Kysytäänpä näin päin tälläkertaa.
1. Ostaessanne koiraa, haluatteko tietää kaikki riskit, mitkä liittyvät koiran sukuun?
2. Oletteko valmiita käsittelemään sen tiedon oikein ja tasapuolisesti?
3. Millaisen takuun haluaisitte koirallanne olevan?
4. Mitä rotujärjestön kasvattajatittelin tulisi pitää sisällään, jalostusasioiden lisäksi.
Selityksiä:
1. Jokainen pentue on kompromissi jostakin.
Isältä tulee tietyt riskit, emältä omansa.
2. Jos kasvattaja kertoo, että suvun kolmessa polvessa löytyy, lonkkavikaa, kyynerpäävikaa, allergiaa, haimavika. Kuinka paljon ja missä niitä esiintyy.
Toinen kasvattaja kertoo, ettei tässä pentueessa ole suvussa oikeastaan mitään vikaa.
Yleensä juuri sen toisen kasvattajan pennut menevät kaupaksi ja rehellisen ei. Varsinkin alkavalla kasvatajalla.
3. Takuu käytäntö on jokaisella kasvattajalla hieman omanlaisensa. Olisi ehkä aika luoda jonkinlaiset yhtenevät ajatukset tähänkin asiaan
4. Tähän pitäisi saada jonkinlainen järki myös. Ihmiset olettavat, että rotujärjestön kasvattaja titteli on muutakin, kuin vain nimi.
Terveisin Riitta Vainiontaus
Mitä korvattava ja miten?
-
riitta vainiontaus
Tuntuu hassulta, että nimenomaan saksanpaimenkoiran rotujärjestön omat sivut ovat, kuin kuolleet. Kukaan ei puhu eikä pukahda.
Olenkin kirjoittanut nämä samat tekstit myös toiselle SPL sivustolle ja siellä keskustelua on syntynyt.
Olisin toivonut,että myös täällä puhuttaisiin enemmä kaikenlaista asiaa. Mutta ei.
Heitin nuo kohdat ihan omasta mielenkiinnosta.
Jos ajattelen itseäni vähän yli 20-vuotta sitten joudun toteamaan...
Tietenkin olisin halunnut kuulla kaikki sairaudet mitä suvussa on, ilman muuta.
En olisi osannut suodattaa saamaani tietoa vielä 10 vuotta sittenkään.
Olisin ostanut koiran siltä, jonka koirilla ei ole sairauksia.
En olisi edes ymmärtänyt vaatia koiralta mitään takuuta. Sairas olisi ollut sairas ja sillä siisti.
Kasvattajan tulisi olla ylimaallinen olento, jolla pitäisi olla kaikki vastaukset kysyimpä sitten mitä tahansa ja milloin tahansa.
Uskon, että suurin osa ensimmäistä koiraa etsivistä ovat ihan samanlaisia sivistymättömiä koiran ottajia, kuten minä 20-vuotta sitten.
Siksi olisi tärkeää nimenomaan rotujärjestön sivulla myös opastaa uusia pennun ottajia, vaatimaan rehellisyyttä ja vastuuntuntoa kasvattajalta.
SPL kasvattajan pitäisi pysytä sanomaan edes jotakin vanhempien ja niiden sisarusten terveydestä. Ellei siihen pysty, onko ko.yhdistelmä voinut olla minkäänlaisen harkinnan tulos.
Riitta Vainiontaus
ps. olen varmaan saanut auringonpistoksen, kun tällaisia kirjoittelen. Tarkoitus ei ole loukata ketään, vaan herättää yleistä keskustelua kasvattamisesta ja sen vaatimuksista.
Olenkin kirjoittanut nämä samat tekstit myös toiselle SPL sivustolle ja siellä keskustelua on syntynyt.
Olisin toivonut,että myös täällä puhuttaisiin enemmä kaikenlaista asiaa. Mutta ei.
Heitin nuo kohdat ihan omasta mielenkiinnosta.
Jos ajattelen itseäni vähän yli 20-vuotta sitten joudun toteamaan...
Tietenkin olisin halunnut kuulla kaikki sairaudet mitä suvussa on, ilman muuta.
En olisi osannut suodattaa saamaani tietoa vielä 10 vuotta sittenkään.
Olisin ostanut koiran siltä, jonka koirilla ei ole sairauksia.
En olisi edes ymmärtänyt vaatia koiralta mitään takuuta. Sairas olisi ollut sairas ja sillä siisti.
Kasvattajan tulisi olla ylimaallinen olento, jolla pitäisi olla kaikki vastaukset kysyimpä sitten mitä tahansa ja milloin tahansa.
Uskon, että suurin osa ensimmäistä koiraa etsivistä ovat ihan samanlaisia sivistymättömiä koiran ottajia, kuten minä 20-vuotta sitten.
Siksi olisi tärkeää nimenomaan rotujärjestön sivulla myös opastaa uusia pennun ottajia, vaatimaan rehellisyyttä ja vastuuntuntoa kasvattajalta.
SPL kasvattajan pitäisi pysytä sanomaan edes jotakin vanhempien ja niiden sisarusten terveydestä. Ellei siihen pysty, onko ko.yhdistelmä voinut olla minkäänlaisen harkinnan tulos.
Riitta Vainiontaus
ps. olen varmaan saanut auringonpistoksen, kun tällaisia kirjoittelen. Tarkoitus ei ole loukata ketään, vaan herättää yleistä keskustelua kasvattamisesta ja sen vaatimuksista.
-
milko naumanen
-
Tuula Siimes
Yhtenäinen käytäntö takuu-asioissa olisi todella hyvä. Nythän me jotka takuun myönnämme olemme jokainen tehneet siitä oman ajatusmaailmamme mukaisen. Enkä nyt tarkoita että kenelläkään olisi huonoa takuuta 
Tosi paljon on myös kasvattajia jotka eivät ole spl-kasvattajatittelin omaavia. Kuinkas tämä joukko saataisiin mukaan tähän?
Tosi paljon on myös kasvattajia jotka eivät ole spl-kasvattajatittelin omaavia. Kuinkas tämä joukko saataisiin mukaan tähän?
-
arja valtonen
1. Nykyistä kohta nelikuista viidettä sakupoikaani etsiessäni osasin jo kysyä riskeistä suvussa. Netissä olevista tietokannoista etsin myös tietoa. Ja luotettavilta tutuilta kyselin myös. Muutama kasvattaja oli mielestäni varteenotettavia, joilta olisin pennun ottanut. Mutta heidän nartuille ei sitten syntynyt tarpeeksi meille sopivia uroksia.
2. Oikein tai ei, mutta kuulo oli hyvä molemminpuolin ja asioista keskusteltiin.
3. Takuuasia on vaikea. En välttämättä tarvitse takuuta uuden pennun saannista risan tilalle. Meillä koirat on loppuun asti, niin kauan kun ne on kivuttomia ja onnellisia. Ne on perheenjäseniä ja mun harrastuskavereita. Kavereillani on risoja koiria, yksi haimavikainenkin löytyy, joiden kanssa harrastetaan aktiivisesti. Näin tekisin itsekin etsien koiralle sille sopivan lajin. Paras takuu itselleni on KASVATTAJA, joka tekee työtä sydämellä ja järjellä. Hän osaa paremmin yrittää välttää riskit. Yleensä aina on pentueissa myös niitä heikompia, luonnonlaki.
4. En osaa ottaa isommin kantaa tuohon. Mun viimeisimpien koirien kasvattajat on SPL-kasvattajia ja olen heidän kasvatteihin ollut tyytyväinen. Nykyinen pentukin syö hyvin, ei kutise eikä ripuloi. Sitä kiinnostaa kaikki, se pureekin ja käyttää nenää. Osaa rauhoittua myös. Luuston terveydestä ei tietenkään tiedä ennen kuin vien sen kuvaan
P.S nimiasiaan sen verran otan kantaa, kun sillä "nimikasvattajalla" on kasvatteja työkoirina, sehän oli pennun valinnassa vain plussaa.
2. Oikein tai ei, mutta kuulo oli hyvä molemminpuolin ja asioista keskusteltiin.
3. Takuuasia on vaikea. En välttämättä tarvitse takuuta uuden pennun saannista risan tilalle. Meillä koirat on loppuun asti, niin kauan kun ne on kivuttomia ja onnellisia. Ne on perheenjäseniä ja mun harrastuskavereita. Kavereillani on risoja koiria, yksi haimavikainenkin löytyy, joiden kanssa harrastetaan aktiivisesti. Näin tekisin itsekin etsien koiralle sille sopivan lajin. Paras takuu itselleni on KASVATTAJA, joka tekee työtä sydämellä ja järjellä. Hän osaa paremmin yrittää välttää riskit. Yleensä aina on pentueissa myös niitä heikompia, luonnonlaki.
4. En osaa ottaa isommin kantaa tuohon. Mun viimeisimpien koirien kasvattajat on SPL-kasvattajia ja olen heidän kasvatteihin ollut tyytyväinen. Nykyinen pentukin syö hyvin, ei kutise eikä ripuloi. Sitä kiinnostaa kaikki, se pureekin ja käyttää nenää. Osaa rauhoittua myös. Luuston terveydestä ei tietenkään tiedä ennen kuin vien sen kuvaan
P.S nimiasiaan sen verran otan kantaa, kun sillä "nimikasvattajalla" on kasvatteja työkoirina, sehän oli pennun valinnassa vain plussaa.
-
Pirjo Niskane
Re: Mitä korvattava ja miten?
1. Ostaessanne koiraa, haluatteko tietää kaikki riskit, mitkä liittyvät koiran sukuun?
Haluan tietää, mutta haluan tietää myös kasvattajan perustelun sille, että miksi riski on otettu.
2. Oletteko valmiita käsittelemään sen tiedon oikein ja tasapuolisesti?
Asioiden käsittely perustuu pitkälti jokaisen meidän omaan kokemukseen ja tietämykseen, joten sen "oikeuden ja tasapuolisuuden" määrittely on mielestäni vaikeaa.
3. Millaisen takuun haluaisitte koirallanne olevan?
Että kasvattaja pystyisi hyväksymään kasvattinsa mahdolliset viat, sairaudet tai puutteet. Että kasvattaja, mahdollisen sairauden puhjettua, olisi kiinnostunut sairaudesta, sen laadusta ja etenemisestä. Minulle ei riitä vastaukseksi, että "ei ole ollut mun kasvateilla".
4. Mitä rotujärjestön kasvattajatittelin tulisi pitää sisällään, jalostusasioiden lisäksi.
Korkean moraalin...., joka pitää sisällään rehellisyyden ja avoimmuuden perinnöllisten sairauksien suhteen.
Kasvattajan maine koostuu pienistä osasista tuolla kentällä. Puskaradiot toimii hyvin niin hyvässä kuin huonossakin.
Haluan tietää, mutta haluan tietää myös kasvattajan perustelun sille, että miksi riski on otettu.
2. Oletteko valmiita käsittelemään sen tiedon oikein ja tasapuolisesti?
Asioiden käsittely perustuu pitkälti jokaisen meidän omaan kokemukseen ja tietämykseen, joten sen "oikeuden ja tasapuolisuuden" määrittely on mielestäni vaikeaa.
3. Millaisen takuun haluaisitte koirallanne olevan?
Että kasvattaja pystyisi hyväksymään kasvattinsa mahdolliset viat, sairaudet tai puutteet. Että kasvattaja, mahdollisen sairauden puhjettua, olisi kiinnostunut sairaudesta, sen laadusta ja etenemisestä. Minulle ei riitä vastaukseksi, että "ei ole ollut mun kasvateilla".
4. Mitä rotujärjestön kasvattajatittelin tulisi pitää sisällään, jalostusasioiden lisäksi.
Korkean moraalin...., joka pitää sisällään rehellisyyden ja avoimmuuden perinnöllisten sairauksien suhteen.
Kasvattajan maine koostuu pienistä osasista tuolla kentällä. Puskaradiot toimii hyvin niin hyvässä kuin huonossakin.
-
Susanna Tiilikainen
Re: Mitä korvattava ja miten?
1. Ostaessanne koiraa, haluatteko tietää kaikki riskit, mitkä liittyvät koiran sukuun?
Haluaisin tietää riskit. Yritän toki aina mielenkiintoisen pentueen kohdalla tonkia taustoja itsekkin, mutta näin aloittelevana harrastajana se on vaativa homma.
2. Oletteko valmiita käsittelemään sen tiedon oikein ja tasapuolisesti?
Aloittelijana vaikeaa. Tyhmä en kuitenkaan ole ja huomannut osaavani kuunnella oikeilta kanavilta. Suosisin uusintayhdistelmiä. Todennäköisesti jättäisin mahdollisen riskipentueen huomiotta, yksinkertaisesti siksi ettei minulla ole varaa ottaa sitä riskiä. (Saksanpaimenkoirasta tosin puhuttaessa riskien minimoiminenkin on hankalaa)
3. Millaisen takuun haluaisitte koirallanne olevan?
Pääsääntöisesti niin että jos koirasta ei ole siihen hommaan johon olen sen hankkinut ja kasvattajan olen antanut pennun minulle valita niin tahtoisin kyllä vastaan tulemista. Joko rahallisena korvauksena tai halvemmalla pennulla jostain pentueesta joka täyttäisi "vaatimukseni". Olisin tosin valmis itsekkin antamaan takuun pentuni koulutuksesta ja jossain olen nähnytkin näitä kasvattajia jotka "palkkaa" tuloksia tehneitä kasvattiensa omistajia halvemmilla pennuilla, jos sellaisen/sellaisia haluavat.
4. Mitä rotujärjestön kasvattajatittelin tulisi pitää sisällään, jalostusasioiden lisäksi.
Mielestäni kasvattaja voisi tuloksilla osoittaa myös osaavansa koiraansa/koiriansa kouluttaa.
Olen vielä melko vihree ja ehkä naivikin näiden asioiden kanssa, mutta sen karun totuuden olen jo huomannut että tällä menolla saksanpaimenkoira on tuhoon tuomittu.
Haluaisin tietää riskit. Yritän toki aina mielenkiintoisen pentueen kohdalla tonkia taustoja itsekkin, mutta näin aloittelevana harrastajana se on vaativa homma.
2. Oletteko valmiita käsittelemään sen tiedon oikein ja tasapuolisesti?
Aloittelijana vaikeaa. Tyhmä en kuitenkaan ole ja huomannut osaavani kuunnella oikeilta kanavilta. Suosisin uusintayhdistelmiä. Todennäköisesti jättäisin mahdollisen riskipentueen huomiotta, yksinkertaisesti siksi ettei minulla ole varaa ottaa sitä riskiä. (Saksanpaimenkoirasta tosin puhuttaessa riskien minimoiminenkin on hankalaa)
3. Millaisen takuun haluaisitte koirallanne olevan?
Pääsääntöisesti niin että jos koirasta ei ole siihen hommaan johon olen sen hankkinut ja kasvattajan olen antanut pennun minulle valita niin tahtoisin kyllä vastaan tulemista. Joko rahallisena korvauksena tai halvemmalla pennulla jostain pentueesta joka täyttäisi "vaatimukseni". Olisin tosin valmis itsekkin antamaan takuun pentuni koulutuksesta ja jossain olen nähnytkin näitä kasvattajia jotka "palkkaa" tuloksia tehneitä kasvattiensa omistajia halvemmilla pennuilla, jos sellaisen/sellaisia haluavat.
4. Mitä rotujärjestön kasvattajatittelin tulisi pitää sisällään, jalostusasioiden lisäksi.
Mielestäni kasvattaja voisi tuloksilla osoittaa myös osaavansa koiraansa/koiriansa kouluttaa.
Olen vielä melko vihree ja ehkä naivikin näiden asioiden kanssa, mutta sen karun totuuden olen jo huomannut että tällä menolla saksanpaimenkoira on tuhoon tuomittu.
-
Sirpa Rautiainen
Mä ainakin arvostan kasvattajaa, joka kertoo linjoista ja mitä voi olla odotettavissa. Mulla oli reippaasti yli kakskyt vuotta edellisestä omasta sakemannista kun nykyistä olin hankkimassa ja sen edellisenkin oli valinnut isä mulle lahjaks .
Nykyisen kasvattaja kertoi koirista, emon ja isän suvuista eikä salaillut mitään. Vastasi kysymyksiin joita esitin ja kertoi, että kovapäisiä koiria tulossa ja kysyi moneen kertaan olenko varma, että pärjään kovapäisen koiran kanssa.
Etsin koiraa ja sopivaa kasvattajaa pari vuotta, kyselin kaikilta vastaantulevilta sakemannin omistajilta ja roikuin netissä kasvattajien sivuilla.
Minulle olisi oikeasti voinut myydä vaikka sian säkissä, koska tärkein kriteeri oli, että koira olisi terve ja reipas, että sen kanssa voisi jotain harrastaa. Kasvattaja kuitenkin painotti koko ajan, ettei koskaan voi olla varma, että koira täysin terve. Tämä onneksi on, koska edellinen lopetettiin vaikean sairauden takia vähän yli 5 vuotiaana.
Ja kovapäisyydestä kasvattaja ihan oikeassa, hyvin ollaan pärjätty, vaikkei ehkä ihan helpoin koira.
Osui siis kohdalle huippukasvattaja ja vielä kun sisarusten omistajat ovat pitäneet mukavasti yhteyttä olen aina saanut apua tarvitessani.
T sirpa
PS Oikeasti olen sitä mieltä kaikkia ikäviä juttuja palstoilta lukiessani, että olen voittanut lotossa tämän koiran suhteen, se on kaikkea sitä mitä hyvältä harrastuskoiralta voi toivoa, kunhan vain tumpelo emäntä vähän oppisi itsehillintää ym. koulutukseen liittyvää! Kiitos Röykän porukalle, että jaksatte tätäkin ohjaajaa kouluttaa
Nykyisen kasvattaja kertoi koirista, emon ja isän suvuista eikä salaillut mitään. Vastasi kysymyksiin joita esitin ja kertoi, että kovapäisiä koiria tulossa ja kysyi moneen kertaan olenko varma, että pärjään kovapäisen koiran kanssa.
Etsin koiraa ja sopivaa kasvattajaa pari vuotta, kyselin kaikilta vastaantulevilta sakemannin omistajilta ja roikuin netissä kasvattajien sivuilla.
Minulle olisi oikeasti voinut myydä vaikka sian säkissä, koska tärkein kriteeri oli, että koira olisi terve ja reipas, että sen kanssa voisi jotain harrastaa. Kasvattaja kuitenkin painotti koko ajan, ettei koskaan voi olla varma, että koira täysin terve. Tämä onneksi on, koska edellinen lopetettiin vaikean sairauden takia vähän yli 5 vuotiaana.
Ja kovapäisyydestä kasvattaja ihan oikeassa, hyvin ollaan pärjätty, vaikkei ehkä ihan helpoin koira.
Osui siis kohdalle huippukasvattaja ja vielä kun sisarusten omistajat ovat pitäneet mukavasti yhteyttä olen aina saanut apua tarvitessani.
T sirpa
PS Oikeasti olen sitä mieltä kaikkia ikäviä juttuja palstoilta lukiessani, että olen voittanut lotossa tämän koiran suhteen, se on kaikkea sitä mitä hyvältä harrastuskoiralta voi toivoa, kunhan vain tumpelo emäntä vähän oppisi itsehillintää ym. koulutukseen liittyvää! Kiitos Röykän porukalle, että jaksatte tätäkin ohjaajaa kouluttaa