Kennelliitolta uusi jalostusohjelma?

Jalostukseen liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Riitta Vainiontaus
Viestit: 234
Liittynyt: 02 Tammi 2008 20:39

Kennelliitolta uusi jalostusohjelma?

Viesti Kirjoittaja Riitta Vainiontaus »

Muiden rotujärjestöjen sivuilla käydään kiivasta keskustelua mitä kukin rotujärjestö vastaa kennelliiton kyselyyn.

Omasta mielestäni paljon hyvää ja paljon idelogiaa jota kukaan ei pysty valvomaan.


"SKL:n valtuusto antoi kokouksessaan 26.11.2006 Kennelliitolle tehtävän laatia jalostusstrategia vuosiksi 2007 -2016. SKL:n hallitus käsitteli sen jalostustieteellisen toimikunnan (JTT) laatimaa strategiaa vasta helmikuussa 2010.

Lausuntopyynnöt lähtivät helmikuussa rotujärjestöille, joiden tulisi toimittaa vastineensa jo maaliskuussa. Tämä aika on riittämätön.


Tässä kopiona esitys jota kennelliitto esittää

Suomen Kennelliitto r.y. – Finska Kennelklubben r.f.
Yleinen jalostusstrategia
1 Taustaa
Suomen Kennelliiton jalostusstrategia koskee kaikkia rotuja. Se on sopusoinnussa
Kennelliiton yleisten ja jalostusta ohjaavien sääntöjen ja ohjeiden kanssa. Lisäksi
jalostusstrategiassa on otettu huomioon eläinsuojelulaki, erityisesti sen 8 § (Liitteet 1 ja 2),
sekä lakia täydentävän eläinsuojeluasetuksen 24 § (Liitteet 1 ja 2). Jalostusstrategia noudattaa
Fédération Cylologique Internationalen (FCI, kennelliittojen kansainvälinen kattojärjestö)
kasvatusta ohjeistavaa Breeding Rules -säännöstä ja on linjassa FCI:n yleisen
jalostusstrategian (Liite 3) sekä Euroopan Neuvoston lemmikkieläinten jalostusta koskevan
päätöslauselman kanssa (Liite 4).
2 Koiranjalostuksen tavoitteet
Koirankasvatuksen ja koirarotujen kehityksen tulee perustua pitkän tähtäimen päämääriin ja
terveyden ja pitkäikäisyyden vaalimiseen niin, että kasvatus ei johda sairauksiin, liioiteltuun
rakenteeseen, luonnehäiriöihin tai käyttöominaisuuksien huonontumiseen. Tämän
mahdollistamiseksi tulee myös rodun perinnöllisen monimuotoisuuden olla riittävän laaja.
Jalostuksessa ja pennutuksessa tulee varmistaa sekä syntyvien pentujen että niiden emän
hyvinvointi.
Jalostuksen ohjenuorana pidetään rotumääritelmiä, kuitenkaan liioittelematta mitään niissä
mainittua ominaisuutta.
Jalostuksessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin, tällä hetkellä useaa rotua
koskettaviin, parannusta vaativiin asioihin:
• hyvinvoinnin ja normaalin lisääntymisen vaarantavat liioitellut anatomiset piirteet
• perinnöllisen monimuotoisuuden vähenemisestä johtuvat ongelmat, kuten
perinnöllisten vikojen ja sairauksien yleisyys sekä immuunipuolustukseen ja
lisääntymiseen liittyvät ongelmat
• hermorakenteeltaan ja toimintakyvyltään heikkojen sekä arkojen koirien liian suuri
osuus
• käyttöominaisuuksien heikkeneminen ja sitä kautta rodunomaisen luonteen
muuttuminen
3 Jalostuksen ohjaus Kennelliitossa
Kennelliitossa jalostusta ja koirankasvatusta ohjataan paitsi yleisillä säännöillä ja ohjeilla,
myös rotukohtaisilla Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmilla (PEVISA).
Ohjelmilla pyritään varmistamaan, että rodussa esiintyvät yleiset sairaudet saadaan hallintaan
eivätkä ne pääse runsastumaan. PEVISA-ohjelmat ovat rotujärjestöjen vastuulla, mutta
Kennelliitto hyväksyy ohjelmat ja seuraa niihin kuuluvien rotujen kehitystä.
Rotujärjestöt ja niiden alaiset rotua harrastavat yhdistykset vastaavat omien rotujensa
jalostuksesta, tiedonkeruusta ja jalostusta koskevista tarkemmista ohjeista sekä
jalostusneuvonnasta. PEVISA-ohjelmien lisäksi rotujärjestöt seuraavat rotujensa tilaa ja
laativat roduilleen jalostusstrategiat, jotka sisältyvät Jalostuksen tavoiteohjelmiin (JTO).
Ohjelmat laatii rotujärjestö ja hyväksyy Kennelliitto.
Rotujärjestöjen jalostustoiminnan tulee perustua rodun PEVISA-ohjelmassa ja JTO:ssa
esitettyihin tavoitteisiin ja keinoihin. Näitä sovelletaan esimerkiksi rekisteröintiin liittyvien
PEVISA-ohjelmasta poikkeamisten käsittelyssä. Näihin poikkeuslupa-anomuksiin liittyvien
kannanottojen tulee perustua siihen, täyttävätkö koirat tai yhdistelmä rodun JTO:n
jalostusehdot vai aiheutuuko niiden jalostuskäytöstä jotain ilmeistä ja vakavaa geneettistä
riskiä.
4 Jalostusstrategia
Kennelliiton yleinen jalostusstrategia perustuu seuraaviin pääkohtiin:
• Rotujärjestöjen laatimat JTO:t ja PEVISA-ohjelmat, jotka sisältävät rotukohtaiset
jalostuksen painopisteet, tavoitteet ja rotujärjestöjen toimenpiteet
• JTO:aan perustuva rotukohtainen rotujärjestön ja Kennelliiton jalostusneuvonta
• Tehostettu käyttäytymis- ja terveystiedon kerääminen ja tilastointi: internetkyselyiden
kehittäminen
• Vapaaehtoinen luonne- ja terveysohjelma
• Suositukset ja perusvaatimukset jalostukseen käytettävien koirien ominaisuuksille
• Rajoitukset yksittäisten koirien jälkeläismäärälle sekä yhdistelmien sukusiitosasteelle
• Harkitut risteytykset rotujen ja rotumuunnosten välillä (FCI-ohjeistus: Liite 5)
• Pennunostajien, koiranomistajien, kasvattajien ja ulkomuototuomarien tietotaidon
lisääminen (ohjeistus ulkomuototuomareille: Liite 6)
• Yleinen tiedotus koiranjalostukseen liittyvissä asioissa
• Kansainvälinen yhteistyö rotumääritelmien muokkaamiseksi ja tarkentamiseksi sekä
risteytysten toteuttamiseksi
• kotimaisten rotujen vaaliminen
4.1 JTO ja PEVISA-ohjelmat eli jalostuksen ohjaus rotujärjestöissä
Rotujärjestöt on velvoitettu laatimaan rodulleen/roduilleen JTO:n, jos rodun yhteenlaskettu
viiden vuoden rekisteröintimäärä on yli 50 koiraa tai rotu kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Jos
rotujärjestö ei laadi ohjelmaa, Kennelliitto ohjaa rodun jalostusta ja tekee rodulle JTO:n sekä
laatii tarvittaessa rodulle myös PEVISA-ohjelman. Vähälukuisille roduille, joissa
rekisteröinnit jäävät alle 250 viidessä vuodessa, laaditaan JTO-ehdotus ns. kevennetyn
mallirungon mukaisesti.
4.2 Tiedon kerääminen ja tallentaminen
Jalostuksen edellytyksenä on riittävän tiedon saaminen rodun keskitasosta tärkeissä
ominaisuuksissa sekä jalostuskoirien tasosta rodun keskitasoon nähden. Useimmat
rotujärjestöt keräävät eri tavoilla tietoa rotunsa koirista. Lisäksi tietoa saadaan Kennelliiton
jalostustietojärjestelmästä, rotuprofiileista, luonnetestituloksista ja MH-luonnekuvauksista,
käyttökoetuloksista sekä näyttelyarvosteluista.
Jotta mahdollisimman monesta koirasta saadaan yhteismitallista tietoa rotujen keskitasojen
määrittämistä varten, Kennelliitto kehittää rotujärjestöjen tiedonkeruuta helpottamaan
yksinkertaiset, kaikille roduille soveltuvat käyttäytymis- ja terveyskyselyt. Ne ovat
koiranomistajien täytettävissä Kennelliiton internetsivuilla. Kennelliitto myös tiedottaa
tehokkaasti tiedonkeruun tärkeydestä paitsi kasvattajille myös pennunostajille ja
koiranomistajille.
Jotta nykyistä useamman koiran ominaisuuksista saadaan tietoa, koe- ja
näyttelyosallistuminen sallitaan myös kastroiduille uroksille sekä tiettyjen kroonisten
sairauksien tai vaivojen takia säännöllistä lääkitystä saaville koirille. Tällaisia sairauksia tai
vaivoja ovat esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, atopia ja steriloidun nartun
virtsankarkailu. Sallittujen sairauksien ja lääkitysten kohdalla otetaan huomioon
eläinsuojelumääräykset: näyttely- ja kilpailutoiminta ei saa vaarantaa koiran hyvinvointia.
Koirien osallistumisen edellytyksenä on, että ko. koira rekisteröidään EJ-rekisteriin (Ei
Jalostukseen -rekisteri), ja että EJ-rekisteröinnin syy on tallennettu terveystietokantaan.
EJ-rekisteriin voidaan entistä yksinkertaisemmin siirtää koiria, joita ei tulisi käyttää
jalostukseen.
Sukusiitosasteen, sukukatokertoimen ja BLUP-indeksin tarkkuutta ja oikeellisuutta
parannetaan mahdollistamalla rotujärjestöille pääsy täydentämään rodun koirien
polveutumistietoja sekä korjaamaan niiden rekisterinumeroita jalostustietokannassa. Nyt
ongelmana on saman koiran esiintyminen usealla eri rekisterinumerolla sekä tuontikoirien
lyhyet sukupuut. Lupa täydentää ja korjata koirien sukutauluja annetaan rotujärjestöjen
ilmoittamille henkilöille tietylle ajanjaksolle kerrallaan.
4.3 Kasvattajan vastuu
Kaikki Kennelliiton rekisteröimät kasvattajat, joilla on Kennelliiton ja FCI:n hyväksymä
kennelnimi, allekirjoittavat Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ja toimivat sen edellyttämällä
tavalla.
4.4 Vapaaehtoinen terveys- ja luonneohjelma
Suunnitteilla olevaan koirankasvatuksen terveydenhuolto-ohjelmaan liitetään vapaaehtoinen
luonne- ja terveystestaus. Osallistumalla ohjelmaan kasvattaja sitoutuu kasvattejaan ja
omistamiaan koiria koskevan luonne-, terveys- ja lisääntymistiedon antamiseen ja
keräämiseen, sekä joihinkin Kennelliiton yleistä jalostusstrategiaa tiukempiin vaatimuksiin,
jotka sovitaan yhdessä rotujärjestön kanssa, ja jotka liittyvät rodun JTO:aan. Osallistumalla
ohjelmaan kasvattajat saavat kasvateilleen Laatupentustatuksen.
Ohjelmaan osallistuvat kasvattajat täyttävät kunkin koiransa ominaisuuksista ja
sairaustapauksista kaavakkeen Kennelliiton internetsivuilla. Kaavakkeet vastaavat kohdan 4.2
kyselyiden kaavakkeita, mutta lisäksi mukana voi olla tarkentavia kysymyksiä sekä
kysymyksiä koirien lisääntymisestä. Koiran eri iässä raportoidaan eri asioita:
• astutukseen, tiineysaikaan, synnytykseen ja nartun pentujenhoitoon liittyvät asiat
• pentukohtaiset tärkeät asiat ensimmäisten viikkojen ajalta
• koirakohtaiset tiedot sairauden vuoksi tehdyistä eläinlääkärikäynneistä
• käyttäytymiskysely, kun koira on 1- ja 5-vuoden ikäinen
• kuolinikä ja -syy
Lisääntymiseen sekä eläinlääkärikäynteihin liittyvät tiedot ovat vain ohjelmaan osallistuvien
kasvattajien käytettävissä, jolloin tieto ei ole julkista. Tiedon kertyminen mahdollistaa
vähitellen tärkeimpien ongelmakohtien tunnistamisen ja mittaamisen sekä rotujen keskitason
määrittämisen näiden ominaisuuksien suhteen, jolloin jalostukseen voidaan valita keskitasoa
parempia koiria.
Kasvattajien sitoutumista ohjelmaan tarkastetaan pistokokein. Laatupentustatuksen menettää,
jos ei noudata ohjelmaa tai Kennelliiton kasvattajasitomusta.
Kaikille roduille kehitetyistä kyselyistä (kohta 4.2) kertyvä tieto liitetään tilastoja laskettaessa
yhteen luonne- ja terveysohjelmasta kertyvän tiedon kanssa.
4.5 Perusvaatimukset ja suositukset jalostukseen käytettäville koirille ja yhdistelmille
Koiran ominaisuuksia tutkittaessa tai arvioidessa sen tunnistusmerkintä on aina tarkastettava.
Jalostukseen käytettävän koiran tulee pääsääntöisesti olla iältään vähintään 2-vuotias,
mielellään tätä vanhempi, jotta sen ja sen sukulaisten ominaisuuksista saadaan tarpeeksi
varmaa tietoa jalostusta varten (kts. myös kohta: Perinnölliset viat ja sairaudet). Rotukohtaiset
suositukset jalostuskäytön vähimmäisiäksi pitää kirjata JTO:aan.
Jalostukseen soveltuvalla koiralla ei ole arkielämää haittaavia vaivoja tai ominaisuuksia.
Hyvä jalostuskoira on
• käyttäytymiseltään ja luonteeltaan tasapainoinen
• käyttöominaisuuksiltaan rodunomainen (myös seurakoirat)
• kliinisesti terve, myös rakenteensa osalta
• normaalisti lisääntyvä
• peräisin mahdollisimman pitkäikäisestä suvusta
• rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan rodunomainen
Jalostukseen ei käytetä yhdistelmää, jolla olemassa olevan tiedon mukaan on keskimääräistä
suurempi riski periyttää epätasapainoista tai epärodunomaista luonnetta, tai hyvinvointia ja
elinikää alentavia sairauksia tai ongelmia.
Rotukohtaiset erityisvaatimukset jalostukseen käytettävälle koiralle kirjataan kunkin rodun
JTO:aan. JTO:aan perustuva rotujärjestön tai Kennelliiton antama jalostusneuvonta on
suositeltava/pakollinen ennen jokaista pentuetta.
Käyttäytyminen ja luonne
Jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla arvio käyttäytymisestään. Arvioksi riittää jokin
seuraavista:
• rodunomainen koe, silloin kun kokeeseen liittyy myös sosiaalisuuden arviointi
• luonnetestit
• MH-luonnekuvaus
• BH-koe
• näyttelykaavakkeessa oleva käyttäytymisen arvio vähintään kahdelta eri
ulkomuototuomarilta
Jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla hyvä hermorakenne ja rodunomainen
toimintakyky, jotta sen todennäköisyys periyttää jälkeläisilleen jokapäiväistä elämää
hankaloittavia ja hyvinvointia alentavia ominaisuuksia, kuten arkuutta, on mahdollisimman
pieni.
Jalostuksesta hylkääviä piirteitä kaikilla roduilla ovat huono hermorakenne, arkuus sekä
liiallinen terävyys ja aggressiivisuus. Jos koira saa näyttelyssä kaksi kertaa eri tuomareilta
jonkin muun maininnan kuin ”lähestyttävissä”, tai jos sen käyttäytyminen kokeessa,
luonnetesteissä, MH-luonnekuvauksessa tai BH-kokeessa on rodulle epätoivottavaa, sitä ei
käytetä jalostukseen.
Jalostuskoiran tulee ilman ylenmääräisiä henkisiä tai fyysisiä ponnistuksia kyetä siihen
käyttöön, mihin rotu on jalostettu. Käyttökoiraroduissa suositellaan, että jalostukseen
käytettävä koira on osallistunut rotunsa rodunomaiseen kokeeseen.
Myös seurakoiraominaisuudet ovat käyttöominaisuuksia. Jalostukseen käytettävän
seurakoiran tulee olla sosiaalinen ja hermorakenteeltaan tasapainoinen.
Rakenne ja terveys
Koira on terveytensä puolesta soveltuva jalostukseen, jos sillä ei ole sen omaa hyvinvointia
alentavia, normaalin liikunnallisen elämän estäviä sairauksia ja vikoja eikä sairautta, joka
vaatii säännöllistä lääkehoitoa, tai vikaa tai sairautta, jota tiineys ja synnytys pahentaa. Se ei
saa myöskään tiettävästi periyttää edellä mainitun kaltaisia vikoja ja sairauksia.
Kokeisiin ja näyttelyihin osallistuvan koiran on kyettävä liikkumaan normaalisti, eikä sillä saa
olla merkkejä sairaudesta tai hengitys- tai liikkumisvaikeuksista. Kokeen tai näyttelyn
tuomarin on poistettava tällaiset koirat kilpailusta ja tarvittaessa eläinlääkärin on tarkastettava
koiran kunto.
Rakenne ja anatomia
Jalostukseen käytettävän koiran tulee kyetä ilman ylenmääräisiä fyysisiä ponnistuksia
toimimaan siinä käyttötarkoituksessa mihin rotu on jalostettu.
Euroopan Neuvoston päätöslauselman mukaisesti jalostukseen ei tule käyttää koiria, joilla
seuraavat ominaisuudet ovat rodussaan liioiteltuja:
• hyvin suuri tai hyvin pieni koko
• lyhytraajaisilla koirilla pituuden ja korkeuden välinen suhde
• lyhytkalloisuus tai –kuonoisuus
Jalostukseen käytettävällä koiralla ei myöskään saa olla seuraavia ominaisuuksia:
• pysyvä aukile
• raajojen epänormaalit asennot (esim. liian niukat takakulmaukset)
• hampaiden epänormaalit asennot (esim. lyhytleukaisuus)
• silmien tai silmäluomien epänormaali koko ja muoto (entropion, ektropion, suuret
pullistuneet silmät)
• hyvin pitkät korvat
• huomattavasti poimuuntunut nahka
Jalostukseen käytettävän koiran rakenteessa ja ulkomuodossa ei saa olla Kennelliiton
laatimassa epäterveiden piirteiden listassa (Liite 6) mainittuja hyvinvointia alentavia vikoja.
Lisäksi tulee varmistaa, että syntyvien pentujen genotyyppi karvattomuus-, merle-,
sinidiluutio- ja töpöalleeleiden suhteen ei aiheuta koirille terveysongelmia tai vikoja.
Rakenteellisen vian tai heikkouden takia (esimerkiksi liioitellun löysä nahka sekä huuli- ja
nenäpoimut, roikkuvat silmäluomet, ahtaat sieraimet, eturaajojen kondrodystrofiamuutokset,
polvilumpioluksaatio) kirurgisesti korjattuja koiria ei hyväksytä jalostukseen.
Perinnölliset viat ja sairaudet
Jalostuksessa keskitytään tärkeimpiin koiran hyvinvointiin vaikuttaviin vikoihin ja sairauksiin
eli sellaisiin, jotka aiheuttavat koiralle kipua tai epämukavuutta tai jotka muuten rajoittavat
koiran normaalia, lajityypillistä elämää. Tällaista sairautta sairastavaa koiraa ei saa käyttää
jalostukseen. Tällaista vikaa tai sairautta periyttävän koiran jalostuskäyttö voidaan sallia vain,
jos yhdistelmällä varmistetaan kliinisesti terveitten jälkeläisten syntyminen.
Rotukohtaiset painopistealueet terveydessä linjataan JTO:issa ja PEVISA-ohjelmissa. Lisäksi
kaikilla roduilla, joilla esiintyy lonkka- tai kyynärnivelen kasvuhäiriöitä, patellaluksaatiota,
spondyloosia ja välilevykalkkeutumia, Kennelliiton hyväksymän mitta-asteikon huonoin tulos
estää automaattisesti koiran jalostuskäytön.
Tärkeimpien perinnöllisten vikojen ja sairauksien periytymistavat pyritään selvittämään.
Yhden geeniparin säätelemille vioille ja sairauksille pyritään saamaan geenitestit, joilla
sairauden kantajat voidaan varmuudella tunnistaa. Ohjeistus rotukohtaisista toimenpiteistä
tulee liittää JTO:aan. Jos geenitestiä ei todennäköisesti voida saada aikaan, kehitetään vialle
tai sairaudelle standardoitu ja toistettavissa oleva tutkimusmenetelmä. Kunkin rodun
tyypilliset sairaudet voidaan tämän jälkeen rotujärjestön niin halutessa liittää PEVISAohjelmaan.
Roduissa, joiden tyypilliset koiran hyvinvointiin vaikuttavat perinnölliset sairaudet puhkeavat
vasta 5-7 –vuotiailla tai tätä vanhemmilla koirilla, jalostukseen käytetään vain koiria, jotka
ovat itse terveitä 3-vuotiaina ja joiden vanhemmat ovat terveitä vielä 6–vuotiaina. Jos koiran
genotyyppiä ei ole voitu sairauden osalta varmistaa, alle 2-vuotiaiden narttujen ja alle 3-
vuotiaiden urosten jälkeläisiä ei rekisteröidä tai parituskumppanin tulee olla todettu sairauden
suhteen kliinisesti ja geneettisesti terveeksi.
Jos jalostukseen valitaan yksilö, jonka lähisuvussa esiintyy periytyviä sairauksia, tulee
parituskumppaniksi valita terve yksilö, jonka lähisuvussa ei esiinny samaa sairautta tai vikaa.
Yhden geeniparin välityksellä eli laadullisesti periytyvät viat ja sairaudet
Jos vialle tai sairaudelle on olemassa geenitesti, sitä käytetään apuna estämään sairaiden
koirien syntyminen. Geenitestillä ei ole tarkoitus karsia sairautta nopeasti pois kannasta.
Kun sairaus periytyy autosomaalisesti resessiivisesti, jalostukseen voidaan käyttää
yhdistelmiä, joissa toinen osapuoli on geneettisesti terve, eli joista ei synny geneettisesti
sairaita yksilöitä. Geneettisesti sairasta koiraa voi käyttää jalostukseen vain, jos koira ei ole
kliinisesti sairas, ja jos sairaus on sellainen, ettei koiran jalostuskäyttö pahenna koiran
kliinistä tilaa. Kantaja*terve ja sairas*terve –yhdistelmistä syntyvät jälkeläiset testataan ennen
luovutusikää, ja sellaisten pentujen ostajia, jotka ovat sairauden kantajia, ohjeistetaan pennun
genotyypin merkityksestä paitsi koiralle itselleen myös sen mahdolliselle jalostuskäytölle.
Kantaja*kantaja yhdistelmät eivät ole sallittuja, mutta jos tällaisia yhdistelmiä täytyy tehdä
rodun geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi, tulee kasvattajan hakea yhdistelmälle
Kennelliitolta lupa, syntyneet pennut testataan ja vain terveet yksilöt rekisteröidään FI- tai
ER-rekisteriin. Kantaja*kantaja -yhdistelmiä voidaan hyväksyä vain sairauksissa, joiden
vaikutus koiran hyvinvointiin on vähäinen. Sairas*sairas -yhdistelmästä syntyviä jälkeläisiä ei
rekisteröidä, ei silloinkaan, jos sairaudelle ei ole olemassa geenitestiä, mutta koirat on todettu
sairaiksi muulla tutkimuksella.
Kun sairaus periytyy X-kromosomaalisesti resessiivisesti, yhdistelmän nartun on aina oltava
genotyypiltään terve, uros voi olla joko terve tai sairas. Geneettisesti sairasta koiraa voi
käyttää jalostukseen vain, jos koira ei ole kliinisesti sairas, ja jos sairaus on sellainen, ettei
koiran jalostuskäyttö pahenna koiran kliinistä tilaa. Terve*sairas –yhdistelmästä syntyvät
jälkeläiset testataan ennen luovutusikää, ja sellaisten pentujen ostajia, jotka ovat sairauden
kantajia, ohjeistetaan pennun genotyypin merkityksestä paitsi koiralle itselleen myös sen
mahdolliselle jalostuskäytölle.
Kun sairaus periytyy autosomaalisesti tai X-kromosomaalisesti dominoivasti, vain yhdistelmä
terve*terve on sallittu. Jos sairas*terve -yhdistelmiä täytyy tehdä rodun geneettisen
monimuotoisuuden ylläpitämiseksi, kasvattajan tulee hakea siihen Kennelliitolta lupa,
syntyneet pennut testataan ja vain terveet yksilöt rekisteröidään FI- tai ER-rekisteriin.
Sairas*terve -yhdistelmiä voidaan hyväksyä vain sairauksissa, joiden vaikutus koiran
hyvinvointiin on vähäinen.
Muiden laadullisten periytymistapojen kohdalla toimenpiteet määritetään rotukohtaisesti.
Usean geeniparin välityksellä eli määrällisesti periytyvät viat ja sairaudet
Usean geeniparin säätelemien vikojen ja sairauksien suhteen edetään käyttämällä rodun
keskitasoa parempia koiria jalostukseen. Jalostusvalintaan saadaan lisää tarkkuutta, jos tietty
osuus jalostuskoiran edellisistä jälkeläisistä tutkitaan ennen koiran seuraavia pentueita. Koiran
jälkeläisistä tulee kahden pentueen jälkeen tutkia satunnainen 50 % otos, ja koiraa käytetään
uudestaan jalostukseen vain, jos jälkeläiset ovat rodun keskitasoa parempia ja terveempiä.
Rotukohtaisessa JTO:ssa määritellään tämä keskitaso.
Lisääntyminen
Narttuja, jotka eivät kykene anatomiansa tai muun syyn vuoksi synnyttämään normaalisti tai
eivät huolehdi normaalisti jälkeläisistään ilman fyysistä syytä, ei tule käyttää jalostukseen.
Uroksia, jotka eivät kykene normaaliin astutukseen, ei tule käyttää jalostukseen. Myös nartun
tulee olla halukas luonnolliseen astutukseen.
Keinosiemennyksen syynä ei saa olla nartun tai uroksen haluttomuus tai kyvyttömyys.
Keinosiemennystä käytetään vain koirille, jotka ovat aiemmin lisääntyneet normaalisti.
Pentua, jota joudutaan normaalisynnytyksen jälkeen elvyttämään ja erityisesti tukemaan
ensimmäisen elinviikon aikana hengissä säilymisen varmistamiseksi, ei käytetä jalostukseen.
Narttuja, joiden hyvinvointia astutus, tiineys tai synnytys voi nartun tai pentujen anatomisten
ääripiirteiden vuoksi haitata, ei saa käyttää jalostukseen.
Pitkäikäisyys
Jalostukseen käytetään mahdollisimman pitkäikäisistä suvuista polveutuvia koiria. Roduissa,
joilla on jalostustietojärjestelmän mukaan kahdeksan vuotta alhaisempi keskimääräinen
elinikä, tulee jalostukseen käytettävän koiran isovanhempien sekä näiden sisarusten ja
vanhempien eliniän olla pitempi kuin rodun keskimääräinen elinikä.
Koiran elinikää ei saa turhaan pitkittää hyvinvoinnin kustannuksella.
Rotutyyppi
Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla rotumääritelmän mukainen ja tunnistettavissa
rotunsa edustajaksi. Sillä tulee olla hyväksytty tulos joko jalostustarkastuksesta tai näyttelystä
(T). Sen tulee rakenteensa puolesta kyetä käyttöön, johon sen rotu on jalostettu. Tässä
yhteydessä otetaan huomioon myös muut ulkomuoto-ominaisuudet kuten esimerkiksi turkin
määrä ja laatu sekä käpälien ja polkuanturoiden rakenne.
4.6 Perinnöllinen monimuotoisuus
Jalostuksesta ei tule sulkea pois enempää kuin 50 % pentueista tai enempää kuin se rodun
osuus, joka saadaan jakamalla luku 1 rodun keskimääräisellä, kahdella kerrotulla pentuekoolla
(kts. yhdistelmiä koskevat rajoitukset 4.5).
Yksittäisen uroksen elinikäinen jälkeläismäärä saa olla viisi prosenttia suhteessa kunkin rodun
yhden sukupolven (neljä vuotta) rekisteröintimäärään, kuitenkin enintään 100 jälkeläistä.
Jälkeläismäärän tulee jakautua eri vuosille siten, että uroksella saa yhden vuoden aikana olla
korkeintaan 25 pentua. Ensimmäisen sukupolven jälkeen uroksen käyttö jalostukseen pitää
perustua sen jälkeläisnäyttöön. Jalostuksessa tulisi suosia iäkkäämpiä, terveitä uroksia ja
tärkeimmissä ominaisuuksissa vähintään rodun keskitasoa tai keskitasoa parempia jälkeläisiä
jättäneitä uroksia. Pienissä populaatioissa, joiden rekisteröintimäärät jäävät alle 250 viiden
vuoden tarkastelujaksolla, yhdellä uroksella tulisi elinaikanaan olla korkeintaan 2-3 pentuetta.
Laskennassa otetaan huomioon rodun keskimääräinen pentuekoko.
Kunkin rodun isien ja emien lukumäärän suhde tulee sukupolvittain eli nelivuotisjaksoittain
olla vähintään 0,70.
Lähisukulaisyhdistelmistä (isä/emä*jälkeläinen, isoisä/isoemä*jälkeläinen sekä täyssisarukset
ja puolisisarukset) syntyviä jälkeläisiä ei rekisteröidä.
Jalostukseen suositellaan käytettäväksi yhdistelmiä, joissa yksittäinen koira ei viiden
sukupolven ajalla esiinny useammin kuin kerran (viiden polven sukukatokerroin = 100%).
Kotimaisten rotujen kohdalla perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämiseen edellytetään
rotujärjestöiltä erityistä huomiota.
Jos rodun tehollinen koko ulkomailla olevat populaatiot huomioiden on sukusiitosasteen
kasvunopeuden perusteella laskettuna 50 tai tämän alle, tai jalostuskoirien lukumäärään
perustuvalla kaavalla laskettuna 200 tai tämän alle, rotuun voidaan hankkia lisää perinnöllistä
vaihtelua roturisteytyksillä ja/tai maatiaiskoirien rotuun otolla.
Roturisteytys hyväksytään myös, jos rotuun on kasautunut niin suuri määrä tiettyä tai
tiettyjä vikoja ja sairauksia tai näihin altistavia geeniversioita, että rodusta ei löydy tarpeeksi
terveitä koiria jalostukseen. Samoin voidaan menetellä, jos alkuperäiset käyttöominaisuudet
ovat hävinneet ja niitä halutaan palauttaa.
Kolmas roturisteytyksen mahdollistava tilanne on rodun koirien rakenteen
tervehdyttäminen. Jos rodun koirat eivät ole tarpeeksi terverakenteisia lisääntyäkseen
normaalisti, voidaan rodun jalostusta jatkaa risteyttämällä sitä terverakenteisempaan rotuun
niin, että yhdistelmien narttuina käytetään terverakenteisempaa yksilöä ja uroksena
alkuperäisen rodun yksilöitä.
Risteytys- ja rotuunottosuunnitelmat tehdään yhteistyössä rotujärjestön ja Kennelliiton
jalostustieteellisen toimikunnan kanssa. Kennelliitto laatii yleisen ohjeistuksen
roturisteytyksien käytännön toteutuksesta.
Perinnöllisen monimuotoisuuden ylläpito sallii kompromisseja jalostuskoirien laadun suhteen,
kun kyse on koiralle pienimerkityksisistä virheistä. Kompromisseilla ei kuitenkaan sallita
kliinisesti sairaan koiran jalostuskäyttöä.
4.7 Kouluttaminen ja tiedottaminen
Kennelliitto kouluttaa kasvattajia ja rotujärjestöissä toimivia jalostusneuvojia säännöllisesti
järjestettävillä koulutuspäivillä, joissa annetaan tietoa ajankohtaisista jalostusasioista.
Kennelliitto pitää yhteyttä alan tutkijoihin ja eläinlääkäreihin ylläpitääkseen tietojaan ja
osaamistaan koiranjalostukseen liittyvissä asioissa. Tärkeät, kasvattajien jalostusvalintoihin
vaikuttavat uudet tutkimustulokset ja jalostusohjeet julkaistaan Kennelliiton internetsivuilla.
Ulkomuototuomarien kouluttaminen, ks. kohta 5 otsikko Anatomiset ääripiirteet.
Koiranpitoon ja –kasvattamiseen laaditaan hyvinvointiohjeistus, jonka avulla pennunostajat,
koiranomistajat ja kasvattajat pystyvät varmistamaan koiriensa hyvinvoinnin ja
jalostuskelpoisuuden. Hyvinvointiohjeistuksessa käydään tarkasti läpi koiran lajityypilliset
tarpeet sekä esimerkiksi luonnollisen synnytyksen kulku.
Kennelliitto kouluttaa ja neuvoo koiranomistajia ja pennunostajia, jotta he osaisivat valita
itselleen sopivan rodun, etsiä mahdollisimman terveen ja luonteeltaan rodunomaisen pennun
sekä osallistua oman koiransa osalta tiedonkeruuseen.
Yleistä tietoisuutta koiranjalostuksen tärkeistä asioista kasvatetaan perustamalla
Vuolasvirtapalkinnon ohelle terveys-, luonne- ja monimuotoisuusjalostukseen kannustava
palkinto, jossa mitataan kasvattien tasoa luonneominaisuuksissa, terveydessä,
pitkäikäisyydessä ja perinnöllisessä monimuotoisuudessa.
Vapaaehtoisen terveys- ja luonneohjelman käynnistämiseksi ja mainostamiseksi järjestetään
rahakeräys, hankitaan esimerkiksi jokin myyntituote, jonka tuotto menee järjestelmän
pystyttämiseen.
4.8 Kansainvälinen yhteistyö
Niiden rotujen kohdalla, joiden rotumääritelmissä edelleen sallitaan koirien hyvinvointia
vaarantavia ominaisuuksia, tehdään muiden Pohjoismaiden kanssa aloitteita FCI:lle, jotta se
tekisi rotumääritelmämaille esityksiä rotumääritelmien muuttamisesta ja tarkentamisesta.
Euroopan Neuvoston julkilausumaa mukaellen rotumääritelmissä tulee määritellä koirille
enimmäis- ja vähimmäiskorkeus ja –paino (tarkoituksena ehkäistä liian suureen tai liian
pieneen kokoon liittyviä ongelmia) ja rajoittaa koirien pituuden ja korkeuden suhdetta
selkärangan vaurioiden välttämiseksi. Lisäksi tulee määrittää pään mittasuhteet, jotka
mahdollistavat esimerkiksi tarpeeksi pitkän kallon ja kuonon, jotta koira ei kärsi
hengitysvaikeuksista, kyynelkanavien tukkeumista ja synnytysvaikeuksista.
Rotumääritelmissä tulee tavoitella rakennetta, jolla vältetään pysyvä aukile, raajojen
epänormaali asento, hampaiden epänormaali asento (esim. lyhytleukaisuus), silmien tai
silmäluomien epänormaali koko ja muoto (entropion, ektropion, suuret pullistuneet silmät),
hyvin pitkät korvat sekä nahan huomattava poimuuntuminen. Lisäksi karvattomien rotujen
rotumääritelmien tulee tunnustaa karvallisten yksilöiden olemassaolo, mahdollistaa niiden
käyttö jalostuksessa ja lisätä rotumääritelmiin karvallisia yksilöitä kuvaavat rotupiirteet.
FCI:lle tehdään Pohjoismaisen Kennelunionin (PKU) kautta aloitteita myös samantaustaisten,
valtioiden rajojen tai värien erottamien rotujen määrittämisestä rotumuunnoksiksi, joita saisi
harkitusti risteyttää keskenään.
5 Toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi
Kaikkien pentueiden polveutuminen varmistetaan, jotta jalostusvalinta perustuu
paikkansapitäviin, koirakohtaisiin tuloksiin eri ominaisuuksista.
Koirarekisteriohjeeseen tehdään tämän lisäksi tarvittavat muutokset merkittävimmistä
rajoituksista:
- sukusiitoksen rajoittaminen
- yleiset jälkeläismäärien rajoitukset
- yleiset perinnöllisiä vikoja ja sairauksia koskevat rajoitukset yhdistelmille
Luonne ja käyttäytyminen
Hyödynnetään koiran luonteen mittarina sellaisia rodunomaisia kokeita, joissa koiran
sosiaalisuus arvostellaan. Tallennetaan koirille näiden kokeiden tulokset
jalostustietojärjestelmään.
Luonnetestituloksista tallennetaan jalostustietojärjestelmään loppupisteiden lisäksi myös eri
osioiden pisteet. Luonnetestien tai MH-luonnekuvauksen tulosta ei voida käyttää luonteen
mittarina jalostuksessa, jos testi tai kuvaus on jouduttu keskeyttämään. Tulosten
tulkitsemiseksi rotujärjestöt määrittelevät Kennelliiton luonnetestityöryhmän avulla roduilleen
rotukohtaiset luonneprofiilit, jotka määrittävät raamit rodunomaiselle käyttäytymiselle eri
testi- tai kuvausosioissa.
Kun luonneominaisuuksien eri mittareista on kertynyt rodulle tarpeeksi tietoja, voidaan niille
aloittaa BLUP-indeksilaskenta. Indeksejä voidaan laskea rodunomaisten kokeiden tuloksille,
luonnetestituloksille ja MH-luonnekuvauksille sekä näyttelyiden luonnearvioinneille. Indeksit
ovat luonneominaisuuksissa erityisen tärkeitä, koska luonnearvioinneissa esiintyy
ominaisuuksista eniten arvosteluiden välistä hajontaa.
Anatomiset ääripiirteet
Rotumääritelmä kuvaa pääsääntöisesti rodun yksilöille terveen rakenteen, ja jalostuksessa
tulisi pysyä rotumääritelmien asettamissa rajoissa. Useimmissa tapauksissa anatomiset
ääripiirteet johtuvat rotumääritelmien virheellisistä tulkinnoista. Koulutetaan
ulkomuototuomareita tunnistamaan liioitellut, epäterveet piirteet käyttäen apuna Kennelliiton
työryhmän laatimaa epäterveiden anatomisten piirteiden listaa (Liite 6). Suositaan näyttelyissä
tuomareita, jotka palkitsevat koiria ottaen ensi sijassa huomioon terveyden ja rodunomaisen
käyttäytymisen rodunomaisen ulkomuodon lisäksi.
Voidaan myös mitata jalostuskandidaatit rodun tärkeimpien rakenneongelmien suhteen
ja suositella jalostukseen koiria, jotka ovat rodun keskitasoa terveempiä. Mittaus voidaan
tehdä näyttelyiden, jalostustarkastusten tai terveystarkastusten yhteydessä. Mittaustuloksesta
saadaan varmempi, jos mittaus toistetaan kahteen kertaan ja tuloksista otetaan keskiarvo.
Perinnölliset viat ja sairaudet
Jalostustietojärjestelmään lisätään rodun keskiarvo kunkin tallennettavan, määrällisesti
periytyvän vian ja sairauden kohdalle, jotta koiria voidaan jalostusvalinnassa verrata rodun
keskitasoon nähden.
Myös arvio kunkin koiran perinnöllisestä tasosta voidaan lisätä
jalostustietojärjestelmään, laskemalla koiran itsensä sekä sen vanhempien, sisarusten ja
jälkeläisten sukulaisuussuhteilla painotettujen tulosten keskiarvo sekä sen poikkeama rodun
keskiarvosta.
Tärkeimmille ominaisuuksille voidaan tiedon kertyessä aloittaa BLUP-indeksilaskenta. Jos
rodulle lasketaan jossain muussa maassa BLUP-indeksejä samalle ominaisuudelle kuin
Suomessa, voidaan suomalaisen indeksin tilalla käyttää koiralle ulkomailla laskettua indeksiä,
jos ulkomaisen indeksin arvosteluvarmuus on suurempi kuin suomalaisen.
Pitkäikäisyys ja kuolinsyyt
Kennelliitto kartoittaa rotujen keskimääräistä elinikää ja kuolinsyitä (mm. Omakoiran ja
rotukohtaisten tilastojen avulla). Roduille, joiden elinikä on selvästi keskimääräistä
alhaisempi, kehitetään ikäindeksi (BLUP tai mahdollisesti yksinkertaisempi menetelmä).
Pilottirotuna käytetään berninpaimenkoiraa. Kuolleista pennuista kerätään tietoa liittämällä
sähköiseen pentueilmoitukseen kuolin- tai lopetussyy. Tällaisten pentujen rekisteröinti on
kasvattajille ilmaista.
Myös eläinlääkärit voivat kartuttaa kuolisyytilastoja koiran omistajan luvalla.
Perinnöllinen monimuotoisuus
Jalostukseen käytettävien koirien osuuden nostamiseksi tiedotetaan jatkuvasti ns. kotikoirien
tarpeesta jalostuskäytössä. Monessa rodussa lemmikkikoiran omistaja ei miellä koiraansa
jalostusyksilöksi, jos sen kanssa ei harrasteta kokeita tai näyttelyitä. Roduissa, joissa ei saada
tarpeeksi koiria jalostukseen, voidaan järjestää kotikoirakatselmuksia (vrt. Suomen
Rottweileryhdistyksen Peräkammarin Pojat –tilaisuudet), joissa koirien käyttäytyminen ja
muu rodunomaisuus sekä rakenteen terveys tarkastetaan.
Jotta potentiaalisten jalostuskoirien omistajat saadaan tavoitettua, Kennelliitto lisää koirien
myynnissä käytettävään kauppakirjalomakkeeseen rastitettavan kohdan, jolla pennunostaja
sallii Kennelliiton luovuttaa nimensä ja yhteystietonsa jalostuskoiraa etsivälle kasvattajalle.
Rotujen yleinen tila
Jalostustieteellinen toimikunta arvioi rotujen ominaisuuksia ja perinnöllistä monimuotoisuutta
apunaan rotujärjestöjen laatimat rotukohtaiset JTO:t, lista epäterveistä anatomisista
ääripiirteistä, rotuprofiilit sekä jalostustietokannan tilastot. Arvioinnin yhteydessä voidaan
tarvittaessa antaa rotujärjestöille toimenpidesuosituksia tai rajoittaa sellaisten yksilöiden
jalostuskäyttöä, joilla olemassa olevan tiedon mukaan on keskimääräistä suurempi riski
periyttää epätasapainoista tai epärodunomaista luonnetta, tai hyvinvointia alentavia sairauksia
tai rakennetta.
6 Liitteet
Liite 1: Eläinsuojelulain 8 § ja lakia täydentävän eläinsuojeluasetuksen 24 §
(elainsuojelulaki_ja_asetus.pdf)
Liite 2: EVIRAN lausunto luonnontöpöhäntäisten koirien kasvatuksesta
(EVIRA_lausunto.pdf)
Liite 3: FCI:n yleinen jalostusstrategia (FCI_jalostusstrategiaehdotus.pdf)
Liite 4: Lemmikkieläinten jalostusta koskeva EN:n päätöslauselma (ENpaatoslauselma.pdf)
Liite 5: FCI:n ohjeistus rotumuunnosten sekä eri rotujen risteytyksistä
(FCI_ohjeet_roturist_muunnosrist.pdf)
Liite 6: Ohjeistus ulkomuototuomareille suomeksi ja englanniksi (ulkomuotoesitys.pdf)
Esa Harjula

Re: Kennelliitolta uusi jalostusohjelma?

Viesti Kirjoittaja Esa Harjula »

Kennelliittoon on iskenyt paniikki, kun eivät ole ajoissa ryhtyneet Euroopan neuvoston jo vuosia sitten linjaamiin määräyksiin ja nyt epätoivoisesti pyrkivät saada asiat hanskaansa, että viranomaiset eivät kaappaa heiltä yksinvaltaa jalostuksessa.

Kannattaa lukea Helena Koskentalon kirja; Parempaan pentutulokseen 2.painos, jossa lyhennelmä EU päätöksestä.
Päivi Ollikka
Viestit: 268
Liittynyt: 25 Joulu 2007 19:46

Re: Kennelliitolta uusi jalostusohjelma?

Viesti Kirjoittaja Päivi Ollikka »

Kommentoin jo aikaisemmin toisaalla tätä.
Laitetaan tännekin päin.
Itse olen ajettavien asioiden puolella. Se miten kkäytännössä asia onnistuisi - en ole ollenkaan varma. Valistus olisi se oikea tie. Vuolasvirta -palkinto joutais historiaan. Se edistää vääränlaista kasvatusta, joka pohjautuu vääränlaiseen tietoon.
Tässä tuolla toisaalta mun kommentti (enkä laittanut noihin kumpaankaan adressiin nimeäni):
"Hmmm...
Nopeasti lukaistuna suunta on oikea ehdotuksessa.
Käytäntö - ei ehkä. Sukokan (ei mun lempiyhdistys) adressissa on myös ihan paikkansa pitäviä asioita.
Erityisesti mietityttää, jos aletaan koiran kasvatusta liiaksi tietteellistämään ja tekemään taulukkojalostusta. Viekö se oikeasti asioita eteenpäin. Miten joku joka ei rotua ole koskaan kasvattanut/ omistanut / kilpaillut voi tietää mihinkä suuntaan esim luonteiden kys. rodussa pitää mennä. Tapahtuuko kaikki kasvatus pelkästään geeneissä. Erityisesti työkoiraroduissa osaaminen ei ole aivan hanskassa JTT jäsenillä.
Itseä häiritsee esim oman rodun kohdalla JTT kaikki tietävyys. Se on ilmaissut asiansa hyvin vähättelevästi rotujärjestöä kohtaan (IMO) ja voimakkaasti kyseenalaistanut, suoranaisesti dissannut, rotua vuosikymmeniä harrastaneiden ihmisten rotutuntemuksen (IMO). Se on täysin oman mututietonsa mukaan antanut ohjeita rodun jalostukseen - erityisesti käyttöominaisuuksien osalta- ihmiset, joista ei monikaan ole edes omistanut kyseistä rotua - puhumattakaan olisivat yhteenkään suojelukokeeseen (tai edes PK kokeeseen) koiraansa kouluttanut. Lukiessani heidän tulkintaansa JTO:sta ihmettelin suuresti. Erityisesti käyttöä koskevat kohdat olivat aika paksua luettavaa. Tai sitten JTT:n suulla puhui joku susikoiraihminen joka ei hyväksy käyttölinjaisia koiria ja niiden jalostustavotteita. ( tämäkin on täysin mahdollista)
Sairauksien ja perinnöllisyyden aloilla JTT tietää mistä puhuu. Käyttökoirien kasvatuksesta muuten -ei niin kauheesti.
Siksi hieman jännittää, jos annetaan tällaiselle instansille mahdollisuus tehdä päätökset kasvattajien puolesta niin onko tulevaisuus sittenkään niin onnellinen.
Lisäksi koirien tutkiminen ja testaaminen on hyvästä - jossain tulee kuitenkin se raja vastaan.
Itse näen, että vaikka me kuinka kuljettais mitenkä ja kehitettäis mitään - rotukoirajalostus - ainakin käyttökoirissa- tulee kohtaamaan loppunsa aika nopeaan.
Se on jäänne nationalismin ajoista, jolloin joka ruhtinaalla piti olla omaa kansakuntaansa kuvaava koira. Jyrkkä nationalismi on muuten sivistyneestä maailmasta jo aikalailla kadonnut, mutta kennelmaailmassa se edelleen vaalii rotupuhtaita oppejaan mitä oudoimilla selityksillä.
Rotukirjojen avaaminen olisi se suurin askel kohti terveempää ja toimintakykyisempää koiraa"

....lisätään vielä..
Vaikka tuossa sanotaan, että rotuyhdistyksen kanssa tehdään yhteinen suunta. Toki näin, mutta tuo JTT pöytäkirja antoi kyllä minusta sellaisen kuvan, että keskustelu on varsin ohutta... tai sitten tosiaan joku susikoirakasvattaja(t) puhui JTT:n suulla käyttöominaisuuksista :kauhistus:
Vastaa Viestiin