Puuhailua

[Irene Routio]

Meidän suosikkileikki on "nyt syödään lihava koira". Vanhan nartun kanssa jahdataan junioria, joka juoksee edellä jonkin mukaan nappaamansa lelun kanssa hapsuhäntä komeasti kaarella.
Tarvittaessa koirat kyllä alistuu ja luovuttaa lelun, on sen verran pehmeitä.

Nuorempi pitää vielä "kukkuu"-leikeistä. Kierretään vaikka koirankoppia ja vaihdetaan välillä suuntaa. Vanhemman kanssa voi leikkiä samalla vetoleikkejä.

Jostain syystä lapset ei jaksa kovin usein näistä hauskoista pihaleikeistä kiinnostua...

[Jenni Pajunpää]

Meidän suosikkileikki on "nyt syödään lihava koira".

Ihana

Voi ei, tuleeko sitä automaattisesti hulluksi kun omistaa sakemannin?

[Liisa Hurskainen]

Jenni, kyllä tulee, ja mikä pahinta, sitä ei ite huomaa Omasta mielestä on täysin normaalia lähteä kaatosateessa mieluummin pilkkopimeään mettään rämpimään ja hokemaan "etsi keppi, etsi" ku vaikka vuokrata leffa ja loikoilla vaan sohvalla

Mutta älä huoli, sulla on kohtalotovereita :tuki:

[Jenni Pajunpää]

No se on aina helpottavaa kuulla

Mutta sitä varmaan tutustuu samanhenkisiin koiraihmisiin aika helposti kun semmosilla keleillä ei oo ulkona ketään muita ko samanhenkisiä koiraihmisiä

[Irene Routio]

Joo.

[Terhi Puumalainen]

No juupa juu, tässä siis selitys sille, miksi ystäväpiirissäni ei ole juurikaan (saksanpaimen)koirattomia... ...

[Anu Heikkilä]

Minä säästelen pahvilaatikoita, yms "turvallista rojua", niistä sitten voi teippailla "puuhapaketteja"... Nauretti just yks päivä, kun jotkut antaa vessa-paperihylsyjä, jonka sisällä namuja, mut senhän se silppuaa kahessa sekunnissa! Tallinnasta raahatut kaljakeissit toimivat paremmin, sisään kaikenlaista muuta pientä silputtavaa, ehkä possunkorva ja tiukasti teippiä ympärille... Sotkuahan siitä tulee, mut helppoa siivottavaa... Sitten vielä päivien päästä etsiskellään pahvinpalasia sohvan, pöydän ja senkkien alta.. Se onkin sitten se "kuinka saadaan mamma kontilleen pyllistelemään"-leikki... mikä ei tietysti minusta ole kovin mukavaa, mut iteppähän olen soppani keittänyt.... hyvä keino sit myös opettaa pikku-temppuja, ongin sille pahvipalan jahka ensin tekee jotain...ja hyvästi rauhallinen tv:n katselu, koska poika tyrkkii tahallaan rojua esim.sohvan alle ja jää sit odottamaan ulisten, et joku tulee "auttamaan"...siis oikein huomiooooooo!!

[Birgitta Vesa-Lehtinen]

Jee Anu! Teilläkin on tollanen. Meillä pikkuneiti kanssa tyrkkii kuonollaan kaikki lelut sohvan alle. Sitten se yrittää itse mennä perässä ja toteaa, ettei enää mahdu. Ensin se luo kaipaavan ruskean katseen minuun ja ehodttaa (niin luulen) että minä ottaisin ne sieltä pois. Jos en sitten heti niitä ota, niin alkaa piippaamaan ja katsoo lelujaan kaihoten. Kun sitten
viimein raukkaa säälien konttaan sohvan alle lelut hakemaan ja kaivan ne kaikki kymmenet sieltä pois ja saan itseni suoraksi, niin eikö tuo epeli ala työnnellä niitä sinne uudestaan.
Hah! Sain sen eilen siitä itse teosta kiinni. Enää en halpaan menekään

[Jenni Pajunpää]

On noi sakemannit melkosia. Alkavat keksiä puuhailua omistajalleen!

[Harju Sanna]

Meilläkin niitä luita ym leluja työnnetään sinne sohvan alle ja ulistaan niin kauan että ne tulevat pois sieltä Samoin myös kun poika joskus sängyssä kanssani makoilee kun telkkaria katselen, sillä on sitten oma nalle siinä kainalossa ja vähä väliä tökkii kuonollaan sen lattialla ja sitten tuijotellaan niin kauan niillä ihanilla ruskeilla silmillä että joku nostaa sen nallen ylös sieltä jos kukaan ei sitä nosta, sitten tyydytään pureskelemaan mamman varpaita ja käsiä

[Liisa Hurskainen]

Meilläkin vierii pallot "ihan vahingossa" sohvan/sängyn alle ja sit on ihan sikahauskaa ku mamma kyykkii siinä vieressä kurotellen niitä palloja harjanvarsi apunaan Ja sitte kun ne saadaan sieltä, ni ei ku uudestaan!

Tuli tässä mieleen kysyä teiltä muilta että onko teidän koirilla joku erityinen tapa herättää teitä aamulla? Meillä istutaan viereen ensin vaan tuijottamaan ja jos sormikaan liikahtaa ni "jee mamma heräs, mamma heräs!!!" Jos tää ei auta ni sit aletaan etutassulla läiskimään mammaa otsaan. Onpahan välillä käynyt niinkin että se "muutaman" kilon painoinen karhea tassu on lävähtänyt suoraan nenään. Sen jälkeen kyllä herätään ja manaillaan ja koira on ihan että :enkeli:

[Birgitta Vesa-Lehtinen]

Meidän neiti hyppää suoraan päälle ja nuolee naaman ja sitten katsoo sen näköisenä, että "herätinkö?"

[Anu Heikkilä]

Meillä alkaa yleensä ramppaaminen, eli mennä "rapsutellaan" ympäri huonetta ja ees taas ulko-ovelle ja takaisin...nuollaan naamaa sillai ohimennen ja et ois muka hätä ja ulos pitäis päästä.. sit kun kömmit unisena kuistille palelemaan, niin toinen pallo tai keppi suussa, et jee!! leikitääään!!! Hädästä yleensä tietoakaan!!! Aargh, joskus raivostuttavaa.. Yritin sit yksin kerta kertoa pojalle satua "pekka ja susi", et "sit ei sit pääse kun on oikee hätä...!" Siis koirahan ymmärsi heti tämän opettavaisen tarinan! hehehheh... Mut on kyl välil raivostuttavaa tollanen, ja sit toisaalta riskiä ei viitti ottaa, tuli huomattua, kun sit onkin ihan aikuisten oikeesti ripulit tulossa....!! nykyään oppinu kyl vähän paremmin erottamaan, et kummasta sortista on kyse! Ovela pirulainen...
Possunkorva tai luu-puuhastelusta sen verran, et meil sellainen tapaus, et jos annan tosta noin vaan luun tai possunkorvan, ni ei se sitä syö, tuo vaan mulle takasin, et sen kans pitää ensin leikkiä tai se pitää piilottaa. Sit vasta maistuu, kun "on sen itselleen voittanut tai ansainnut"! Mikä toisaalta minusta aikas hyvä piirre, et ei oo ollenkaan ahne ja tarkka omistaan! Samoin saattaa tuoda kesken pureskelun sen mulle, et tossa, ota, piilota tai heitä se uudestaan!!! Et kaveri on kyl välil vähän liiankin leikkisä, no mut olkoon, ikääkin vasta puoltoista vuotta. Mukava katella iloista veijaria!