Entäpä kisamokat - liittyen aiheeseen "alku aina hankal

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Seija Kulmala

Entäpä kisamokat - liittyen aiheeseen "alku aina hankal

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala » 10 Helmi 2005 08:55

B osuus menossa, viimeinen liike. Käsky seuraa, ETEEN - koira juoksee kuutospiilolle jonka kiertää, ETEEN käsky - kiertää jälleen kutospiilon, haukkuen. ETEEN!!! vielä kerran kutospiilon ympäri ja nyt koko ajan haukkuen. MAAHAN.

C- osa. Kutospiilon takana tuomari ja sihteeri paperit sylissä. KIERRÄ, koira suoraan tuomarin luo, tökkää kansion maahan, sitten sihteerin kimppuun, paperit käsistä, kunnes äkkää maalimiehen yllättäen PIILOSSA ja käy suoraan hihaan kiinni, kunnes ohjaaja tulee paikalle ja irrottaa koiran hihasta.

ja kuin tilauksesta; yleisöstä ääni: TÄÄ ON SE GB KENNELIN KANTANARTTU.

:lol:

No onneksi sen jälkeen on tullut vähän niitä tuloksiakin...

Anja Lehikoinen

Viesti Kirjoittaja Anja Lehikoinen » 13 Helmi 2005 18:13

Rotu toinen, laji AVO TOKO. Kutsun koiran luoksetulossa luo, puolessa välissä huudan seiso, koira jatkaa tuloaan, mietin mielessäni, etten anna toista käskyä, vaan otan puolet pinnoista kotiin. Koira tulee rivakasti, ei istukkaan eteen vaan jalkaa hipoen kiihdyttää vauhtia, jatkaa viereiselle voittajaluokan kentälle, tarkistaa salamannopeasti eteenlähetyspurkkien alta makupalatilanteen, jatkaa tuhatta ja sataa makkaragrillen eteen ja istuu. Tämä kaikki siinä ajassa, kun ohjaajan pää kääntyi ja leuka loksahtaa auki. Tuomari sanoo: "Haetaan koira ja annetaan seuraavalla kerralla, kukkaro mukaan".

Kirsi Niinimaa

Viesti Kirjoittaja Kirsi Niinimaa » 13 Helmi 2005 19:18

Anja; :repee:

Päivi Ollikka

Viesti Kirjoittaja Päivi Ollikka » 13 Helmi 2005 20:27

Mulle on sattunut vähän joka paikas "tilanteita" koirien kanssa. Koska en ole niin tarkka imagostani niin kirjoitanpa tännekin ;)
"Hauska" koemuisto on Raumalta joskus 90-luvun lopusta vanhan narttuni kanssa.
Olin AVO metsäjälkikokeessa. YÖ-koe. Matkaa jonnee "jumalan-selän-taakse" satoja kilometrejä.
Mainittakoon tässä, että tämä koira ei ollut millään tavoin rotumme uljas edustaja. Hyvä harjoituskoira silti ja aivan liian "viisas" sietääkseen kaikki ohjaajan mokat. Huonosta materiaalista, huonolla koulutuksella tuskin saa mitään soivaa peliä ;)
No aloitimme urakkamme tottiksista. Hyttysiä oli aivan sairaasti tummuvassa illassa. Olin parimme ensimmäinen paikallaolovuorossa. Siinä seisoessa ja miettiessä, että tältäkö tuntuu fakiirin hattu, hyttysten syödessä kaikki suojaamattomat iho ja hiusalueet. Huitoakaan ei ihan hirveesti voinut. Kuuluu tuomarin pelästynty hihkaisu: Hei -missä sun koiras on? Käännyn katsomaan. Paikalla nököttää vain narttupaalu. Alan kuumeisesti haravoimaan silmilläni läheisiä pöheikköjä -ei jälkeäkään. :? Sitten ohitseni ojanpohjalla taivaltaa narttuni ties minne ja ties minkä hajun perässä. Huikkaan "koira on täällä". Sähisen huulien välistä: "Mitä hittoa siellä teet?" Koira nousee ojasta aidosti hämmästyen: Mitä -oletko sinäkin täällä?. Tottelevaisuus jatkuu yhtä hyvin kuin alkoikin. En muista pisteitä -paljoa niitä ei ollut.
Lähdemme metsään. Seison janan päässä ja lähetän koiran jäljelle. Käsky: JÄLKI. Koira istuu sisukkaasti jalanvieressä, tuijottaa metsään ja yrittää katsoa mitä siinä osoittelen. Sitten siirryn janan päälle ja ajattelen, pisteistä viis koira on saatava matkaan. Se ei kuitenkaan lähde millään jäljelle. Pyydän lupaa keskeyttää, mutta jäljestää silti jäljen. Tuomari antaa luvan ja hänen selatessa papereita väännän koiran korvan rullalle ja supatan: Nyt sinä ...tana jäljestät. :evil: Koira napaa janan ja jäljen -löytää kuusi keppiä ja palaa tyytyväisenä autolle. Että raivostutti. 8)
Periksi ei anneta :evil: Esineruutuun: Lähetän koiran -se juoksee, pysähtyy, katsoo minua suoraan silmiin ja palaa ilman esinettä. Lähetän uudestaan eri kohdasta -sama juttu..ja kolmannen kerran. Tulos -ei esineitä. Tuomari ihmeissään: "Aika yllättävää se kävi kaikkien esineiden luona, mutta ei tuonut mitään. Osaakohan se tuoda niitä?" Vastaan: Osaa se -eikä tämä ole mitenkään yllättävää tämän nartun kohdalla :evil:
Ei tullut koulutustunnusta, mutta hyttysenpuremia 1000 ja pirun pitkä takaisin ajo.

Seija Kulmala

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala » 14 Helmi 2005 07:48

Anja :repee:

Toinen samanlainen kokeen tuomarille! Loistava tilannetaju.

Anja Lehikoinen

Viesti Kirjoittaja Anja Lehikoinen » 14 Helmi 2005 11:48

Tuomarilla oli oikeasti hauskaa. :D

Tämä koira pisti minut polvilleni monesti. Oppi nopeasti, osasi kaikki liikkeet, muttei omannut palvelualttiutta ollenkaan. Koira oli hyvähermoinen, varma ja erittäin itsellinen, se ei tarvinnut minua muuhun kuin jääkaapin oven avaamiseen, siihenkään ei olisi tarvinnut, jos kahva ei olisi ollut niin ylhäällä. Tästä huolimatta, mikään koiristani ei ole ollut perääni samalla lailla kuin tämä.

PK-treeneissä Barbro Dunderfeltiltä, joka oli meidän ryhmämme vetäjänä, loksahti myös suu auki, kun koira järjesti näytöksen. Eteenmenoharjoituksessa veimme suljetun ruokapurkin vuorollamme muutaman kymmenen metrin päähän ja lähetimme sitten koiran eteen. Kaikki muut ryhmän koirat, menivät ripeästi kupille ja jäivät siihen tökkimään kuppia ja odottamaan, että omistaja tulee. Meille tapahtui niin, että kun lähetin koiran, se rikkoi nopeusennätyksen juostessaan purkille, otti sen, ehti heittää sen kolmasti ilmaan saadakseen sen auki ja söi ruoan, ennenkuin minä ehdin juosta tuhatta ja sataa paikalle.

Viimeisessä tokokisassa, johon sen kanssa menin, se seuraamisliikkeen perusasennossa tapitti minua kiinteästi silmiin, kiittelin mielessäni hyvää kontaktia, ei olisi pitänyt, sillä sanoessani sille seuraa ja lähtiessäni liikkeelle, se suoritti nopean eteenmenon viereiselle niitylle. Heinä oli lähes metrin korkuista ja koiran korvat aina välillä vilahtivat, kun se hyppäsi neljällä jalalla ilmaan, nähdäkseen ympärilleen.

Näin jälkeenpäin monta hauskaa tarinaa, jotka tapahtuessaan pistivät yhä uudelleen polvilleen. Olen onnellisessa asemassa näin jälkikäteen ajatellen, että tällainen yksilö osui kohdalleni. Ilman sitä en varmasti olisi kehittynyt ohjaajana tätäkään vähää.

Ystäväni sanookin: "Koulutettavuutta voi aina ostaa, hyvät ohjaajat kehittyvät haastavista koirista."

Sonja Lehtinen

Viesti Kirjoittaja Sonja Lehtinen » 14 Helmi 2005 21:04

Viime kesältä en nyt tiedä oliko edes niin kovin hauskaa. Eli mentiin Taiston kanssa 1:sen spkl kokeeseen, kun kierrelty pari vuotta kuutta piiloa. No ensimmäinen kierto ok, ja seuraava kierto samanlainen kuin edellinen paitsi että siellä piilossa oli se maalimies, piilon reunalla tuomari, ja yleisö takana, no koiran juostessa takaisin huuda uudelleen kierrä, niin se torvi kiertää uudelleen edellisen piilon, jatkaen taas samalla vauhdilla kutoselle, ja juuri kun se on jälleen kaartamassa ulos piilolta,pongaa maalimiehen. Ei kyllä oikein ollut ideaali vietin vaihto siinäkään vaiheessa.

Vaikka kyseinen koe menikin joka suhteessa riman alle, niin positiivista oli, että tottelevaisuudessa ensimmäisen ja ainoan kerran koetilanteessa se välillä otti jopa kontaktia.
Sillä kaikki ne sähläilyt mitä muitten koirieni kanssa olen tehnyt, ovat naurattaneet. Mutta kun tuo yksi puupää, tietää että tänään on taas ei tarvii totella päivä, kun on setä mappinsa kanssa liikenteessä.

Tosin syksyn viimeinen kakkosen metsästys päättyi heti alkuunsa, kun joku allekirjoittanut tampio oli saanut päähönsä että kakkosessa esine on vasta toisella suoralla, ja kun koira sitten erittäin surkean alun jälkeen ilmaisee esinettä korrektisti , meikäläinen karjuu sitä liikkeelle.

Janet Tervashonka

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka » 16 Helmi 2005 11:11

No teillä ollut hauskaa kisoissa! Kyllä huomaa, miten koira nauttii, kun se saa pistää ohjaajaa 6-0 ja usein yleisö vielä kannustaa nauramalla.

Mulla on tällainen:Aika: jotain 80-lukua alkupuolta, paikka:koiranäyttely jossain Imatran suunnalla ja siellä tokokisat ajan hengen mukaan.

Tausta: silloinen saksanpaimenkoirani oli opetettu hyppäämään ihmisen syliin, käskynä oli pelkkä käsien levittäminen. Koira hyppäsi "haliasentoon", tassut ihmisen olkapäillä. Se hyppäsi myös reppuselkään (mutta siis eri käskyllä). Tuomarina oli jo edesmennyt Bergström, arvostettu iäkäs herra.

Tuomari tulee viereeni, laittaa oikean kätensä olkapäälleni, vasemmalla näyttää (silloin ei ollut liikkeenohjaajia) kehän toista reunaa, "mene tuonne". Vasemmassa kädessä on mikrofoni. Koira käsittää elehdinnän käskyksi hypätä TUOMARIN syliin, ja niin se ketterästi hyppää...tuomarilla naama punaisena, ensin varmaan säikähti..syli täynnä saksanpaimenkoiraa...yrittää selittää jotain mikkiin, ihmisten hämmästys ja nauru....Koira pokkana katselee yleisöä: "kattokaa mä oon täällä korkeella".

Että sellainen.

Sanna Varpula

Viesti Kirjoittaja Sanna Varpula » 16 Helmi 2005 15:58

Janet: takuulla näkemisen arvonen juttu! :D

Veijo Kinnunen

Viesti Kirjoittaja Veijo Kinnunen » 18 Helmi 2005 20:47

Täällä päin oli legenda neljän nollan rouva, joka oli aloittanut kisan neljällä nollalla.
Säännöt olivat vielä ne vanhat.
Aamuhämärissä ajelin Oulua kohti Nassesetä trimmissä, toiveet korkealla.
Koira autosta, vähän oli levottoman tuntuinen, ajattelin että pientä ksajännitystä.
Puheet pidettiin, ja parikymmentä alokasta asettui riviin. - Jätetään koirat-. - Kytketään kuutonen.- Suoritetaan laukaisupelottelu, viedään kuutonen paikalle. - kytketään kuutonen-. Seisoma liike, käsky! - kytketään kuutonen. - Luoksetulo jätä.. - kytke koira- takaisin paikalle-- ottakaa koira kiinni!! Viisi nollaa, mitä mietti kuutosen omistaja, kun ajeli kotia kohti? En enää muista... taisi v---aa old man

Anne Susiharju

Viesti Kirjoittaja Anne Susiharju » 22 Helmi 2005 14:08

Että nää koirat osaa.. *pyyhkii silmiään* :D :D

Anna Olin

Viesti Kirjoittaja Anna Olin » 22 Helmi 2005 20:58

:repee: Aivan loistavia! Toki tähän mennessä tuo Anjan on ollut ehdoton ykkönen!!! On se vain hyvä, että osaat itsekin nauraa jälkeenpäin kommelluksille. Ei vain mahtanut naurattaa itse tilanteen kohdalla... "...kukkaro mukaan..." :repee:

Vastaa Viestiin