Mitenköhän on ilmennyt korkea säkä liikkumisessa. Isälläni oli opaskoira aikoinaan pieksämäellä, joka oli muistaakseni 72cm. Toimi myös vahtina sonniasemalla, huolehti, etteivät sonnit nouse syöttöpöydälle. Oli kuulemma aika aggressiivinen, mutta mitä mainioin opaskoira.
Miten korkea säkä vaikuttaa koiraan? Oli se koira muutenkin roteva, en muista painoa, voin vaikka kotona katsoa. Jos jollain on opaskoirakalenteri, niin koira löytyy muistaakseni lokakuun kohdalta, nimi oli Panu.
Heidi
Saksanpaimenkoiran etuosa?
-
riitta vainiontaus
-
Heidi Miettinen
Kiitti Riitta
Olen vähän tyhmä näiden rakennejuttujen mukaan.. 
Mitä olen kommentoinut noissa lonkissa, niin se vaan tulee siitä, että toi amerikan tyyli on järkyttävän näköistä.. Voiko tommoset lonkat olla terveitä?
Heidi
Mitä olen kommentoinut noissa lonkissa, niin se vaan tulee siitä, että toi amerikan tyyli on järkyttävän näköistä.. Voiko tommoset lonkat olla terveitä?Heidi
-
Sonja Lehtinen
Mielestäni etuosa on osin yli korostunut, eli koirat ovat liiankin massiivisia edestä ja tämä jos mikä on niveliä kuluttavaa, toki kun koirat kuvataan vuotiaina ovat kyynärät kunnossa, mutta miltä ne näyttää 5 vuoden iässä(tätä vanhemmilla ikä huomioidaan arvostelussa).
Mielestäni jalostuksessa myös monet pikkuasiat tulisi paremmin huomioida, sanotaan vaikka varpaiden löysyys. Urokseni jolla on lievät harakan varpaat on tassut rikki usein, toki asiasta voi syyttää kaupungin puhtaana pitojärjestelmääkin kun lasi viiltää varpaan välin auki, mutta kun vastaavasti tiivisvarpainen koiruuteni ei ole tassujaan rikkonut koskaan.
Kestävyydessä vaikka tuo tiivisvarpainen(lavan takia) tippuukin eteen, on huomattavasti parempi, kuin paremman rakenteen omaava harakanvarvas. Metsässä liikkuessa ja ketteryys ominaisuuksissa(missä varpaat ei joudu rasitukselle) se tietysti on parempi, mutta toisaalta tuhkattu narttuni jolla oli vahvat raajat mutta olematon runko, oli myös ketterä vaikka olikin höystetty 3/3 kyynärillä.
ja liian isohttp://www.geocities.com/taisto2000/carmvenytys.jpg
Mielestäni jalostuksessa myös monet pikkuasiat tulisi paremmin huomioida, sanotaan vaikka varpaiden löysyys. Urokseni jolla on lievät harakan varpaat on tassut rikki usein, toki asiasta voi syyttää kaupungin puhtaana pitojärjestelmääkin kun lasi viiltää varpaan välin auki, mutta kun vastaavasti tiivisvarpainen koiruuteni ei ole tassujaan rikkonut koskaan.
Kestävyydessä vaikka tuo tiivisvarpainen(lavan takia) tippuukin eteen, on huomattavasti parempi, kuin paremman rakenteen omaava harakanvarvas. Metsässä liikkuessa ja ketteryys ominaisuuksissa(missä varpaat ei joudu rasitukselle) se tietysti on parempi, mutta toisaalta tuhkattu narttuni jolla oli vahvat raajat mutta olematon runko, oli myös ketterä vaikka olikin höystetty 3/3 kyynärillä.
ja liian isohttp://www.geocities.com/taisto2000/carmvenytys.jpg
-
Pekka Nykyri
Hyvä Mia hyvästä keskustelun avauksesta!! - ei vielä näytä ottavan tulta. Laitampa tähän muutamia kommentteja. Ensinnäkin etuosan tärkeydestä. Suurin osa koiran painosta on eturaajojen päällä ja siksi puutteet eturaajoissa haittaavat paljon enemmän kuin takaraajoissa. Minkälaiset eturaajojen sitten pitäisi olla. Jo ukko Stephanitz erityisen painokkaasti korosti eturaajojen oikeaa rakennetta - hevosmies kun oli. Esimerkkinä hän käytti suden laparakennetta (kirjassa D.S.H. im Wort und Bild). Lavan pitää olla vino ja pitkä. Silloin koiralla voi olla vahvat lavan lihakset ja eturaajojen liikerata avara.
Onko sitten koiriemme eturaajoissa jotakin vikaa? Mielestäni on paljon enemmän kuin takaraajoissa. Lavat ovat liian usein lyhyet ja pystyt ja sen takia etuaskel lyhyt. Olkavarsikin on usein lyhyt, mutta sen vaikutus on vähäisempi. Lavan asennon arviointi seisovasta koirasta tai kuvista on vaikeaa, koska päällä on karvaa lihaksia. Lisäksi mainos kuiviin voidaan vääristää etuosaa yhtälailla kuin takaosaakin.
Hyviä esimerkkejä tällaisista vääristetyistä kuvista on seuraavassa linkissä esim. Jack Noricum ja Visum Arminius. Hyvää luonnollista etuosaa luontevassa kuvassa esittää esim Fanto Hirschel http://www.pedigreedatabase.com/gsd/sie ... nners.html
Eturaajat(kin) voi arvostella oikein vain ravissa ja hihna löysällä. Tiukalla hihnalla etuosan puutteet voi lähes täysin peittää. Suuri syy etuosan erityisesti lavan rakenteiden puutteeseen on se että vapaaseen, luonnolliseen liikuntaan kiinnitetään näyttelyissä liian vähän huomiota. Toisessa keskustelussa Erkki kommentoi meidän päänäyttelyn kuvia ja totesi että sekä etu- että takaosat ovat kutakuinkin normaaleja - olen samaa mieltä - enempää kuvista ei voikaan sanoa. Paikalla nähtynä kuvissa esiintyvien koirien liikunnassa oli kuitenkin suuria eroja.
(tais tulla jo liikaa yhdeksi kommentiksi).
t. pn
Onko sitten koiriemme eturaajoissa jotakin vikaa? Mielestäni on paljon enemmän kuin takaraajoissa. Lavat ovat liian usein lyhyet ja pystyt ja sen takia etuaskel lyhyt. Olkavarsikin on usein lyhyt, mutta sen vaikutus on vähäisempi. Lavan asennon arviointi seisovasta koirasta tai kuvista on vaikeaa, koska päällä on karvaa lihaksia. Lisäksi mainos kuiviin voidaan vääristää etuosaa yhtälailla kuin takaosaakin.
Hyviä esimerkkejä tällaisista vääristetyistä kuvista on seuraavassa linkissä esim. Jack Noricum ja Visum Arminius. Hyvää luonnollista etuosaa luontevassa kuvassa esittää esim Fanto Hirschel http://www.pedigreedatabase.com/gsd/sie ... nners.html
Eturaajat(kin) voi arvostella oikein vain ravissa ja hihna löysällä. Tiukalla hihnalla etuosan puutteet voi lähes täysin peittää. Suuri syy etuosan erityisesti lavan rakenteiden puutteeseen on se että vapaaseen, luonnolliseen liikuntaan kiinnitetään näyttelyissä liian vähän huomiota. Toisessa keskustelussa Erkki kommentoi meidän päänäyttelyn kuvia ja totesi että sekä etu- että takaosat ovat kutakuinkin normaaleja - olen samaa mieltä - enempää kuvista ei voikaan sanoa. Paikalla nähtynä kuvissa esiintyvien koirien liikunnassa oli kuitenkin suuria eroja.
(tais tulla jo liikaa yhdeksi kommentiksi).
t. pn
-
riitta vainiontaus
Pekka kirjoittelee niin hyvin, ettei siihen ole juuri lisättävää. Kasvattajana tiedostan etupään merkityksen juuri sen vuoksi, että paino "makaa" etujalkojen päällä. Takapään kulmauksia on huomattavasti helpompi jalostaa mielestäni kuin etupäätä. Tällähetkellä on vain vähän koiria, joilla on itsellään hyvä etupää ja joka olisi myös suvullisesti vahva etupään periyttäjä. Jalostusvalinnat ovat aina enemmän tai vähemmän kompromisseja, mutta tuntuu, että me kasvattajat olemme jotenkin unohtaneet tuon etupään merkityksen, tässä käyttölinjaisten koirien luonnejalostuksessa sekä näyttelypuolen koirien selkä, lantio ja takakulmaus hurmiossa. Ehkä Pekan herättämät kysymykset saavat meidät kuitenkin miettimään mitenkä tärkeää on koiran harmooninen rakenne, ajatellen sen käyttöominaisuuksia.
Riitta Vainiontaus
Riitta Vainiontaus
-
Minna Koltes
Pekka,
Hyvin sanottu!
Lisäisin vielä yhden asian, koska Mia keskustelun alkaessa heitti muutaman kysymyksen...
Tuomarina huomaan paljon taitavien handlereiden "koettavan" seuraavaa konstia koirilla, jolla ei ole eturaatojen liikerata avara:
Handleri juoksee koiran kanssa HYVIN nopeaa vauhtia ja antaa koiran nojautua eteenpäin hihnassa pitäen sen hyvin kireänä pingotettuna. Tämä saa tietenkin aikaan, että koira ravaakin nyt kantaen päätään ylhäällä ja alkaa nostamaan (saati kattamaan maata) eturaakoja ja liikkuu näin eteenpäin.
Kuten Pekka jo sanoikin, SPK pitäisi esittää löysällä hihnalla ja kohtuullisella nopeudella.
Vaikkakin olemme keskustelleet paljon koiran takakulmista, mielestäni niitä vikoja löytyy niin paljon enemmän koiran etuosasta, ainakin täällä meillä päin!
Jatketaan keskustelua....
Hyvin sanottu!
Lisäisin vielä yhden asian, koska Mia keskustelun alkaessa heitti muutaman kysymyksen...
Tuomarina huomaan paljon taitavien handlereiden "koettavan" seuraavaa konstia koirilla, jolla ei ole eturaatojen liikerata avara:
Handleri juoksee koiran kanssa HYVIN nopeaa vauhtia ja antaa koiran nojautua eteenpäin hihnassa pitäen sen hyvin kireänä pingotettuna. Tämä saa tietenkin aikaan, että koira ravaakin nyt kantaen päätään ylhäällä ja alkaa nostamaan (saati kattamaan maata) eturaakoja ja liikkuu näin eteenpäin.
Kuten Pekka jo sanoikin, SPK pitäisi esittää löysällä hihnalla ja kohtuullisella nopeudella.
Vaikkakin olemme keskustelleet paljon koiran takakulmista, mielestäni niitä vikoja löytyy niin paljon enemmän koiran etuosasta, ainakin täällä meillä päin!
Jatketaan keskustelua....
-
Minna Koltes
-
Juha Puurunen
Etuosan ongelmia voi katsoa myös takaosan kautta. Onko etuaskel lyhyt suhteessa optimiin vai taka-askelen pituuteen? Onko lapa lyhyt suhteessa optimiin vai takaosan rakenteeseen? Kuka ja kuinka optimi määritellään?Pekka Nykyri kirjoitti:Onko sitten koiriemme eturaajoissa jotakin vikaa? Mielestäni on paljon enemmän kuin takaraajoissa. Lavat ovat liian usein lyhyet ja pystyt ja sen takia etuaskel lyhyt.
t. pn
Lehdessäkin julkaistun, Pekan kirjoittaman, sp:n liikkeitä koskevan artikkelin perusteella uskallan väittää etuosan ongelmien johtuvan suurelta osin takaosan rakenteesta. Takaosa on jalostettu ylikulmautuneeksi. Takaraajojen luut ovat tehokkuuden kannalta jo liian pitkät, niiden ilmassa liikkuma matka on liian pitkä suhteessa eteenpäin vievään voimaan. Näin mikäli on tarkoitus jalostaa koiraa joka kykenee pitkäkestoiseen raviin. Saksanpaimenkoirasta ei liene tarkoitus tehdä koiraa joka ravaten mahdollisimman nopeasti, liikkuu lyhyehkön matkan?
Usein näkee kilpailuarvostelussa SG koirien viimeisenä ja G koirien ensimmäisenä tehokkaammin ja taloudellisemmin liikkuvia koiria kuin V-koirissa. Näillä koirilla ovat kulmaukset ja sitä kautta askelmitta, nykynäkemyksen mukaan, huonommat kuin kärkikoirilla. Useita kestävyyskokeita seuranneena olen kiinnittänyt huomiota siihen kuinka voimakkaasti kulmautuneet koirat osoittavat suurempaa väsymystä suorituksen jälkeen kuin vähemmän kulmautuneet.
Kuvan koiralla on etu- ja takaosa, suhteessa toisiinsa, hyvin kulmautuneet. Näyttelyssä koira sijoitetaan G ryhmään, miksi? Siksikö ettei se ole niin voimakkaasti kulmautunut kuin kärkikoirat?
Olen tarkoituksella poistanut näkyvistä pään ja hieman ympäristöä koska minulla ei ole lupaa koiran omistajalta kuvan esittämiseen.
-
Päivi Ollikka
Hyvä Juha!
Varmaan osittain on kysymys myöskin siitä, että urheilukoirat ovat kuivia ja kiinteitä hieman eritavalla kuin näyttelykoirat. Rakenne on monella hyvä, mutta ulkonäkö hieman säröinen.
Niiden lihaksisto on huomattavan vahva takaosassa, koska koirat liikkuvat voimakkaasti laukaten sekä ponnistavat hyppyihin. Niiden lavat ja koko etuosa on lihaksikas joka antaa vaikutelman matalasta säästä ja nikistä sään takana, kaula on paksu ja poskilihakset isot.
Omaani juoksutan pitkiä matkoja laukalla pyörän kanssa juuri siitä syystä, että koiran tarvitsee lihaksia laukkaan ja ponnistusvoimaan ei ravaamiseen. Ravilla tehdään kestävyyttä, laukalla voimaa ja hapenottokykyä. Lihaksisto on sitten sen näköinen, joksi se on muovattu.
Voisko yksi syy olla tuo...just guessing....
Varmaan osittain on kysymys myöskin siitä, että urheilukoirat ovat kuivia ja kiinteitä hieman eritavalla kuin näyttelykoirat. Rakenne on monella hyvä, mutta ulkonäkö hieman säröinen.
Niiden lihaksisto on huomattavan vahva takaosassa, koska koirat liikkuvat voimakkaasti laukaten sekä ponnistavat hyppyihin. Niiden lavat ja koko etuosa on lihaksikas joka antaa vaikutelman matalasta säästä ja nikistä sään takana, kaula on paksu ja poskilihakset isot.
Omaani juoksutan pitkiä matkoja laukalla pyörän kanssa juuri siitä syystä, että koiran tarvitsee lihaksia laukkaan ja ponnistusvoimaan ei ravaamiseen. Ravilla tehdään kestävyyttä, laukalla voimaa ja hapenottokykyä. Lihaksisto on sitten sen näköinen, joksi se on muovattu.
Voisko yksi syy olla tuo...just guessing....
-
Erkki Läike
Ensiksi Villelle - eivät kaikki käyttölinjaiset ole G-koiria. Tunnetuista käyttölinjaisista erittäin useat ovat saaneet V-arvosanan ja jalostustarkasettu 1-luokkaan myös ulkomuotonsa perusteella. Tosiasia on, että käyttölinjaisten jalostuksessa tulisi käyttöominaÃsuuksien lisäksi kiinnittää enemmän huomiota oikeaan rakenteeseen (tämä ei tarkoita ns kauneutta). Käyttökoirien fyysinen kunto johtuen osittain harjoituksen puutteesta mutta myös virheellisestä rakenteesta on valitettavasti keskimäärin huonompi kuin ns näyttelykoirilla.
Mitä tulee etuosan ja takaosan rakenteeseen on luonnollisesti tärkeintä, että kumpikin on oikein rakentunut. Toinen erittäin tärkeä asento on, että etuosan ja takaosan rakenne on oikeassa suhteessa toisiinsa. Hyvä liikunta syntyy monta kertaa paremmin koirilta, joilla on hieman puutteellinen mutta "yhteensopiva" etu/takaosan rakenne kuin koirilta, joilla on erinomainen takaosa mutta puutteellinen etuosa tai päinvastoin. Sinänsä etuosan rakenne niin kulmaukset kuin koko etuosa on käyttökoiran kannalta ratkaisevampaa kuin takaosa. Usein on koiria, jotka seisontakuviossa eivät näytö kovinkaan ihmeellisiltä mutta liikkuessa tilanne muuttuu paremmaksi ja myös päinvastoin.
Etuosa on jalostuksellisesti valitettavasti paljon vaikeampi kuin takaosa. Takaosan kulmaukset korjaantuvat nopeasti parilla sukupolvella ja lantioonkin voidaan saada korjausta muutamalla. Etuosan parantaminen vaatii useita sukupolvia järjestelmällistä valintaa.
Etuosan suhteen on valitettavasti käynyt niin, että kun vika on tullut riittävän yleiseksi sitä aletaan tarkastella ns "sormien läpi". Tässä taas olisi paikka meille tuomareille ottaa tiukempi linja, vain sillä tavoin kasvattajat saadaan riittävästi kiinnittämään huomiota asiaan.
Mitä tulee etuosan ja takaosan rakenteeseen on luonnollisesti tärkeintä, että kumpikin on oikein rakentunut. Toinen erittäin tärkeä asento on, että etuosan ja takaosan rakenne on oikeassa suhteessa toisiinsa. Hyvä liikunta syntyy monta kertaa paremmin koirilta, joilla on hieman puutteellinen mutta "yhteensopiva" etu/takaosan rakenne kuin koirilta, joilla on erinomainen takaosa mutta puutteellinen etuosa tai päinvastoin. Sinänsä etuosan rakenne niin kulmaukset kuin koko etuosa on käyttökoiran kannalta ratkaisevampaa kuin takaosa. Usein on koiria, jotka seisontakuviossa eivät näytö kovinkaan ihmeellisiltä mutta liikkuessa tilanne muuttuu paremmaksi ja myös päinvastoin.
Etuosa on jalostuksellisesti valitettavasti paljon vaikeampi kuin takaosa. Takaosan kulmaukset korjaantuvat nopeasti parilla sukupolvella ja lantioonkin voidaan saada korjausta muutamalla. Etuosan parantaminen vaatii useita sukupolvia järjestelmällistä valintaa.
Etuosan suhteen on valitettavasti käynyt niin, että kun vika on tullut riittävän yleiseksi sitä aletaan tarkastella ns "sormien läpi". Tässä taas olisi paikka meille tuomareille ottaa tiukempi linja, vain sillä tavoin kasvattajat saadaan riittävästi kiinnittämään huomiota asiaan.
-
Tuula Siimes
