Kun tuo blogi tänne jo on linkitettynä niin...
Kirpulla on nyt siis ikää 18 kk ja risat. Sen kanssa on luovutusiästä asti aloitettu harjoittamaan tottiksia, jälkeä ja agilityä, jokuset purutkin on otettu. Touhuttu on myös muuta monen moista. Meillä on ollut onni matkassa tähän asti. Kirpullahan siis on tuo jakautunut ristiluu ja siitä johtuva vino lantio.
Kirpun selkä on kuvattu kaikkiaan nyt kolmesti, koska olen elänyt sydän kurkussa tuon vuoksi. Kuvat on otettu noin 5 kuukauden, 12 kuukauden ja 17 kuukauden iässä. Kahdella ensimmäisellä kuvauksella ei kuvissa voitu juurikaan eroa havaita, mutta tuorein kuvaus osoitti, että ristiluu on lähtenyt luutumaan yhtenäiseksi eli tämä irrallaan ollut ristiluun ylin nikama on alkanut luutua takaisin ristiluuhun kiinni. Lisäksi virallinen kuva viimein oli suolistoltaan sen verran tyhjä (jos koiralla on lantiossa häikkää niin suosittelen satsaamaan siihen, että se suoli olisi kuvissa oikeasti tyhjä...), että toisen okahaarakkeen puuttuminen pystyttiin havaitsemaan ja lääkäri toteamaan, että nikama tulee mitä luultavammin tältä osin luutumaan kiinni lonkkaluuhun. Eläinlääkäri (Per Axelsson) näki tämän hyvänä asiana, sillä lantio vankistuisi, mutta jotkut harrastajat ovat taas varoitelleet tämän johtavan spondyloosiin. Aika näyttää miten Kirpun kohdalla käy.
Kirpun lantiohan on aika rajustikin vino. Päälle päin se ei sinällään näy muutoin kuin liikkeessä, jolloin takapuoli on hieman oikealla. Kirpun onni lienee, että se on sairaan pieni ja kevyt! Tänään käytiin juuri viimeksi hierojalla, joka koitteli koiran lihaksistoa, jota viimein on saatu edes johonkin suuntaan kehittymään, ja totesi koiran oikean takajalan olevan hieman heikompi kuin vasen takajalka, lähinnä ero tuntui takareidessä. Kirppua paljon seuranneena ei tämä ollut yllätys, sillä se tukee itseään voimakkaammin vasemmalle kuin oikealle takajalalle. Nyt taas sitten aloitetaan jumppailemaan, jotta saataisiin koira tasapainoilemaan ja tukemaan enemmän myöskin oikealle jalalle. Selkä lienee on aina lievästi tukkoinen, mutta ei mitenkään hälyttävästi tai erityisen voimakkaasti.
Kirppua tuo selkä ei vielä ole vaivannut ja se on esim. agissa tosi hyvä hyppäämään, varma ja teknisesti hyvä, se osaa myös kääntää itseään hypyissä (eli siis hyppyjen päällä) erittäin hyvin. Näenkin asian niin, että Kirpulle tuo agiharrastus on ihan hiton tärkeä tuon selän vajavaisuuden vuoksi -> se on oppinut käyttämään kroppaansa treeneissä, mikä taas on pelkästään hyvä asia sen terveyden suhteen. Puruista on luovuttu selän myötä, koska siinä tulee vähän väkisinkin tilanteita, joissa koira ei yksinkertaisesti pysty kontrolloimaan takapäätään, etenkin kun se nuorena oli yliliikkuva, mikä taas altistaa suurille loukkaantumisille. Muutoin se, missä selkä on näkynyt on tilisaldoni, kun on käyty fysioterapiassa, hierojalla, syötetty Arthroflexiä ja käyty röntgenissä. Eikä se huolto ole rajoittunut vain siihen, vaan paljon on myös kulutettu aikaa erilaisiin tasapainoharjoitteisiin ym., jotta olisi voitu tukea selän puutteita ja kehittää lihaksistoa.
Useiden eläinlääkäreiden, hierojien, eri lajien harrastajien ym. kanssa on puhuttu siitä, onko oikein treenata tällaista koiraa. Vähintään 90% on sanonut, jotta antaa mennä niin pitkälle kuin koira kestää, että niin kauan kuin se on silminnähden terve, ne röntgen kuvat ovat vain kuvia eivätkä muuta mitään mihinkään päin. Tokikin tiedostan sen, että jonain päivänä se selkä muuttuu harrastamisen esteeksi, miten nopeasti ja miten radikaalisti, sitä en voi tietää, mutta eipä tuollaista vilkasta koiraa voisi vain sohvan nurkkaan majoittaa ja sanoa, jotta pärjäile. No, onko pakko harrastaa agia, joka kuitenkin on fyysisesti raskasta ja riskialtista? Ei, mutta minä uskon, että se on ollut tuon koiran lihaksistolle ja selälle juurikin se hyvä asia, vaikka varmasti toisaalta myöskin se rasittava tekijä. Koira on mikä on, mutta itse olen suuresti tykännyt siitä ja sen kanssa harrastamisesta, joten olen valmis ottamaan riskin, että yhtenä kauniina päivänä se on poks ja poissa, ja olen valmis myöskin näkemään normaalia enemmän vaivaa koiran lihaksiston huollon eteen, jotta siihen päivään olisi vielä vuosi tolkulla aikaa.
Lihastilanne on tällä hetkellä se, että etupäässä koiralla on hyvä lihaksisto, samoin selkä alkaa olla ihan ok lihaksistoltaan, mutta lantion seutu on lihaksistoltaan hieman heikompaa kauraa. Takaraajoissa ulkoreidet ovat pelkkää luuta ja nahkaa, mutta sisäreidet, takareidet ja etureidet omaavat nyt ihan kohtalaisen liahksiston. Uinti tekisi erinomaisen hyvää (etenkin kun tuon uintitekniikka on luojan kiitos erittäin hyvää), mutta kesän uintikausi kaikkosi iho-ongelman (luultavasti hotspot) myötä harakoille. Toinen hyvä olisi hangessa kahlailu (ei siis pomppiminen), mutta valitettavan tiukissa tuntuu se talven tulo olevan tänä vuonna jälleen. Erittäin suuri apu on ollut hyvästä koirahierojasta, joka on antanut aivan hirvittävän suuren määrän neuvoja kehittää koiran ongelmakohtia ja lihaksistoa.
Sikäli kun jonkun koiralla on ongelmaa lantion seudun kanssa, niin oma pyyntö on, jotta nämä koirat luovuttaisivat vertaan geenitutkimukseen, jos vaikka sen kautta jonain päivänä irtoaisi jotain tietoa näiden selkäjuttujen periytyvyydestä (minulle nämä ovat periytyviä ongelmia niin kauan kunnes toisin todistetaan). Minä toivon, ettei kukaan koiransa kanssa kärsisi tällaisesta ja olen aidosti pahoillani aloittajan puolesta. Minä aion kuitenkin ottaa tämän koiran lihashuollot ym. opikseni ja pitää sitten jatkossa hyvän huolen myös muiden koirieni lihaksistosta, kun tässä saa oikein teho-oppia nyt vähän pakosta, joten jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin.
Jos aloittaja tahtoo (tai joku muu) jotain enemmän asiasta tietää, niin voi laittaa vaikkapa mailia. Itselläni ei ole mitään peiteltävää tämän asian suhteen eikä muutoinkaan koirani suhteen. Me Kirpun kanssa toivotetaan tervettä alkanutta vuotta kaikille ja nautitaan elämästä sellaisena kuin on se osaksemme saatu
. Haluan myös huomauttaa, että en ole mitenkään erityisemmin näihin selkäjuttuihin perehtynyt, vaan tiedän vain sen, mitä Kirpun tiimoilta on tutuksi tullut, loppu on pelkkää mutuilua.
