välikuvat
-
Riina Väisänen
välikuvat
Suonette anteeksi vihreyteni, mutta kyselisin syytä ottaa koiralta ns. välikuvat lonkista. Jos koira on edelleen keskenkasvuinen ja kuvat ovat vahintäänkin vain suuntaa antavia niin mitkä ovat ne syyt miksi välikuvat tulisi ottaa? Oma vauva on nyt neljä kuukautta ja kaikki tämä kasvatus- ja koulutustouhu on uutta, mutta niiiin mielenkiintoista.
-
milko naumanen
-
Lilli Hyvärinen
No enpä ole koskaan kuullut onnistuneista "korjaavista toimenpiteistä",jos lonkat on huonot,ne on huonot (eri asia on paljonko ne koiraa tulevat haittaamaan,vai haittaavatko ollenkaan). Löysät lonkat voivat kyllä tiivistyä iän myötä.
Välikuvissa voidaan kuvata (ja useimmiten kuvataankin) muutakin kuin lonkat. Jos koira on hankittu aktiivista harrastuskäyttöä varten,ja esim. kyynäristä tai lannerangasta löytyy isompaa ongelmaa,voi tässä vaiheessa miettiä pitääkö koiran silti,haluaako satsata koiraan joka mahdollisesti "leviää" paikoistaan nuorena. Samoin,jos koira on hankittu jalostuskäyttöön,eikä siitä esim. juuri lonkkiensa vuoksi siihen ole.
Välikuvissa voidaan kuvata (ja useimmiten kuvataankin) muutakin kuin lonkat. Jos koira on hankittu aktiivista harrastuskäyttöä varten,ja esim. kyynäristä tai lannerangasta löytyy isompaa ongelmaa,voi tässä vaiheessa miettiä pitääkö koiran silti,haluaako satsata koiraan joka mahdollisesti "leviää" paikoistaan nuorena. Samoin,jos koira on hankittu jalostuskäyttöön,eikä siitä esim. juuri lonkkiensa vuoksi siihen ole.
-
sami.lehtonen
Välikuvissa todettuja lonkkanivelen nivelnastan kehityshäiriöitä pystytään mm. ruokinnalla korjaamaan, kun luusto on vielä kehittymässä 
Lonkkaniveldysplasiaan vaikuttaa suuri joukko geenejä sekä erilaiset ympäristötekijät.
Lonkkaniveldysplasiaa pidetään osin perinnöllisenä vikana, mutta ympäristötekijöillä ja kasvuajan ruokinnalla on suuri merkitys vaivan syntyyn. Ensisijaisesti ruokinta ja liikunta pitäisi saada kasvavalla koiralla täysin oikeaksi -oikeanlaatuinen ravinto edesauttaa pentuaikana luuston normaalia kasvua, ruuan tulee sisältää mm. oikeassa suhteessa kalkkia ja fosforia. Ylipaino varsinkin koiran kasvuiässä rasittaa koiran niveliä ja altistaa koiran dysplasialle ja nivelrikon kehittymiselle ja nimenomaan ylipaino, joka on rinnastettavissa rasvaprosenttiin ei koiran lihasmassaan. Eli painoa ei ole tarkoitus pitää alhaalla lihaksien kehittymisen kustannuksella ja koiraa ensisijaisesti laihana, sillä myös lihaksilla on tärkeä tehtävä tukea luustoa ja niveliä kasvuaikana. Kun koira saa riittävästi liikuntaa ja oikein ravintoa, niin luusto, nivelet ja lihaksisto saavat mahdollisuuden rakentua oikein.
Lonkkaniveldysplasiaan vaikuttaa suuri joukko geenejä sekä erilaiset ympäristötekijät.Lonkkaniveldysplasiaa pidetään osin perinnöllisenä vikana, mutta ympäristötekijöillä ja kasvuajan ruokinnalla on suuri merkitys vaivan syntyyn. Ensisijaisesti ruokinta ja liikunta pitäisi saada kasvavalla koiralla täysin oikeaksi -oikeanlaatuinen ravinto edesauttaa pentuaikana luuston normaalia kasvua, ruuan tulee sisältää mm. oikeassa suhteessa kalkkia ja fosforia. Ylipaino varsinkin koiran kasvuiässä rasittaa koiran niveliä ja altistaa koiran dysplasialle ja nivelrikon kehittymiselle ja nimenomaan ylipaino, joka on rinnastettavissa rasvaprosenttiin ei koiran lihasmassaan. Eli painoa ei ole tarkoitus pitää alhaalla lihaksien kehittymisen kustannuksella ja koiraa ensisijaisesti laihana, sillä myös lihaksilla on tärkeä tehtävä tukea luustoa ja niveliä kasvuaikana. Kun koira saa riittävästi liikuntaa ja oikein ravintoa, niin luusto, nivelet ja lihaksisto saavat mahdollisuuden rakentua oikein.
-
Mervi Tervo
Esimerkiksi meidän nartulla on lonkat C/A ja kyynärät 0/0. Kuvattu noin 1,5v. Uroksella A/A ja 0/0. Kuvattu 1v 2kk. Molemmat kasvaneet samalla, laadukkaalla kuivamuonalla ja lihaisilla hirvenluilla. Molemmat saaneet valtavan paljon vapaata liikkumista luonnossa ja muiden koirien kanssa. Molemmat ovat lähes täysin ulkokoiria, eikä ole pentuna pidetty "laihana" niin kuin suositellaan, vaan hiukan "vankkana". Ei kuitenkaan lihavana.
Itse näen valtavan merkityksen pennun ruokinnassa ja liikunnassa. Ja eritoten vapaassa liikunnassa. Tarhakoirahan liikkuu suhteessa paljon enenmmän päivän mittaan kuin sisäkoira. Enkä nyt puhu "tarhahulluista", jotka juoksevat ympyrää koko päivän, vaan normaalisti käyttäytyvistä koirista, jotka nauttivat ulkona olemisesta ja luonnon ihmeistä
Itse näen valtavan merkityksen pennun ruokinnassa ja liikunnassa. Ja eritoten vapaassa liikunnassa. Tarhakoirahan liikkuu suhteessa paljon enenmmän päivän mittaan kuin sisäkoira. Enkä nyt puhu "tarhahulluista", jotka juoksevat ympyrää koko päivän, vaan normaalisti käyttäytyvistä koirista, jotka nauttivat ulkona olemisesta ja luonnon ihmeistä
-
Riina Väisänen
*hämillään*
Kiitoksia paljon kaikista vastauksista. Tuossa tulikin paljon asiaa, mutta lienee selvää untuvikon on vaikea erottaa faktat mielipiteistä. 
Täytyy yrittää kerätä tietoa lisää ennen kuvien oton ajankohtaisuutta meidän kohdalla.
Täytyy yrittää kerätä tietoa lisää ennen kuvien oton ajankohtaisuutta meidän kohdalla.
-
Anne Riutta
Kerropa Sami, millaisia nivelnastan kehityshäiriöitä tiedät pystytyn ruokinnalla korjaamaan? Ihan faktaa, eli kuka eläinlääkäri totesi vian, missä vaiheessa, millaisen vian ja mitä olivat korjaavat toimenpiteet? Sitten vielä lopuksi, kuinka monta kertaa koira kuvattiin korjaavien toimenpiteiden myötä ja mikä oli virallisten kuvien loppuarvostelu?
-
Hilkka Laakso
Itse vatvoin tuota välikuva-asiaa suuntaan ja toiseen. Lopullisen päätökseni vahvisti seuraava keskustelu:
- No sillähän ei oo mitään oireita? Se tuntuu olevan terve?
- Niin?
- No jos sen kuvat on sekundaa, niin panetsä sen pois?
- ???
- Siis jos se on susi, niin meneekö se kuoppaan ja tulee uusi tilalle, koska se voi tulevaisuudessa rikkoutua?
- Ei tietenkään!
- Ja sä pidät (ruokit ja liikutat) sitä jokatapauksessa niin hyvin kuin osaat?
- Tietenkin.
- No mitä sä niillä kuvilla teet?
Meillä siis odotellaan virallisiin kuviin asti. Ja tietysti toivotaan kädet ja tassut ristissä, ettei se ole virhe...
- No sillähän ei oo mitään oireita? Se tuntuu olevan terve?
- Niin?
- No jos sen kuvat on sekundaa, niin panetsä sen pois?
- ???
- Siis jos se on susi, niin meneekö se kuoppaan ja tulee uusi tilalle, koska se voi tulevaisuudessa rikkoutua?
- Ei tietenkään!
- Ja sä pidät (ruokit ja liikutat) sitä jokatapauksessa niin hyvin kuin osaat?
- Tietenkin.
- No mitä sä niillä kuvilla teet?
Meillä siis odotellaan virallisiin kuviin asti. Ja tietysti toivotaan kädet ja tassut ristissä, ettei se ole virhe...
-
sami.lehtonen
Tässä esim. yksi suuntaa antava linkki:Anne Riutta kirjoitti:Kerropa Sami, millaisia nivelnastan kehityshäiriöitä tiedät pystytyn ruokinnalla korjaamaan? Ihan faktaa, eli kuka eläinlääkäri totesi vian, missä vaiheessa, millaisen vian ja mitä olivat korjaavat toimenpiteet? Sitten vielä lopuksi, kuinka monta kertaa koira kuvattiin korjaavien toimenpiteiden myötä ja mikä oli virallisten kuvien loppuarvostelu?
http://www.kennelliitto.fi/FI/Jalostus/ ... ¤iriö.htm
…ja alempana sama teksti, mihin olen punaisella merkannut ne asiat, joihin aikaisemmin viittasin.
Itse tiedän koiria, (ei omia) joille kuvaava lääkäri (välikuvissa) on antanut ohjeita ruokinnan suhteen, kun on epäillyt esim. ruokinnasta johtuvaa lonkkanivelen kehityshäiriötä. Kyseisissä tapauksissa niveleen ei ole muodostunut â€pallomaisuuttaâ€. Ruokinnan avulla koirien lonkka-aste on parantunut jopa kahdella luokalla välikuvien ennusteen ja virallisten kuvien tulosten välissä. Se, että lääkäri voi epäillä kyseisen asian johtuvan ruokinnasta ja näin ollen lähtee suosittelemaan koiralle esim. kalkkilisää edellyttää, että lääkärillä on kuvaus-vaiheessa vertailupohjaa. Hyvä vertailupohja näissä tilanteissa saadaan samanikäisistä, saman perimän omaavista sisaruksista. Jos pentueesta useampaa koiraa käytetään välikuvissa, kannattaa ne viedä sinne yhtä aikaa ja samalle lääkärille –esimerkkinä tilanne, jossa koiralla on vanhemmilta saatu perimä kunnossa ja sisarusten välikuvatkin näyttää hyvältä, antaa lääkärille hyvän mahdollisuuden havaita poikkeama, joka voi johtua mm. kalkin puutteesta tai siitä, ettei se imeydy.
â€Koiran lonkkanivelen kehityshäiriö
HD (hip dysplasia) eli lonkkanivelen kehityshäiriö on useimmiten suurikokoisilla koirilla esiintyvä, periytyvä vaiva, joka korkea-asteisena saattaa invalidisoida koiran ja aiheuttaa sille kipua. Yleensä tätä kasvuhäiriötä kutsutaan lyhyesti lonkkaviaksi. Tutkimuksissa on todettu, että etenkin nivelen löysyys altistaa nivelen kulumiselle eli nivelrikolle (lat. arthrosis eli artroosi).
Lonkkaniveliä tutkitaan röntgenkuvista
Monilla roduilla koirien lonkkatilannetta kartoitetaan röntgenkuvausten avulla ja tietoja pyritään käyttämään hyväksi jalostuksessa.
Suomessa käytetään kansainvälisen kennelliiton Federation Cynologique Internationalin eli FCI:n suosittelemaa asteikkoa. Tämä asteikko jakaa lonkat viiteen luokkaan, ABCDE. Luokituksessa kiinnitetään huomiota lonkkamaljakon syvyyteen, lonkkanivelen löysyyteen, maljakon ja reisiluun pään muotoon sekä artroosimuutoksiin.
Asteita A ja B sanotaan â€terveiksi†ja asteita C,D,E â€sairaiksiâ€. Kuitenkin koirien lonkkanivelten muoto vaihtelee liukuvalla asteikolla täydellisestä pallonivelestä lähes nivelettömään tilaan. Tämän vuoksi erot eri asteiden välillä ovat liukuvia, eikä hyppäys B:n ja C:n välillä ole sen suurempi kuin muidenkaan vierekkäisten asteiden välillä. Yhtä hyvin voisimme sanoa, että A on valkoinen ja E musta, kun taas B,C ja D ovat harmaan eri asteita liukuvalla skaalalla. Lonkkien suhteen voidaan yksinkertaistaa asiaa niin, että C:ssä havaitaan lieviä merkkejä dysplasiasta, mutta B:n suhteen ei sellaisia varmuudella voida todeta.
Lonkkanivelien arvioinnissa on ensiarvoisen tärkeää, että röntgenkuvat ovat mahdollisimman hyvälaatuisia teknisesti ja oikeassa asennossa otettuja. Arvostelussa on pyrittävä mahdollisimman hyvään yhdenmukaisuuteen ja johdonmukaisuuteen.
Lonkkanivelen kehitys on monimutkainen, koska lonkkamaljakko koostuu useista eri luista. Vastasyntyneen pennun lonkkamaljakko ja reisiluun pää ovat lähes pelkästään rustoa, ja isoilla roduilla reisiluun pään kasvulevy hädin tuskin ehtii luutua koiran tullessa vuoden ikäiseksi. Tämän johdosta lonkkanivel on koiran kasvun aikana altis ympäristötekijöille, ja etenkin pentujen ylipainolla saattaa olla erittäin haitallisia seurauksia nivelen kehitykselle.
Vuonna 2004 kuvattiin noin 8300 koiran lonkkanivelet virallista lausuntoa varten. Kuvauksien lukumäärä korreloi pentujen rekisteröintimääriin, koska monilla roduilla vanhemmat kuvataan ennen astuttamista. Viime vuosina kaikkien rotujen tilastossa vähän yli 30 %:lla kuvatuista koirista on ollut jonkinasteinen lonkkanivelen dysplasia (C,D,E).
Sekä perimä että ympäristö vaikuttavat
On todistettu, että liikaruokinta ja epätasapainoinen ruokinta kasvuiässä aiheuttavat luuston ja nivelien kasvuhäiriöitä. Lonkkanivelen ollessa kyseessä vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainoastaan lonkkavialle perinnöllisesti alttiit eläimet vahingoittuvat vääränlaisesta ruokinnasta
Toisaalta suotuisissa olosuhteissa koira ei välttämättä osoita lonkkavikaa, vaikka sillä perinnöllinen alttius olisikin.
On sanottu, että jos käytännössä olisi mahdollista, käyttökoirat pitäisi ruokkia optimaalisesti, mutta jalostuseläimet mahdollisimman väärin. Ne, joilla huonosta ruokinnasta huolimatta on hyvät lonkat, olisivat mitä todennäköisimmin geneettisesti â€terveempiä†ja huonolonkkaiset karsittaisiin jalostuksesta.
Koiran lonkkavian perinnöllinen tausta on kiistatta osoitettu monissa tutkimuksissa. Kuitenkin vastustaminen on ollut hankalaa ja osin tuloksetonta. Alkuvuosina saatiin erittäinkin hyviä tuloksia sairausprosentteihin, mutta kun jalostusmateriaali on yhdenmukaistunut monissa roduissa, vastustaminen on vaikeutunut.
Polygeenisen eli usean eri geenin vaikutuksenalaisen periytyvyystavan vuoksi ympäristötekijät sekoittavat kuvioita. Kasvuolosuhteiden kuten ruokinnan, liikunnan ja vaurioiden lisäksi koiran ilmiasuun eli sen saamaan lonkkatulokseen voivat vaikuttaa myös esimerkiksi kuvausikä, kuvaustilanne ja arvostelutilanne.
Ympäristötekijöiden häivyttämiseksi tulevaisuudessa koirille pitäisikin pyrkiä saamaan jalostusarvot (indeksit), joihin vaikuttaisivat koiran oman lonkkatuloksen lisäksi..etc.â€
Hyvää uutta vuotta ja onnea kuvauksiin
-
Anne Riutta
Hei Sami!
Kiitos kun vastasit. Olisin kyllä ihan oikeasti kaivannut niitä kysymiäni faktoja. Tuo mitä laitoit lainauksena on toki tiukkaa asiaa, mutta sen nyt osaa kuka tahansa googlettaa netistä. Olisin kiitollinen edes kuulemaan onnistuneita “korjauksia†neuvoneen eläinlääkärin nimen - voisin sitten itse kysellä häneltä enemmän itse tapauksista!
Vuodesta 1990-lähtien minulla on ollut pennusta seitsemän omaa saksanpaimenkoiraa. Näistä viisi on ollut ns. välikuvattua ja oman kokemukseni perusteella välikuvista näkee kyllä vähitellen millaisiksi lonkat tulevat kehittymään, mutta että tulevaisuutta ei voi matkalla 12 kk ikään muuttaa.
Se mitä olen vuosien varrella oppinut on, että lonkkanivelessä tapahtuu paljon ennen kuin röntgenkuvissa näkyy yhtään mitään. Röntgenkuva näyttää sen mainitsemasi nivelnastan eli reisiluun pään, mutta vain sen luiset ja “tiukkaa†rustoa olevat osat. Se mitä tulisi nähdä, on nivelpinnan pehmeät osat ja ilmeisesti nivelnesteen koostumus (tai kun tietäisi, että mitä sieltä oikein pitäisi nähdä ja että auttaisiko sekään vielä mitään? - paitsi näkemään asiat vieläkin aikaisemmin). Siinä vaiheessa, kun reisiluun pää on vähänkin “litistynyt†verrattuna ns. ideaaliin reisiluun päähän, niin siinä vaiheessa on oman kokemukseni perusteella myöhäistä tehdä yhtään mitään!
Olisin todella kiinnostunut kuulemaan ja näkemään röntgenkuvista, että on todellakin ollut pentu, jonka reisiluun päässä on välikuvissa todettu muutoksia, sen jälkeen on tehty joitain korjaavia toimenpiteitä, ja seuraavissa röntgenkuvissa muutokset ovat poistuneet!
Koira ilman perinnöllistä alttiutta sairastua lonkkavikaan, ei voi sairastua lonkkavikaan - olemmehan tästä yhtä mieltä? Teoriassa on varmaakin mahdollista, että todella väärin ruokittu ja liikutettu pentu voi saada huonommat lonkat kuin mitä parhaassa mahdollisessa tapauksessa sen perimä mahdollistaisi. Nykyisin tällaisia tapauksia lienee harvassa sillä tietämys (pentujen omistajien, kasvattajien, eläinlääkäreiden jne.) asiasta on varsin laajaa. Kokeellisesti lonkkavikaa on yritetty aiheuttaa varsin radikaalistikin toimien koirille, joiden suvuissa ei tiedetä esiintyneen lonkkavikaa, mutta sitä ei ole saatu aikaiseksi! (esim. EKK:n beaglekokeet)
Omista koiristani voin kertoa, että niissä on ollut sekä lonkiltaan terveitä että vähemmän terveitä. Kaikkien kanssa olen toiminut suurin piirtein samalla tavalla, mutta osasta vain on tullut terveempiä kuin toisista. Lähes kaiken muun olen pentuvaiheen “korjaavista toimenpiteistä†kokenut paitsi lonkkanivelen kääntöleikkausta en ole toistaiseksi antanut suorittaa. Tähän lienee ainakin osasyynä se, että 1990-luvun alkupuolella minulla oli pentu, jolle tehtiin orastavan lonkkavian takia ns. lihasten kiristysleikkaus, mikä ei tuottanut lainkaan toivottua tulosta ja koira lopetettiin alle vuotisena.
Sanomattakin lienee selvää, että ennen kirurgin veistä kokeillaan jo kaikki muu mahdollinen. Yksi tältä vuosituhannelta oleva “välikuvaesimerkki†on seuraava: kuvautin koiran sen ollessa 6-7 kk ja eläinlääkäri ilmoitti, että koira ei missään tapauksessa näyttäisi saavan C:tä huonompia lonkkia (odotimme siis A:ta tai B:tä). Kuvautin koiran reilun kuukauden päästä uudelleen, ja jopa näkyi toisen lonkan reisiluun päässä pieniä muutoksia. Tehtiin muutoksia ruokavalioon ja liikuntaan (vaikka niissä ei sinänsä varmaankaan ollut mitään vikaa). Kuvattiin useita kertoja tämän jälkeen, ja lopulta virallisissa kuvissa 12 kk-ikäisenä koira sai arvion C,D. Lonkkavian etenemistä ei vain pystynyt pysäyttämään vaikka mitä teki ja kuinka rukoili.
Omia koiriani ovat kuvanneet ja hoitaneet Jan Räihä (eläinlääketieteen dosentti, pieneläinsairauksien eläinlääkäri) ja Timo Talvio (eläinlääketieteen tohtori, pieneläinsairauksien eläinlääkäri). Heille kiitos, ei voi moittia. Kaikkiin uusiin lonkkaniveldysplasiaa ennalta ehkäiseviin ideoihin suhtaudun edelleen suurella mielenkiinnolla. Koekaniineiksikin kai minusta ja tulevista pennuistani olisi, tutkimusten tekijät vain puuttuvat? Vielä en ole aikonut rotua vaihtaa, mutta olen kyllä tietoinen, että salukeilla ja huskyilla ei juurikaan lonkkavikaa esiinny… harrastus vain täytyisi sitten muuttaa..
Terv. Anne Anttila
Kiitos kun vastasit. Olisin kyllä ihan oikeasti kaivannut niitä kysymiäni faktoja. Tuo mitä laitoit lainauksena on toki tiukkaa asiaa, mutta sen nyt osaa kuka tahansa googlettaa netistä. Olisin kiitollinen edes kuulemaan onnistuneita “korjauksia†neuvoneen eläinlääkärin nimen - voisin sitten itse kysellä häneltä enemmän itse tapauksista!
Vuodesta 1990-lähtien minulla on ollut pennusta seitsemän omaa saksanpaimenkoiraa. Näistä viisi on ollut ns. välikuvattua ja oman kokemukseni perusteella välikuvista näkee kyllä vähitellen millaisiksi lonkat tulevat kehittymään, mutta että tulevaisuutta ei voi matkalla 12 kk ikään muuttaa.
Se mitä olen vuosien varrella oppinut on, että lonkkanivelessä tapahtuu paljon ennen kuin röntgenkuvissa näkyy yhtään mitään. Röntgenkuva näyttää sen mainitsemasi nivelnastan eli reisiluun pään, mutta vain sen luiset ja “tiukkaa†rustoa olevat osat. Se mitä tulisi nähdä, on nivelpinnan pehmeät osat ja ilmeisesti nivelnesteen koostumus (tai kun tietäisi, että mitä sieltä oikein pitäisi nähdä ja että auttaisiko sekään vielä mitään? - paitsi näkemään asiat vieläkin aikaisemmin). Siinä vaiheessa, kun reisiluun pää on vähänkin “litistynyt†verrattuna ns. ideaaliin reisiluun päähän, niin siinä vaiheessa on oman kokemukseni perusteella myöhäistä tehdä yhtään mitään!
Olisin todella kiinnostunut kuulemaan ja näkemään röntgenkuvista, että on todellakin ollut pentu, jonka reisiluun päässä on välikuvissa todettu muutoksia, sen jälkeen on tehty joitain korjaavia toimenpiteitä, ja seuraavissa röntgenkuvissa muutokset ovat poistuneet!
Koira ilman perinnöllistä alttiutta sairastua lonkkavikaan, ei voi sairastua lonkkavikaan - olemmehan tästä yhtä mieltä? Teoriassa on varmaakin mahdollista, että todella väärin ruokittu ja liikutettu pentu voi saada huonommat lonkat kuin mitä parhaassa mahdollisessa tapauksessa sen perimä mahdollistaisi. Nykyisin tällaisia tapauksia lienee harvassa sillä tietämys (pentujen omistajien, kasvattajien, eläinlääkäreiden jne.) asiasta on varsin laajaa. Kokeellisesti lonkkavikaa on yritetty aiheuttaa varsin radikaalistikin toimien koirille, joiden suvuissa ei tiedetä esiintyneen lonkkavikaa, mutta sitä ei ole saatu aikaiseksi! (esim. EKK:n beaglekokeet)
Omista koiristani voin kertoa, että niissä on ollut sekä lonkiltaan terveitä että vähemmän terveitä. Kaikkien kanssa olen toiminut suurin piirtein samalla tavalla, mutta osasta vain on tullut terveempiä kuin toisista. Lähes kaiken muun olen pentuvaiheen “korjaavista toimenpiteistä†kokenut paitsi lonkkanivelen kääntöleikkausta en ole toistaiseksi antanut suorittaa. Tähän lienee ainakin osasyynä se, että 1990-luvun alkupuolella minulla oli pentu, jolle tehtiin orastavan lonkkavian takia ns. lihasten kiristysleikkaus, mikä ei tuottanut lainkaan toivottua tulosta ja koira lopetettiin alle vuotisena.
Sanomattakin lienee selvää, että ennen kirurgin veistä kokeillaan jo kaikki muu mahdollinen. Yksi tältä vuosituhannelta oleva “välikuvaesimerkki†on seuraava: kuvautin koiran sen ollessa 6-7 kk ja eläinlääkäri ilmoitti, että koira ei missään tapauksessa näyttäisi saavan C:tä huonompia lonkkia (odotimme siis A:ta tai B:tä). Kuvautin koiran reilun kuukauden päästä uudelleen, ja jopa näkyi toisen lonkan reisiluun päässä pieniä muutoksia. Tehtiin muutoksia ruokavalioon ja liikuntaan (vaikka niissä ei sinänsä varmaankaan ollut mitään vikaa). Kuvattiin useita kertoja tämän jälkeen, ja lopulta virallisissa kuvissa 12 kk-ikäisenä koira sai arvion C,D. Lonkkavian etenemistä ei vain pystynyt pysäyttämään vaikka mitä teki ja kuinka rukoili.
Omia koiriani ovat kuvanneet ja hoitaneet Jan Räihä (eläinlääketieteen dosentti, pieneläinsairauksien eläinlääkäri) ja Timo Talvio (eläinlääketieteen tohtori, pieneläinsairauksien eläinlääkäri). Heille kiitos, ei voi moittia. Kaikkiin uusiin lonkkaniveldysplasiaa ennalta ehkäiseviin ideoihin suhtaudun edelleen suurella mielenkiinnolla. Koekaniineiksikin kai minusta ja tulevista pennuistani olisi, tutkimusten tekijät vain puuttuvat? Vielä en ole aikonut rotua vaihtaa, mutta olen kyllä tietoinen, että salukeilla ja huskyilla ei juurikaan lonkkavikaa esiinny… harrastus vain täytyisi sitten muuttaa..
Terv. Anne Anttila
-
Mikko Sjöberg
Tuohon Annen mainitsemaan perinnöllisyyteen liittyen on menossa Helsingin yliopistolla mielenkiintoinen tutkimus. Tutkija jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, etsii koirien eri perinnöllisiä sairauksia aiheuttavia geenejä. Siis pyrkii eristämään geenit jotka aiheuttavat perinnöllisiä sairauksia. Itse olen tuon tutkimuksen osalta odottavan toiveikkaalla kannalla. Vaikka koskaan ei juuri lonkkavikaan altistavaa geeniä saataisikaan eristettyä tai "korjattua", niin tuollaisesta tutkimuksesta saamme varmasti paljon arvokasta tietoa!
-
Anneli Leppänen
-
Anne Riutta
Muistelen lukeneeni tuosta tutkimuksesta Koiramme -lehdestä ja ainakin sen artikkelin perusteella sain sen käsityksen, että tutkimuksessa keskitytään muiden kuin polygeenisesti periytyvien sairauksien tutkimiseen ja lähinnä meidän kotimaisista roduistamme (suomenpystykorva jne.). Täytyy vielä perehtyä paremmin.
Välikuvauksesta vielä: Välikuvauttaminen on varsin perusteltavissa, jos on päättänyt ottaa käyttöön kaikki eläinlääketieteen tarjoamat mahdollisuudet eli on olemassa leikkaus nimeltä lonkkamaljan kääntöleikkaus (lantion kolmoiskatkaisu, TPO), joka voidaan tehdä pennulle siinä vaiheessa, kun on havaittavissa, että sille kehittyy lonkkavika. Leikkausta ei voida enää tehdä (tai siitä ei ole enää mitään hyötyä), jos niveleeseen on kehittynyt jo monia muutoksia eli käytännössä leikkaus tehdään ilmeisesti 7 - 12 kk iässä. Mitä vähemmän muutoksia sen parempi. Lantio murretaan kolmesta kohdasta (per puoli) ja luudutetaan parempaan asentoon reisiluun päälle. Koirasta ei tule ns. tervettä, mutta mahdollisesti loppuelämäkseen lonkistaan kivuton. Toki alkuvaiheen radikaalit toimenpiteet ovat kivulloisia - mielestäni hoidossa ikään kuin valitaan "paljon kipua nyt, ja vähemmän (tai ei ollenkaan) kipua sitten myöhemmin". Harrastuskoiria TPO-leikatuista koirista tuskin tulee (oma arvioni), sillä lantioon jää esimerkiksi metallilevyt ja askellus muuttuu hieman toisenlaiseksi lantion muokkaamisen jälkeen.
Välikuvauksesta vielä: Välikuvauttaminen on varsin perusteltavissa, jos on päättänyt ottaa käyttöön kaikki eläinlääketieteen tarjoamat mahdollisuudet eli on olemassa leikkaus nimeltä lonkkamaljan kääntöleikkaus (lantion kolmoiskatkaisu, TPO), joka voidaan tehdä pennulle siinä vaiheessa, kun on havaittavissa, että sille kehittyy lonkkavika. Leikkausta ei voida enää tehdä (tai siitä ei ole enää mitään hyötyä), jos niveleeseen on kehittynyt jo monia muutoksia eli käytännössä leikkaus tehdään ilmeisesti 7 - 12 kk iässä. Mitä vähemmän muutoksia sen parempi. Lantio murretaan kolmesta kohdasta (per puoli) ja luudutetaan parempaan asentoon reisiluun päälle. Koirasta ei tule ns. tervettä, mutta mahdollisesti loppuelämäkseen lonkistaan kivuton. Toki alkuvaiheen radikaalit toimenpiteet ovat kivulloisia - mielestäni hoidossa ikään kuin valitaan "paljon kipua nyt, ja vähemmän (tai ei ollenkaan) kipua sitten myöhemmin". Harrastuskoiria TPO-leikatuista koirista tuskin tulee (oma arvioni), sillä lantioon jää esimerkiksi metallilevyt ja askellus muuttuu hieman toisenlaiseksi lantion muokkaamisen jälkeen.
-
sami.lehtonen
Tervehdys Anne!
Kirjoitit näin:
Olisin todella kiinnostunut kuulemaan ja näkemään röntgenkuvista, että on todellakin ollut pentu, jonka reisiluun päässä on välikuvissa todettu muutoksia, sen jälkeen on tehty joitain korjaavia toimenpiteitä, ja seuraavissa röntgenkuvissa muutokset ovat poistuneet!
…Nyt luulen että kirjoitamme hieman eri asioista. En tiedä mitä tarkoitat muutoksilla, sitä termiä en ole tässä keskustelussa käyttänyt ja en usko, että sitä välikuvia analysoitaessa usein lääkäritkään käyttävät, koska ei ole vertailupohjaa aikaisemmasta tilanteesta, joten muutoksesta ei voida puhua. Itse olen kirjoittanut kehityshäiriöistä, joksi myös kehittymättömyys luetaan. Olen omissa kirjoituksissa tarkoittanut tilannetta, jossa lonkkanivelen pään muodostuminen ei ole jostain syystä optimaalista. Eli nivelen kehitys pallomaiseksi on syystä tai toisesta jäänyt tapahtumatta (vaikka perimän mukaan se on ollut oletettavaa) ja lonkassa on selkeää väljyyttä. Syynä tähän voi olla puhtaasti perimä, mutta myös väärä kasvuajan ruokinta, tai nämä kaksi asiaa yhdessä etc.
Jälkikäteen, kun kasvuaika on ohitettu ja virallisista kuvista â€tulee tuomioâ€, on myöhäistä asiaa spekuloida tyyliin; olikohan vika sittenkin piilevässä perimässä,(kun perimän ennuste on ollut hyvä) ruokinnassa, liikunnassa tai liikkumattomuudessa? Kun asiaan ei voida enää vaikuttaa, eikä siten testaamalla näitä vaikuttavia tekijöitä, voida poissulkea niistä enää yhtäkään, niin mielestäni on turhaa yrittää myös niitä arvailemalla poistaa.
Mutta ihan vaan yksinkertaistaakseni asiaa, asettelen kysymykset toisella tavalla ja vastaan niihin oman näkemykseni, niin on helpompaa saada ajatuksestani kiinni.
Voidaanko väärällä ruokinnalla/ruokkimattomuudella pilata luusto?
Kyllä, kasvuikäisen koiran luuston saa pilalle hyvinkin â€helposti.â€
Kun ravinnosta puuttuu riittävät rakennusaineet, tulee rakennelmastakin vajavainen.
Pystytäänkö ravinnon rakennusaineiden puutteesta johtunutta luuston kehityshäiriötä/kehittymättömyyttä, eli kasvunhidastumista/-pysähtymistä korjaamaan, kun lisätään rakennusaineita ravintoon?
Kyllä pystytään, ja etenkin kun vielä kasvuaikana tilanne tiedostetaan, niin korjaantuminen on tehokkaampaa ja kehityshäiriöön voidaan vaikuttaa. Ja nyt en väitä, että (ruokinnasta johtuvan) luuston kehityshäiriön aiheuttamat vauriot poistuisivat kokonaan etc.
Kysymyshän oli välikuvien tarpeellisuudesta ja siihen yritin oman näkökulmani esittää siten, että välikuvissa on mahdollista nähdä luuston kannalta myös mahdollinen väärä ruokinta ja asiaa pystytään vielä kasvuvaiheessa korjaamaan, kun ruokinta muutetaan oikeaksi.
Kuten sanoin, lääkärin ohjeet ruokintaan liittyen -tulevat ehkä esiin vasta silloin, kun (maksava)-asiakas ihmettelee kuvien huonoa ennustetta, tai jos lääkärillä on syytä epäillä väärää ruokintaa. Ja siis käytännössähän lääkärillä on mahdollista havaita oletuksesta poikkeama mm. kun perimä on kunnossa ja sisarten lonkat on kunnossa (näin oletus muodostuu optimaaliseksi) ja kun poikkeavassa tapauksessa oletusta ei ole saavutettu, niin syntyy varmaan lääkärillekin ajatus miksi?
t. Sami
Kirjoitit näin:
Olisin todella kiinnostunut kuulemaan ja näkemään röntgenkuvista, että on todellakin ollut pentu, jonka reisiluun päässä on välikuvissa todettu muutoksia, sen jälkeen on tehty joitain korjaavia toimenpiteitä, ja seuraavissa röntgenkuvissa muutokset ovat poistuneet!
…Nyt luulen että kirjoitamme hieman eri asioista. En tiedä mitä tarkoitat muutoksilla, sitä termiä en ole tässä keskustelussa käyttänyt ja en usko, että sitä välikuvia analysoitaessa usein lääkäritkään käyttävät, koska ei ole vertailupohjaa aikaisemmasta tilanteesta, joten muutoksesta ei voida puhua.
Itse olen kirjoittanut kehityshäiriöistä, joksi myös kehittymättömyys luetaan. Olen omissa kirjoituksissa tarkoittanut tilannetta, jossa lonkkanivelen pään muodostuminen ei ole jostain syystä optimaalista. Eli nivelen kehitys pallomaiseksi on syystä tai toisesta jäänyt tapahtumatta (vaikka perimän mukaan se on ollut oletettavaa) ja lonkassa on selkeää väljyyttä. Syynä tähän voi olla puhtaasti perimä, mutta myös väärä kasvuajan ruokinta, tai nämä kaksi asiaa yhdessä etc.Jälkikäteen, kun kasvuaika on ohitettu ja virallisista kuvista â€tulee tuomioâ€, on myöhäistä asiaa spekuloida tyyliin; olikohan vika sittenkin piilevässä perimässä,(kun perimän ennuste on ollut hyvä) ruokinnassa, liikunnassa tai liikkumattomuudessa? Kun asiaan ei voida enää vaikuttaa, eikä siten testaamalla näitä vaikuttavia tekijöitä, voida poissulkea niistä enää yhtäkään, niin mielestäni on turhaa yrittää myös niitä arvailemalla poistaa.
Mutta ihan vaan yksinkertaistaakseni asiaa, asettelen kysymykset toisella tavalla ja vastaan niihin oman näkemykseni, niin on helpompaa saada ajatuksestani kiinni.
Voidaanko väärällä ruokinnalla/ruokkimattomuudella pilata luusto?
Kyllä, kasvuikäisen koiran luuston saa pilalle hyvinkin â€helposti.â€
Kun ravinnosta puuttuu riittävät rakennusaineet, tulee rakennelmastakin vajavainen.
Pystytäänkö ravinnon rakennusaineiden puutteesta johtunutta luuston kehityshäiriötä/kehittymättömyyttä, eli kasvunhidastumista/-pysähtymistä korjaamaan, kun lisätään rakennusaineita ravintoon?
Kyllä pystytään, ja etenkin kun vielä kasvuaikana tilanne tiedostetaan, niin korjaantuminen on tehokkaampaa ja kehityshäiriöön voidaan vaikuttaa. Ja nyt en väitä, että (ruokinnasta johtuvan) luuston kehityshäiriön aiheuttamat vauriot poistuisivat kokonaan etc.
Kysymyshän oli välikuvien tarpeellisuudesta ja siihen yritin oman näkökulmani esittää siten, että välikuvissa on mahdollista nähdä luuston kannalta myös mahdollinen väärä ruokinta ja asiaa pystytään vielä kasvuvaiheessa korjaamaan, kun ruokinta muutetaan oikeaksi.
Kuten sanoin, lääkärin ohjeet ruokintaan liittyen -tulevat ehkä esiin vasta silloin, kun (maksava)-asiakas ihmettelee kuvien huonoa ennustetta, tai jos lääkärillä on syytä epäillä väärää ruokintaa. Ja siis käytännössähän lääkärillä on mahdollista havaita oletuksesta poikkeama mm. kun perimä on kunnossa ja sisarten lonkat on kunnossa (näin oletus muodostuu optimaaliseksi) ja kun poikkeavassa tapauksessa oletusta ei ole saavutettu, niin syntyy varmaan lääkärillekin ajatus miksi?
t. Sami
-
Mikko Sjöberg
No Annelihan sen nimen muisti! Tutkimus on "melko" laaja ja tässä tutkimuksen kotisivuilta ( http://www.koirangeenit.fi/. )lainattu lista käynnissä olevista projekteista:
Sekä tällä hetkellä mukana olevat rodut:Koirissa esiintyy ihmisen jälkeen heti toiseksi eniten erilaisia perinnöllisiä sairauksia. Tavoitteenamme on tunnistaa geenivirheitä näistä sairauksista. Olemme käynnistäneet tai käynnistämässä lukuisia projekteja. Mukana on jo kymmeniä eri rotuja. Tutkimusten alla on neurologisia sairauksia, sisäelinsairauksia, sidekudossairauksia, syöpiä, autoimmuunisairauksia ja luonne- ja käyttätymishäiriöitä. Seuraavassa esimerkkejä projekteistamme.
A/M (aivo- ja nivelkalvon tulehdus)
Polyneuropatia (monihermosairaus)
Aggressiivisuus
Akillesjänneongelmat
Akrofobia (korkeanpaikankammo)
Allergiat
ARDS (äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä)
Ataxia
Epilepsia
Familiaarinen nefropatia (perinnöllinen munuaissairaus)
HC (perinnöllinen harmaakaihi)
Hepatiitti (krooninen maksatulehdus)
Hyvänlaatuiset kasvaimet
Inertia uteri (kohdun polttoheikkous)
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Kivesvika
Legg-Perthes (reisiluunpään kuolio)
Luusto-ongelmat
NCL (neuronaalinen serolipofuskinoosi)
Polven ristisideongelmat
Rasvapatit
Renal dysplasia (munuaisten kehityshäiriö)
Sydänviat
Syöpä
Yliseksuaalisuus
Alaskanmalamuutti
Amerikan cockerspanieli
Australiankarjakoira
Australianpaimenkoira
Basenji
Basset Griffon
Beagle
Belgianpaimenkoira
Beauceron
Berninpaimenkoira
Bishon Havannaise
Bokseri
Bordeauxindoggi
Bordercollie
Borderterrieri
Borzoi
Brasilianterrieri
Bullmastiffi
Cavalier Kingcharlesinspanieli
Dalmatiankoira
Doberman
Harmaa Norjanhirvikoira
Jackrusselinterrieri
Kaukasianpaimenkoira
Kromfohrländer
Kääpiöpinseri
Kääpiösnautseri
Lagotto Romagnolo
Lapinporokoira
Leonberginkoira
Mäyräkoirat
Norfolkinterrieri
Norwichinterrieri
Novascotiannoutaja
Parsonrussellinterrieri
Perunkarvatonkoira
Pyreneittenpaimenkoira
Rottweiler
Saksanpaimenkoirat
Saksanseisojat
Salukit
Samojedit
Schipperke
Serra de airesinpaimenkoira
Shetlanninlammaskoira
Shih Tzu
Sileäkarvainennoutaja
Siperianhusky
Skotlanninhirvikoira
Skyenterrieri
Suomenajokoira
Suomenlapinkoira
Suomenpystykorva
Tiibetinmastiffi
Toy-villakoira
Mukana myös:
Opaskoirat
Poliisikoirat
Rajavartiolaitos
Otamme vastaan muitakin rotuja. Tule mukaan kasvattamaan listaamme.