Muistoja menneiltä vuosilta

Jalostukseen liittyvät aiheet
Kari Salkosalo
Viestit: 257
Liittynyt: 07 Joulu 2007 12:50

Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Kari Salkosalo »

Morjens arvon maalimieskolleegat, niin hallituksessa, kuin muuallakin. Edelleen näyttävää olevan "tapetilla" samoja asioita jalostuksen suhteen, kuin ennenkin.
Esim. arvon vuonna 1996, jolloin tämäkin laulu näki päivänvalon. Sanoittajana Lasse Viitala (silloinen hallituksen jäsen?)



POHJANTÄHDEN ALLA

On pohjantähden alla, systeemi toisenlainen
kun pohjantähden alla, määrää suomalainen.

On järjestössä näytelyllä valta, koska aita näyttää matalalta
kaikki surutta vain yli oottaa liiton avosyli meitä riman alta
hallussa kun vain on saksan kieli,sekä riittävästi ruskee kieli
ei kun tuijotetaan kroppaan, luonnepuoli romukoppaan,hyvä on mieli
siin on figurantin turha koittaa, tyhjäpäinen meillä luokat voittaa
sen tietää vain yksin suomalainen.

On pohjantähden alla,systeemi toisenlainen
kun pohjantähden alla,elää tyhmä suomalainen
jos muutosta se jahtaa,sen liitto pystyyn lahtaa
kun kulmauksiin vahtaa, yksin suomalainen.

Heti tuli tupaan paljon lunta,kun tuo liiton tärkein toimikunta
näki koiran päässä kusta,nytpä ohjaa jalostusta toinen kuppikunta
kaikki pienet muutosehdotukset, saavat ristiin kuppikunnan sukset
loppuu sopu ja suukopu eipä lopu - paljon paukkuu ukset
koita nousta edes yksi rappu, jää tulematta jäsenmaksulappu
sen tietää vain yksin suomalainen.

On pohjan tähden alla systeemi.....

Viime suvena kun figurantti Lasse - Risto, Mälli sekä Antti
kuuli koetta ei saada ryyppy kurkkuusi siis kaada - olet tyhjänpantti
nuotiolla muutkin alkoi mietiin, vaikuttako tämä treeniviettiin?
silloin Pallipes tuo henki kysyi kenenkä oot renki - sehän tiettiin
siitä seuraus no kuinkas satu, ihmisoikeuden vei töttöhattu
näin tehdä voi,yksin suomaölainen.

On pohjantähden alla, systeemi....

(Sävel Pohjantähden alla, Kari Tapio)


Hyvää päivän jatkoa!
T:Salkkis
Heidi Koponen
Viestit: 2
Liittynyt: 25 Joulu 2011 22:19

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Heidi Koponen »

:) Ja nyt se sävel soi päässä koko loppupäivän.. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Riitta Vainiontaus
Viestit: 234
Liittynyt: 02 Tammi 2008 20:39

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Riitta Vainiontaus »

Jokainen tuota laulua laulanut olisi jo 90-luvulla voinut näyttää omalla esimerkillään mitenkä tehdään terveempi, toimivampi, parempi saksanpaimenkoira. Jos joku olisi vain itse viitsinyt tehdä, eikä aina vain moittia muita tekemättömyydestä, näitä entistä parempia terveempiä koiria olisi nyt jo saaatavilla jalostukseen useammassa sukupolvessa.

Jos joku pystyy tekemään asiat paremmin omalla esimerkillään, se pakottaa toiset tulemaan perässä, mutta vain vaatiminen tekemään näin ja näin, ilman, että itse osoittaisi sen olevan parempi, ei valitettavasti saa yleensä kannatusta kovinkaan helposti.

Ne, jotka ovat tuon laulun ajan eläneet tietävät mihinkä se johti.

Saksanpaimnekoirien kansallistenlajien suoritukset vähenivät romahdusmaisesti. Kaikkinensa emme taida vieläkään olla lähelläkään samoja koesuoritusmääriä, vaikka aikaa on kulunut jo 20-vuotta tuosta jonninjoutavasta valtakiistasta. Nyt palveluskoirakentillä on aussit ja borderit ei siis uljas saksanpaimenkoira. Harrastajat vaihtoivat rotua, kun eivät enää viitsineet jatkuvasti valita puolta!

Näyttelyväki on tehnyt paljon parannuksia viimeisten vuosien aikana. Käyttökoiraväelle on matkarahoiksi ja koulutuksiin kyllä kelvannut näyttelyväen rahat. Ei mielestäni ole oikein sekään, että rahat kyllä huolitaan, mutta sitten haukutaan ja morkataan.

Itsekin käyttölinjaisia kasvatuksessani pääasiassa käyttävänä tiedän, että on paljon näyttelylinjaisia koiria, joita en luonteen heikkouksien vuoksi itse käyttäisi, mutta on niitä kyllä käyttölinjaisissakin.

Jatkuva riitely ja reviiritaistelut vievät aivan liikaa aikaa yhdistystyöskentelyssä. Yhdistys ei voi olla vain yhden porukan temmellyskenttä, siinä on hallituksen ja puheenjohtajan otettava koko jäsenistö huomioon.


Riitta Vainiontaus
Kari Salkosalo
Viestit: 257
Liittynyt: 07 Joulu 2007 12:50

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Kari Salkosalo »

Erikoinen näkemys asiaan kasvattaja Vainiontauksella. Mielestäni käyttölinjaiset ovat näyttäneet esimerkillään ominaisuuksien paranemisen - yhtäläillä kuin näyttelylinjaiset ovat osoittaneet ominaisuuksiensa heikkenevän. Eli tämä esimerkki toiminta ei ole siis tuottanut tulosta. Viime vuoden päänäyttelyn rohkeuskoe osoitti kaikessa karmeudessaan sen tilan, jossa näyttelyväki on ominaisuuksiensa kanssa. Jo 20 vuotta sitten esim. yksistään Oulusta löytyi 10 - 20
saksanpaimenkoiraa, jotka suorittivat rohkeuskokeen paremmin kuin nämä viime vuonna esiintyneet koirat. Ja tämä asia ei siis huolestuta ketään? ei edes Vainiontaustaa?

Ne keitä tilanne huolestuttaa ovat siis riitelijöitä, rettelöitsijöitä ja vaikeita ihmisiä, kun tuomme huolemme saksanpaimenen ominaisuuksista esiin.

Paraneeko näyttelylinjat sillä, että tuomari arvostelee ominaisuudet erinomaisiksi - vaikka ne ovat surkeat? Paraneeko näyttelylinjat sillä, että niillä on SchH-koetulos saatu ulkomailta, ja "sokea Reettakin" näkee, ettei niillä ominaisuuksilla oleva koira kykene suoriutumaan kokeesta? Onko väärin epäillä koetulosten oikeellisuutta? Onko oikein, että viime koiramme-lehden mukaan eräs johtava näyttelykasvattaja on toimenpide-kiellossa rekisteröinti epäselvyyksien takia?

Eiköhän ne kansallisten harrastajat ole vaihtaneet rotuaan juurikin näyttely-sp:n heikkojen ominaisuuksien takia? (Kuka haluaa kilpailla "Ladalla" jos kilpakumppanilla on "Ferrari") Ups. ai niin, eihän tätäkään olisi saanut sanoa. Ominaisuuksista puhuminen on valtataistelua ja riitelemistä.

Mielenkiinnolla ja uteliaisuudella kysyn Riitta, mitkä ovat ne useat "parannukset" joita näyttelyväki on viime vuosina tehneet?

Rotujärjestön tärkein tehtävä on jalostus - siis huolehtia spk:n jalostuksesta - sen ominaisuuksista ja niiden säilymisestä ja kenties paranemisista. Nyt kun siis olemme nähneet että saksanpaimenen ominaisuudet ovat olleet laskusuunnassa jo vuosia, ja asian eteen ei olla tehty mitään, niin eikö olisi jo korkea aika tehdä? Onko siis väärin vaatia tiukempaa otetta?

T:Salkkis
Päivi Ahola

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Päivi Ahola »

vanhoja ja uusia asioita - joihin sinänsä en puutu. Asia joka aina on häirinnyt näissä vastaavissa keskusteluissa itseäni on se, että kun asioita nostetaan esille ; joskus värikkäästi joskus rauhallisesti(kumpikin hyvä-> pääasia, että avataan)nimenomaan kunkin asian esittäjän persoonan mukaan; niin esitystapa itsessään pitäisi ehkä jättää tasolle jossa ei aleta pieksää sitä esitystapaa vaan lukea se syvempi ajatus sieltä seasta, ja keskittyä siihen. Jokaisella joka kirjoittaa näkyville jotakin on jokin syy - muu kuin pelkkä hattuilu, uskoisin.

Asioiden eteen tekeminen..
Itse lähinnä rauhalliselta katselurintamalta seuraten ne ärhäkkäimmät asiansa puolesta taistelevat ovat tehneet ja tulevat tekemään ja aina taistelemaan niin kauan kuin jalka nousee asiansa eteen tai henki pihisee. Tässä meidän suskoirasoossissa ne näytelmäihmiset kuin ne käytelmäihmiset ja kuten myös ne jossain sillä välillä roikkuvat - aina ja uudelleen tekevät oman näkemyksensä mukaan asioita - ja asiat ovat usein juuri sitä miltä ne omalta puolelta puuta näyttää.

Ensimmäinen ja tärkein näissä soosseissa on se, että nostetaan asioita esiin - vuodesta toiseen; jossain kohtaa joku liikahdus sitten tapahtuu - ja onhan sitä tapahtunutkin; omasta katselurintamanäkökulmasta katsellen - paljonkin. Hiljaisuus on se pahin juttu mitä voi tapahtua... silloin ei enään kukaan välitä mistään..

Hankalinta hyvien ja jalojen ajatusten seassa on se oma sokeus.. monen rodun kehitystä seurailleena katselurintamalta on tullut huomattua - että se on se suurin murhe - se mitä kasvattajalla on omissa käsissä alkaa näyttämään hurrjan hyvältä .. realismi yleensä häviää nurkan taa.

Tähän nimeomaan tarvitaan niitä värikkäitä persoonia jotka heittelevät ajatuksiaan niin että muilla housut tutisee .. jossain kohtaa tapahtuu sitten taas se liikahdus.. ja muutos..

Vielä - itse kaipaisin ehkä rohkeaakin keskustelua siellä käyttölinjan sisällä olevista tavoitteista ja asioista. Itselle kun mikään ei riitä niin ei sielläkään ne pullat perustasolla sitten aina kuitenkaan ole niin ihmeellisesti - kärki on kapea ... ja usko asioihin joita ehkä vain itse näkee on suuri..
vai sanoinko/sivusinko nyt vain jotakin missä totuus ja ajatus on tuolla jossain.. aihetta joka ei ole keskusteltavissa.
Eli jos jätettäisi näytelmä ja käytelmä keskustelu - jos kuka haluaa puhtaita näytelmä koiria kasvattaa niin minkäs sille mahdetaan. Tärkeää olisi nostaa se oma tärkeä asia tapetille ja keskustella siitä ja sen olemassa olevasta tilanteesta - ja taittaa siihen keskittyen sitä peistä. Mikäli asia on oikealla tolallaan se ajaa ajastaan itse itseään asiaksi numero yksi jos on tarvis koko rodun hyväksi.

päxätökatselurintamalainenmistäänmitäänymmärrä alueella...
Seija Kulmala

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala »

Hieno laulu!

Itse olen sen verran vanha täti jo etten jaksa lähteä tähän liiton valtataisteluun/näyttelymafia-juttuun mukaan.

Kasvattelen kun siltä tuntuu, toivottavasti terveitä ja sopivasti vietikkäitä harrastuskoiria joihin
omistajat ovat tyytyväisiä. Yritystä ainakin on.

Otan yhden asian sieltä, toisen täältä. Käyn kokeissa itse, haistelen Keski-Euroopan harrastusilmapiiriä
ja kasvatustyötä sielläkin. Kannustan kasvatteja eri kokeisiin ja testeihin, oli ne sitten VEPE:ä, suojelua tai
Talentsichtungia.

Vainiontaukselle sen verran että onhan meillä kasvattajia jotka tekevät jotakin paremmin. Kasvattajatilastojen esim.
kaikkien luokkien 10 parasta kasvattajaa. Ei se ole raamattu se tilasto ja ainahan tilasto on joltakin osin vajaa, mutta onhan se jotakin paremmin kuin ikuiset selitykset miksi ei ole päässyt tuohon tilastoon. Ainakin minä kunnioitan suuresti kasvattajaa jolla ei vuosienkaan jälkeen ole yhtään lonkka- tai kyynärvikaista kasvattia tms.
Birgit Johansson

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Birgit Johansson »

No no, aika hankalaa se on saada kaikista takuuvarmasti terveitä, kun nartun on jostain hankkinut + sitten sen astuttaa uroksella x, joka voi olla tuontikoira, ulkomailla tai niiden lähijälkeläinen. Tarvotaan siihen hiton hyvää tuuriakin, jos sattuu niin, et koirat periyttää vaan tervettä luustoa. Tietty, nykypäivänä indexit sentään auttaa hieman.

Mä taasen arvostan kasvattajaa, joka hoitaa asiansa niin, että kasvatit tulee kuvattua.
Ville Salmia
Viestit: 395
Liittynyt: 04 Joulu 2007 15:11

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Ville Salmia »

Kasvattajastako se on kiinni käyvätkö ihmiset lonkkakuvissa ,vai ei? Eikö se ole koiranomistaja ku koiransa sinne vie, taikka jättää viemättä?
Vai käyttekö hakemassa koirat kuviin?
Riitta Vainiontaus
Viestit: 234
Liittynyt: 02 Tammi 2008 20:39

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Riitta Vainiontaus »

Tervetuloa Ville kasvattajaksi.

Kyllä se valitettavasti on monesti niin, että se kasvattaja hakee ja kuvauttaa koiran, jos haluaa että koko pentue kuvataan.

Sitten tulee vielä ylläpidettäväksi, ihottomat, sydänsaiaudet, kivesviat, haimanvajaatoiminta, pannus, epilepsia ym. Siis luonteen lisäksi.

Vaikeinta ehkä on olla rehellinen itselleen, mitä kaikkia sairauksia niissä omissa pennuissa lopulta onkaan. Kaikki viat eivät ole omistajan aiheuttamia.

Kokoluustokuvaus on aina mielestäni edellytys nartun käyttämiseen, oli se suomalainen tai saksalainen. Ulkolaisista uroksista ei aina saa lupaa ottaa kuvia.

Riitta Vainiontaus
Päivi Ollikka
Viestit: 268
Liittynyt: 25 Joulu 2007 19:46

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Päivi Ollikka »

^^ Kyllä kasvattajalla on melkoinen osuus koirien kuvauttamiseen. Joko valistamalla tai jollain maksujärjestelyllä.
Minna Knuuttila

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Minna Knuuttila »

Niinkuin tässä nyt on tullut nähtyä niin eipä ne terveet luutkaan autuaaksi tee, kun rodussa on niin paljon kaikkea muutakin, vakavampaakin vikaa kuin esim. C-lonkat tai ykkösen kyynärät.
Alkaa kaatua nuoria koiria sydänvikoihin, erilaisia autoimmuunisairauksia ilmenee, eläinlääkärien mukaan juuri "tietyissä linjoissa", viitaten keskieurooppalaisiin käyttölinjoihin. Allergiat, kutinat, hiivat ovat arkipäivää. Tilasto on tilasto ja se voi olla myös se emävale, riippuen ihan siitä miten rehellisesti ja sydämellään rotua harrastavat ihmiset haluavat tämän rodun terveyttä ja ominaisuuksia vaalia.

Näyttelylinjan ahtaat sisäsiitokset veivät eittämättä näistä koirista luonneominaisuudet, eikä terveyspuolikaan mairittele. Käyttölinjaisissakin ollaan menossa metsään tiukoilla linjasiitoksilla, ominaisuuksien mukana tulevat myös geenivirheet kertautuneina. Lääkettä tähän en tietenkään tiedä enkä osaa tarjota, mutta sen tiedän että seuraavan koiran sukutaulusta ei tiukkoja kertauksia löydy.
Seija Kulmala

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala »

Kasvattajahan voi kirjata niitä ehtoja kauppakirjaan. Valitettavasti ne eivät päde, senhän tietää jokainen
kasvattaja, tai ainakin tulisi tietää. Minusta olisi hienoa jos kasvattaja ja kasvatinomistaja voisivat kauppahetkellä solmia
luottamuksellisen suhteen puolin ja toisin, sovitaan että koira tulee kuvattua ja sitä noudatetaan. Kyllä tämä toimii useimmissa tapauksissa.

Olen kyllä joskus ajanut satoja kilometrejä hakeakseni koiria luustokuviin, nykyisin luotan omistajiin tässä asiassa ja olen ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tyytyväinen kuvausprosentteihin, vähintään on välikuvat lähes kaikista kuvausikäisistä kasvateista. Minusta ei ole edes järkevää "opettaa" pennunomistajia tällaiseen täyteen palveluun, kasvattaja vie, tuo ja kuvaa ja palauttaa ja vielä ehkä maksaa. Kyllä järkevät ihmiset voivat sopia asiat muutoinkin, ilman että kasvattaja ajaa ympäri Suomea epätoivoisesti kuvauttamassa kasvattejaan. Korostan kaupantekohetkellä myös omistajan vastuuta pennun suhteen, ruokinnassa, liikunnassa ja erityisti terveyden suhteen. Näyttää siltä että nämä asiat aletaan todellakin ottaa tosissaan, meillä on Suomessa hienoja vastuunsa tuntevia koirakoteja ja harrastajia

Kannatan ehdottomasti sitä että 100 % koirista tulisi kuvattua virallisesti. Jos ei kaikkia saada kuviin, tai pentu menehtyy esim. tapaturmaisesti, olisi edes välikuvista tieto terveydestä/sairaudesta. Joskus tulee ikäviä yllätyksiä, luustosairaita koiria mutta joskus tulee todella iloisia yllätyksiä jota positiivista tietoa ei olisi ilman kaikkia kuvattuja koiria.

Jokainen meistä on itselleen vastuussa omasta kasvatustyöstään kasvattien omistajille, ei kennelliitolle, ei spl:lle eikä toisille kasvattajille. Kannatan myös sitä että kasvattaja kouluttaa itse jalostuskoiransa, tämä tieto on kultaakin kalliimpaa tulevaa kumppania etsiessä. Ainahan se ei ole mahdollista mutta noin niinkuin pääsääntöisesti.

Minnan kirjoitukseen: minusta mentiin metsään ja isosti kun edellisen jalostustoimikunnan työ torpedoitiin, siellä heitettiin roskakoriin terveystietokannat, testit, talentsichtungit, iso määrä tietoutta nimenomaan Keski-Euroopan kentiltä. Itselleni tuli valitettavasti tunne että kaikki tahot eivät olisi kestäneet luonne/ominaisuus/terveys-tarkastelua, hienoista puheistaan huolimatta. Tässä en viittaa kenenkään erityisesti!

Ps. Samoin Ville tervetuloa kasvattajaksi, ja kovasti onnea ja menestystä!
Ville Salmia
Viestit: 395
Liittynyt: 04 Joulu 2007 15:11

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Ville Salmia »

Kiitos kovasti sekä neuvoista että kannustuksesta. Toistaiseksi ovat kiinnostuneet olleet harrastajia ,jotka korkeintaan hermostuisivat jos alkaisin heitä patistelemaan mihinkään suuntaan. Mun työ on tehdä valintoja,astuttaa,huolehtia nartun hyvinvoinnista kaikin puolin,huolehtia synnytyksen sujuvuudesta ja pentujen varttumisesta. Sen jälkeen työhön astuu omistaja/harrastaja. Hän huolehtii koiransa hyvinvoinnista ja koulutuksesta. Minulta hän saa tarvittaessa tukea kumpaankin. Minä yritän parhaani mukaan tehdä sellaisia jalostusvalintoja, jotka tuottavat sen verran täyspäisiä koiria, joita voi kouluttaa mihin harrastelajiin hyvänsä.Aina tietty toiveena rodunomainen koe tai työ. Teen todennäköisesti pentueita sen verran harvakseen, että kysynnän ja tarjonnan tasapaino säilynee. Uskoisin että noihin asiohin panostamalla näin alkuunsa riittää.Jatko osoittaa ,ja siperia opettaa...mihin vielä joudutaankin.Ja ennenkaikkea mitä virheitä ei saa tehdä kahdesti.
Kiitos vielä neuvoista,otan mielelläni neuvot vastaan aina kun niitä on tarjolla. Myönnän että tämä on minulle uutta ,ja tässä on valtavasti opittavaa. Nyt jo tuntuu niinkuin harrastus olisi saanut lisää perspektiiviä ja sisältöä. Ainahan olen ollut kiinnostunut hyvistä nartuista,nyt sekin kiinnostus on vaan lisääntynyt.Niidenkin kouluttamiseen täytyy varmaan alkaa jollain tasolla ja aikavälillä tutustumaan.

Hyvää pakkaspäivää kaikille.

Ville (kasvattajanimi vielä hakusessa)
Päivi Ollikka
Viestit: 268
Liittynyt: 25 Joulu 2007 19:46

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Päivi Ollikka »

Ihan OT:na nyt jo mennään :lol:
Mutta nartut <3
Niissä on sydäntä ja niissä älyä. Narttua kun kouluttaa niin oppii erinäisiä asioita koiran ajatuksen juoksusta. Esim piilon kierrot voi varioida 15 eri tapaa - ja kun yksi tapa vain käy niin siinä joutuu muutaman kerran osoittamaan, että tavalla A se vaan täytyy tehdä... vaikka se on ihan tyhmää... ja se ois nopeampaa tehdä tavalla B, tai kätevää tehdä tavalla C ... säännöt on laatineet miehet ja siihen narttujen ja tätien tyytyminen :D
Päivi Ahola

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Päivi Ahola »

ot:nä tähän itsekkin.. ja vähän provosoidenkin..

Näin koiran ostajan kannalta..

kasvattajan tehtävä on kasvattaa sekä tehdä jalostuvalintoja.:).. ja hommaan kuuluu lisäboonuksena olla "tarvittaessa" tukena sekä tarvittaessa tiedonlähteenä.. että apuna - se on valittu rooli silloin kun se pentue pukataan alulle. Yksi kasvattajan vaativin ja vaikein tehtävä on valita ne asiasta kiinnostuneet ja motivoituneet , että potenttiaalisetkin koiran ostajat siitä meidän ostajien harmaasta laumasta.. Muistaa tulee että kun on kerran käyttökoirasta kyse, Kotikoiraksi myymiselle on olemassa vaihtoehto.. yhtään oikeaa käyttökoiraa ei ole pakkko myydä kaikkien kiusaksi :) narunjatkeeksi pihalle

Kasvattaja ei voi eikä hänen tarvitse eikä missään nimessä pitäisikään kotoolta mitään hakea:) jos ei sitten ole sovittuna sitä yhteistoimintaa jo alunpitäen, eli on tiedossa, että koiruus menee paikkaan jossa sellaisesta ei olla kiinnostuneita - mutta olisiko sitten ollut valittavana joku muu potenttiaalisempi vaihtoehto :) kun käyttökoiraa jalostetaan?

Kauhukuva ostajalle on sellainen ylipuuttuva kasvattaja:).. joka puhuu edessä ja takana ja sivulla:).. ja veuhkaa.. joka asiasta, niitä on monissa roduissa kuten tässä omassammekin varmasti pilvin pimein.. Unohtuu että kun koira on ostettu se on ostettu:).. sillä on vain yksi omistaja sen jälkeen ja yhteistyö on sitten pitkälti kiinni kemioista .. ei ahdistelusta:).. eikä mustamaalaammisesta..

päxä
ps.. narttukoira koulutettavana..:) elä Ville ala.. se on ehta karseeta :) ihan kuten Päpä tuossa haastoi.. se on ihan vaan mikä päivä elikolle sattuu osumaan.. sanoisin että narttukoirillikan on olemassa se naisen logiigga.. estä luoja niihin sormiaan panemasta enään toista kertaa:).. nooh.. onhan niissäkin puolensa - kunhan ne löytää.....
Vastaa Viestiin