Onko meillä suomessa paljon näitä pentuja jotka kasvavat ja luovutetaan ja sitten vasta ilmenee tämä ongelma, osan toki kasvattjaat huomaavat jo ennen luovutusta.
Onko tietoa perimästä tai taudin aiheuttajasta.
Eläinlääkäreiltä ja netistä saa ristiriitaista tietoa asiasta.
Olisi hienoa jos asioista puhuttaisiin oikeilla nimilla ja faktaa olisi saatavilla joka on luotettavaa.
Juuri kasvattinsa menettäneenä, lisätietoja kaivaten asiasta
Ruokatorven laajentumasta
-
Satu Immonen
Otan osaa suruusi! Oletko katsonut tuon aiheen Megaesofagus joka on samasta aiheesta, itse en osaa tuosta perinnöllisyydestä muuta sanoa kun tietyillä roduilla se on perinnöllistä harvemmin saksanpaimenkoirilla. On myös koiria joilla on pentuna laajentuma mutta palautunut tosin hyvin harvoin. Laajentumahan syntyy kun hermotus ei toimi ja ruokatorvi löystyy pussimaiseksi joten pennuilla on jonkinlainen kehityshäiriö. Kasvattajan pitäisikin huomata pennun oireet siinä vaiheessa kun siirrytään kuivamuonaan. Kurina ruokatorvesta ja oksentelu.
-
carita servin
Olen lukenut nuo aiheesta olleet viestit niin meidän kun monien muiden eri rotujen palstoilta, keskustellut eri eläinlääkäreiden ja kasvattajien kanssa mutta kovin kirjavaa on tieto ja jutut.
Itse näitä pentuja seuraneena esimerkki pentu ei ole kiinteeseen ruokaan siirtyessä oireillut, kasvanut ja kehittynyt kuin muutkin pentue sisarukset eli ei oksenna ja ääntele. Pentu aloitti pienillä puklauksilla ja ulkona kivien syönnillä ja parin viikon kuluttua tilanne oli jo täysin toinen ja lopetus edessä.
Itse näitä pentuja seuraneena esimerkki pentu ei ole kiinteeseen ruokaan siirtyessä oireillut, kasvanut ja kehittynyt kuin muutkin pentue sisarukset eli ei oksenna ja ääntele. Pentu aloitti pienillä puklauksilla ja ulkona kivien syönnillä ja parin viikon kuluttua tilanne oli jo täysin toinen ja lopetus edessä.
-
Kristiina Salonen
Näin juuri kuin Carita sanoikin;
Ami meille tullessaan oli täysin terveen, terhakan oloinen pentu.
Ami söi hyvin, ja leikki.
Ami oli aivan mahdoton kiven syöjä, ja sitä myötä alkoi pienet pulautukset, joissa oli aina kiviä. Tämän jälkeen jätimme unholaan vapaana olon, vaan pihalla oltiin aina tarkan valvotun silmän alla.
Mutta pulautukset jatkuivat.
Ekalla viikolla painoa pojalle tuli kuitenkin kilo. Mieheni käytti Amia sekä toista koiraamme eläinlääkärinluona 28.9.
Jolloin mieheni mainitsi oksennuksista, joita tuli joitakin päivittäin, joitten mukana on useimmiten kiviä, Ami oli kuitenkin touhukas, ja kakkojakin tuli normaalisti aina ruokailujen jälkeen.
Tiistaina 4.10. Tilanne tuntui riistäytyvän käsissä. Oksennukset olivat lisääntyneet samalla myös suurentuneet. Kivien syöntiä ei tapahtunut enään, koska se eliminoitiin täysin.
Oksennukset tuli pelkästään veden juonnista. Keskiviikko oli rauhallinen, iltana ei oksennellut lainkaan. Torstai aamulla soitan eläinlääkärille, pelkään että pentu kuivuu rajun oksentelun seurauksena.
Ell tutkii Amin ulkoisesti, ei mitään vikaa, röntgentutkimuksissa huomataan jo poikkeavuuksia ja varjoainekuvilla selviää raju totuus.
Kasvattajan ja Ell kanssa päädytään tod.näk. siihen ainoaan vaihtoehtoon. Eli ikiuneen.
Koiramme on meille perheenjäsen. Emme halua että perheenjäsenemme kärsii. Ami nukkui samana päivänä ikiuneen. Raskain mielin.
Samat kysymykset pyörii mielessä kuin Caritallakin. Toivottavasti joku rohkenisi näistä kertoa, mikäli tietää.
Ami meille tullessaan oli täysin terveen, terhakan oloinen pentu.
Ami söi hyvin, ja leikki.
Ami oli aivan mahdoton kiven syöjä, ja sitä myötä alkoi pienet pulautukset, joissa oli aina kiviä. Tämän jälkeen jätimme unholaan vapaana olon, vaan pihalla oltiin aina tarkan valvotun silmän alla.
Mutta pulautukset jatkuivat.
Ekalla viikolla painoa pojalle tuli kuitenkin kilo. Mieheni käytti Amia sekä toista koiraamme eläinlääkärinluona 28.9.
Jolloin mieheni mainitsi oksennuksista, joita tuli joitakin päivittäin, joitten mukana on useimmiten kiviä, Ami oli kuitenkin touhukas, ja kakkojakin tuli normaalisti aina ruokailujen jälkeen.
Tiistaina 4.10. Tilanne tuntui riistäytyvän käsissä. Oksennukset olivat lisääntyneet samalla myös suurentuneet. Kivien syöntiä ei tapahtunut enään, koska se eliminoitiin täysin.
Oksennukset tuli pelkästään veden juonnista. Keskiviikko oli rauhallinen, iltana ei oksennellut lainkaan. Torstai aamulla soitan eläinlääkärille, pelkään että pentu kuivuu rajun oksentelun seurauksena.
Ell tutkii Amin ulkoisesti, ei mitään vikaa, röntgentutkimuksissa huomataan jo poikkeavuuksia ja varjoainekuvilla selviää raju totuus.
Kasvattajan ja Ell kanssa päädytään tod.näk. siihen ainoaan vaihtoehtoon. Eli ikiuneen.
Koiramme on meille perheenjäsen. Emme halua että perheenjäsenemme kärsii. Ami nukkui samana päivänä ikiuneen. Raskain mielin.
Samat kysymykset pyörii mielessä kuin Caritallakin. Toivottavasti joku rohkenisi näistä kertoa, mikäli tietää.