Mitä kuuluu JTO:lle?

[Päivi Ollikka]

Talentsichtung kaksivuotiaalla koiralla olisi oikeutus jalostuskäyttöön, toiselle pentueelle sitten jo koulutustunnus vaatimus.
Koulutustunnus jokaiselle olisi unelma. Se ei luultavasti totudu mitenkään nopeasti (jos koskaan), tai sitten koulutus- ja koekulttuurin pitäisi muuttua melkoisesti. Ammattikouluttajia, joille kasvattajat voivat lähettää koiriaan koulutettavaksi - ja koejärjestelmä nopeaksi anoa jne. Syntyisi kokeita, jossa kaverit on maalimies, ohjaaja ja tuomari. Kokeet tehdään Tiistai aamupäivällä kaverin takapihalla ja kaikki saa koetuloksen sekä oikeuden lisääntyä. Mitään väärää ei tapahdu, paitsi että kentällä ei välttämättä käynyt yhtään koiraa - mut kuka siit mitään tietää.
Koirien taso ei muuttuis luultavasti vaateen myötä. Edelleen osa kasvattajista haluaisi kouluttaa koiransa itse ja se toinen osa sitten on edelleen liian kiireisiä moista hommaa tekemään. He tietysti säästäisivät rahaa kun ei tarvitse koiria Venäjälle tai jonnee muualle lähettää koulutettavaksi. Luulisi asian saavan kannatusta. Positiivista ois ett nekin rahat jäisi Suomeen.

Kokonaisuudessa olisi mukavaa, jos käyttökoirajalostus tapahtuisi koirilla, joilla on koulutustunnus jostain palveluskoiralajista. Aina plussana jos vielä suojelusta.

[Ville Salmia]

Kuka täällä yllätyksistä on puhunutkaan? Mua ei juuri enään mikään yllätä. Jos päätöksille sallitaan jonninlainen ylimenoperiodi, niin kaikkeenhan voi varautua.
Olen kyllä aina ollut melkein joka asiassa tiukentamisen kannalla. Ehkä tämäkin on hyvä asia,ehkä ei. Aika näyttää. En ole mikään kovin matemaattinen ihminen,joten minulle joku 60% luotettavuus indeksiluvussa ei kerro paljon mitään.Riittääkö se?

Mitä tulee suojelutuloksiin,niin asennekysymys. Vaatii aika paljon satsausta monelta taholta.Ei pelkästään koiranomistajilta.Kuten yllä,tähän myös riittävä ylimenoperiodi,niin johan onnistuu.Sinä aikana vaaditaan kyllä kaikilta yhteen hiileen puhaltamista ,ja erityisesti koulutuspuolella. Aika näyttää onko sitä?

Kiitän myös työryhmää omalta osaltani. :tsemp:

[Sonja Lehtinen]

Käsittääkseni ilman omia jälkeläisiä ei indeksin luotettavuus voi koskaan kovin korkeaksi nousta, mikä tietysti on loogista koska jälkeläiset kertovat jalostusarvon.

Ihan alkuun tökkää silmään se, että saksanpaimenkoira on suurin käyttökoirarotu, yleisin lienee sopivampi sanavalinta.
Sitten lonkkaosiossa mainittiin että saksassa vain a ja b olisi hyväksyttyjä, käsittääkseni C on noch Zugeklassen, eli kääntäen vielä jalostusluokassa tms. Ennen ainakin on ollut sallittu, toki indeksien myötä C tuloksella tippuu auttamatta pakkaselle.

Mutta aivan upeaa työtä edeltävään versioon verrattuna. Kiitokset tekijöille, ja jaksamista viimeistelyyn.

Mian tavoin kyllä heittäisin heikkouksiin myös autoimmuunisairaudet, vaikkei niitä yksittäisinä yleisenä ole kuin allergioita, mutta haimavian, pannuksen, perianaalifistelian,selkäydinrappeuman, DLE:n jne myötä ne kyllä on jo tänä päivänä aikamoinen riesa. Kun rötgenistä on selvitty puhtain paperein, voikin jatkaa eloaan autoimmuuneja odotellessa.

[Eero Lukkari]

Minusta tuntuu, että tätä lonkkien indeksirajoitusta ei ole vieläkään loppuun asti mietitty. Ensinnäkin kannan keskiarvotulos on laskennassa aivan liian hyvä, sillä hyvälonkkaisia sukuja kuvataan ahkerammin. Näin ollen indeksin 100 omaava koira ei todellakaan edusta rodun keskiarvoa vaan on olennaisesti tätä parempi. Onko järkevää mennä yhden ominaisuuden suhteen todella tiukkaan karsintaan? Toisena onko vieläkään keksitty, miten estetään huonojen kuvaustulosten karsiminen? Saksalaisiin indekseihin ei käsittääkseni ole juuri luottamista kun risoja ei pahemmin tilastoihin eksy. Eräälläkin tuontiuroksella indeksi Saksassa 71 - Suomessa sitten niinkin huikea kuin 81.

[Timo Tokola]

Eihän tuo pevisan muutos tiukenna karsintaa vaan päin vastoin. Periaatteessa vissiin D- lonkkaisiakin koiria voitaisiin jatkossa käyttää siitokseen. Tietysti huono indeksi rajaa kovasti mahdollisten parituskumppaneiden määrää. Kannatan indeksirajoitukseen siirtymistä.
Indeksirajoitus ei saisi myös kohtuuttomasti rajoittaa jalostusmateriaalin tuontia ulkomailta. Saksan indeksin voisi hyvin kääntää Suomen vastaavaksi kunnes tuontikoiralla on aito suomalainen indeksi (kuvattu tai jälkeläisiä kuvattu Suomessa). Tosin jos vertailee maiden välisiä indeksejä niiden koirien suhteen joilla on jälkeläisiä molempien maiden reksiterissä, niin monesti tulos Suomessa on yhtä paljon pakkasella kuin Saksassa plussalla.

[Karoliina Nyyssönen]

Sitten lonkkaosiossa mainittiin että saksassa vain a ja b olisi hyväksyttyjä, käsittääkseni C on noch Zugeklassen, eli kääntäen vielä jalostusluokassa tms. Ennen ainakin on ollut sallittu, toki indeksien myötä C tuloksella tippuu auttamatta pakkaselle.

Oikeassa olet. Tuonne on tullut ajatusvirhe, kiitos huomiosta. Täytyy korjata tuo. Taulukossa asia on kuitenkin oikein.

[Riitta Vainiontaus]

Tulee kaatumaan omaan mahtipontisuuteensa seuraavan 6 vuoden sisällä. Olen siis pessimisti.

Riitta Vainiontaus

[Riitta Vainiontaus]

Tuo edellinen tarkoitti siis, että tavalliselle ihmiselle liian paljon ymmärrettävää liian nopeasti. Tulee lisäämään jo nyt liikaa yleistynyttä paperittomuutta. Valitettavasti. Totuushan on se, että suuri osa pentueista tulee ns . kotikoirayhdistelmistä ja heille on merkitystä mitenkä tuollainen JTO motivoi heitä rekisteröimään koirat. Itselleni ei tuolla ole vaikutusta. Terveydellisesti olisin odottanut selkeämpiä tavoitteita. Terveyden osalta joiltakin osilta se oli jopa sekavaa ja ristiriitaista. Ensin puhutaan indeksijalostuksesta ja samaaan hengenvetoon ollaan laittamassa ehkä joskus tulevaisuudessa kyynärien rajaksi 1. Miksi, jos kerran tähtäämme indekseihin. Yli 100 sivua, suurin osa tiukkaa asiaa, olisi kaivannut kuitenkin aivan huomattava tiivistämistä, jotta se jaksettaisiin lukea ajatuksella läpi, myös ei harrastajien keskuudessa.
Yksi toivomus ennenkuin ko. esityksestä tulee lopullinen. Laittakaa kuviksi suomalaiset kuvat.

Onko tämä nyt sellaien versio, jonka kennelliitto hyväksyy?

Riitta Vainiontaus

[Tuula Siimes]

Mikäli olen käsittänyt oikein niin kokouksessa paikalla olevat jäsenet päättävät kelpaako JTO. Jos kelpaa jäsenistölle niin todennäköisesti kelpaa myös kennelliitolle.

Eli siis jäsenistö antaa luvan toimikunnalle tehdä JTO lopulliseen hyväksyttävään muotoon.

http://www.spl.fi/ajankohtaista/kokousk ... t_2009.pdf

[Juha Puurunen]

Riitta, työryhmän neuvonantajana on toiminut Kirsi Sainio, Kennelliiton jalostustoimikunnan pj. Hän tulee aikanaa myös esittelemään JTO:n eteenpäin Kennelliitossa. Nyt valmistuneessa JTO esityksessä on korjattu ne puutteet joita aiemmassa versiossa oli. Todennäköisesti, mikäli SPL:n yleiskokous esityksen hyväksyy, sen hyväksynnälle ei Kennelliitossakaan estettä ole.

[Sonja Lehtinen]

Riitan mainitseman kyynärindeksi tai siihen menemättömyys on JTO:ssa varsin hyvin perusteltu. Eli kun kyynärässä on kolmea eri muutosta (UAP, FCP, Humeruksen OCD) ei indeksi loppupeleissä kerro juuri mitään, tosin erityisesti FCP:n huonon diagnosoitavuuden vuoksi, olisi ehkä hyvä että jalostusuroksilla joilla vähintään 5 pentuetta tulisi kyynärät kuvata uudestaan min. 3v iässä (eli rajoittaisi samalla ettei alta 3v voi käyttää tuon enempää), ja siis tuo ykkönen rajana.

[Birgit Johansson]

Kopioin toiselta palstalta oman kirjoitukseni spondyloosista. Mun mielestä sitä(kin) pitäisi kartoittaa enemmän ikääntyvillä koirilla. Mä toivon, että porukat innostuu kuvaamaan koiriaan vanhempana uudestaan, vai onko parempi, ettei kaivettaisi ikävyyksiä?

"JTO:ssa mainittiin, että spondyloosia on 2,8%:lla. Mä oon aika takuuvarma että sitä on huomattavasti enemmän, siis vanhoilla koirilla. Tuo luku on varmasti ihan onneton totuuteen nähden. Sehän ei ole ns. itsenäinen sairaus, vaan jota ikä ja rasitus tekee, vähän niin kuin kulumat ihmisellä. Toki selkarangan rakenteella on osuutensa, esim. yliliikkuvat nikamat kehittää sitä enempi. Mutta tietääkö kukaan, mikä olis se optimaalinen rakenne, jolloin spondyloosin kehittyminen olis minimaalista, jos ei lainkaan tulisi? Nuorilla koirilla jos on, on myös mun käsittääkseni jokin muu vika ja siihen sitten kehittyy spondyloosiakin. Nämähän on helppo sulkea pois jalostuksesta. Asian laajuus tulis ilmi, jos koirat kuvattaisiin uudestaan vielä 6 - 8 vuotiaina. Mä toivoisin, että joskus saataisiin kampanjoitua jotenkin vanhempien koirien kuvaus. Koirallahan voi olla spondaria, vaikka se on oireeton. Nyt kuvataan vaan ne, jotka jotenkin oireilee. Ja kun koira tulee vanhemmaksi, jäykkyydet tms menee luultavimmin iän piikkiin, eikä koiraa kuvata. Jalostuksessa olis hienoa löytää ja käyttää enempi niitä sukuja, joiden selkä kestää kymppivuotiaaksi asti. Vertaan työkoiran eläkeikään. Itseasiassa mä voisin jättää esikuvat pois, kun se ei kuitenkaan aina ole tae mistään ja käyttää sen rahan vanhempana kuvaamiseen. (Tietty oireilevan pennun kuvaisin)."

[Ville Salmia]

Mielestäni menee jo överiksi. Luuletteko että ihmislääketiede kulkee edellä vai perässä? Jos jotain ratkaisevaa olis tehtävissä artroosin tai esim. osteoporoosin ennaltaehkäisyyn, niin varmasti olis jo tehty. Tekonivelkirurgia on jokseenkin kallista puuhaa kansantaloudellisesti. En ihan heti usko että eläkeläiskoirien rangan muutoksia tai muutakaan kulumaa saadaan koskaan rodusta pois. Se on luonnollista. Olen työkoirien ohjaajilta kuullut, että eläkeläispäivien koittaessa koirien kuvaukset ovat monesti näyttänet melko lohdutonta tilannetta. Silti koirat ovat liikkuneet ja toimineet kulumineen loppuun asti. Näin ihmispuolelta voin sanoa että ihminenkin opettelee uuden tavan liikkua ja kompensoi heikkouksia ja vajaita liikelaajuuksia ihan automaattisesti,sen enempää sitä rekisteröimättä. Kuluma on luonnollista.

Ennemmin tulisi tutkia autoimmuniteettiongelmia.Siinä olis työsarkaa.Pahoin epäilen että siinä vaan on jo mopo karannut käsistä.

[Birgit Johansson]

Jep, totta, justiin siksi mun mielestä olis hyvä kartoittaa ja saada asia kaikkien, tavis-eläinlääkärienkin tietoon kuin myös koiranomistajien, ettei suhtauduta myöskään ylihuolehtivasti. Mun kuuleman mukaan elukkatohtorit saattaa neuvoa laittamaan koiran eläkkeelle, jos on pienikin löydös. Vaikka koira ei liikunnassaan edes oireile mitenkään! Kartoittamisella asia saataisiin tietoisuuten ja samalla ehkä löytyisi joku riskisuku, missä spondari saattaa koiran eläkkeelle oikeasti ennenaikaisesti, eipä tästä ole tietoa. Kyllä mun mielestä tietoa asiasta tarvittaisiin vähän sinne sun tänne suuntaan.

Ihmisellähän kulumat niin kuin muutkin vaivat on kuitenkin hiukan eri juttu silleen, ettei ihmisiä ainakaan toistaiseksi jalosteta. Koirilla ihmiset tekee sitä valintaa joka tapauksessa.

[Tuula Siimes]

Autoimmuniteettiongelmien suhteen kannattaa tosiaan pistää mietintämyssy päähän. Johtuvatko ne yksistään koko ajan kapenevasta geenipohjasta vai onko ongelma hieman moninaisempi?

Ympäristön osuus?
Pennut kasvavat liian steriileissä olosuhteissa. Pentuhuonetta desinfioidaan päivittäin aineilla jotka tappavat kaikki normaalit ja ns. "hyvätkin" bakteerit.
Ulkoilevaa pentua estetään maistelemasta maailmaa jne. Jotkut pitävät pentua suurinpiirtein lasikaapissa ensimmäisiin rokotuksiin asti vaikka niillä on emän antama suoja.

Ruokinnan osuus?
Koirat syövät teollista ruokaa, suolisto ei joudu ollenkaan töihin.

Terveydenhoito?
Jokaiseen pieneenkin haavaan haetaan antibioottia eikä anneta elimistön itse taistella.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Enkä nyt todellakaan tarkoita että koirat pitäisi jättää hoitamatta ja pentujen antaa olla ulosteissaan. Maalaisjärki vaan tuntuu joskus kadonneen.