Ero?

Jalostukseen liittyvät aiheet
Maria Kallio

Viesti Kirjoittaja Maria Kallio »

Kun kotona on kummankin linjainen koira niin ei jaksa kovin fanaattisesti suhtautua näihin linjojen erottamiseen omiksi roduikseen. Voihan olla, että tulevaisuudessa siitä on vain haittaa jos geenipoolit ajetaan vieläkin ahtaammalle. :roll:
Katja Kilpeläinen

Viesti Kirjoittaja Katja Kilpeläinen »

Meillä myös molempien linjojen edustajat kotona, molempi parempi! :wink:
raija tuomisto

Viesti Kirjoittaja raija tuomisto »

Kuin myös.
Ja mihin joukkoon kuuluisivat sitten keskilinjan kulkijat, jotka harrastavat kansallisia lajeja, linjoista viis? Vai ollaanko me kokonaan katoavaa joukkoa?
riitta vainiontaus

Viesti Kirjoittaja riitta vainiontaus »

Mielestäni se näyttelyissä ja koulutuksissa käyvä joukko harrastajia, ovat se saksanpaimenkoiran kantava voimavara.

Ilman teitä ja teidän tekemäänne arvokasta ruohonjuuritason työtä seuroissa ja yhdistyksissä, emme me kasvattajat ja yhdistykset pärjäisi.

Rinta rottingilla vaan kentälle, oli linja mikä tahansa. Sulkekaa korvanne kaikkitietäviltä höpöttäjiltä.

Pääasia harrastajalle, on se, että on mukava harrastus kivassa porukassa.

Riitta Vainiontaus

PS: Uskoisin Raija ettei moni suojelukoiran omistaja koskaan saa harrastuksessaa sitä tyydytystä, mikä teillä on koiran kanssa ollut. Kadonneen henkilön löytyminen. Mikä voisi olla sen parempi palkka harrastuksesta, kun saada viedä tieto omaisille löytyneestä etsittävästä.

tämä on minun mielipiteeni - ei ainut ja oikea
Birgitta Vesa-Lehtinen

Viesti Kirjoittaja Birgitta Vesa-Lehtinen »

riitta vainiontaus kirjoitti:Pääasia harrastajalle, on se, että on mukava harrastus kivassa porukassa.
Aivan!

Tuon allekirjoitan sataprosenttisesti!
Kerttu Kailio

Koiraharrastus

Viesti Kirjoittaja Kerttu Kailio »

Hei Te koiraharrastajat!

Minulla on saksanpaimenkoiranarttu (18 kk). Nautin koiraharrastuksesta kovasti. Vielä enemmän uskoisin nauttivani, kun saan enemmän varmuutta koirani käsittelyyn. Meillä ulkoilut ja toisten koirien vastaantulot itsevarmalla tyylillä (niin emäntä kuin koira) ja koirani välinpitämättömyys toisia koiria tai ihmisiä kohtaan on vielä hakusessa. Joskus onnistumme kohtaamaan hienosti, mutta joskus koirani talutushihnassa nostaa karvat pystyyn (ei ihmisten kohdalla). Joskus jopa rähisee. Uskoisin, että kun oma varmuuteni kasvaa niin myös koiran varmuus siinä samalla. Olen tietoinen, että ensin pitää kouluttaa koiran omistaja eli talutushihnan päässä oleva emäntä ja isäntä, sitten ja sen myötä koira. Koira tietää paikkansa meidän perheessä ja olenpa varma, että se luo koiralle turvallisuuden tunnetta (rajoja ja rakkautta).

Koira tarvitsee aktiviteettia ja sen järjestäminen katson tehtäväkseni. Koira nauttii annetuista tehtävistä ja palveluista ja samalla nautin itsekin. Ulkoilusta nautimme molemmat, oli sää mikä tahansa. Koira vastaavasti palkitsee uskollisuudellaan. Aamuisin herään märkiin pusuihin ja kuonolla tuuppimisiin. Töiden jälkeen on kiva tulla kotiin, kun edes joku 'heiluttaa häntäänsä'.

Koira on miehelleni erittäin tärkeä, vaikka hän oli ensin koiran hankintaa vastaan. Nyt on tilanne se, että myös hän haluaa koiran saavan tarpeeksi liikuntaa ja koiraa kiinnostavia juttuja esim. jäljestäminen, viesti tai vaikka pallon heitto.

Meillä lapset tullessaan kotiin odottavat heti näkevänsä koiran ja tämähän ottaa perheenjäsenet lämmöllä vastaan.

Hauskoja ja haastavia hetkiä kaikille koiraharrastajille ja heidän koirilleen!

Terveisin
Kerttu ja Rita-koira perheineen Pirkkalasta
Satu Storm

Viesti Kirjoittaja Satu Storm »

Mika Leskelä on todennut saman seikan kun itsekin olen; kansallisten lajien(ja usein näyttelyidenkin)harrastajista tuppaa tulemaan ajan saatossa suojeluharrastajia,joiden koirat vain harmaantuu ja suoraselkäistyy mitä pidemmälle harrastusvuosissa mennään.
Tosin sitten jossain vaiheessa rupeaa tapahtumaan sellaista takaisin virtausta-kansalliset ja muu hömppä rupeaa kiinnostamaan uudestaan kun on aikansa liinoja kiskonut ja piiloja kiertänyt ja pitänyt muutamankin välivuoden koko touhusta. Sillä eihän sellaista riidatonta ja yhtenäistä jalostusideologiaa(tmv) kuitenkaan löydy edes käyttösuojelusuoraselkäharmaamustaym.harrastajien joukosta. Ja se on mielestäni ihan normaalia ja ok.
Näitä eropuheita on aina aaltoilevasti,välillä on pitkäänkin hiljaista ja sitten taas haaveillaan.
Minulle kelpaa homma tällaisenaan,itse valitsen millaisen koiran mihinkin tarkoitukseen kerrallaan otan ja katson mihin se riittää :wink:
sonja korpi

Viesti Kirjoittaja sonja korpi »

entä kun koirassa yhdistyy molemmat linjat? :oops: ja kaiken lisäksi karvakin on medium long,joka tosin ei ole yhtään sen hankalampi hoitaa kuin edellisen lyhyt karva.
Vastaa Viestiin