Kasvattajan vastuusta ja muustakin
-
Anne Linjala
Kasvattajan vastuusta ja muustakin
Tyhjennetty
Viimeksi muokannut Anne Linjala, 04 Heinä 2006 13:24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
milko naumanen
Periaate hyvä,mutta ei toimi käytännössä,valitettavasti.
Raha taitaa ratkaista.
Eräs kasvattaja taisi sanoa"virheet korjataan mullalla" ja jos se pätisi kaikkiin kasvattajiin,niin monta monttua olisi kaivettava.
Osa koirista on kyllä sellaista "laatua" että saattaisi olla parempi,että näin kävisi.
Rehellisyyskin on venyvä käsite,onneksi on edes muutamia sellaisia kasvattajia,jotka antavat esim terveystakuun/yms.
Raha taitaa ratkaista.
Eräs kasvattaja taisi sanoa"virheet korjataan mullalla" ja jos se pätisi kaikkiin kasvattajiin,niin monta monttua olisi kaivettava.
Osa koirista on kyllä sellaista "laatua" että saattaisi olla parempi,että näin kävisi.
Rehellisyyskin on venyvä käsite,onneksi on edes muutamia sellaisia kasvattajia,jotka antavat esim terveystakuun/yms.
-
eija oikarainen
muutama miete
Terveysongelmat ovat aina ikävä juttu ja ne koskettavat silloin kipeimmin, kun ne omalle kohdalle sattuvat.
Kuitenkin on muutamia asioita, jotka aina yhä uudelleen ja uudelleen ihmetyttävät:
ensinnäkin, miksi ihmeessä suojella kasvattajia herran pelossa? Senkö takia, että sana kiirii ja saatat joutua mustalle listalle? Todellisuudessa kuitenkin ongelmat vain lisääntyvät ja samat suvut tai yksilöt jatkavat peiyttämistään. Eihän se ole kenenkään edun mukaista, että näitä sairaita koiria syntyy ja niitä myydään ja lopetetaan jo varhaisessa iässä. ei se ole kasvattajan etu pitkällä juoksulla eikä varmasti Spl:n etu. Vähiten se on uuden omistajan etu, tervettä koiraa suunnitelleessaan ja ostaessaan.
Toisekseen, mitä se auttaa ihmistä, jos hän tietää yhdistelmän, joka periyttää jotakin vakavaa ja perinnöllistä sairautta eikä hän piittaa kanssakulkijoistaan sitä vertaa että jakaisi tietoa. No, tosin erilaisia tilastoja on, mutta kun niitä puljataan ja sinne ilmoitellaan vain ne tiedot joita halutaan ilmittaa. Kyllä kuitenkin suurin vaikuttaja on yksittäinen koiran omistaja, sillä hän voi valinnoillaan estää virheen toistumisen.
Kolmanneksi, miksi sitten vaaahdota näistä asioista niin paljon, jos ei sitten sukalla tehdä asioille mitään.
Ja neljänneksi, perimmäinen asiahan ei liene se, että saadaan kasvattaja vastuuseen yhdestä pennusta, vaan se, että sama virhe ei enää toistuisi. Koiran omistajilla kaiketi on vakuutukset, joten aivan sama, korvaako kasvattaja pennun hinnan tai koiran hinnan tai saako uuden koiran tilalle. Ei se sitä menetettyä koiraa korvaa. Mutta se, että hommaa ei saa katkeamaan on se, joka mättää.
Itse en jaksaisi enkä viitsisi alkaa ruikuttaan jonkin sairauden takia. Hommaisin koiran hoitoon ja ottaisin sille sellaiset vakuuutukset, että en joutuisi kauheisiin taloudellisiin tappioihin. Kuitenkin se eläin on tärkein ja siitä pitää huolehtia viimeisen päälle. Eläimet ovat niin avuttomia, että ne ovat täysin meidän armoillamme. Ne ovat meidän armoillamme liikunnan suhteen. Eli liiallisen liikunnan ja rasituksen, mutta myös vääränlaisen liikunnan suhteen tai jopa liikkumattomuuden suhteen. Ne ovat meidän armoillamme ruokinnan suhteen. Liiallisen, väärän tai liian vähäisen ruokinnan suhteen. Ne ovat meidän armoillamme virikkeiden suhteen. Ne ovat meidän armoillamme terveyteen liittyvissä asioissa. Me huomaamme koirasssa tapahtuvat muutokset ja meidän on reakoitava niihin oikealla tavalla. Meidän on annettava niille lääkkeet, hoito ja huolenpito, emmekä missään tilanteessa saa itse tulla elämän jatkumisen tuomareiksi. Sen tekee asiantuntija ja vain asiantuntija. Ja jos niin suuresta asiasta on kyse kuin nuoren koiran lopettamisesta, niin se ei varmasti käy yhden lääkärin sanomisen tai oletuksen perusteella. Aina niin omassa kuin eläimenkin terveydessä, sairauden hoidossa tai ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa meidän on syytä katsoa itseemme ja kysyä: "olenko tehnyt oikein, olenko tehnyt kaikkeni".
Tämä ei tarkoita sitä, että syyllistäisin ketään, vaan pikemminkin sitä, että niin kuin kroonisesti sairas ihminen on sairautensa paras asiantuntija, on koiran omistaja varmasti koiransa tervreyden ja hyvinvoinnin paras asiantuntija ja siksi oikeutettu vastauksiin ja saamaan koiralleen parasta mahdollista hoitoa.
Ugh!!!
Kuitenkin on muutamia asioita, jotka aina yhä uudelleen ja uudelleen ihmetyttävät:
ensinnäkin, miksi ihmeessä suojella kasvattajia herran pelossa? Senkö takia, että sana kiirii ja saatat joutua mustalle listalle? Todellisuudessa kuitenkin ongelmat vain lisääntyvät ja samat suvut tai yksilöt jatkavat peiyttämistään. Eihän se ole kenenkään edun mukaista, että näitä sairaita koiria syntyy ja niitä myydään ja lopetetaan jo varhaisessa iässä. ei se ole kasvattajan etu pitkällä juoksulla eikä varmasti Spl:n etu. Vähiten se on uuden omistajan etu, tervettä koiraa suunnitelleessaan ja ostaessaan.
Toisekseen, mitä se auttaa ihmistä, jos hän tietää yhdistelmän, joka periyttää jotakin vakavaa ja perinnöllistä sairautta eikä hän piittaa kanssakulkijoistaan sitä vertaa että jakaisi tietoa. No, tosin erilaisia tilastoja on, mutta kun niitä puljataan ja sinne ilmoitellaan vain ne tiedot joita halutaan ilmittaa. Kyllä kuitenkin suurin vaikuttaja on yksittäinen koiran omistaja, sillä hän voi valinnoillaan estää virheen toistumisen.
Kolmanneksi, miksi sitten vaaahdota näistä asioista niin paljon, jos ei sitten sukalla tehdä asioille mitään.
Ja neljänneksi, perimmäinen asiahan ei liene se, että saadaan kasvattaja vastuuseen yhdestä pennusta, vaan se, että sama virhe ei enää toistuisi. Koiran omistajilla kaiketi on vakuutukset, joten aivan sama, korvaako kasvattaja pennun hinnan tai koiran hinnan tai saako uuden koiran tilalle. Ei se sitä menetettyä koiraa korvaa. Mutta se, että hommaa ei saa katkeamaan on se, joka mättää.
Itse en jaksaisi enkä viitsisi alkaa ruikuttaan jonkin sairauden takia. Hommaisin koiran hoitoon ja ottaisin sille sellaiset vakuuutukset, että en joutuisi kauheisiin taloudellisiin tappioihin. Kuitenkin se eläin on tärkein ja siitä pitää huolehtia viimeisen päälle. Eläimet ovat niin avuttomia, että ne ovat täysin meidän armoillamme. Ne ovat meidän armoillamme liikunnan suhteen. Eli liiallisen liikunnan ja rasituksen, mutta myös vääränlaisen liikunnan suhteen tai jopa liikkumattomuuden suhteen. Ne ovat meidän armoillamme ruokinnan suhteen. Liiallisen, väärän tai liian vähäisen ruokinnan suhteen. Ne ovat meidän armoillamme virikkeiden suhteen. Ne ovat meidän armoillamme terveyteen liittyvissä asioissa. Me huomaamme koirasssa tapahtuvat muutokset ja meidän on reakoitava niihin oikealla tavalla. Meidän on annettava niille lääkkeet, hoito ja huolenpito, emmekä missään tilanteessa saa itse tulla elämän jatkumisen tuomareiksi. Sen tekee asiantuntija ja vain asiantuntija. Ja jos niin suuresta asiasta on kyse kuin nuoren koiran lopettamisesta, niin se ei varmasti käy yhden lääkärin sanomisen tai oletuksen perusteella. Aina niin omassa kuin eläimenkin terveydessä, sairauden hoidossa tai ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa meidän on syytä katsoa itseemme ja kysyä: "olenko tehnyt oikein, olenko tehnyt kaikkeni".
Tämä ei tarkoita sitä, että syyllistäisin ketään, vaan pikemminkin sitä, että niin kuin kroonisesti sairas ihminen on sairautensa paras asiantuntija, on koiran omistaja varmasti koiransa tervreyden ja hyvinvoinnin paras asiantuntija ja siksi oikeutettu vastauksiin ja saamaan koiralleen parasta mahdollista hoitoa.
Ugh!!!
-
Peltonen, Satu
Olen kertonut Rommin kasvattajan tiedot Läikkeen Erkille heti kun koira lopetettin. Olen myös kertonut tiedot kennelliittoon. Onko todellakin tarpeen että huutelen ne täällä jokaiselle uteliaalle?
Mieleni kyllä teksi kertoa jokaisella vastaantulijalle kaikki tiedot Rommin vanhemmista ja kasvattajasta, mutta oikeastaan mitä minä saan sillä aikaan? Massa hysteeria ja kiukkuisia soittoja kasvattajalle joka sitten purkaa vihansa minuun. Onko reilua minulta pilata jolkisesti koko hänen työnsä? Koska on todennäköistä että ainakin hetkellisesti niin teen jos läväytän hänen henkilöllisyytensä julkisuuteen.
Ja kyllä minä pelkään. Tässä leikitään paitsi koirilla niin myös ihmisen yksityisyydellä johon jokaisella on oikeus.
Miksikö kerroin tänne taudista? Koska minusta on myös tärkeää, että ihmiset kuulevat erillaisista kohtaloista. Samoin tahdoin myös tietoa siitä onko minulla mitään oikeuksia asian suhteen, jopa toivoin, että kasvattaja saattaisi herätä toimimaan koska minun henkilöllisyyteni on netissä ja hänet voidaan koirani kasvattajaksi tunnistaa.
Ikävä kyllä näin ei käynyt.
Mielestäni olen tehnyt osani kertomalla asiasta jalostusvastaavalle ja puheenjohtajalle. sekä lähettänyt tiedot mailitse Mialle.
Ja kyllä minä voin sanoa, että tein kaikkeni, hankin koiralle hoitoa ja lääkkeitä, valvoin hänen kanssaan öitä ja yritin olla vahva. Mä juoksin koko koiran elämän kolmannesta kuukaudesta lähtien kuukausittan eläinlääkärillä, koska pentu ei todellakaan ollut terve.
Mä jaksoin puolitoista vuotta tehdä sille ruoka alusta loppuun ja yrittää keksiä mitä vielä kokeilla, kun tuokaan ruokaine ei lopeta kutinaa, koira on täynnä reikiä ja näppylöitä. .
Minä jaksoin puolitoista vuotta katsoa sitä, kuinka sen voimat hitaasti hupenivat ja kuinka se taisteli kyvystään liikkua ja pysyä muiden mukana.
Todellakaan yhden eläinlääkärin mielipide ei saanut minua lopettamaan koiraani, enkä minä luovuttanut ensimmäiseen lääkäriin senkään suhteen miksi koiralta jalat alta lähtivät.
Tiedätkös, olet oikeassa siitä että ihminen on vastuussa koiransa hyvinvoinnista ja elämästä. Mä pystyn katsomaan itseäni ja muita silmiin ja sanomaan rehellisesti, että minä en tehnyt mitään väärin, en olisi voinut tehdä mitään toisin muuttaakseni lopullista tulosta. Tälläkertaa oli huolehtimista ja rakkautta päästää koira kärsimyksistään, olisi ollut elänrääkkäystä pitää elossa koira joka ei kykene edes pissaamaan.
edit: niin ja mulla oli täysi vakuutus koiralleni joten sitä ei varmasti lopetettu sen takia että mulla loppui rahat kesken!!
Mieleni kyllä teksi kertoa jokaisella vastaantulijalle kaikki tiedot Rommin vanhemmista ja kasvattajasta, mutta oikeastaan mitä minä saan sillä aikaan? Massa hysteeria ja kiukkuisia soittoja kasvattajalle joka sitten purkaa vihansa minuun. Onko reilua minulta pilata jolkisesti koko hänen työnsä? Koska on todennäköistä että ainakin hetkellisesti niin teen jos läväytän hänen henkilöllisyytensä julkisuuteen.
Ja kyllä minä pelkään. Tässä leikitään paitsi koirilla niin myös ihmisen yksityisyydellä johon jokaisella on oikeus.
Miksikö kerroin tänne taudista? Koska minusta on myös tärkeää, että ihmiset kuulevat erillaisista kohtaloista. Samoin tahdoin myös tietoa siitä onko minulla mitään oikeuksia asian suhteen, jopa toivoin, että kasvattaja saattaisi herätä toimimaan koska minun henkilöllisyyteni on netissä ja hänet voidaan koirani kasvattajaksi tunnistaa.
Ikävä kyllä näin ei käynyt.
Mielestäni olen tehnyt osani kertomalla asiasta jalostusvastaavalle ja puheenjohtajalle. sekä lähettänyt tiedot mailitse Mialle.
Ja kyllä minä voin sanoa, että tein kaikkeni, hankin koiralle hoitoa ja lääkkeitä, valvoin hänen kanssaan öitä ja yritin olla vahva. Mä juoksin koko koiran elämän kolmannesta kuukaudesta lähtien kuukausittan eläinlääkärillä, koska pentu ei todellakaan ollut terve.
Mä jaksoin puolitoista vuotta tehdä sille ruoka alusta loppuun ja yrittää keksiä mitä vielä kokeilla, kun tuokaan ruokaine ei lopeta kutinaa, koira on täynnä reikiä ja näppylöitä. .
Minä jaksoin puolitoista vuotta katsoa sitä, kuinka sen voimat hitaasti hupenivat ja kuinka se taisteli kyvystään liikkua ja pysyä muiden mukana.
Todellakaan yhden eläinlääkärin mielipide ei saanut minua lopettamaan koiraani, enkä minä luovuttanut ensimmäiseen lääkäriin senkään suhteen miksi koiralta jalat alta lähtivät.
Tiedätkös, olet oikeassa siitä että ihminen on vastuussa koiransa hyvinvoinnista ja elämästä. Mä pystyn katsomaan itseäni ja muita silmiin ja sanomaan rehellisesti, että minä en tehnyt mitään väärin, en olisi voinut tehdä mitään toisin muuttaakseni lopullista tulosta. Tälläkertaa oli huolehtimista ja rakkautta päästää koira kärsimyksistään, olisi ollut elänrääkkäystä pitää elossa koira joka ei kykene edes pissaamaan.
edit: niin ja mulla oli täysi vakuutus koiralleni joten sitä ei varmasti lopetettu sen takia että mulla loppui rahat kesken!!
Viimeksi muokannut Peltonen, Satu, 12 Syys 2005 11:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Anne Linjala
-
Kristiina Salonen
Kyllä vakuutus kannattaa... Totesin tämän itse melkein vuosi sitten.
Minulla oli tuolloin 6½kk ikäinen tanskandoggi. Joka kotiin tullessani löytyi kuolleena lattialta(sydän pettänyt).
Kaiken sen tuskan keskellä. En olisi jaksanut enään kasvattajan kanssa taistella oikeuksistani. Sain koko ostosumman takaisin vakuutuksesta.
En edes tiedä olisiko tässä asiassa ollut kasvattajalla jotain vastuuta.
Meillä tulee aina olemaan vakuutukset niin eläimillä kuin lapsilla. Suurimpia yllätyksiä lievittämään...
Tästä asiasta olen ilmoittanut ko. rodun jalostuspuolelle. Ja mielestäni ei ole oikein alkaa mustamaalaamaan kasvattajaa.
Itse yritän tutkia sukutaulut ja vanhemmat niin tarkkaan kuin pystyn. ja kysellä kasvattajalta sairauksista jne.Tosin tähänkin sitten vaikuttaa luottamus. Minä ainakin luotan kasvattajaan, että hän puhuu totta. Harmiksi niitä muitakin kuin toden puhujia löytyy...
Loppu on sitten hyvän tuurin, oman toiminnan vaikutuksesta koiraan(likkunta, ruokinta, hoito jne.) sekä korkeammassa kädessä tuleeko koira olemaan terve vaiko sairas, elämään kauan vaiko vähän.
turhaa tekstiä. Mut otinpahan kantaan...
Krisse ja koirat
Minulla oli tuolloin 6½kk ikäinen tanskandoggi. Joka kotiin tullessani löytyi kuolleena lattialta(sydän pettänyt).
Kaiken sen tuskan keskellä. En olisi jaksanut enään kasvattajan kanssa taistella oikeuksistani. Sain koko ostosumman takaisin vakuutuksesta.
En edes tiedä olisiko tässä asiassa ollut kasvattajalla jotain vastuuta.
Meillä tulee aina olemaan vakuutukset niin eläimillä kuin lapsilla. Suurimpia yllätyksiä lievittämään...
Tästä asiasta olen ilmoittanut ko. rodun jalostuspuolelle. Ja mielestäni ei ole oikein alkaa mustamaalaamaan kasvattajaa.
Itse yritän tutkia sukutaulut ja vanhemmat niin tarkkaan kuin pystyn. ja kysellä kasvattajalta sairauksista jne.Tosin tähänkin sitten vaikuttaa luottamus. Minä ainakin luotan kasvattajaan, että hän puhuu totta. Harmiksi niitä muitakin kuin toden puhujia löytyy...
Loppu on sitten hyvän tuurin, oman toiminnan vaikutuksesta koiraan(likkunta, ruokinta, hoito jne.) sekä korkeammassa kädessä tuleeko koira olemaan terve vaiko sairas, elämään kauan vaiko vähän.
turhaa tekstiä. Mut otinpahan kantaan...
Krisse ja koirat
-
Tiina Kangas
Ikävää mutta totta...yhdyn Sadun kantaan..miksi nostaa kasvattaja pöydälle nokittavaksi koska hänkin onostanut siitos koiransa joltain kasvattajalta. Koiramme tiedot olen myöskin ilmoittanut mielestäni selaisille tahoille joiden toivon vaikuttavan tulevaisuuden näkymiin. Selkävaivoista tiedetään,siltä osin tosin vaietaan "siivilipuolella" ,työkoiriksi kun jalostetaan tiedetään jo enemmän. Selkävaivat johtvat pitkälti pitkästä selästä ja lusuperäisyydestä. Olenkin miettinyt miksi enää madaltaa perää?? milloin se on tarpeksi lusu??
En sano ettenkö ole katkera kasvattajallemme koska hän ei myynyt meille sellaista pentua kun sanoi myyvänsä olemme saanet unohtaa aktiiviharrastukset ja saamme miettiä mikä on liikaa koiran fyysiselle kunnolle,ei ihminenkään nopeasti toivu selkäleikkuksesta.
Olen keskustellut asiantuntevan ihmisen kanssa ja ei todellakaan antanut valoisia näkökulmia tähän vaivaan joka koirallamme on,toivon että ne jäisivät puheiksi mutta olen onnekas jos koirulimme elää 5vuotiaaksi..
Olen ollut niin sinisilmäinen koiraa hankkiessana että en osannut tutkia laajemmin perinnöllisistä ja synnäisistä sairaksista joita tällä rodulla on jos nyt olisin ostamassa pentua tietäisin paljon enemmän.mielestäni ei ole inhimillistä jalostaa sairaita pentueita,mitä iloa niistä on tuleville omistajille jos joutuu murehtimaan pennun terveydestä koko päiväisesti.
En vaikene tästä koskaan vaikka myös pelkään mitä siitä tulee.jos joku asiasta kasvotusten kysyy kerron varmasti...
Lämpimiä syys päiviä teille Terkuin Tiina
En sano ettenkö ole katkera kasvattajallemme koska hän ei myynyt meille sellaista pentua kun sanoi myyvänsä olemme saanet unohtaa aktiiviharrastukset ja saamme miettiä mikä on liikaa koiran fyysiselle kunnolle,ei ihminenkään nopeasti toivu selkäleikkuksesta.
Olen keskustellut asiantuntevan ihmisen kanssa ja ei todellakaan antanut valoisia näkökulmia tähän vaivaan joka koirallamme on,toivon että ne jäisivät puheiksi mutta olen onnekas jos koirulimme elää 5vuotiaaksi..
Olen ollut niin sinisilmäinen koiraa hankkiessana että en osannut tutkia laajemmin perinnöllisistä ja synnäisistä sairaksista joita tällä rodulla on jos nyt olisin ostamassa pentua tietäisin paljon enemmän.mielestäni ei ole inhimillistä jalostaa sairaita pentueita,mitä iloa niistä on tuleville omistajille jos joutuu murehtimaan pennun terveydestä koko päiväisesti.
En vaikene tästä koskaan vaikka myös pelkään mitä siitä tulee.jos joku asiasta kasvotusten kysyy kerron varmasti...
Lämpimiä syys päiviä teille Terkuin Tiina
-
Hilkka Takala
Mielestäni se ei ole kasvattajan mustamaalaamista, jos kysyttäessä vastaa et mistä kennelistä ja vanhemmista sairas koirasi on (minullekkin se on mahdollista vastata yksityisesti, niin ettei tarvi palstalla sitä julkistaa). Eri asia on jos täällä nimellä huutelee et älkää vaan ottako sieltä koiraa yms.
Itse jokainen päättää mistä vanhemmista koiran ottaa ja minä kysyin vanhempia sen takia tietyiltä ihmisiltä ku aattelin ettei siinä mitään pahaa ole ja et se voisi auttaa minua myöhemmin pennun vanhempien valinnassa, kun tietäisi mitä mahd. vanhemmat periyttää. Ja kyllä ottaisi päähän, jos minä jostain vanhemmista pennun ottaisin ja myöhemmin kuulisin et sillä on samat vanhemmat kuin täällä puiduilla sairailla koirilla ja sitten omallakkin tulisi se sairas.
Ja tiedän että automaattisesti se ei aina tarkoita sitä et kasvattajassa on jotain vikaa, jos myö pennun sairastuu myöhemmin ja sen takia en ajatellutkaan et jos oisin kasvattajien nimet saanu tietooni, niin olisin niitä ruvennut mustamaalaamaan.
Mielestäni sekään ei välttämättä täällä palvele ketään, et kerrotaan et koiralla on tämmönen ja tämmönen sairaus ja sit sen jälkeen vaietaan, mut kukin tyylillään.
Itse jokainen päättää mistä vanhemmista koiran ottaa ja minä kysyin vanhempia sen takia tietyiltä ihmisiltä ku aattelin ettei siinä mitään pahaa ole ja et se voisi auttaa minua myöhemmin pennun vanhempien valinnassa, kun tietäisi mitä mahd. vanhemmat periyttää. Ja kyllä ottaisi päähän, jos minä jostain vanhemmista pennun ottaisin ja myöhemmin kuulisin et sillä on samat vanhemmat kuin täällä puiduilla sairailla koirilla ja sitten omallakkin tulisi se sairas.
Ja tiedän että automaattisesti se ei aina tarkoita sitä et kasvattajassa on jotain vikaa, jos myö pennun sairastuu myöhemmin ja sen takia en ajatellutkaan et jos oisin kasvattajien nimet saanu tietooni, niin olisin niitä ruvennut mustamaalaamaan.
Mielestäni sekään ei välttämättä täällä palvele ketään, et kerrotaan et koiralla on tämmönen ja tämmönen sairaus ja sit sen jälkeen vaietaan, mut kukin tyylillään.
-
Kristiina Salonen
Jeps.. Kyllä minäkin kysyttäessäni kertoisin mistä kasvattajalta esim. minun doggini oli. Ja olen kertonutkin... Mutta en yleisesti laittaisi tänne foorumille aloitusta, että ostin tästä kennelistä koiran ja sain sitten sydänvikaisen jne.
Hilkka on oikeassa tässä suhteessa, että pennunomistajan olisi näistä erittäin hyvä tietää. Mutta kuinka tehdä tuo tiedonkulku helposti ja hienovaraisesti . Sitä en tiedä.
Krisse
Hilkka on oikeassa tässä suhteessa, että pennunomistajan olisi näistä erittäin hyvä tietää. Mutta kuinka tehdä tuo tiedonkulku helposti ja hienovaraisesti . Sitä en tiedä.
Krisse
-
eija oikarainen
syy
Niin, minäkin olen kyllä hienovaraisuuden kannalla, mutta silti jokin ratkaisu pitäisi löytyä näiden uusien koiranomistajien tueksi ja virheiden minimoimiseksi.
Toki ymmärrän virheteoriat ja mitkä niihin voi vaikuttaa, mutta silti jään yhä enemmän hmmästelemään, mikä salaisuus piilee näissä kasvattajakysymyksissä. Kun itse olin hankkimassa uutta pentua ja yritin metsästellä kasvattajien tietoja ja vähän kuulostella jälkeläisistä, niin se kyllä tuotti aika paljon vaitonaisuutta. Ei oltu halukkaita kertomaan.
No, ennestään tiesin muutamat kasvattajat ja koirien olosuhteet, joten niitä uskalsin jo epäillä, enkä kysynytkään pentuja niistä. Mutta silti haaviin olisi voinut tarttua hyviäkin yksilöitä, hyvistä jälkeläisistä, jos ihmiset olisivat uskaltaneet puhua aidosti ja suositella jotakin tai joitakin.
Satu, sinule vain tiedoksi, etten missään nimessä halua koirasi kasvattajalle pahaa. Enkä sitä, että hän menettäisi mainettaan tai tulisi täälllä riepotelluksi. Se kuva mikä minula hänestä on, on todella hyvä ja vastuuntuntoinen. Ja hän on ihmisenä todella mukava ja varmasti hoitaa asiansa kunnolla. Silti hänellekin, niin kuin kenelle tahansa muulle voi sattua vahinkoja.
En myöskään epäile, ettetkö olisi tehnyt kaikkeasi. Se mihin itse joskus syyllistyn on epäinhimilliset virheet niin koulutuksessa kuin kasvatuksessakin, mutta niitä sattuu jokaiselle. Siksi kukaan meistä ei saa olla toistensa tuomari. Mutta silti kannattaa muistaa vain yksi asia: "vaikka kuinka todistelisimme muille, on vain sisimpämme, joka tuntee totuuden".
Toki ymmärrän virheteoriat ja mitkä niihin voi vaikuttaa, mutta silti jään yhä enemmän hmmästelemään, mikä salaisuus piilee näissä kasvattajakysymyksissä. Kun itse olin hankkimassa uutta pentua ja yritin metsästellä kasvattajien tietoja ja vähän kuulostella jälkeläisistä, niin se kyllä tuotti aika paljon vaitonaisuutta. Ei oltu halukkaita kertomaan.
No, ennestään tiesin muutamat kasvattajat ja koirien olosuhteet, joten niitä uskalsin jo epäillä, enkä kysynytkään pentuja niistä. Mutta silti haaviin olisi voinut tarttua hyviäkin yksilöitä, hyvistä jälkeläisistä, jos ihmiset olisivat uskaltaneet puhua aidosti ja suositella jotakin tai joitakin.
Satu, sinule vain tiedoksi, etten missään nimessä halua koirasi kasvattajalle pahaa. Enkä sitä, että hän menettäisi mainettaan tai tulisi täälllä riepotelluksi. Se kuva mikä minula hänestä on, on todella hyvä ja vastuuntuntoinen. Ja hän on ihmisenä todella mukava ja varmasti hoitaa asiansa kunnolla. Silti hänellekin, niin kuin kenelle tahansa muulle voi sattua vahinkoja.
En myöskään epäile, ettetkö olisi tehnyt kaikkeasi. Se mihin itse joskus syyllistyn on epäinhimilliset virheet niin koulutuksessa kuin kasvatuksessakin, mutta niitä sattuu jokaiselle. Siksi kukaan meistä ei saa olla toistensa tuomari. Mutta silti kannattaa muistaa vain yksi asia: "vaikka kuinka todistelisimme muille, on vain sisimpämme, joka tuntee totuuden".
-
Peltonen, Satu
Jostainhan sä olet, Eija, Rommin kasvattajan tiedot saanut? Saisiko joku muukin ne samaa kautta?
Niin mä tiedän, että kyseisellä kasvattajalla on hyvä maine ja kuten olen sanonut hänellä on paljon upeita koiria. Siksi olin todella hämmästynyt hänen tavastaan hoitaa tämä asia: Pelkillä syyttävillä tekstiviesteillä, lupauksilla palata asiaan mutta mitään ei ole vieläkään kuulunut.
Se ensivaikutelma ja ne kehut mitä olen hänestä kuullut en olisi todellakaan uskonut näin tapahtuvan.
Mä olen antanut tämän asian jo olla. Yksin en voi taistella vastaan tuulimyllyä mutta todellakin toivon, että oma koirani oli ainut tällätavalla sairas kyseisestä kennelistä menneisyydessä, nyt ja tulevaisuudessa.
Niin mä tiedän, että kyseisellä kasvattajalla on hyvä maine ja kuten olen sanonut hänellä on paljon upeita koiria. Siksi olin todella hämmästynyt hänen tavastaan hoitaa tämä asia: Pelkillä syyttävillä tekstiviesteillä, lupauksilla palata asiaan mutta mitään ei ole vieläkään kuulunut.
Se ensivaikutelma ja ne kehut mitä olen hänestä kuullut en olisi todellakaan uskonut näin tapahtuvan. Mä olen antanut tämän asian jo olla. Yksin en voi taistella vastaan tuulimyllyä mutta todellakin toivon, että oma koirani oli ainut tällätavalla sairas kyseisestä kennelistä menneisyydessä, nyt ja tulevaisuudessa.