Kasvattajan korvausvastuu

Jalostukseen liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Riitta Vainiontaus
Viestit: 234
Liittynyt: 02 Tammi 2008 20:39

Kasvattajan korvausvastuu

Viesti Kirjoittaja Riitta Vainiontaus »

Olen nyt alkutalvesta puhunut monen saksanpaimenkoiran omistajan kanssa kasvattajan velvollisuudesta maksaa sairaasta koirasta korvauksia.


Kasvattaja on siis korvausvelvollinen, jos koiralla esim. on sakralisaario selässä ja koira joudutaan lopettamaan. Se on olemassa ollut vika luovutushetkellä. Valitettavasti kasvattaja joutuu korvaamaan koiran. Ei ostajalle voida sanoa, että lukihan siinä A4 paperissa, että rodulla esiintyy selkävikoja.

Laitan erittäin hyvään kasvattajapäiväluentoon linkin. Käykääpä lukemassa niin ostajat kuin kasvattajatkin. Ei sitten tarvitse tapella suotta asioista.

Kasvattajan kuuluu korvata sairaat yksilöt, vaikka ei olisikaan tuottanut niitä tahallisesti tai huolimattomuuttaan. Poikkeuksen tekee se, että myy sairaan koiran ja yksilöi sairauden, sen merkityksen koiralle ja mitä se kustantaa ajansaatossa ostajalle. Kun molemmat allekirjoittavat tämän paperin, niin myöhemmin ei enää voi vaatia korvauksia. Pelkkä vikalista mahdollisista rodussa esiintyvistä sairauksista ei riitä.


Täsää linkki

http://www.spl.fi/saksanpaimenkoiraliit ... doc&id=171


Riitta Vainiontaus
Riitta Vainiontaus
Viestit: 234
Liittynyt: 02 Tammi 2008 20:39

Re: Kasvattajan korvausvastuu

Viesti Kirjoittaja Riitta Vainiontaus »

Tämä kirjoitus on poikinut minulle paljon kysymyksiä yksityismailiin. Ilmeisesti meillä kasvattajilla ja omistajilla on vielä hyvinkin vääriä luuloja siitä, milloin koirasta on korvattava osa kauppasummasta tai jopa kokonaan.

Silloin kuin kasvattaja kasvattaa silloin tällöin yhden pentueen on veteen piirretty viiva milloin lasketaan elinkeinonharjoittajaksi, mutta jos on pentue vuodessa tai esim 4 pentuetta 5 vuodessa, kuluttajasuojalain mukaan katsotaan kasvattajan olevan kuluttajasuojalain alainen.

Meillä koira katsotaan lain silmissä tavaraksi, eli korvaukset ovat samanlaiset, jos pölynimuri menisi rikki.

Perusasioita korvauksista:

Täytyy olla yleensä eläinlääkärin todistus siitä, että ko. sairaus on perinnöllinen tai olemassa ollut jo piilevänä luovutushetkellä.
- kasvattajalla on oikeus hakea myös omalta lääkäriltään varmistus asiasta. Jos kaksi ristiriitaista lausuntoa, oikeus sitten voi päättää kumpi on oikeassa
- mikäli vakuutusyhtiö on korvannut, ei ostajalla ole oikeutta tuplakorvaukseen. On vielä joitakin sairauksia, jotka tiedetään perinnöllisiksi, mutta vakuutusyhtiöt silti
ne korvaavat. Saksanpaimenkoiralla esim. pannun, haimanvajaatoiminta, perianalifisteli ym. Jos ei vakuutusta, niin kuuluu kasvattajan korvauksen piiriin, mikäli tulee koiralle nuorena. Jos koira sairastuu sen ikäisenä, että katsotaan ostajan jo saaneen hyödyn koirasta se vaikuttaa korvauksiin.

Kaupanteon yhteydessä luetteloitu ja molemminpuolin allekirjoitettu rodun yleisimmät sairaudet paperi, ei poista korvausvelvoitetta
- kaikki, jolla voidaan perustella koiran olevan huonompi, kuin sisaruksensa tulee kirjoittaa sopimuspaperiin ja hinnassa täytyy jollainlailla näkyä alennus tästä
poikkeamasta. Myös se on erittäin tärkeä kirjata ylös mihinkä tarkoitukseen koira on ostettu, koska korvaukset riitatapauksessa myös peilaavat siihen, mihinkä koira
on ostettu. Ellei tätä ole kirjattu, niin koiran tulee soveltua kaikkeen mahdolliseen kisakoirasta jalostuskoiraan. Laki käsittelee erilailla kotikoiraa ja jalostuskoiraa.
- esim. kotikoira voi aivan hyvin elää D lonkilla, jos ne eivät ole aiheuta kipuilua koiralle, mutta jalostuskoirana se on mitätön. Korvaussummaan siis
vaikuttaa mihinkä tarkoitukseen koira on otettu
- kaikissa pokkeamissa tulee kirjata ylös sopimusta tehtäessä mitä se vaikuttaa koiran elämään, mitä se mahdollisesti maksaa ostajalle tulevaisuudessa.

Erittäin ristiriitaista on minunkin mielestäni se, että kaikkien muiden tavaroiden kohdalla ostajan tulee noudattaa huolto ja ohjekirjan ohjeita, mutta koiranomistajan ei. Olen tapellut muutaman eläinlääkärin kanssa, kun ovat menneet muuttamaan radikaalisti antamiani ruokintaohjeita. Olen kysynyt ottavatko he myös korvausvastuun, jos luusto on rikki, kun syötetään aivan liian vahvaa ruokaa ja hurjasti liian paljon. Ei, vastuu on edelleen kasvattajalla. En oikein itse ymmmärrä mitenkä se voi olla näin, mutta ainakaan minun tiedossani ei ole yhtään tapausta, joka olisi viety oikeuteen saakka, jotta olisi käytettävissä ennakkopäätös johonka vedota. Jonkun kasvattajan siis täytyy olla se ensimmäinen, joka asian riitauttaa.

Luonteeen heikkoudet ovatkin sitten paljon vaikeampia osoittaa, mistä ne ovat tulleet ja kuka korvaa mitäkin. Jää paljon kasvattajan itsensä rehellisyyden varaan. Tietenkin, jos on myyty huippu näyttelykoira(kirjattu sopimukseen) ja se ei mene rohkeuskokeesta läpi(juoksee todella karkuun aina maalimiestä), niin voidaan todeta, ettei koira ole huippu, koska saksanpaimenkoiran ollakseen huippu pitää suorittaa rohkeuskoe päänäyttelyssä. Tai huippu kisakoira/jalostuskoira eikä se saa G arvosanaa näyttelyssä se ei voi olla huippu, koska sitä ei voida jalostustarkastaa ilman G arvosanaa. Muu on sitten vaikeampaa. Yksi kouluttaja on yhtämieltä, toinen toista ja mikä on kasvatuksen ja olosuhteiden vaikutus koiraan.

Kennelliiton sopimuksella tehty sijoitussopimus on kasvattajalle pahimmillaa todellinen ansa. Mikäli halitja on hieman herkkä sairauksien epäilemisen suhteen tulee se kalliiksi kasvattajalle, ellei ole sovittu vakuutulsen ottamista koiralle. Itse olen kuluttajavalituslautakunnassa käynyt loppuun saakka sen mikä katsotaan sopikuksessa olevan lauseet tarkoittavat.

Tässä lauset:
Vastaanottaja vastaa koiran tavanomaisesta hoidosta aiheutuneista kuluista (mm. ruokinta sekä tavanomaiset rokotus- ja sairauskulut) sekä koiraverosta. Muista sairaudenhoitokuluista osapuolet vastaavat puoliksi omistusoikeuden siirtymiseen asti, ellei osapuolten kesken ole toisin sovittu.

Tämä lause tarkoitta sitä, että kasvattaja korvaa kaikesta ½. Vain yksittäinen ripuli katsotaan tavanomaiseksi sairaudeksi. Tästä on siis päätös kuluttajariitalautakunnasta.

Minun tapauksessani oli kyse panosteiitin hoidosta. Vaikka se on yleinen saksanpaimenkoiralla, niin lainkohdassa sen tulisi olla yleinen kaikilla roduilla. Raja on vedetty niin, että on todettu vain ripulin voivan silloin tällöin olla haltijasta riippumaton sairaus kaikilla koirilla.
Mikäli haltija käyttää koiraa jatkuvasti lääkärissä milloin mistäkin kolotuksesta, niin kasvattaja maksaa kiltisti ½ eläinlääkärikuluista. Maksuista pääsee vain sillä, että ottaa vakuutuksen tai luopuu koiran jalostusoikeudesta, esim. perusteena koiran jatkuva sairastelu.

Kuten jokainen voi lukea, niin kasvattajalla on erittäin suuri vastuu kasvattiensa terveydestä myös rahallisesti.

Tuntuuhan se itsekin vähän epäoikeudenmukaiselta itse kasvattajana, että osa korvaa kuten kuuluu ja osa vetkuilee vastuusta milloin mihinkin vedoten. Toki erimielisyyksiä tulee ostajan ja kasvattajan välille joskus, mistä vika on tullut, mutta onneksi meillä on ammattilaisia, jotka voivat ratkaista ne.

Kahden elinkeinonharjoittajaksi katsotun kasvattajan välisiin koirakauppoihin ei sovelleta kuluttajauojalakia.


Terveisin Riitta Vainiontaus
Vastaa Viestiin