumääritelmän. Valitettavasti en onnistunut, mutta tuon aikaiset piirrokset ja "luurankokuvat" kertovat omaa kieltään siitä, millaisena Stephanitz näki rotunsa kehitettyään sitä yli 30 vuoden ajan. Eipä ollut kuvissa laskevaa selkälinjaa eikä paljon muutakaan turhaa... Omasta mielestäni sellaista elämäntyötä ei pitäisi lähteä kauheasti sormeilemaan.
Jos itse saisin visioida, niin olisi hauskaa käydä koiranäyttelyissä, joissa olisi paljon erilaisia, erityyppisiin tehtäviin tarkoitettuja koiria - olisi kevyempiä ja voimakkaampia, erivärisiä ja -kokoisia, vilkkaampia ja rauhallisempia, nuoria ja varsinkin(!) vanhoja. Liioittelematonta, harmonista rakennetta arvostettaisin, ja se myös näkyisi lopputuloksissa
.
t. Birgitta
Nyt alkaa painaa pahasti päälle taas muu elämä, eikä meinaa ehtiä tänne palstalle, joten oikaisen vähän...
Juurikin niin kuin edellisessä viestissä: käytännön esimerkki tekee asian paljon konkreettisemmaksi. Kiitos siis niille, jotka kommentoivat tuota keskustelun aloittaneen koiran rakennetta!
Jos näiden perusteella nyt siis pitäisi pohtia tuota rodunomaisuutta (jonka siis T arvosana asettaa kyseenalaiseksi), niin kommenteissa mainitut etukulmaukset, lantion asento, löysät välikämmenet tai syvärunkoisuus eivät sitä voi olla, koska erikoisnäyttelyissä noilla puutteilla saa myös arvosanoja SG. Ei myöskään koiran arvostelussa mainittu löysyys etu- tai ahtaus takaliikkeissä samasta syystä.
Jäljelle jäisi tällä päättelytaidolla selkälinja sekä arvostelulomakkeessa mainittu "lyhyt pää ja pyöreät silmät" (toisaalta koiran päätä tuossa toisessa "virtuaaliarvostelussa" kommentoitiin positiivisesti...). Mielenkiintoista olisi kuulla muiden Kennelliiton näyttelyissä käyneiden arvosanoja koirista, joilla on vastaavia puutteita.
Valitettavasti olin ehtinyt jo siirtää VHS:lle ne erityyppisten koirien liikuntavideot, joista puhuin, joten niiden esiinsaaminen ei nyt ihan heti onnistu, mutta laitan ne kyllä nettiin jossain vaiheessa myöhemmin.
Mutta nyt siis se alussa mainittu oikaisu... Jos ja kun omin silmin todetaan (ja aika moni on jo todennut), että koirat, joilla on näyttelyssä menestyäkseen tiettyjä puutteita, liikkuvat tositarkoituksissa huomattavasti paremmin ja kestävämmin kuin huippunäyttelykoirat, niin onko tuohon esimerkkitapaukseen viitaten tarkoituksenmukaista, että koiranäyttelyssä (siis "jalostusta palvelevassa" tapahtumassa) parhaita arvosanoja saavat koirat, jotka käytännössä toimivat huonommin? Vai pitäisikö vaihtoehtoisesti KOKO harrastuskentän myöntää, että näyttelyt eivät enää palvele käyttökoirajalostusta, jolloin näyttelykärpäsen puremat voisivat rauhassa harrastaa näyttelyttämistä, eikä edes kuviteltaisi, että näyttelyssä menestyminen olisi oikeasti hyvinrakentuneen saksanpaimenkoiran kriteeri? Silloin kenenkään ei tarvitsisi tasaisin väliajoin vääntää samasta asiasta. (Ei sillä, etteikö näyttelyissä haettaisi hyviäkin asioita - esim. tuossa "tyydyttävässä" saisi minunkin puolestani olla vähän paremmat etukulmaukset ja suoremmat ranteet!)
Tavasin juuri eilen Stephanitzin kirjaa "Der Deutsche Schäferhund in Wort und Bild" yrittäen löytää hänen aikanaan tehdyn rotumääritelmän. Valitettavasti en onnistunut, mutta tuon aikaiset piirrokset ja "luurankokuvat" kertovat omaa kieltään siitä, millaisena Stephanitz näki rotunsa kehitettyään sitä yli 30 vuoden ajan. Eipä ollut kuvissa laskevaa selkälinjaa eikä paljon muutakaan turhaa... Omasta mielestäni sellaista elämäntyötä ei pitäisi lähteä kauheasti sormeilemaan.
Jos itse saisin visioida, niin olisi hauskaa käydä koiranäyttelyissä, joissa olisi paljon erilaisia, erityyppisiin tehtäviin tarkoitettuja koiria - olisi kevyempiä ja voimakkaampia, erivärisiä ja -kokoisia, vilkkaampia ja rauhallisempia, nuoria ja varsinkin(!) vanhoja. Liioittelematonta, harmonista rakennetta arvostettaisin, ja se myös näkyisi lopputuloksissa
.t. Birgitta