Eroahdistus
-
Janina Vesala
Eroahdistus
Kuinka pahoja eroahdistustapauksia teillä on/on ollut? Olisi kiva tietää, koska täällä saattaa olla aika paha sellainen.
-
Noora Koivistoinen
-
Noora Koivistoinen
Oireita? No, se haukkui perään ja raapi oven pieluksia, kun lähti kotoa pois. Pentuna se vikisi vaikka meni vain esim. suihkuun. Lopulta meni paniikkiin jo pelkästään siitä, kun alkoi vetämään takkia päälle. Ei onneks syöny paikkoja, mut veteli välillä tavarat pöydiltä alas.
Toi peräänitkeminen ja tuhoaminen on kai niitä pahimpia "oireita", mitä voi tulla. Mä oisin melkeen mielummin valinnu sen tuhoamisen, kun eipä sitä koiran turpaa voi millään tukkia. Sen kanssa vuoden verran taistelin ja koitettiin vaikka mitä. Naapurit ei kestäny ja muutin sen takia kolmesti. Sit väsyin ja luovutin... Toi nyt on varmaan sieltä ääripäästä miten voi käydä. Eroahdistukseen on paljon erilaisia konsteja ja apua saatavilla ja monesti niistä jokin tepsii. Kärsivällisyyttä :tuki:
Toi peräänitkeminen ja tuhoaminen on kai niitä pahimpia "oireita", mitä voi tulla. Mä oisin melkeen mielummin valinnu sen tuhoamisen, kun eipä sitä koiran turpaa voi millään tukkia. Sen kanssa vuoden verran taistelin ja koitettiin vaikka mitä. Naapurit ei kestäny ja muutin sen takia kolmesti. Sit väsyin ja luovutin... Toi nyt on varmaan sieltä ääripäästä miten voi käydä. Eroahdistukseen on paljon erilaisia konsteja ja apua saatavilla ja monesti niistä jokin tepsii. Kärsivällisyyttä :tuki:
-
Suvi Alanko
Eroahdistus?!Siitä kai täälläkin on kyse,ei vaan ensin tullut mieleen.Aateltiin et koira on ihan kahjo??!!Kyseinen koiruli asustaa äitini luona ja on saanut aikamoista tuhoa aikaan...jääkaapista on tuhottu tiivisteet,tietokone pudotettu pöydältä,osaa jopa vetää kuumat puut pois hellanpesästä jonka jälkeen losottaa vesikupin sisällön pitkin lattiaa.Kaikkea ei jaksa edes luetella.Ensin kaikki oli "pienimuotoista"tuhoamista,mutta kun äitini aloitti väliaikaisesti tekemään pitempiä päiviä,tapa paheni.Itse asun naapurissa ja kävin muutaman tunnin välein päästämässä koiraa ulos.Toinen koira on kaverina tällä tuholaisella ja vielä kaksi kissaa.Itselläni on samasta pentueesta uros,eikä meillä ole esiintynyt moista ongelmaa.No,kuitenkin...äitini kävi asioilla eläintarvikeliikkeessä ja sattumalta otti puheeksi koiran tekemiset,jolloin myyjä kehoitti kokeilemaan SERENE-UM-nimistä luontaistuotetta(n.10e/100tbl).Käytetään agressiivisilla ja ylivilkkailla koirilla,myös pelkotiloihin,esim.paukkuarkuus ilotulitusaikana.Otettiin kyseinen "lääke"kokeiluun,ja ensin kyllä tuntui et mitään ei tapahdu,mutta vaikutus näkyykin muutaman viikon käytön jälkeen.Äitini on siis ihan alussa lääkkeen käytön kanssa,mutta jotain merkkejä on havaittavissa.Koira on ollut myös vaikea koulutettava,ei ota kontaktia ohjaajaan ja kentällä rähisee kaikille.Muutos huomattiin ensin kentällä kun koira seurasikin äitiäni kuin haukka!!!Toivottavasti tällä koiralla on apua tästä hoidosta,kaikkihan ei hyödy samasta keinosta vaan yrityksen ja erehdyksen kautta löytyy se sopiva omalle koiralle.Sittenhän on vielä se D.A.P ,jota saa apteekista ja eläinlääkäristä.Toivottavasti teillä jossain vaiheessa päästäisiin yli eroahdistuksesta,kauheaa jättää koira yksin kun tietää sen olevan paniikissa.
-
Sirpa Rautiainen
Heippa!
Eläintarvikeliikkeissä on nykyään myytävänä sellainen sähköpistokkeeseen laitettava laite, joka erittää koiraa rauhoittavaa ainetta (olisiko ollut jotain feromoneja). En nyt millään muista systeemin nimeä, mutta kannattaa kysyä jostain eläintarvikeliikkeestä. Tätä ehkä kannattaisi kokeilla.
Oma häkki auttoi meillä ongelmaan. Tosin meidän ongelma ei ollut pelkkä huutaminen vaan meillä oli myös sitä huonekalujen puremista, eli kaikki puuhuonekalut tuli merkattua ja matot revittyä. Meillä tämä onneksi oli vain yksi kasvun vaihe ja meni puolessa vuodessa ohi. Häkki on jatkuvasti olohuoneessa ja edelleen koira painuu sinne rauhoittumaan ja muuten vain touhuamaan omiaan. Ja joka päivä kun tulen töistä kömpii häkistä minua tervehtimään, häkistä on siis tullut oma turvapaikka. Joihinkin eroahdituksiin ratkaisu voi olla näinkin yksinkertainen.
Tosin minusta on kummallista, että nuorempi koira kärsi yleensä eroahdistuksesta, koska ei ole koskaan ollut yksin kotona, aina on ollut vanhempi koira seurana. Tosin tämä nuorempi on niin kiinni minussa, että välillä ottaa ihan päähän. Voi melkein sanoa, että ollaan kuin paita ja peppu, koira seuraa uskollisesti kaikkialle.
Vanhemman koiran kanssa tehtiin yhden naapurin kanssa niin, että kävi päivisin tätä ulkoiluttamassa kun eroahdistus oli pahimmillaan. Jos tällaista naapuria ei ole, löytyy melkein joka kaupungista 4H- kerholaisia, jotka pientä maksua vastaan ulkoiluttavat koiria. Vanhempaa koiraa raahasin välillä töissäkin mukana.
Vaihtoehtoja asian hoitamiseen on monia, kannattaa kokeilla, mikä sopisi omalle koiralle parhaiten.
Terveisin sirpa
Eläintarvikeliikkeissä on nykyään myytävänä sellainen sähköpistokkeeseen laitettava laite, joka erittää koiraa rauhoittavaa ainetta (olisiko ollut jotain feromoneja). En nyt millään muista systeemin nimeä, mutta kannattaa kysyä jostain eläintarvikeliikkeestä. Tätä ehkä kannattaisi kokeilla.
Oma häkki auttoi meillä ongelmaan. Tosin meidän ongelma ei ollut pelkkä huutaminen vaan meillä oli myös sitä huonekalujen puremista, eli kaikki puuhuonekalut tuli merkattua ja matot revittyä. Meillä tämä onneksi oli vain yksi kasvun vaihe ja meni puolessa vuodessa ohi. Häkki on jatkuvasti olohuoneessa ja edelleen koira painuu sinne rauhoittumaan ja muuten vain touhuamaan omiaan. Ja joka päivä kun tulen töistä kömpii häkistä minua tervehtimään, häkistä on siis tullut oma turvapaikka. Joihinkin eroahdituksiin ratkaisu voi olla näinkin yksinkertainen.
Tosin minusta on kummallista, että nuorempi koira kärsi yleensä eroahdistuksesta, koska ei ole koskaan ollut yksin kotona, aina on ollut vanhempi koira seurana. Tosin tämä nuorempi on niin kiinni minussa, että välillä ottaa ihan päähän. Voi melkein sanoa, että ollaan kuin paita ja peppu, koira seuraa uskollisesti kaikkialle.
Vanhemman koiran kanssa tehtiin yhden naapurin kanssa niin, että kävi päivisin tätä ulkoiluttamassa kun eroahdistus oli pahimmillaan. Jos tällaista naapuria ei ole, löytyy melkein joka kaupungista 4H- kerholaisia, jotka pientä maksua vastaan ulkoiluttavat koiria. Vanhempaa koiraa raahasin välillä töissäkin mukana.
Vaihtoehtoja asian hoitamiseen on monia, kannattaa kokeilla, mikä sopisi omalle koiralle parhaiten.
Terveisin sirpa
-
Suvi Alanko
Äitini koiralla on ikää vasta 6.5kk,ja koirasta huomaa ettei se ole vieläkään leimautunut äitiini,kuten oma koirani minuun.Äitini koira on osaomistuksessa kasvattajan kanssa.Koiralle on ihan sama kenen kanssa olla ja lähtisi vaikka vieraan mukaan jos joku vaan huolii kyytiin.Eli siis ei välttämättä ole kyse eroahdistuksesta tässä meidän tapauksessa,saattaa olla joku murkkuikäänkin liittyvä juttu.Kyseessä on siis narttukoira....taitaa olla kovempi luu.Edelliset koiramme ovat jääneet minun koulutettavakseni,nyt en aio puuttua tämän nartun opetukseen kuin sivusta seuraamalla ja joitain apuja antaen.Omassa koirassa on tekemistä kyllä vaikka aika helpon tapauksen olen saanut.Äitini on taas aloittanut häkintekotalkoot(edellinen purettiin tarpeettomana),josko se lievittäisi tuhojen määrää.
-
Heidi Titoff
Onko kukaan perehtynyt miksi koira tekee tuhoja?? Eroahdistus on väärä nimi kuvaamaan asiaa, paniikkihäiriö on lähempänä.Koira joka pelkää kuollakseen ja jolla ei ole mitään luottamusta omistajaan joutuu panikkiin kun on yksin. Sillä on kaiken voittava kuoleman pelko.Minulla on ollut 8 saksanpaimenkoiraa ja yksikään ei ole panikoinut .Ekan kanssa otin kissan samaan aikaan ja muut tuli laumaan.Nykyisen pennun kanssa olin 5 kk kotona ja se oppi tavat millon pääsee mukaan ja millon pitää jäädä kotiin. Jos jokainen näkisi vaivaa sen pennun kanssa niin uskon,että mitään ahdistuksia ei tule.
Minua pistää ihan vihaksi vanha tapa ajatella,että pennun pitää jäädä heti yksin,voi luoja.Missä laumassa pennut jätetään oman onnen varaan 7-8 vk.? Pentu ei tartte mitään 24 tunnin päivystystä,mutta alku pitää olla pikku hiljaa niin että pentu oppii luottamaan omistajaan.
Emo siirtyy pentulaatikosta parin viikon jälkeen pois,mut menee heti kun pennut kutsuu ja mulla ainakaan pennut ei huutanut emon perään kun sen vei ulos lenkille,joten pennut oppii jo laatikossa,että niiden tuki ja turva on hetken poissa.Sitä samaa pitäs jatkaa vielä kuukausia uudessa kodissa.
Aika ei pelkästään riitä,vaan sen pitää olla LAATUAIKAA PENNUN KANSSA.
Minua pistää ihan vihaksi vanha tapa ajatella,että pennun pitää jäädä heti yksin,voi luoja.Missä laumassa pennut jätetään oman onnen varaan 7-8 vk.? Pentu ei tartte mitään 24 tunnin päivystystä,mutta alku pitää olla pikku hiljaa niin että pentu oppii luottamaan omistajaan.
Emo siirtyy pentulaatikosta parin viikon jälkeen pois,mut menee heti kun pennut kutsuu ja mulla ainakaan pennut ei huutanut emon perään kun sen vei ulos lenkille,joten pennut oppii jo laatikossa,että niiden tuki ja turva on hetken poissa.Sitä samaa pitäs jatkaa vielä kuukausia uudessa kodissa.
Aika ei pelkästään riitä,vaan sen pitää olla LAATUAIKAA PENNUN KANSSA.
-
Noora Koivistoinen
Olen Mian kanssa samoilla linjoilla.
Eroahdistukseenkin on monta syytä. Tietenkin tulisi ottaa ensin selvää, mistä koiran yksinjäämisen pelko johtuu. Vikaa voi olla sekä koirassa, sen menneisyydessä tai omistajassa. Saksanpaimenkoirat on rotuna aktiivisia ja ne tarvitsevat paljon toimintaa. Jos ne eivät sitä tarpeeksi saa, ne purkavat helposti energiaansa "kiellettyihin" asioihin. Turhautuneet koirat harvemmin taas itkevät omistajien perään eivätkä ne ole rauhattomia pois lähtiessä. Se, miten paljon pentu tarvitsee yksinoloharjotuksia, on täysin kiinni siitä millainen pentu on kyseessä. Joillekin se voi tuottaa vaikeuksia, ja silloin niitten kanssa tulisi enemmän sitä treenata. Jos harjoituksista ei ole apua ja tilanne mahdollisesti vain pahenee, voi kyse olla eroahdistuksesta.
Eroahdistukseenkin on monta syytä. Tietenkin tulisi ottaa ensin selvää, mistä koiran yksinjäämisen pelko johtuu. Vikaa voi olla sekä koirassa, sen menneisyydessä tai omistajassa. Saksanpaimenkoirat on rotuna aktiivisia ja ne tarvitsevat paljon toimintaa. Jos ne eivät sitä tarpeeksi saa, ne purkavat helposti energiaansa "kiellettyihin" asioihin. Turhautuneet koirat harvemmin taas itkevät omistajien perään eivätkä ne ole rauhattomia pois lähtiessä. Se, miten paljon pentu tarvitsee yksinoloharjotuksia, on täysin kiinni siitä millainen pentu on kyseessä. Joillekin se voi tuottaa vaikeuksia, ja silloin niitten kanssa tulisi enemmän sitä treenata. Jos harjoituksista ei ole apua ja tilanne mahdollisesti vain pahenee, voi kyse olla eroahdistuksesta.
-
Kristiina Salonen
Minulla on tällä hetkellä 15kk tanskandoggi. Jolla on jonkin sortin eroahdistus.
Olin tanskandoggimme kanssa kotona sen 1v synttäreille asti, ja varmasti paneuduin koulutukseen ja kaikkeen. Kuitenkin se repii kaiken katosta lattiaan, jos jätän sen yksin kotiin.
Revitty on muovimatot,pistorasiat, valokatkaisimet,ikkunalaudat, oven karmit, sohvatuoli, ja lukematon määrä vaatteita, kenkiä, lasten leluja.
Kokeiltu ollaan kaiken näköisiä vippaskonsteja, Tanskandogillamme on kaverinaan ollut pennusta lähtien ajokoira.
Joudun doggimme telkeämään aina kotoontä lähtiessämme isoon ja tilavaan häkkiin, jos jollain todella on hyvä idea, miten tuosta päästään eroon, kuuntelen mielelläni.
Mutta syynä tuskin on kaverin puute, tai yksin jättäminen heti 8vko ikäisestä lähtien... Koska ei ole jäänyt yksin pikku-pikku pennusta, ja kaverikin on..
Ajokoiramme kun minulle tuli 5kk ikäisenä ns. "ongelmakoirana",(tai lähinnä hänen entisellä omistajallaan oli ollut ongelmia koiransa kanssa), jäi se heti toisesta päivästä lähtien kotiin yksin. Mitään eroahdistusongelmia ei ole ollut. Onneksi.... Normaalia pentu mussuttelua oli tosin aluksi..
doggiimme olen kokeillut pistorasiaan laitettavaa D.A.P laitetta, mutta siitä ei ollut _meillä_ mitään apua. Monet on puhunee luontaistuote kauppojen lääkkeistä, mutta niihin en ole uskaltautunut koskemaan. Koskä häkissä tuo on rauhallinen, eikä pääse vahingoitamaan itseään eikä tavaroita.
Olin tanskandoggimme kanssa kotona sen 1v synttäreille asti, ja varmasti paneuduin koulutukseen ja kaikkeen. Kuitenkin se repii kaiken katosta lattiaan, jos jätän sen yksin kotiin.
Revitty on muovimatot,pistorasiat, valokatkaisimet,ikkunalaudat, oven karmit, sohvatuoli, ja lukematon määrä vaatteita, kenkiä, lasten leluja.
Kokeiltu ollaan kaiken näköisiä vippaskonsteja, Tanskandogillamme on kaverinaan ollut pennusta lähtien ajokoira.
Joudun doggimme telkeämään aina kotoontä lähtiessämme isoon ja tilavaan häkkiin, jos jollain todella on hyvä idea, miten tuosta päästään eroon, kuuntelen mielelläni.
Mutta syynä tuskin on kaverin puute, tai yksin jättäminen heti 8vko ikäisestä lähtien... Koska ei ole jäänyt yksin pikku-pikku pennusta, ja kaverikin on..
Ajokoiramme kun minulle tuli 5kk ikäisenä ns. "ongelmakoirana",(tai lähinnä hänen entisellä omistajallaan oli ollut ongelmia koiransa kanssa), jäi se heti toisesta päivästä lähtien kotiin yksin. Mitään eroahdistusongelmia ei ole ollut. Onneksi.... Normaalia pentu mussuttelua oli tosin aluksi..
doggiimme olen kokeillut pistorasiaan laitettavaa D.A.P laitetta, mutta siitä ei ollut _meillä_ mitään apua. Monet on puhunee luontaistuote kauppojen lääkkeistä, mutta niihin en ole uskaltautunut koskemaan. Koskä häkissä tuo on rauhallinen, eikä pääse vahingoitamaan itseään eikä tavaroita.
-
Janina Vesala
Meillähän siis tuo eroahdstus(tai mitä nyt sitten onkaan) ei ole sitä,että repisi ja tuhoisi paikkoja yksin jäädessään. Kyse on nyt siitä, että 7kk ikäinen narttuni on niin sairaalloisesti minun perääni, että stressaa sitä, että lähdenkin ilman sitä. Seuraa minua joka paikkaan ja ns. vahtii etten katoa. Tämä ei ole varsinainen ongelma, vaan se, että jos jostain syystä en ole ehtinyt olla sen kanssa ( ei tarkoita, etteikö ketään silloin olisi ja touhuisi sen kanssa) niin se rupeaa helposti itsetuhoiseksi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että nyppii rinnasta karvojaan, kalvaa tassunpohjiaan. Elikkä rupeaa kalvamaan itseään. Olin menettää toivoni, mutta viikko espanjassa ilman koiraa taisi olla tässä tilanteessa eduksi. Reissun jälkeen ei ole ilmennyt mitään näistä itsetuhoisista jutuista. Mahtokohan tuo reissu sitten jotenkin kohottaa koiran varmuutta siitä, että en minä sitä unohda, jos en yhtenä päivänä sen kanssa touhua!?! Jokatapauksessa, nyt asiat ovat suht hyvin.
En ole silti 100% varma, johtuiko itsensä repiminen tästä pelosta ettei pääse mukaani ja että lähden ilma sitä. Yksi toinenkin mahdollisuus kyllä on mistä se saattoi johtua. Asun äitini tykönä tällä hetkellä ja olemme kumpikin (minä ja äitini) ulkoiluttaneet sitä ym. Minä olen tietenkin enemmän sen kanssa kaikkea touhunnut. Jokatapauksessa, rupesi näyttämään siltä, että Tara mietti, kumpi meistä on se vahvempi ja parempi johtaja (äitini vai minä). Alussa en meinannut millään sitä itselleni myöntää, että stressin syy saattaisi olla se, etten olekkaan sen johtaja? Kuitenkin ajatus tuntui aina vain enemmän todennäköisemmältä. Tiukensin sääntöjä enkä ole lipsunut mistään sen jälkeen kun sen huomasin. Olen tullut ankaremmaksi (en siedä yhtään haukkumista muille ym.) Kuitenkin, nyt asiat ovat selvästi kirkastuneet sekä minulle että korialle. Tara näyttää taas onnelliselta. Olen selvästi noussut sen silmissä arvokkaammaksi. Enään meillä ei ole mitään epäselvyyksiä arvojärjestyksessä.
Saatoin nyt kirjoittaa väärään paikkaan aiheesta,mutta kuitenkin, vielä on epäselvää mistä tuo itsensä repiminen on johtunut! Pääasia että nyt olemme pian kk saaneet olla murehtimatta sitä ettei koira pysty kävelemään huonossa kunnossa olevien jalkojen takia! Tästä voi olla apua myös muille.
Janina
En ole silti 100% varma, johtuiko itsensä repiminen tästä pelosta ettei pääse mukaani ja että lähden ilma sitä. Yksi toinenkin mahdollisuus kyllä on mistä se saattoi johtua. Asun äitini tykönä tällä hetkellä ja olemme kumpikin (minä ja äitini) ulkoiluttaneet sitä ym. Minä olen tietenkin enemmän sen kanssa kaikkea touhunnut. Jokatapauksessa, rupesi näyttämään siltä, että Tara mietti, kumpi meistä on se vahvempi ja parempi johtaja (äitini vai minä). Alussa en meinannut millään sitä itselleni myöntää, että stressin syy saattaisi olla se, etten olekkaan sen johtaja? Kuitenkin ajatus tuntui aina vain enemmän todennäköisemmältä. Tiukensin sääntöjä enkä ole lipsunut mistään sen jälkeen kun sen huomasin. Olen tullut ankaremmaksi (en siedä yhtään haukkumista muille ym.) Kuitenkin, nyt asiat ovat selvästi kirkastuneet sekä minulle että korialle. Tara näyttää taas onnelliselta. Olen selvästi noussut sen silmissä arvokkaammaksi. Enään meillä ei ole mitään epäselvyyksiä arvojärjestyksessä.
Saatoin nyt kirjoittaa väärään paikkaan aiheesta,mutta kuitenkin, vielä on epäselvää mistä tuo itsensä repiminen on johtunut! Pääasia että nyt olemme pian kk saaneet olla murehtimatta sitä ettei koira pysty kävelemään huonossa kunnossa olevien jalkojen takia! Tästä voi olla apua myös muille.
Janina
-
Tiina Kangas
Meidän ava neiti jo 1.2 vuotta ja toisinaan sortuu kans tekeen kolttosiaan,jonkin sortin eroahistus silläkin, kalvoi kylkeään pienempänä tosin en voi olla varma johtuko erosta vai mistä. Justiins edellisenä päivänä kun aamusella lähin lenkki vaatteet päälä töihin oli sitten popsinu pojan talvi kenkää ja justiins aikansa kuluksi hitaasti nyhräten pieniä paloja. Lenkki tehtiin ennen ja toiset perheen jäsenet olivat silloin vielä kotona! tosin unohdin sanoa neiteelle että nyt nukkumaan mä meen töihin,,, meillä mitä ilmeisemmin nää taika sanat auttaa kun muina päivinä on kämppä ja kengät saaanet olla rauhassa 
kai nää joskus loppuu ja kun muistais itse tehä kaiken aina samoin..
kai nää joskus loppuu ja kun muistais itse tehä kaiken aina samoin..-
Sirpa Rautiainen
Hienoa Janina, että olet saanut ongelman ratkaistua!
Kristiina, sun ongelmas kuulostaa ihan samanlaiselta, kun meidän aikoinaan. Koira hajotti kaiken mahdollisen. Joku viisas ( sorry en enää muista kuka) neuvoi minua jättämään pitkät aamulenkit tekemättä ennen töihin lähtöä. Kun lopetin ne aamulenkit, loppui meillä myös tuhojen tekeminen. Mulla on kans kaks koiraa, joten koskaan ei ole joutunut yksinään olemaan.
Olin myös vaatinut pennulta muutenkin liikoja, kaikki olisi pitänyt oppia heti. Kun rupesin rauhoittamaan itseäni, rupesi pennun kanssa myös muuten sujumaan paremmin. Aika useinhan ongelmana on se, että touhutaan koiran kanssa aivan liian vähän, mä taas touhusin ihan liikaa. Tämä tasapaino oli aika vaikea oppia, kun takaraivossa oli ne hyvin koulutetut koirat kotoa lapsuudesta. Eli taas oli hätähousu Sirpa asialla.
Toivottavasti saat ongelman ratkaistua, tsemppiä!
Terveisin Sirpa
Kristiina, sun ongelmas kuulostaa ihan samanlaiselta, kun meidän aikoinaan. Koira hajotti kaiken mahdollisen. Joku viisas ( sorry en enää muista kuka) neuvoi minua jättämään pitkät aamulenkit tekemättä ennen töihin lähtöä. Kun lopetin ne aamulenkit, loppui meillä myös tuhojen tekeminen. Mulla on kans kaks koiraa, joten koskaan ei ole joutunut yksinään olemaan.
Olin myös vaatinut pennulta muutenkin liikoja, kaikki olisi pitänyt oppia heti. Kun rupesin rauhoittamaan itseäni, rupesi pennun kanssa myös muuten sujumaan paremmin. Aika useinhan ongelmana on se, että touhutaan koiran kanssa aivan liian vähän, mä taas touhusin ihan liikaa. Tämä tasapaino oli aika vaikea oppia, kun takaraivossa oli ne hyvin koulutetut koirat kotoa lapsuudesta. Eli taas oli hätähousu Sirpa asialla.
Toivottavasti saat ongelman ratkaistua, tsemppiä!
Terveisin Sirpa
-
Janina Vesala
Sirpa puhuu aivan asiaa! Meillä oli alussa myös tapana tehdä kunnon aamulenkki. Sillon oli myös aina matot ym. revitty kun oli yksin jäänyt. Kun lopetin aamulenkit, Tara oppi siihen, ettei aamusti touhuta ja se myös rauhoitti sitä huimasti kun ei heti aamusta ollut meno päällä! Kannattaa kokeilla tätä!
-
Kangasmaa, Laura
Tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta ajattelin kysäistä onko muilla tapahtunut vastaavaa:
Olin joulun Norjassa ja koira isälläni hoidossa. Koira oli viikon aikana piilotellut lelujaan ihme kätköihin (liekö ollut koko viikon leikkimättä, mutta isäni ei koiran kanssa leiki, eikä olisi joutanutkaan...). Kun tulin yöllä reissusta alkoi Efe kaivamaan kätköjään ja kantamaan lelujaan mulle sänkyyn. :repee: Piti sitten koko lailla hienosti yön hereillä, kun ressukalla oli ollut vähän emäntää ikävä (eikä ikävä kyllä ollut yksipuolista, kun koiran kanssa ei olla oltu erossa vrk pidempää, ja koira kulkee lähes aina mukanani
).
Tekeekö muiden koirat tämmöistä?
Nyt ei ole lelujaan kätkenyt, kun olen vain työpäivän/-illan/-yön ajan pois. Tosi hassua!!
Olin joulun Norjassa ja koira isälläni hoidossa. Koira oli viikon aikana piilotellut lelujaan ihme kätköihin (liekö ollut koko viikon leikkimättä, mutta isäni ei koiran kanssa leiki, eikä olisi joutanutkaan...). Kun tulin yöllä reissusta alkoi Efe kaivamaan kätköjään ja kantamaan lelujaan mulle sänkyyn. :repee: Piti sitten koko lailla hienosti yön hereillä, kun ressukalla oli ollut vähän emäntää ikävä (eikä ikävä kyllä ollut yksipuolista, kun koiran kanssa ei olla oltu erossa vrk pidempää, ja koira kulkee lähes aina mukanani
).Tekeekö muiden koirat tämmöistä?
Nyt ei ole lelujaan kätkenyt, kun olen vain työpäivän/-illan/-yön ajan pois. Tosi hassua!!