Pennun rokotukset ja koiriin totuttaminen

[Jaana Lindfors]

Eli, meillä on nyt Elli sakemanni ja ikää 8 viikkoa. Luonnollisestikkaan vielä ei ole Elli saanut rokotuksia ollenkaa.
Nyt kyselisin Ellin totuttamisesta muihin koiriin... Kaverini sanoi että mahdollisimman nopeasti pitäsis totuttaa muihin koiriin jotta oppisi sosiaaliseksi. Mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä ettei ennen pentu rokotuksia muita koiria näkisi.
Kummin päin siis tehtävä? Eihän Elli vielä rokotusten jälkeen ole edes kovinkaan vanha, ja minun järjen mukaan tottuu silloinki vielä toisiin koiriin.
Kaverillani on collie minkä haluisi tuoda Ellin kanssa leikkimään. Tiukasti ollaan toistaiseksi kielletty ja aijotaan kieltää kunnes rokotukset on kunnossa.
Onko millasia kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?

Sitten ruoka asiaa... Eli Elli saa nyt vielä 4 kertaa päivässä ruuan, Royal Caninia sakemannille tarkoitettua pentu ruokaa. Milloin voisi siirtyä kolmeen ruokaan päivässä?

Ja sitten sisäsiistiksi opettelusta... Elli kyllä tekee ulos joka kerta tarpeensa kun sen ulos vie. Mutta nyt oli uusi vuosi, pimeetä ja paukuttelua ja nyt Elliä pelottaa just pimeellä ulkona oleminen ja tarpeiden tekeminen. Muutamia vahinkoja siis on sattunu sisälle vaikka ulkona ollaan tiuhaan tahtiin käyty. Mitä kannattaisi kokeilla?

Ja vielä hellyyden kaipaamisesta... Elli tykkää tosissaan olla sylissä tai kainalossa, sohvallekkin koittaa ite jo nousta vaikkei pääse. Elli siis jää vinkumaan ja odottaa että nostetaan sohvalle viereen. Aivan ihanaahan tämä meistä on, naureskeltu vain sitä aikaa kun Elli on iso, kiva kokemus tulee sitten ottaa kainaloon ja syliin

[Terhi Puumalainen]

Juuri nyt on paras ajankohta tutustuttaa pentu uusiin asioihin, kuten toisiin koiriin. Emän rokotus antaa suojaa myös pennulle siihen saakka, kun pentu rokotetaan. Pennun on hyvä antaa tutustua tuttujen, rokotettujen, terveiden ja pentujen kanssa toimeentulevien koirien kanssa.

Oma urokseni tuli minulle 7-viikkoisena ja hyvinkin 8-viikkoisena tutustui muutamiin tuttuihin koiriin, oman toisen koiran lisäksi. Ennen rokotuksia oli jo aloitettu hihnassa kulkemisen opettelu ja käytiin pikkumatkoja käppäilemässä pyörätietä pitkin - en kuitenkaan päästänyt pentua nuuhkimaan pientareella olevia toisten koirien jätöksiä. Ja jos näissä "lenkkeily"tilanteissa tuli toinen koira vastaan, niin ei menty tutustumaan, ainoastaan paria tuttua koiraa pääsi nuuhkimaan silloin.

Pennun kanssa käytiin myös ihmettelemässä ihmisvilinää keskustassa jouluruuhkan aikaan, mutta silloinpa taisi juuri olla rokotukset laitettu. Silloin 7-viikkoisena pentu myös matkasi 8 tunnin junamatkan lemmikkivaunussa. Ylipäätään pentua kannattaa kuljettaa mahdollisimman paljon erilaisissa paikoissa, kauppojen edessä, juna-asemalla, linja-autosssa, jne. jotta se tottuu noihin tilanteisiin, eikä sitten vanhempana stressaa. Toki sinun täytyy olla pennun tuki ja turva tutustuttaessa uusiin paikkoihin, mutta pennulle ei pidä näissä tilanteissa lässytellä, jos se näyttää aristelevan. Reippaana vaan itse eteenpäin, niin pentukin huomaa, ettei tarvi jännittää.

Sama koskee tuota pimeällä ulkona kulkemista; sinä menet ja pennun on tultava perässä. Pennulle ei kannata näissäkään tilantessa lässyttää, sillä silloin se oppii, että pimeässä on todella jotain pelottavaa. Sisäsiistiksi pentu oppii, kun kuskaat sitä pihalla todella usein ja kehut kun tarpeet tulee ulos. Sisälle jos tekee pissit, niin ne on hyvä siivota muina miehinä pois, mitenkään pentua noteeraamatta.

Ja tuosta hellyyden osoittamisesta. Sinun tulee vahvistaa omaa asemaasi jo nyt, vaikka pentu on niin ihana pallero. Jos pentu vaatii jo 8-viikkoisena asioita, jotka sinä toteutat, olet suurten ongelmien keskellä, kun pentu onkin iso. Eikä sitten ole enää kyse vain siitä, että iso koira tulee syliin, se voi olla ongelmista pienin... Sinä laumanjohtajana määräät milloin pentua hellitään ja milloin leikitään. Ei ole pennun asia päättää noista. Eli jos Ellisi vinkuu sohvan vieressä, niin on melkoinen moka, jos joka kerta nostat sen syliin hellittäväksi ja paapottavaksi. Älä ole huomaavinasi vikisevää pentua, mutta sitten kun se rauhoittuu, niin kutsu se luokse, kehu ja hyväile kun tulee.

Lisäys: Kannattaa mennä pennun kanssa esimerkiksi arkitottis- tai pentukurssille tai alaosaston kentälle heti, kun kun rokotukset on kunnossa. Koulutus on hyvä aloittaa heti, vaikkakin ensimmäinen vuosi on hyvin pitkälle leikkimistä ja kontaktin harjoittelua.

[Merja Takaeilola]

Yhden koiran kokemuksella voin sanoa ettei teillä ole mitään kiirettä sen leikkikaverin kanssa. Mieluummin noin pieni saisi leikkiä oman kokoisensa kanssa, kuin aikuisen collien, vaikka aikuinen olisikin kiltti.

Ei ole kiirettä sosiaalistaa, vaan menkää omaan tahtiin ja kun tuota mörköjen pelkäämistäkin kuulostaisi olevan, niin leikkikää omaan tahtiin ja katselkaa reippaasti uusia asioita. Jos pentu pelkää ulkona, älä säälittele sitä. Pennusta riippuen voit esittää ettet huomaa sen pelkäämistä, tai voit auttaa sitä rohkaisten kohtaamaan pelottavia asioita.

Älä huoli, monille sattuu niitä vahinkoja sisälle vielä vanhempanakin. Omalle koiralleni sattui varsinkin yöllä tai koulupäivän aikana vahinkoja, vielä kolmen-neljän kuukauden ikäisenäkin.

Minun mielestäni 10-viikon ikäisenä (noin) voisi siirtyä kolmeen ruokintakertaan, mutta monet siirtyvät jo aikaisemminkin esim. työpäivän vuoksi.

[milko naumanen]

Meillä ei sosiaalistettu,eli kuljimme kahdestaan tai toisen koiramme kanssa,ainoita kontakteja oli pari naapurin koiraa joihin törmättiin ja säännölliset pentu tapaamiset,saman pentueen koirien kanssa.

Nyt reilu vuosi ikää ja muut koirat eivät aiheuta suurin tunteenpurkauksia.

Itse en ole kannata tuota sosilaalistamista jossa kaikki koirat toivotetaan tervetulleiksi,pari hyvää koira "kaveria" ja muille nou nou.

[Hilkka Laakso]

Malttia vielä tuon sosiaalistamisen kanssa. Kahdeksanviikkoinen pentu on todella pieni, aivan vauva vasta. Ei sillä ole mitään kiirettä tutustua sen paremmin toisiin koiriin, pelottaviin asioihin, kuin ympäristöönkään. Kyllä se ehtii. Vasta kotiin tulleen pennun kanssa kannattaa otttaa ihan rauhallisesti, siinä iässä luodaan sille perusturvallisuus oman ihmisen kanssa, eikä yritetä vielä hämmentää sitä liioilla haasteilla.

Muutaman viikon kasvettuaan pentu on jo ihan toinen koira. Kolmikuisena se on iässä, jossa monipuoliseen ympäristökasvatukseen on oikea aika panostaa. Silloin raijaa se tutustumaan ihmeelliseen maailmaan, kuten Terhi Puumalainen neuvoi. Silloin pentu on kehitysvaiheessa, jossa se on tähän oppiin valmis, ja opitusta on hyötyä koko elämän ajaksi.