Liiton velvollisuus/oikeus rajoittaa kasvatusta?

Jalostukseen liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Marko Kurkinen
Viestit: 948
Liittynyt: 20 Huhti 1996 14:33
Paikkakunta: Oulunsalo

Liiton velvollisuus/oikeus rajoittaa kasvatusta?

Viesti Kirjoittaja Marko Kurkinen »

Useat keskustelut kiteytyvät siihen että mikä liiton rooli pitäisi olla kun kasvattajat tekevät pentueita. Onko liitto velvollinen tekemään tiukat rajoitukset siihen millaisia pentueita saa kasvattaa, vai pitääkö kasvattajilla olla mahdolisimman suuri valinnanvapaus.

Missä asioissa pitää olla jonkinlaiset minimiehdot, ja missä asioissa rajoituksia ei saa olla.

Jos koiran ominaisuudet jaetaan kolmeen ryhmään
a) terveys
b) luonne
c) rakenne
...niin usein mielipide tuntuu olevan että terveyden suhteen pitäisi olla hyvin tiukat rajoitukset, ja oikeastaan kukaan ei koskaan valita että rajoitukset olisivat liian tiukat. Sitten kun taas puhutaan luonteesta tai rakenteesta, niin usein kuuleekin ettei näitä saa rajoittaa mitenkään, vaan kasvattajilla pitää olla täysi valinnanvapaus.
Miksi näin?
Joku voisi vastata että terveys on niin tärkeä asia ettei siinä voi lipsua. Varmaankin näin, mutta eikö luonne tai rakenne ole samoin hyvin tärkeitä asioita. Miksi niissä pitäisi sallia pentueet ilman minimiehtoja, vai pitäisikö.

Kommentteja?
Eero Lukkari

Re: Liiton velvollisuus/oikeus rajoittaa kasvatusta?

Viesti Kirjoittaja Eero Lukkari »

Tosiasiahan on se, että jos asetetaan tiukat rajoitukset niin kasvatus siirtyy enemmän paperittomiin, jos taas rajoituksia ei ole niin sitten tehtaillaan paperillisiakin. Suo siellä, vetelä täällä. Rajoitukset ovat käytännössä siis lähes turhia saamaan kasvatukseen laatua, jos ajatellaan kokonaisuutta paperilliset+paperittomat.

Ainoa ratkaisu ongelmaan olisi koiranostajien valistaminen, eikä sekään liene kovinkaan toimiva. Pevisaa pitäisi minun mielestä lähinnä hyödyntää tiedon keräämiseen (tutkimus- ja testauspakot).

Rajoituksilla ei ole ainakaan tähän mennessä parempia käyttökoiria aikaan, paperittomat ovat vähintään yhtä hyviä kuin paperilliset. KNPV-mestaruuskilpailujen tämän vuoden osallistujista 83 % oli paperittomia.
Mikko Sjöberg

Re: Liiton velvollisuus/oikeus rajoittaa kasvatusta?

Viesti Kirjoittaja Mikko Sjöberg »

En ota tähän muuten kantaa, kuin tuon KNPV:n osalta.

KNVP on huomattavan vanha ja vanhakantainen koe muoto. Kokeessa paino on ennen kaikkea koiran suorituksessa, ei sen sukutaulussa. Lisäksi tuohon kulttuuriin kuuluu voimakkaasti sellaisia herrasmies-sääntöjä joista täällä voi vain uneksia. KNPV on erittäin arvostettu, mutta meidän näkökulmasta vanhanaikainen koe. Miksi sitten KNPV-koirat ovat usein paperittomia? Johtunee samasta syystä kuin se, että maraton-vetokoirat ovat paperittomia... Tietyillä risteytyksillä (sekarotuisilla) saadaan paras mahdollinen tulos. Tiedän, että paperilliset KNPV-koirat ovat niin kalliita ettei yhdelläkään suomalaisella kasvattajalla olisi varaa ostaa ainuttakaan koiraa. Tästä esimerkkinä paperillinen KNPV-saksanpaimenkoira jonka myyntihinta oli viisinumeroinenluku. Eikä se alkanut ykkösellä tai kakkosella... KNPV on ihan oma maailmansa eikä sitä voi tässä yhteydessä käyttää esimerkkinä. Siellä koirien taso on erittäin kova ja kokeet ovat fyysisessä vaativuudessaan sellasia, että on ihan ymmärrettävää ettei koira suorita ko. koetta kuin ehkä kerran elämässään.
Eero Lukkari

Re: Liiton velvollisuus/oikeus rajoittaa kasvatusta?

Viesti Kirjoittaja Eero Lukkari »

Eiväthän KNPV-koirat tosiasiallisesti kovinkaan usein ole risteytyksiä, monet ovat ihan puhtaita tai lähes puhtaita malinoiseja, vain paperittomia. No ei se silti paras mahdollinen esimerkki ollut, mutta turha nyt tuollaisesta sivulauseenomaisesta esimerkistä on lähteä keskustelua viemään aivan toiseen suuntaan.
Jenni Lautakatto

Re: Liiton velvollisuus/oikeus rajoittaa kasvatusta?

Viesti Kirjoittaja Jenni Lautakatto »

Mikko Sjöberg kirjoitti:Miksi sitten KNPV-koirat ovat usein paperittomia? Johtunee samasta syystä kuin se, että maraton-vetokoirat ovat paperittomia... Tietyillä risteytyksillä (sekarotuisilla) saadaan paras mahdollinen tulos.
Tähän lisättävä, että risteytysten myötä saavutettavan laajemman geenipoolin etujen ohella tällaisten rekisteröimättömien käyttökoirakantojen jalostuksen tehokkuuden salaisuutena on sekin, että niissä on vain se yksi, käyttötarkoituksen sanelema päämäärä. Rotukoirilla sensijaan jalostuksen ohjenuorana on aina rotumääritelmä, joka sanelee ne raamit. -Ja raamithan ovat rajoite jo itsessään, ja lisäksi rotumääritelmissä piilee se ikuinen subjektiivisen tulkinnan ongelma, ja ihmisten henkilökohtaisten arvojen muodostama erilainen painotus. Rotukoirilla myös näyttelyharrastus on valtavan suosittua, ja toimii eräänlaisena "oikeutuksena" ja perusteena hankkia minkä tahansa rotuisia koiria puhtaasti ulkomuotosyistä. -Tällaista ongelmaa ei paperittomien työkoirakantojen kanssa ole, koska niitä hankitaan vain siihen käyttöön, johon niitä jalostetaankin. Näinollen ihmisillä, jotka näiden koirien parissa toimivat, ja niitä jalostavat, on huomattavasti yhteneväisempi linja.
Rotukoirilla sensijaan lähes rodussa kuin rodussa, on rodun harrastajien/kasvattajien välillä paljonkin hajontaa rotumääritelmien tulkinnassa, ja sen osa-alueiden erilaisessa arvottamisessa/painotuksessa.

Esimerkiksi alaskanhusky on geneettisesti yhteneväinen "rotu", vaikka se ei olekaan (eikä siitä halutakaan) rekisteröityä rotua. -Sen jalostusta on aina ohjannut vain ja ainoastaan rekikoiraominaisuudet. Näihin luonnollisesti kuuluvat kelvollisen rakenteen ohella myös fyysinen terveys kaikin puolin (suurissa, sata-parisataapäisissä rekikoirakenneleissä ei pelleillä allergisten, saati vakavammin sairaiden koirien kanssa, vaan ne karsitaan armotta joukosta). Samoin käy luonteeltaan vaikeille (liian agressiiviset ja dominoivat, tai arat ja toimintakyvyttömät yksilöt). Ulkomuodon yksityiskohdat, jotka eivät vaikuta käyttöominaisuuksiin (esim. väri ym), ovat täysin sivuseikka. Ihmiset, jotka näitä koiria hankkivat, ottavat niitä yhteneväisistä syistä, samaa käyttötarkoitusta varten. Siksi heillä on myös yhteneväiset intressit jalostuksen suhteen.

Rotukoirien ongelmana on ulkomuotopainotteisen jalostuksen ohella myös sekin, että monien rotujen alkuperäiset käyttötarkoitukset ovat "kuolleet" tai radikaalisti muuttuneet niistä ajoista, kun rotumääritelmät luotiin. Tämä on johtanut paitsi rotujen seurakoiramaistumiseen, myös uusien käyttötarkoitusten syntymiseen, ja siten rodunjalostuksen hajautumiseen, sekä myös uuteen suuntaan kääntymiseen.
Ns. vapaassa jalostuksessa (muut kuin rekisteröidyt rotukoirat) tällainen ei muodostu ongelmaksi.

Henk. koht. uskon, että jos koiria yhä jalostettaisiin vain käyttötarkoituksen perusteella, ilman tiukkoja roturajauksia ja rotumääritelmiä, ne olisivat terveempiä ja elinvoimaisempia, ja todennäköisesti myös käyttötarkoitukseensa paremmin soveltuvia.
Valitettavasti kuitenkin tällä hetkellä suuri osa kilpailu- ja koetoiminnasta on rajattu rekisteröidyille rotukoirille (koska ovat SKL alaista toimintaa).
Ehkäpä maailmassa olisi paikka SKL:n rinnalla toiselle kansainväliselle koirajärjestöverkostolle, joka pyörittäisi "roduttomien käyttökoirien" kilpailu- ja koetoimintaa eri sektoreilla?

Tämän sanottuani, todettakoon nyt kuitenkin, että vaikka suhtaudun avoimesti, jopa mielenkiinnolla ja kannustaen, käyttötarkoitukseen perustuvaan "vapaaseen jalostukseen", hyväksyn silti edelleen kennelliittojen tarkoituksen, ja rekisteröityjen rotukoirien jalostuksen. Sitoumuskasvattajana, ja SKL alaisesta koe- & kilpailutoiminnasta kiinnostuneena, itse myös pitäydyn yhä rotukoirissa, vaikken "roduttomien" jalostusta kavahdakaan.
Vastaa Viestiin