Jalostuskoiran valinta kriteerit?

Jalostukseen liittyvät aiheet
Tuula Siimes

Viesti Kirjoittaja Tuula Siimes »

Vuonna kivi ja keppi jouduin keisarinleikkaamaan yhden nartun kun tuli ruuhkaa, 2 pentua yritti yhtä aikaa ulos.
Sain kauheita mulkaisuja osakseni kun kielsin vastaanottoapulaista auttamasta pentuja nisille. Ilmotin vaan että jos eivät itse osaa sinne suunnistaa niin ei niitä ole tarkotettu elämään. Hyvin osasivat :P
Apulainen siinä sitten selitti että kun ne on usein tokkurassa ne pennutkin johon minä vastasin että no noi on varmaan sit ihan kännissä kun ovat viimisen puol tuntia riehuneet niin ettei navoissa puristimet pysy :D

Luojan kiitos ei ole koskaan meillä heikkoja tai avuttomia pentuja syntynyt. Nyt on helppo sanoa että en auttais vaan mistäpä sitä tietää kuin sitä höösäis kun kohdalle osuu.

Lämpölamppua ei oo ollu ikinä eikä tuttipulloja tarvittu.

Mut joo, kyllä mä painot yleensä tiedän :D
Seija Kulmala

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala »

Tuulalla käynyt hyvä tuuri, kyllä meillä on heikkoja ja avuttomia pentuja syntynyt jopa kuolleita, lähes joka pentueessa, ainoastaan yhden narttumme kaikki pennut ovat olleet voimakkaita ja pentukuolleisuus 0.
Tämä narttu onkin ollut melkoinen "kultakimpale", kiitos taas jälleen EG Riitalle.

Itse en elvytä valekuollutta tai sinertävää pentua vaan se saa nukahtaa emän huostassa lopulliseen uneen. Eräs emämme itse lopetti erään, ilmeisesti sairaan pennun heti sen synnyttyä. Olen vienyt erään pennun viikon vanhana eläinlääkärin nukutettavaksi, koska se imi huonosti ja oli väsynyt ja pieni.Olen myös kieltänyt eläinlääkäriä elvyttämästä erästä sinertävää pentua, keisarinleikkauksen yhteydessä, silloin katsoivat vähän "pitkään".

Aika hyvä kriteeri elinvoimaisuudelle on mielestäni se että pentu tuplaa painonsa viikon aikana, mutta se pitää tapahtua luomusti, ei keinoruokinnalla. Toisaalta, jos emä olisi sairas eikä pystyisi imettämään, miettisin ainakin vahvimpien pentujen osalta keinoruokintaa, jos ei sijaisemää löytyisi. Onneksi toistaiseksi ei ole tällaista tilannetta tullut eteen.

Muutoin pyrin tarjoamaan pentueelle "ihanneolosuhteet" niin lämmön (synnytysvaiheessa kun pentu on märkä ja emä sitä nuolee, käytän kyllä säteilylämmitintä) kuin emän ruokinnan suhteen myös lihaa alan syöttämään heti kun hampaita alkaa tulla, emä kuitenkin imettää ja viettää pentujen kanssa aikaa luovutukseen eli nykyisin lähes 8 viikkoon saakka.

En usko että esim. kylmässä ulkorakennuksessa kasvanut pentue olisi jollakin tapaa parempi tai elinvoimaisempi, kuin talossa sisällä ihmisten keskuudessa syntynyt ja kasvanut pentue. Mutta kuolleisuus varmasti olisi isompi pentueen keskuudessa, olisiko se sitten sitä luonnon karsintaa?

Mutta se on meidän tapamme, varmasti toisilla on muita tapoja ja kuka meistä on riittävän fiksu sanomaan mikä on oikein mikä väärin. En ainakaan minä. Oma mielipiteeni on että pentujen terveys ensisijaisesti lähtee jo emän tiineysajalta ja että ensiluokkainen hoito ja ravinto antaa edes toiveita siitä (perimän puitteissa) että pentue olisi pääosin terve.
Tuula Siimes

Viesti Kirjoittaja Tuula Siimes »

Juu ei meillä ulkorakennuksessa pennut synny vaan ihan sisällä :D
Lisälämpöä ei kuitenkaan tarvita, minun mielestäni.
Kuolleena on joskus pentuja syntynyt meilläkin.
Seija Kulmala

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala »

Tuula, ei tietenkään. Eli kirjoitukseni ei ollut kohdistettu keneenkään vaan yleistä pohdiskelua.
Tuula Siimes

Viesti Kirjoittaja Tuula Siimes »

^Jep, kunhan lämpimikseni höpisen ettei jää turhia virhekäsityksiä :D

Pitkään imetetään meilläkin :D
http://blc.1g.fi/kuvat/koirat/K-pentue/ ... jpg/medium

http://blc.1g.fi/kuvat/koirat/K-pentue/ ... jpg/medium
Irene Routio

elinkelpoisuuden testausta?

Viesti Kirjoittaja Irene Routio »

Kuulin tarinan 1940-l spk kasvattajasta, joka testasi pentujen elinvoimaisuuden heittämällä pienet pennut veteen. Heikot hukkui. Oliko tällainen menetelmä tosiaan käytössä vai oliko kyseessä paikallisen kylähullun päähänpisto?
Hanne Muurinen

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Törmäsin taannoin tapaukseen, jossa emä (ei spk, iso ja massiivinen rotu) pidettiin pentujen luona vain imetyksen ajat. :shock: Muutoin pennut olivat "oman onnensa nojassa", toki niitä ihmiset "hoitivat" pyyhkimällä takapuolet (stimuloimalla virtsan ja ulosteen tulon) jne.

Kun kuulin, ettei emä vietä aikaansa pentujen kanssa, olin ihan että mitä hemmettiä? :?: :!: Miksi ei, kysyin. Ja vastaukseksi sain "Emä liiskaa pennut alleen". :? Mitvit, emä liiskaa pennut alleen?? Mikä ihmeen emä se sellainen on? Eihän luonnossakaan susilla ole ketään päältäkatsojaa, ettei emä tapa pentujaan. Luonnon lait vain ovat sellaiset: jollei emä osaa hoitaa pentujaan, kaikkein vahvimmat saattavat selviytyä, heikot nyt ainakin karsiutuvat.

Kertokaapa nyt kokeneet kasvattajat mielipiteitänne tästä tapauksesta. Tekisitkö itse niin/et missään nimessä toimisi noin ja miksi?
jari.vihersalo

Viesti Kirjoittaja jari.vihersalo »

Tuula. Ei kai mitään lämpölamppuja tarvitakkaan jos pennut syntyvät sisällä? Siinähän tulee jo lämpöhalvauksen vaara :) Oon nähnyt lämpölamppuja ulkorakennuksessa syntyvillä pennuilla talviaikaan. esim.kennel Spitzbubezwingerissä. Siellä tosin hieman leudommat talvet
Tuula Siimes

Viesti Kirjoittaja Tuula Siimes »

Jari; Ei tarvita ei, niinhän mä taisin tuolla aiemmin jo kahteenkin kertaan kirjoittaa :P
riitta vainiontaus

Viesti Kirjoittaja riitta vainiontaus »

Voi kuulkaa, viimeyönä hieroin, lämmitin, autoin pysymään tissillä. Ja lopulta itkin silkasta ilosta kun jäi henkiin ja seurasin totaalisen masentuneen emän muuttumista, kuin salaman iskusta, teräväksi emoksi.

Sanokoon kuka mitä tahansa, olisin ollut viimeyönä valmis tekemään kaikkeni pitääkseni pennun hengissä.

Synnytys käynnistyi koiralla vuorokausilla 50-54. Ensimmäiset kuolleet syntyivät tiistaina ja eiliseen mennessä oli 14 kuollutta laitettu monttuun. Osa syntyi hengissä, mutta kuolivat ensimmäisten henkäysten jälkeen. 8 pennun jälkeen emä kääntyi aina selkä pentuunpäin ja odotti minun vievän sen pois pentulaatikosta.

Luulimme jo koiran olevan tyhjä, mutta halusin kuitenkin vielä kuvauttaa se eläinlääkärillä ja harmikseni vielä kaksi pentua oli sisällä.

Mietimme leikataanko koira heti vai vasta perjantaina. Päätimme katsoa vielä ultralla löytyisikö sikiöiltä sydämensykettä. Yhdet löytyi. Siinä sitten pähkimme mitä tehdä. Jokainen tunti kuitenkin olisi tärkeää keuhkojen kehitykselle. Päätimme leikata vasta seuraavana päivänä. Tottakai tiesimme, että elävän pennun syntymiseen oli erittäin pienet mahdollisuudet.

Pennut syntyivät sitten kuitenkin yöllä ja ensimmämen poika oli kuin olikin hengissä. Haukkoi kuin kala kuivalla maalla, ryki ja räki, napa piti sitoa, kun vuoto oli niin runsasta.
Emän riemua katsellessa olisin ollut valmis tekemään mitä tahansa, että tuo yksi pentu jäisi henkiin. Toinen pentu syntyi sitten kuolleena.

En usko, että rotu tuli tuhottua viime yönä. Kasvattajana vain joutuu joskus tekemään ratkaisuja tunteella. Vielä 20-vuoden kasvattamisen jälkeen minä itkin kuin pieni lapsi, pidellessäni tuota elävää pentua käsissäni. Kuoleeko se muutaman päivän päästä - en tiedä- mutta nyt se elää onnellisen emän vieressä. :ihana:

Riitta Vainiontaus
Päivi Ollikka

Viesti Kirjoittaja Päivi Ollikka »

^ Eihän tuossa mitään, kunhan muistaa sitte ilmoittaa ostajalle vaikeasta alusta elämässä ja huomioi asian hinnassa. Keskosille, kun tulee helposti kaikkea myöhemmin ilmenevää vaivaa...ainakin ihmispuolella. Tietää sitten mihin ryhtyy, kun sille kodin tarjoaa.

Mun mielest:

Riskejä on kaikissa yhdistelmissä. Kunhan ne tietää ja kertoo ostajalle, niin ei asiassa ole mitään moraalisesti arveluttavaa. Se että tehdään voimakkaita riskinottoja (riskikoira toisessa tai kolmannessa polvessa) vaatii vian seuraamista ainakin kolme - neljä sukupolvea eteenpäin. Koskaan tätä "esi-isien" vikaa ei saa unohtaa yhdistelmää suunniteltaessa.

Lievempien riskien seuranta tulee minusta ulottaa pariin sukupolveen. Esim neljännessä polvessa luustovikaa periyttävä koira. > Täytyy huomioida vielä ainakin parisukupolvea omissa kasvateissa.

Jokainen tekee ne jalostuspäätökset itse ja kantaa niistä vastuun ostajille.

Kunhan ostaja tietää ostaessaan pennun takana olevat riskit - silloin päätös on tietoinen eikä harmit niin yllätyksellisiä.


Näin noviisin silmissä :?
Miretta Seppälä

Viesti Kirjoittaja Miretta Seppälä »

riitta vainiontaus kirjoitti:8 pennun jälkeen emä kääntyi aina selkä pentuunpäin ja odotti minun vievän sen pois pentulaatikosta.
Emo parka :( Toivottavasti se ainoa eloonjäänyt pentu selviää.
riitta vainiontaus

Viesti Kirjoittaja riitta vainiontaus »

Pikkumies elää ja voi hyvin. Muistuttaa avogaadoa johonka on tökkäisty tulitikut sivuihin. Kun maito on kehittynyt 16 pennulle ja sitä on juomassa vain yksi, niin voitte vain kuvitella millainen pallo se on. :kaljat:

Kolme seuraava päivää näyttää mihinkä pojan rahkeet riittävät.

Riitta Vainiontaus
Hanne Muurinen

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Riitta! Ikävä juttu. :( Mutta toivottavasti tuon pienen sitkeän sissin elämä helpottaa päivä päivältä ja siitä kasvaa vahva ja terve koira! Täytyy sanoa, että vaikka pentueen kohtalo oli noin ikävä yhtä poikaa lukuunottamatta, meillä ainakin veti suupieliä hymyyn tuo edellinen kommentoisi pennun ulkomuodosta. :wink:

...ja tsemppistä.... :tsemp:
Tuula Siimes

Viesti Kirjoittaja Tuula Siimes »

Pikkumiehelle :peukku:
Vastaa Viestiin