Väki väkevä!
En oikein tiedä, mille palstalle tämä kuuluisi, mutta kun tarve lähti Birgitan kokemuksista ja Irenen sanoista "kaksi erillistä arvostelulinjaa olisi varmaan perusteltu kun käytännössä on erilaiset tavoitteet", niin siksi tänne.
Ennenkin on tapeltu, muttei ihan näin. Saksanpaimenkoiraväki voi keskenään aika huonosti. Sen näkee täällä palstoillakin; ei juuri keskustella, vaan nimitellään. Ja kun nimitellään, on se jo aika köyhää.
Koulutuskentillä ei geelejä kouluteta (ei omia kokemuksia, mutta jos, niin vähän ihmettelen, kun joukossa on hyviäkin otuksia) ja kyräillään kaikenlaisia pantoja.
Mitäs tuumais väki, jos oikeasti harrastajat jakautuisivat kahtia? Silloin ei tarvitsis harrastaa väärinuskovien kanssa. Olisi kaksi rotujärjestöä ja ennen pitkää ehkä kaksi rotua. Toinen yrittäisi sinnitellä nykyisen rotumääritelmän perässä, ja toinen voisi laatia ihan omat tavoitteet, rakenteellekin. Toisen nimikin voisi olla kuvaava: Suomen suojelukoira tai Suomen työkoira.
Loppuisiko tappelu vai keksisikö pahansisuinen ihminen uusia?
Kysyypi PH
Ero?
-
Mika Leskelä
Jatketaan vaan samaan malliin, netti on vain aiheuttanut että asiat tulee "nopeammin" ja kärkkäämmin esille kuin ennen kun ihmiset näkivät silloin tällöin erillaisissa tapahtumissa... Jos täällä joku aloitteleva kauhistelee milloin mitäkin asiaa niin siitä vaan... Vaikka rotu onkin "jakautunut" eri linjoihin niin sehän on rikkaus, toiset harrastaa toista ja toinen toista, ei pitäisi olla keneltäkään pois. Ja monesti niistä näyttelyissä ja kansallisissa lajeissa kävijöistä tulee myös suojelukoiraharrastajia myöhemmässä vaiheessa...
-
Sonja Lehtinen
Kyllä meillä ainakin reeniryhmään ihan hyvin on mahtunut niin näyttelyn luokkavoittajat kuin ne viimeisetkin.
Molemmista linjoista löytyy puutteita ja puutteellisia yksilöitä(itseasiassa täydellistä ei ole olemassakaan).
Vaikka käyttölinjan koirissa on rakenteellisia puutteita, niin en silti missään nimessä voi sanoa että kärkikoirat olisivat anatomialtaan juurikaan parempia. Siihen ei tarvita suojelukoetta toteamiseen, A- esteen suoritus on monelta loistavalta ravurilta aivan järkyttävän näköistä.
Kummatkin ääripäät ovat rodulta pois, kun näyttelyssä arvostetaan show tyypin koiraa, ei käyttöharrastajat vaivaudu paikalle, ja tällöin käyttokoirien rakenteen suuretkin virheet(tai hyvät puolet) jäävät kirjaamatta. Toisaalta kun suojelua reenataan Sm-taso tavoitteisesti, ei moni näyttelyharrastaja vaatimattomammin tulostavottein vaivaudu paikalle, ja jälleen mahdolliset heikkoudet(tai vahvuudet) jää havaitsematta.
Molemmista linjoista löytyy puutteita ja puutteellisia yksilöitä(itseasiassa täydellistä ei ole olemassakaan).
Vaikka käyttölinjan koirissa on rakenteellisia puutteita, niin en silti missään nimessä voi sanoa että kärkikoirat olisivat anatomialtaan juurikaan parempia. Siihen ei tarvita suojelukoetta toteamiseen, A- esteen suoritus on monelta loistavalta ravurilta aivan järkyttävän näköistä.
Kummatkin ääripäät ovat rodulta pois, kun näyttelyssä arvostetaan show tyypin koiraa, ei käyttöharrastajat vaivaudu paikalle, ja tällöin käyttokoirien rakenteen suuretkin virheet(tai hyvät puolet) jäävät kirjaamatta. Toisaalta kun suojelua reenataan Sm-taso tavoitteisesti, ei moni näyttelyharrastaja vaatimattomammin tulostavottein vaivaudu paikalle, ja jälleen mahdolliset heikkoudet(tai vahvuudet) jää havaitsematta.
-
Ronja Taskinen
Re: Ero?
Mä olen samaa mieltä kuin Päpä eräässä aiemmassa aiheessa.Pekka Hannula kirjoitti:Mitäs tuumais väki, jos oikeasti harrastajat jakautuisivat kahtia? Silloin ei tarvitsis harrastaa väärinuskovien kanssa. Olisi kaksi rotujärjestöä ja ennen pitkää ehkä kaksi rotua. Toinen yrittäisi sinnitellä nykyisen rotumääritelmän perässä, ja toinen voisi laatia ihan omat tavoitteet, rakenteellekin. Toisen nimikin voisi olla kuvaava: Suomen suojelukoira tai Suomen työkoira.
Eli Saksanpaimenkoiraliitto pitäisi säilyttää kattojärjestöksi muuttaen (kaikkihan ne saksanpaimenkoiria on, tai ainakin se käyttöpuoli
toisesta en sano mitään), sitten olisi kaksi alajärjestöä näyttely- ja käyttöpuolelle. Suoraan sanottuna Suomen suojelukoira tai Suomen työkoira olisi yhdistyksen nimenä omasta mielestäni hölmö, koska siinä ei tule esille että nimenomaan saksanpaimenkoirista on kyse.Ja jos taas tarkoitat sitä, että käyttölinjainen saksanpaimenkoira sysättäisiin samaan rotujärestöön muiden suojelukoirarotujen kanssa, noh, sitä ei ainakaan minun eikä varmasti monen muunkaan käyttösakemanniharrastajan ylpeys kestäisi.
Ja olen kyllä sitä mieltä, että molemman linjan harrastajat yrittävät seurailla rotumääritelmää, mutta arvot ovat erilaiset. Jokainen päättää itse, kummassa linjassa ne ovat paremmat... 
-
Ronja Taskinen
:kumarrus:Sonja Lehtinen kirjoitti:Kummatkin ääripäät ovat rodulta pois, kun näyttelyssä arvostetaan show tyypin koiraa, ei käyttöharrastajat vaivaudu paikalle, ja tällöin käyttokoirien rakenteen suuretkin virheet(tai hyvät puolet) jäävät kirjaamatta. Toisaalta kun suojelua reenataan Sm-taso tavoitteisesti, ei moni näyttelyharrastaja vaatimattomammin tulostavottein vaivaudu paikalle, ja jälleen mahdolliset heikkoudet(tai vahvuudet) jää havaitsematta.
-
terhi järvinen
Hyvä Mika ja Sonja.
Just näin. :tsemp:
Mä en nyt enää tost ulkonäöstä ja rakenteesta voi sanoa mitään, mä näen lähes jokaisessa koirassa jotain hyvää ja kaunista. Kestävyydestä en voi myöskään sanoa juuta tahi jaata, rikki ne tuntuu menevän ol ne sit suuria gluttanoita tai pieniä piiperöitä.
Ominaisuuksiltaan molemmissa on puutteita, ja mun silmään niitä ongelmia tuntuu olevan joka reenaajalla koiran väristä riippumatta. Myös näitä harmaita laiskoja laahustajia näkyy entistä enemmän, jos siis tavan harrasjista puhutaan.
Ja aloittelevilla suojeluharrastajilla niitä ongelmia on toki enemmän, oli siellä hihnan päässä sitten minkälinjainen koira tahansa.
Ja se piti vielä sanomani, jotta se mikä on jonkun mielestä ihan järkyttävän näköistä voi olla toisen mielestä maailman kauneinta
:love: :love:
Just näin. :tsemp:
Mä en nyt enää tost ulkonäöstä ja rakenteesta voi sanoa mitään, mä näen lähes jokaisessa koirassa jotain hyvää ja kaunista. Kestävyydestä en voi myöskään sanoa juuta tahi jaata, rikki ne tuntuu menevän ol ne sit suuria gluttanoita tai pieniä piiperöitä.
Ominaisuuksiltaan molemmissa on puutteita, ja mun silmään niitä ongelmia tuntuu olevan joka reenaajalla koiran väristä riippumatta. Myös näitä harmaita laiskoja laahustajia näkyy entistä enemmän, jos siis tavan harrasjista puhutaan.
Ja aloittelevilla suojeluharrastajilla niitä ongelmia on toki enemmän, oli siellä hihnan päässä sitten minkälinjainen koira tahansa.
Ja se piti vielä sanomani, jotta se mikä on jonkun mielestä ihan järkyttävän näköistä voi olla toisen mielestä maailman kauneinta
:love: :love:
-
Pekka Hannula
Erosta vielä
Ronja ja kumppanit,
nykykäytäntö ei metakasta päätellen tunnu toimivan. Ja pulmia seuraa myös, jos on yksi kattojärjestö, mutta sen sisällä kaksi erilaista suomalaista rotumääritelmää:
Miten jaettaisiin liiton resurssit näiden ryhmien kesken?
Koulutettaisiinko kouluttajia ja maalimiehiä näille erikseen?
Järjestettäisiinkö kahdenlaisia näyttelyitä?
Kuulostaa mutkikkaalta. Olisiko parempi lähteä eri teille, jos ei mahduta saman rotumääritelmän sisään kuten Irene Routio antoi ymmärtää?
Jos uutta rotua kutsutaan toisella nimellä, so what. Siinä kun nyt sitten olisivat kaikki halutut käyttöominaisuudet. Näin toteutuisi tärkein - harras mieli.
PH
nykykäytäntö ei metakasta päätellen tunnu toimivan. Ja pulmia seuraa myös, jos on yksi kattojärjestö, mutta sen sisällä kaksi erilaista suomalaista rotumääritelmää:
Miten jaettaisiin liiton resurssit näiden ryhmien kesken?
Koulutettaisiinko kouluttajia ja maalimiehiä näille erikseen?
Järjestettäisiinkö kahdenlaisia näyttelyitä?
Kuulostaa mutkikkaalta. Olisiko parempi lähteä eri teille, jos ei mahduta saman rotumääritelmän sisään kuten Irene Routio antoi ymmärtää?
Jos uutta rotua kutsutaan toisella nimellä, so what. Siinä kun nyt sitten olisivat kaikki halutut käyttöominaisuudet. Näin toteutuisi tärkein - harras mieli.
PH
-
Irene Routio
"tyhmiä kysymyksiä"
Heippa!
Kuten jo aiemmin totesin, en ole mikään asiantuntija. Ensimmäisen saksanpaimenkoiran hankittuani olen halunnut oppia lisää tästä hienosta rodusta.
Näyttely/käyttölinjoista keskustellaan todella tunteella. Tällainen lähinnä kotikoiratasolla toimiva harrastaja hämmentyy näistä kuvioista. Samat ongelmat on muissakin roduissa.
Itse olen ymmärtänyt asian niin, että rotumääritelmää ei ole muutettu sitten von Stephanitzin (en tarkistanut oikeinkirjoitusta). Käytännössä nämä maallikon silmissä Stephanitzin koirien näköiset ei pärjää näyttelyssä. Silti ne käsittääkseni on rotumääritelmän mukaisia. Riitta Vainiontaus toi nyt seelkeästi ja ymmärrettävästi esiin arvosteluperusteita. Itse olen ymmärtänyt, että pelkkä koiran väri rakenteesta ym huolimatta estää parhaat arvostelutulokset? Tuntuu oudolta, kun kyseessä on käyttökoirarotu ja rodun vanhimmat koirat oli väriltään mitä oli? Siis en todellakaan tunne arvostelun hienouksia, enkä ole edes osallistunut koirieni kanssa näyttelyihin.
Miksei voisi arvostella luokissa "ulkonäöltään vanhanaikainen"/"moderni" tms, jos esim pelkkä väri tiputtaa koiran arvostelua? Ainakin näyttelyissä parhaiten menestyneistä ryhmistä puuttuvat kokonaan vanhimpia saksanpaimenkoiria muistuttavat värityypit. Missä vaiheessa ja miksi tietystä väristä tuli näin tärkeä?
Pitkäkarvaisuuden syrjiminen on perusteltua käyttökoiralla, koska ainakin oman pitkäkarvaisen spk karvasta on enemmän työtä kuin lyhytkarvaisesta ja kai tämän voi yleistää?
Kuten jo aiemmin totesin, en ole mikään asiantuntija. Ensimmäisen saksanpaimenkoiran hankittuani olen halunnut oppia lisää tästä hienosta rodusta.
Näyttely/käyttölinjoista keskustellaan todella tunteella. Tällainen lähinnä kotikoiratasolla toimiva harrastaja hämmentyy näistä kuvioista. Samat ongelmat on muissakin roduissa.
Itse olen ymmärtänyt asian niin, että rotumääritelmää ei ole muutettu sitten von Stephanitzin (en tarkistanut oikeinkirjoitusta). Käytännössä nämä maallikon silmissä Stephanitzin koirien näköiset ei pärjää näyttelyssä. Silti ne käsittääkseni on rotumääritelmän mukaisia. Riitta Vainiontaus toi nyt seelkeästi ja ymmärrettävästi esiin arvosteluperusteita. Itse olen ymmärtänyt, että pelkkä koiran väri rakenteesta ym huolimatta estää parhaat arvostelutulokset? Tuntuu oudolta, kun kyseessä on käyttökoirarotu ja rodun vanhimmat koirat oli väriltään mitä oli? Siis en todellakaan tunne arvostelun hienouksia, enkä ole edes osallistunut koirieni kanssa näyttelyihin.
Miksei voisi arvostella luokissa "ulkonäöltään vanhanaikainen"/"moderni" tms, jos esim pelkkä väri tiputtaa koiran arvostelua? Ainakin näyttelyissä parhaiten menestyneistä ryhmistä puuttuvat kokonaan vanhimpia saksanpaimenkoiria muistuttavat värityypit. Missä vaiheessa ja miksi tietystä väristä tuli näin tärkeä?
Pitkäkarvaisuuden syrjiminen on perusteltua käyttökoiralla, koska ainakin oman pitkäkarvaisen spk karvasta on enemmän työtä kuin lyhytkarvaisesta ja kai tämän voi yleistää?
-
Eila Auvinen
Mika Leskelää komppailen, kylläpä se noin on asia, yksi rotumääritelmä samoin tavottein, enkä nyt ihan allekirjoita tuotakaan, etteikö geelareille riittäisi maalimiehiä, riippuu kyllä paljon koirastakin.
Siinähän sitä harjoitellessa näkee mitä sen koiran kuuluisi ilmentää ja mitä ei, muuten saa tyytyä jurnuttamaan netissä yms. kun jäi ulukopuolelle.
Samoin se heikommin treenaamaan "pääsee" heikkolahjainen koira (linjasta mistä hyvänsä) olipa ryhmä sitten mitä tahansa lajia treenaamassa.
Siinähän sitä harjoitellessa näkee mitä sen koiran kuuluisi ilmentää ja mitä ei, muuten saa tyytyä jurnuttamaan netissä yms. kun jäi ulukopuolelle.
Samoin se heikommin treenaamaan "pääsee" heikkolahjainen koira (linjasta mistä hyvänsä) olipa ryhmä sitten mitä tahansa lajia treenaamassa.
-
Markku Seppänen
Sakemanniliitto on sidoksissa Saksaan. Ajatelkaa mikä ruljanssi ja mekkala nousisi siitä, jos Suomessa alettaisiin sooloilla sakemannien suhteen. Ei onnistu. Sitä paitsi jo tässä kirjoittelussa on piirteitä, joista voi päätellä ettei kahtia jakautumalla tilanne muuttuisi ainakaan paremmaksi.
Miksi näyttelyihmisten ja käyttöihmisten pitää solvata toisiaan. Täällä ei ole ketään sellaista virtuoosia, joka pystyisi esittämään niin vankasti asiat, että sakemanniporukka vetäisi jaostaan huolimatta samaan suuntaan. Tilanne korjaantuu vain, kun jokainen meistä siivoaa omat ajatuksensa ja suunsa ja hyväksyy toisella tavalla ajattelevat, mitä itse edustaa. On aivan liian ylivoimaista yrittää puolin ja toisin kääntää toisin ajattelevien päätä eli ajatuksia. Ne yritykset pitävät vain riitaa yllä.
Suomen linjaukset sakemannien jalostuksessa ei kantaudu Suomen lahtea pidemmälle. Suuri maailma määrää asiat ja täällä ymmärrettävistäkin syistä joudutaan kumartelemaan moniin ilmansuuntiin.
Suunnatkaamme aggressiomme ja kiukkumme toimintaan, yhdistyksiin, näyttelyihin, kisoihin, koulutukseen. Jos näin ei käy, sakemanniväessä ihmiset toimivat kohta yksikseen viidakonlakia toteuttaen jalostaen, kouluttaen yms. niin kuin kukin hyväksi näkee.
Miksi näyttelyihmisten ja käyttöihmisten pitää solvata toisiaan. Täällä ei ole ketään sellaista virtuoosia, joka pystyisi esittämään niin vankasti asiat, että sakemanniporukka vetäisi jaostaan huolimatta samaan suuntaan. Tilanne korjaantuu vain, kun jokainen meistä siivoaa omat ajatuksensa ja suunsa ja hyväksyy toisella tavalla ajattelevat, mitä itse edustaa. On aivan liian ylivoimaista yrittää puolin ja toisin kääntää toisin ajattelevien päätä eli ajatuksia. Ne yritykset pitävät vain riitaa yllä.
Suomen linjaukset sakemannien jalostuksessa ei kantaudu Suomen lahtea pidemmälle. Suuri maailma määrää asiat ja täällä ymmärrettävistäkin syistä joudutaan kumartelemaan moniin ilmansuuntiin.
Suunnatkaamme aggressiomme ja kiukkumme toimintaan, yhdistyksiin, näyttelyihin, kisoihin, koulutukseen. Jos näin ei käy, sakemanniväessä ihmiset toimivat kohta yksikseen viidakonlakia toteuttaen jalostaen, kouluttaen yms. niin kuin kukin hyväksi näkee.
-
maiju savolainen
Minä olen omistanut näyttelylinjan koiria, joita on treenattu alaosastojen kentillä ja SPL:n leirillä.
Olen saanut apua, ohjeita ja neuvoja ja hyviä treenejä koirieni linjasta huolimatta. Terveisiä vaan Kotkaan, Turkuun, Ouluun, Humppilaan ja moneen muuhun paikkaan, joiden maalimiehet ovat minua ystävällisesti aina auttaneet. Ehkä on jonkunverran omasta asenteestaankin kiinni pääseekö treeniryhmiin ja saako neuvoja.
Ensimmäisiä suojelutreenejä harjoittelin v-94 Suomen suurimmalta näyttelykoirien kasvattajalta otetulla koiralla. Koira oli mÃnulle hyvin rakas, eikä se ollut missään nimessä huono. Sen jälkikasvulla on yksi hyvä ystäväni päässyt oman kasvatustyönsä alkuun. Jälkikasvu näyttää toimivan hyvin myös suojelutreeneissä.
Tällaista vääntöä näyttely- käyttölinjan kesken käydään kymmenissä eri roduissa. Ei saksanpaimenkoiraihmiset ole suinkaan ainoita. Monessa rodussa syljeskellään toisen linjan edustajien päälle.
Minusta me sakemanni-ihmiset ollaan jo päästy sen vaiheen yli.
Nykyään minulla on vanha näyttelylinjan koira, sekä kolmevuotias, jossa on pikku ripaus käyttölinjaa ja sitten vuoden vanha "puhdas" käyttölinjainen kasvamassa. Kaikki ne ovat saksanpaimenkoiria.
Käyttölinjaiselle toivoisin parempaa rakennetta, vähän parempia kulmauksia. Mutta kaikkea ei aina saa.
Olen saanut apua, ohjeita ja neuvoja ja hyviä treenejä koirieni linjasta huolimatta. Terveisiä vaan Kotkaan, Turkuun, Ouluun, Humppilaan ja moneen muuhun paikkaan, joiden maalimiehet ovat minua ystävällisesti aina auttaneet. Ehkä on jonkunverran omasta asenteestaankin kiinni pääseekö treeniryhmiin ja saako neuvoja.
Ensimmäisiä suojelutreenejä harjoittelin v-94 Suomen suurimmalta näyttelykoirien kasvattajalta otetulla koiralla. Koira oli mÃnulle hyvin rakas, eikä se ollut missään nimessä huono. Sen jälkikasvulla on yksi hyvä ystäväni päässyt oman kasvatustyönsä alkuun. Jälkikasvu näyttää toimivan hyvin myös suojelutreeneissä.
Tällaista vääntöä näyttely- käyttölinjan kesken käydään kymmenissä eri roduissa. Ei saksanpaimenkoiraihmiset ole suinkaan ainoita. Monessa rodussa syljeskellään toisen linjan edustajien päälle.
Minusta me sakemanni-ihmiset ollaan jo päästy sen vaiheen yli.
Nykyään minulla on vanha näyttelylinjan koira, sekä kolmevuotias, jossa on pikku ripaus käyttölinjaa ja sitten vuoden vanha "puhdas" käyttölinjainen kasvamassa. Kaikki ne ovat saksanpaimenkoiria.
Käyttölinjaiselle toivoisin parempaa rakennetta, vähän parempia kulmauksia. Mutta kaikkea ei aina saa.
-
Birgitta Johansson
Mun mielestä ei tarvitse jakautua, riidellä, eikä puuttua "naapurin" tekemisiin, mutta aina kannattaa keskustella. Ja siis pelkästään asioista = pitäis itse kunkin lukea omat juttunsa aina kahteen kertaan, ja olla julkaisematta mitään rivienkään välistä luettavaa kettuilua naapurille, niin pystyttäis pysymään asialinjalla. Eikä se jakautuminen mitään auttaisi. Samat ihmiset, jotka toisia ja toisten tekemisiä nyt väheksyvät ja haukkuvat, jatkaisivat sitä kuitenkin siellä omassa entistä pienemmässä hiekkalaatikossaan. Aina löytyy riidanaiheita, jos ihminen nyt kerta kaikkiaan sattuu riidanhaluinen olemaan.
Mikäänhän ei ikinä muutu, jos kukaan ei tee mitään ja ollaan vaan hiljaa. Aina kuitenkin joku keskustelua seuraava tai siihen osallistuva saa uusia ajatuksia ja pohdittavaa, ja se on taas mahdollisesti eri tavoin rodulle eduksi tulevaisuudessa.
Esim. nyt näistä näyttelyistä, niin olishan se aika hienoa, jos me kaikki voitais vielä joskus käydä näyttelyissä (millä tahansa tuomarilla) hyvillä mielin, uskoen siihen, että siitä on jalostuksellista hyötyä käyttökoirarodulle - muutakin kuin halvemmat rekisteröintimaksut tai KVA-arvo. Nythän asia ei niin oikein tunnu olevan. Luulen kyllä, että aika paljon saadaan keskustella, ennenkuin asiat muuttuvat, mutta mistäs sitä koskaan tietää, asioilla on kuitenkin tapana lopulta järjestyä parhain päin. Hyviä perusteluja vaan puolin ja toisin siitä, millaisen koiran näytelmissä tulisi pärjätä ja miksi. Jos joku ei osta perustelua, pitää perustella paremmin, mutta toisaalta pyytää myös vasta-argumentit, jolloin toinen joutuu pakostikin ajattelemaan asiaa vähän tarkemmin. Silleenhän asiat yleensä rullaa hyvin eteenpäin.
Joku mainitsi "Saksan mallin". Siellä on moni asia koiramaailmassa huonommin kuin meillä, ei meidän tarvitse sieltä ollenkaan kaikkea apinoida. Päinvastoin, voidaan viedä sinne päin omaa tietämystä erilaisista asioista ja pitää keskustelua yllä, niin kyllä sielläkin sitten viedään niitä asioita eteenpäin, jos koetaan tarpeelliseksi. Ja varmasti koetaan, jos on hyvät perustelut esittää.
Olisiko muuten jollakulla laittaa tänne palstalle saksanpaimenkoiran rotumääritelmää vuodelta 1933, eli niiltä ajoilta, kun Stephanitz vielä oli ohjaksissa Saksassa? Olisi kiinnostavaa verrata nykyiseen. Itseäni kun pikkaisen hirvittää se, että jonkun omaa "luomusta" mennään muuttelemaan. Vähän sama kuin että tekisin itse biisin, jota sitten muutetaan eri tavoin oman kuoleman jälkeen ja väitetään, että se on mun tekemä...
t. Birgitta
Mikäänhän ei ikinä muutu, jos kukaan ei tee mitään ja ollaan vaan hiljaa. Aina kuitenkin joku keskustelua seuraava tai siihen osallistuva saa uusia ajatuksia ja pohdittavaa, ja se on taas mahdollisesti eri tavoin rodulle eduksi tulevaisuudessa.
Esim. nyt näistä näyttelyistä, niin olishan se aika hienoa, jos me kaikki voitais vielä joskus käydä näyttelyissä (millä tahansa tuomarilla) hyvillä mielin, uskoen siihen, että siitä on jalostuksellista hyötyä käyttökoirarodulle - muutakin kuin halvemmat rekisteröintimaksut tai KVA-arvo. Nythän asia ei niin oikein tunnu olevan. Luulen kyllä, että aika paljon saadaan keskustella, ennenkuin asiat muuttuvat, mutta mistäs sitä koskaan tietää, asioilla on kuitenkin tapana lopulta järjestyä parhain päin
. Hyviä perusteluja vaan puolin ja toisin siitä, millaisen koiran näytelmissä tulisi pärjätä ja miksi. Jos joku ei osta perustelua, pitää perustella paremmin, mutta toisaalta pyytää myös vasta-argumentit, jolloin toinen joutuu pakostikin ajattelemaan asiaa vähän tarkemmin. Silleenhän asiat yleensä rullaa hyvin eteenpäin.Joku mainitsi "Saksan mallin". Siellä on moni asia koiramaailmassa huonommin kuin meillä, ei meidän tarvitse sieltä ollenkaan kaikkea apinoida. Päinvastoin, voidaan viedä sinne päin omaa tietämystä erilaisista asioista ja pitää keskustelua yllä, niin kyllä sielläkin sitten viedään niitä asioita eteenpäin, jos koetaan tarpeelliseksi. Ja varmasti koetaan, jos on hyvät perustelut esittää.
Olisiko muuten jollakulla laittaa tänne palstalle saksanpaimenkoiran rotumääritelmää vuodelta 1933, eli niiltä ajoilta, kun Stephanitz vielä oli ohjaksissa Saksassa? Olisi kiinnostavaa verrata nykyiseen. Itseäni kun pikkaisen hirvittää se, että jonkun omaa "luomusta" mennään muuttelemaan. Vähän sama kuin että tekisin itse biisin, jota sitten muutetaan eri tavoin oman kuoleman jälkeen ja väitetään, että se on mun tekemä...
t. Birgitta
