Palstaa hetken aikaa kahlattuani päätin esittää oman kokemukseni koirillani esiintyneistä autoimmuunisairauksista. Kokemusta näistä on kertynyt ihan liian paljon.
Omistan kaksi uroskoiraa,jotka ovat hyvin läheistä sukua toisilleen. Vanhempi pojista,Romi,täyttää pikapuoliin kahdeksan. Nuorempi,Roxi,on hieman yli seitsämän vuotta.
Loppumaton eläinlääkärissä juoksu alkoi Romin ollessa n.5kk:n ikäinen,jolloin koiralla puhkesi demodikoosi. Usean eri eläinlääkärin jälkeen Kari Ventelä lopulta kertoi,mitä koirani sairastaa,ja alkoi hyvin hankala,koiran ja omistajan hermoja koetteleva hoitojakso.
Vaiva saatiin aisoihin,ja seurasi muutaman kuukauden seesteisempi kausi.
Sen jälkeen alkoivat tassujen ja nivusten pureskelu,sekä korvien,huulien ja kainaloiden jatkuva rapsuttelu. Pikantin lisän sairaskertomuksiin toi säännöllisin väliajoin toistuneet ripulit ja rajut suolistotulehdukset.
Kokeiltiin erilaisia sikahintaisia erikoisruokia,joista jokainen näytti sopivan koiralle hetken. Yksi ruoka muutaman viikon,toinen jokusen kuukauden.
Koiraa nesteytettiin viikonloppuöisin päivystävällä vastaanotolla järkyttävän ripulin johdosta,välillä tutkittiin hiivaa korvassa,joskus otettiin raapenäytteitä ihosta.
Kortisonia,antibioottia ja rahaa paloi.
Kierre helpotti,kun käsitin ruokavaliokokeilulla selvittää,mikä rajuimmat oireet aiheutti.
Tänä päivänäkään Romi ei ole täysin oireeton,mutta pärjäilee. Huonoina aikoina jouduin hyvin usein miettimään koiran elämän mielekkyyttä. Silloin,kun koira laihtui luurangoksi tai ontui verille purtuja jalkojaan.Romia piti hengissä ainoastaan sen varma luonne ja oma sitkeyteni erilaisissa hoitokokeiluissa.
Jos käteeni nyt sattuisi tälläinen koira,se päätyisi hyvin nopeasti koirien taivaaseen,luonteesta viis. En yksinkertaisesti enää jaksaisi asiasta aiheutuvaa stressiä.
Toinen uros,Roxi,ei ole oireillut yhtä rajusti. Kuitenkin senkin kanssa ollaan vastaanotoilla juostu ihan riittämiin. Syinä suolisto-ja silmätulehdukset ja muut pienemmät "krempat".
Romi on ainoa pentueessaan,Roxilla on viisi veljeä. Näistä kahdella tiedän varmuudella olleen nuorempana iho-oireita,toisella erittäin vaikeita. Nykyistä tilannetta en tiedä.
Tällä hetkellä epäilen,että Roxin silmissä jyllää pannus,joten maanantaina pitää ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Sillä rahamäärällä,joka poikien hoitoon on kulunut,olisin hankkinut parikin koiraa. Valvottuja öitä ja huolta ei voi mitata rahassa.
Edellä mainitun tiimoilta haluankin esittää kasvattajille pyyntöni.Jos jalostukseen suunnittelemallanne koiralla on tämän kaltaisia oireita,jättäkää se jalostuksen ulkopuolelle. Jättäkää,vaikka sillä olisi miten hyvä luusto,luonne ja ulkomuoto tahansa. Yksikään "kokeilu" ei ole sen arvoista,että koiran omistaja joutuu jatkuvasti punnitsemaan,onko koiran elämä elämisen arvoista.
Pyyntöni kasvattajille
-
Heidi Titoff
Mutta kun rahaa pitää saada, niin ei siinä välitetä mitä suku tuo tullessaan.
Lonkkatulokset ovat julkisia,joten kaikki muukin jalostukseen vaikuttava tauti pitäisi olla julkista.
Ostajan maksettuaan 1000 eur pitää pysytyä luottamaan siihen,että kasvattaja on ottanut selvää mahdollisita sairauksista.
On aivan kohtuutonta ,että ostaja haluaa ostaa onnea ja ehkä saavutuksia,mutta saa pelkkää harmia ja rahan menoa ja syyllisyyttä osallistuuko eläinrääkkäykseen kun katsoo kituvaa koiraa.
Lonkkatulokset ovat julkisia,joten kaikki muukin jalostukseen vaikuttava tauti pitäisi olla julkista.
Ostajan maksettuaan 1000 eur pitää pysytyä luottamaan siihen,että kasvattaja on ottanut selvää mahdollisita sairauksista.
On aivan kohtuutonta ,että ostaja haluaa ostaa onnea ja ehkä saavutuksia,mutta saa pelkkää harmia ja rahan menoa ja syyllisyyttä osallistuuko eläinrääkkäykseen kun katsoo kituvaa koiraa.
-
Lilli Hyvärinen
Koiristani ei voi puhua minkään sukuisina,siis näistä vanhoista uroksista. Niiden suku on melkoista sillisalaattia,en löydä siitä minkäänlaista punaista lankaa.
Kasvattajan pyrkimys näissä yhdistelmissä on ollut....en tosiaan tiedä mikä. Lähisuvusta ei löydy näyttelyissä eikä käyttöpuolella pärjänneitä koiria,kai nää on niitä "kivoja kotikoiria".
Olenpa itse tästä viisastunut,aika kalliit oppirahat on vaan tullut maksettua. Koirieni viralliset nimet ovat Catavan Umbertto ja Catavan Wäkkärä,katso itse tietokannasta,on aika murheellista luettavaa.
Kasvattajan pyrkimys näissä yhdistelmissä on ollut....en tosiaan tiedä mikä. Lähisuvusta ei löydy näyttelyissä eikä käyttöpuolella pärjänneitä koiria,kai nää on niitä "kivoja kotikoiria".
Olenpa itse tästä viisastunut,aika kalliit oppirahat on vaan tullut maksettua. Koirieni viralliset nimet ovat Catavan Umbertto ja Catavan Wäkkärä,katso itse tietokannasta,on aika murheellista luettavaa.