Miten tällainen voi olla mahdollista??

Jalostukseen liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Marika Ronkainen

Miten tällainen voi olla mahdollista??

Viesti Kirjoittaja Marika Ronkainen »

Pisti silmään kun selasin kennelliiton tietokantaa... miten 9 kuukautta vanhan nartun pennut on voitu rekisteröidä??? Onko nartun syntymä ajassa virhe??? Narttu itse on syntynyt 10.5.2004 ja synnyttänyt pennut JO 8.2.2005 9 kuukauden iässä, eli käytännössä narttu on astutettu ensimmäisestä juoksusta 7 kk iässä! Eihän tällaista pentuetta voida rekisteröidä kun ei ole virallisia lonkkakuvia otettu, ja jos rotujärjestö on rekisteröintiä puoltanut niin millä perusteella??
Pentueen isä on kuollut 1.1.2005 siis heti pian astutuksen jälkeen... Mikä on isän jalostuksellinen arvo kun kuolinsyynä on selkäsairaus: spondyloosi, nikamien luusilloittuma, nikamien yhteenluutuminen.
Kyllä hiukan menee luotettavuus kaikkeen jalostustoimintaan kun tällaisiin tapauksiin törmää... eikös kyseisen pentueen kasvattaja kuulu liiton jalostustoimikuntaan ja ole SV tuomari???



http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 4/04&R=166
Sonja Lehtinen
Viestit: 140
Liittynyt: 04 Joulu 2007 00:09

Re: Miten tällainen voi olla mahdollista??

Viesti Kirjoittaja Sonja Lehtinen »

Varmaankin kyseessä on vahinkoastuminen, jokainen kasvattajasitoumuksen allekirjoittunut kasvaattajahan on. velvoitettu rekisteröimään kaikki pentueet, eli mielestäni ihan asiallista toimintaa kasvattajalta A) rekisteröidä pentue B) ilmoittaa koiranettiin uroksen kuolinsyy

Tuo on kyllä vaikea valinta jos vahinko käy ns. salaa. Kun muutoin varmaan turvauduttaisiin aliziniin, ja jos narttua on ajateltu myöhempää jalostusta varten, niin mitkä on vaihtoehdot kun tiineys huomataan vasta sen näkyessä?
Sterilointi, eli leikataan kohtu pois pentuineen
annetaan synnyttää ja tapetaan pennut
annetaan synnyttää ja myydään paperittomina, jossain huoltsikan takapihalla
annetaan synnyttää, rekisteröidään hiukan pitemmän kaavan mukaan, kärsitään julkisia moitteita, koska tämä on ainao vaihtoehdoista joka tuo vahingon ilmi.

Tuo sterilointi olisi ehkä se oma vaihtoehto, vaikka siihen kyllä sisältyy huomattavasti normaalia sterilointia suuremmat riskit, mutta ihan riittävästi kakkaa satanut niskaan teinivuosien jalostusvalinnoista joten itsestäni ehkei olisi seisomaan vahinkoni seurasten takana "julkisesti".
Seija Kulmala

Re: Miten tällainen voi olla mahdollista??

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala »

Mielestäni rehellistä toimintaa kasvattajalta, vahinko käynyt ilmeisesti, mutta sitä ei salata. Tällöin samalla "altistuu" julkiselle arvostelulle. Nostan hattua kasvattajalle.
Sirpa Hörkäs

Re: Miten tällainen voi olla mahdollista??

Viesti Kirjoittaja Sirpa Hörkäs »

Marika Ronkainen kirjoitti:
... eikös kyseisen pentueen kasvattaja kuulu liiton jalostustoimikuntaan ja ole SV tuomari???

No koko yhtälö muljautti aineki ittelleni ensimmäiseks mieleen,että kyseessä on vahinko,mitä ei ole haluttu salata.
Ei kävässy ajatuksissa,että pentueen kohdalla ois tehty harkittua jalostustyötä.
Keijo Kodis
Viestit: 45
Liittynyt: 08 Joulu 2007 19:31

Re: Miten tällainen voi olla mahdollista??

Viesti Kirjoittaja Keijo Kodis »

Kuten viestiketjun epäilyistä tuli jo esiin, tapahtunut on toki mahdollista. Isä astui tyttönsä murtautuessaan toiseen tarhaan. Kyseessä on siis vahinkoastutus. SKL rekisteröi pentueen, koska sille ei ollut estettä. Rotujärjestön puoltolausuntoa ei tarvittu. Luonnollisesti reksiteröintiin pitäisi olla olemassa käyttökoirajalostusken edellyttämät vaatimukset kuten terveystutkimukset ja tarvittavat näytöt ominaisuuksista. Miksi sitten näin ei ole, siihen tulisi vastuuntuntoisen rotujärjestön ja kasvattajien ottaa kantaa!

Vahinkoastutuspentueen sisäsiitosaste on ollut 25 %, olen kiinnostuneena seurannut näin voimakkaan sisäsiitoksen seurauksia; kaikki pentueen yksilöt rgt-kuvattiin koko luuston osalta 12 kk iässä samanaikaisesti ns. virallisesti. Tutkimus sisältyi pennun kauppaan. Tilastossa näkyy vain kyynär- ja lonkkatulokset. Neljä koiraa pentueesta olen myös saanut mukaan ominaisuusarviointiin, näistä koirista on lisäksi otettu verinnäytteet prof Hannes Lohen näytepankkiin.

Pennut myin aikoinaan kotikoiriksi puoleen hintaan, olen lisäksi käynyt jokaisen omistajan luona paikan päällä seuraamassa niiden kehitystä ja osaan pitänyt jatkuvasti yhteyttä.

Vastaavia vahinkopentueita on varmasti olemassa muitakin, niitä vain ei ole ehkä rekisteröity, joten tietoa niistä ei ole saatavissa. Mielestäni kaiken saksanpaimenkoirajalostusta palvelevan tiedon tulisi olla julkista ja läpinäkyvää. Näin joku toinen kasvattaja voi välttää omassa kasvatustyössään karikkoja, jotka ovat jo tiedossa; ns. puskajalostusta voitaisiin vähentää ja virheellisiä tietoja oikaista.

Oletko sinä kasvattajana valmis toteuttamaan näitä periaatteita ja vielä tärkeämpi: MITÄ SINUN ROTUJÄRJESTÖSTI ON TEHNYT NÄIDEN ASIOIDEN KORJAAMISEKSI?

SV-koetuomari, jaostustoimikunnan jäsen ja Kennel Niinikoiran kasvattaja
Keijo Kodis
Marika Ronkainen

Re: Miten tällainen voi olla mahdollista??

Viesti Kirjoittaja Marika Ronkainen »

Kiitos Keijo rehellisestä vastauksesta!
Anne Anttila

Re: Miten tällainen voi olla mahdollista??

Viesti Kirjoittaja Anne Anttila »

Tuli vain mieleeni mainita, että rotukoirajalostuksessa isä-tytär- astutukset eivät ole niin kauhean poikkeuksellisia sitten kuitenkaan. Malinoisseilla niitä on käyttänyt Suomessa ainakin Pois Kottoo -kennel, jolla on muistaakseni ollut useampikin pentue sukusiitosasteella 0,25%. Sakemanneissakin, jos menee riittävän kauas taaksepäin sukutaulussa, niin kyllä tiukkojakin linjauksia löytyy. Ei korkea sukusiitosaste ole mun mielestä ilman muuta negatiivinen tekijä, jos ajatellaan vain sitä yhtä syntyvää pentuetta - se voi olla myös positiivinen tekijä. Kyllä minä voisin ihan hyvin ottaa harrastuskoiraksi tuollaisen vahinkopentuekoiran eli ei olis Keijo tarttenu kotikoiraksi myydä!

Mitä tulee selkävikoihin, niin on todella hyvä, että niitä kuvataan myös vanhemmiten ja merkitään ehkä jopa koiranettiin (väittäisin, että tätä ei joka kasvattaja "uskalla" tehdä). Monella koirallahan selkävikoja on, mutta kun otetaan vain ne yhdet kuvat silloin vuotisena, niin ei silloin mitkään spondyloosit ja silloittumat näy. Vanhempana kun kuvaa, niin voi sanoa, että tieto tuo tuskaa - ainakin harrastuskoiran kohdalla. Mikä sitten periytyy ja mikä ei, se on sitten ihan toinen juttu.

Hyvää kesää kaikille!
Vastaa Viestiin