Onko kukaan kuullut termiä "tarhahulluus"?

Terveyteen liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
HannaTuominen

Onko kukaan kuullut termiä "tarhahulluus"?

Viesti Kirjoittaja HannaTuominen »

Kyselisin tietääkö kukaan mitä kyseinen termi tarkoittaa, onko siihen keksitty lääkettä voiko koiraa jotenkin auttaa?
Meillä koira joka pyörii ympyrää heti kun tekeminen keskeytyy, testattu ettei kyseessä ole käytöshäiriö.
Apuja
Janet Tervashonka

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka »

Jonkunlainen käytöshäriö on, jos koira pyörii ympyrää...miten koirasi on testattu?

Itse asiaan. Tarhahulluus tai tarhastressi on ilmiö, jossa koira saa voimakkaan frustraatio"kohtauksen" jouduttuaan tarhaan. Voi ilmetä järjettömänä ulvomisena, tavaroiden hillittömänä silppuamisena, mielettömänä ripulipaskan paskomisena (ja siinä itsensä tuhrimisena), sakemannilla yleinen tyyli on juosta tarhaa ympäri. Toiset kusta sohottavat ilman taukoa. Voimakas tärinä, veden juonti ja läähätys kuuluvat asiaan.

Lääke: koira pois tarhasta.

Kommentti: Koska monet koirat voivat joutua elämänsä aikana tarhaan, vaikka ne on ihan kotikoiraksi hankittu, ei jalostusvalinnoilla tulisi ainakaan vahvistaa tällaista ominaisuutta.
eija pekurinen

Viesti Kirjoittaja eija pekurinen »

Hei!

Minä en ole koirien tarhaamisen kovin innokas kannattaja. Ymmärrän sen toki,jos on suuri määrä koiria, eikä kaikkia voi pitää'' jalkojen juuressa''. Mutta silloin olisi koiralle tarjottava säännöllisesti virikkeitä ja yhdessäoloa myös perheensä kanssa. Liian paljon tarhaelämää viettävä koira varmaan häiriintyy, ja se näkyy käytösongelmina. Koira on laumaeläin, joka nauttii perheensa kanssa olemisesta ja yhdessä touhuamisesta. Miksi pitää koiraa, jos ei ole aikaa sille, on varmaan tuhannen taalan kysymys!

Ystävällisin terkuin Eija
eija pekurinen

Viesti Kirjoittaja eija pekurinen »

Hei!

Minä en ole koirien tarhaamisen kovin innokas kannattaja. Ymmärrän sen toki,jos on suuri määrä koiria, eikä kaikkia voi pitää'' jalkojen juuressa''. Mutta silloin olisi koiralle tarjottava säännöllisesti virikkeitä ja yhdessäoloa myös perheensä kanssa. Liian paljon tarhaelämää viettävä koira varmaan häiriintyy, ja se näkyy käytösongelmina. Koira on laumaeläin, joka nauttii perheensa kanssa olemisesta ja yhdessä touhuamisesta. Miksi pitää koiraa, jos ei ole aikaa sille, on varmaan tuhannen taalan kysymys!

Ystävällisin terkuin Eija
Janet Tervashonka

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka »

Kirjoitin ehkä vähän epämääräisesti tuossa kohdassa "kommentti". Joskus vain käy niin, että vaikka miten olisi päätetty, että koiraani en koskaan tarhassa pidä, tulee tilanteita, että muitan vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ole, ja koiran on oltava väliaikaisesti tarhassa. (esim. hoitolassa)

Minä taas en ymmärrä, että koiria otetaan vakituiseen niin suuri määrä, etteivät ne voi olla jaloissa. Se on ihmisen itsekkyyttä.
eija pekurinen

Viesti Kirjoittaja eija pekurinen »

Jokainen taaplaa tyylillään....mutta minun periaatteitani on ,että koiria on tasan se määrä mihin aika ja voimavarat riittää. Vielä rodun ja sen erityistarpeet huomioiden. Esim suuri palveluskoira, tarvitsee säännöllistä liikuntaa, pennusta lähtien kasvatusta, myöhemmin koulutusta ja toimintaa, jossa se saa purettua itseään. Yhdessäoloa paljon, oli se aikuinen tai pentu.Tarhaamistilanteita voi elämän varrella tulla, hyvähän se on tämäkin taito osata, olla tarhassa, luottaen laumanjohtoon, että häntä ei sinne hylätä liian pitkäksi aikaa tai jopa unohdeta. Ainoana päivän kohokohtana tarjottu ruoka.
Tunnuttaa siltä, että koira jolla on pääkoppa kunnossa, luottamus omistajaansa, ei ahdistu väliaikaisesta tarhaamisesta, mutta jos ei ole tarjota koiralle ,kuin pääasiassa häkkiä, olisi varmaan syytä miettiä, mihin koiraansa oikein tarvitsee? Tässä J.T:n kanssa samaa mieltä, että itsekkyyttä sitten kenties. Mutta muistetaan huolehtia niistä omista ''turreista'', koiraa kunnioittavalla tavalla...se lauman alimmainen, mutta ei suinkaan vähäpätöisin. Meillä koirat on perheenjäseniä, tuottaen iloa joka päivä!

terkkusin Eija/ Black Papasan
Mervi Tervo

Viesti Kirjoittaja Mervi Tervo »

Meillä kaksi sakemannia ja molemmat tarhassa pääosan ajasta. Molemmat pennusta asti tarhaan opetettuja ja sinne palkattuja. Minkäänlaista "tarhahulluutta" ei havaittavissa vaan tarhassa olosta silminnähden nautitaan. Tarhassa koirat ovat juuri sellaisia kuin haluavat ja tekevät juuri sellaisia asioita mistä nauttivat; leikkivät, kaivavat, tuijottelevat lintuja ja kaikkea muutakin elmää ympärillään, nuuskivat ja touhuavat omia touhujaan ja ovat todella tyytyväisiä ja tasapainoisia. Koirat useimmiten ruokitaankin häkkiin ja häkissä saavat luita yms.
Vaikka sanoin, että ovat häkissä pääosan ajasta, ei tarkoita että kokoajan. Aina kun olemme pihalla, koirat ovat irti kanssamme. Koirat pääsevät useita kertoja päivässä lenkille ja yleensä aina irti, jolloin saavat toteuttaa omaa liikuntaa juuri niin kuin haluavat. Hihnassa jos mennään, niin mennään sitten esim. pyörälenkki, että tulee liikuntaa kunnolla. Ja tietenkin koirat otetaan tarhasta myös koulutuksen ajaksi.
Minulla on aikaisemmin ollut sisäkoiria ja koska nyt on kokemusta sekä sisä- että tarhakoirista voin kommentoida myös eroavaisuuksia mitä olen koirissa huomannut. Ne koirat jotka ovat "jaloissa" eivät ole olleet yhtä innokkaita tekemään. Motivaatiota ei ole niin paljon, koska ollaan koko ajan yhdessä. Ja taas päinvastoin tarhakoirien kanssa. Kun koira otetaan tarhasta, on se paljon motivoituneempi tekemään eri asioita. Myös siisteyskasvatus tulee kuin luonnostaan. Koira oppii hyvin pian, että uloshan ne hädät tehdään eikä sisälle.
En voi mitään että tunnen sääliä (tällä en tarkoita kaikkia koiran pitäjiä, vaan useita joilla on suuri koira sisätiloissa) niitä koiria kohtaan, jotka ovat sisällä ja ulos päästään vain valvonnassa (koira ei pääse liikkumaan vapaasti ilman hihnaa tai käskynallaolemista). Mielestäin ei tällaiselle koiralle riitä että kaksi kertaa päivässä käydään tunnin lenkki (hihnassa).
Mutta nyt vielä hieman aloitettua aihetta sivuten; uskon että tarhahulluus usein iskee koiraan, jota ei ole tarhaan opetettu ja siitä ei ole tehty koiralle miellyttävää paikkaa. Tuskin hulluudesta kärsii yksikään koira, joka on tarhaan pennusta asti opetettu ja se on huomannut, että tarha on sen ikiomaa aluetta, jossa ei kukaan komenna tai kiellä ja sienne vielä kannetaan kaikenlaista mukavaa herkkua :)
Jos aikuista koiraa aletaan opettamaan tarhaan on se tehtävä pitkällä mielellä. Yhdessäoloa tarhassa, ruoka mennään syömään tarhaan ja palkkausta kaikissa muodoissa tarhaan. Ja sinne jotain niin mukavaa tekemistä mitä ei muualla saa ollenkaan tehdä. Uskon, että koiran kuin koiran saa sinne opetettua jos itse jaksaa nähdä vaivaa. Ja onhan ihan tosi, että jos tulee elämäntilanne sellainen, että koira on p a k k o jättää esim. hoitolaan, niin kyllä sinne on mukava jättää sellainen koira joka osaa tarhassa käyttäytyä eikä sellainen joka siellä huutaa yötäpäivää..
Näin siis meillä, kuinkas muilla? :?
eija pekurinen

Viesti Kirjoittaja eija pekurinen »

Niinkuin jo totesin, että jokainen tapplaa tyylillään... Silti tunnen sääliä pelkästään tarhassa asuvia koiria kohtaan. Jos riittävästi virikkeitä, yhdessäoloa, niinkuin mainitsin, on tarjolla, asia lieneen OK!
Koiralla pitää olla ulkonaolon mahdollisuus, muutenkin kuin hihnan nenässä, ja vapaus telmimiseen ja ulkoiluun. Jos asuu maalla, niinkuin me ,voihan pihaa aidata useamman hehtaarin koko perheelle. Meillä on tilaa temmeltää, eivätkä koirat ole missään nimessä koko ajan sisätiloissa! En ole huomannut vireystasossakaan eroja tai ,että olisi tarvinnut suuremmin motivoida! Olen asunut 20 vuotta sitten jopa kerrostalossa, ja ollut suuri koira ja nyt kontrastina maalla, missä on tilaa temmeltää, 15 vuotta. Koko ajan ollut koiria!! Molemmista kokemusta, mutta edelleen pidän tätä elämisen muotoa meille ainakin hyvänä! Paljon tilaa ja paljon yhdessäoloa, homma toimii!
Mutta jokainen tietty järjestää koiranpitonsa oman mielensä mukaan...siihen lienee oikeus.

Lämpimin terkuin Eija/Black Papasan
tiia nieminen

Viesti Kirjoittaja tiia nieminen »

Me asutaan omakotitalossa, mutta on meillä koiratarhat. Kaksi koiraa, (toinen on mieheni) molemmilla omat tarhat, joissa viettävät päivällä 3-5 tuntia. Joskus heitän oikeat luut kaluttaviksi, joskus en. Meillä koirat tykkää olla tarhassa, se on niitten oma valtakunta missä ne saa määrätä. ( Eli siis komentaa lintuja ja oravia pysymään kaukana :lol: ) Virikkeitä on tarhassa ja sen ulkopuolella. Purut kahdesti viikossa, tottikset lähes päivittäin ja jälki 3-5 kertaa viikossa. Ja tietysti lenkit ja pallorallit ja pihassa vapaana juoksut.

En todellakaan luopuisi koiratarhoista. Paljon mielekkäämpi jättää koirat tarhaan työpäiväksi kuin sisälle makaamaan.

Tiia ja Jedi
Mervi Tervo

Viesti Kirjoittaja Mervi Tervo »

:tsemp:
eija pekurinen

Viesti Kirjoittaja eija pekurinen »

Tiia ja Jedi!

Tuo kuullostaa todella ideaalilta koiranelämältä, vaikka ovat välillä tarhassa.
Ei puutu virikkeitä, eikävätkä varmaan turhaudu tuolla tahdilla! Hienoa!
Onnea vaan jatkoonkin...Olisi varmaan monelle esimerkin paikka...

Jytyä vaan elämään....jatkossakin!
tiia nieminen

Viesti Kirjoittaja tiia nieminen »

Eija, terveisiä Kimba-siskolle ja muullekin perheelle!
Toivottaa Jedi-veikka sekä tyttöystävä Luna :D
eija pekurinen

Viesti Kirjoittaja eija pekurinen »

Moi Moi vaan,

Kimba kiittää Jedi-veikkaa terkuista! On parhaillaan isännän mukana puunteko hommissa! Päivät kuluu rattoisasti pikkuipannan,Tatumin kanssa duunatessa! Hauska parivaljakko. Metsä-ja peltolenkit on jees! Koulutustilanteissa syttyy ja nauttii työskentelystä. Lapset on kans Kimban jytäkaverit, ja hän on ehdottoman luotettava ja varma koira lasten kanssa. Mutta lapset on opetettu olemaan koiran kanssa ja päinvastoin , laumanjohdon valvonnassa. Kunnioitus täytyy olla molemminpuolinen, että homma toimii. Paljon terkkuja teillekkin sinne ja nautitaan kesästä ja koiristamme!

Eija/ Black Papasan
Vastaa Viestiin