"Johtaja vai alamainen?"

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Heidi Karjalainen

"Johtaja vai alamainen?"

Viesti Kirjoittaja Heidi Karjalainen »

En tiedä tuliko nyt oikeaan paikkaan, mutta minua on monesti mietityttänyt, että mistä sitten tietää, kumpi on laumassa johtaja? Sinä vai koira?

Onko olemassa jotain sellaista, mistä asian voisi päätellä tai jotain? Kun tiedetysti saatat itse olla asiasta ihan erimieltä kuin koira. Ja kun niin usein koulutus vinkeistä, yms. saa lukea/kuulla, että johtajuus asioiden tulee olla kunnossa, ennenkuin kyseistä asiaa kannattaa opettaa tai kokeilla, niin mistä sitä sitten tietää onko ne?

Olen itse vielä ihan aloittelija tässä koira touhussa, joten en tiedä osaanko tulkita koiraani läheskään oikein tai edes oikeaan suuntaan, joten olisi kiva kuulla kokeneempien mielipiteitä..
Mari Suomela

Viesti Kirjoittaja Mari Suomela »

Muoks: vanhentunut linkki veks
Viimeksi muokannut Mari Suomela, 09 Marras 2005 22:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tuula Siimes

Viesti Kirjoittaja Tuula Siimes »

http://www.canismythos.fi/koiraolohuoneessasi.htm
Erittäin asiallinen artikkeli joka kumoaa kaiken maailman "kukameneeovesta-ensin" temppujen opettelun tärkeyden.
Lea Ojala

Viesti Kirjoittaja Lea Ojala »

Hyvä Tuula! :matsi: Minä jo pelästyin, että meillä alkaa painiottelu :matsi:
milko naumanen

Viesti Kirjoittaja milko naumanen »

Olen pitänyt itseäni pomona,vaikka kaikki koirani ovat menneet,(yleensä) ensimäisenä ovesta. :o
kirsi piirainen

Viesti Kirjoittaja kirsi piirainen »

toisilla ne konstit toimii toisilla ei.jokainen koira erilainen ja omistajat kokeilkoot niitä "konsteja" jotka hyvältä tuntuu...ei ole yhtä ja AINOAA KONSTIA.....luulisin....
Anja Lehikoinen

Viesti Kirjoittaja Anja Lehikoinen »

Susitutkija Runar Naess käsitteli johtajuusaihetta myös Canis Mythoksen järjestämässä seminaarissa. Hän totesi sanatarkasti, että paljon puhutaan johtajuuskoulutuksesta, kuka menee ensin ovesta, syö ensin. Johtajuuskoulutus on bullshittiä. "It matters who control the food, car, door.

Hän jatkoi: "Ihminen on koirien yläpuolella, jollei sitä ymmärrä on pulassa. Olemme eri laji, eri tasolla koirien kanssa. Koirat ja ihminen eivät muodosta koskaan laumaa. Jos perheessä on useita koiria, ne muodostavat keskenään lauman. Samaa mieltä oli Barry Eaton, joka puhui Suomessa ollessaan symbioosista ihmisen ja koiran välillä. Ihminen tarvitsee koiraa omiin tarkoitusperiinsä (metsästys, paimennus, vartiointi) jne, koira saa tästä murua rinnan alle.

Viikonloppu Naessia kuunnellen oli todella mielenkiintoinen, hänellä oli valtavasti kuvia, videoita havainnoillistamaan asioita, joista puhui.

Hän käytti susia peilinä, koska niiden eleet ovat niin selvät. Susilaumassa ei ylempi käytä fyysistä voimaa alistaakseen alempaansa, alempi alistuu AINA itse. Tämän videot kiistatta todistivat. Tämän vuoksi esim. koiran selättäminen on syvältä, se on vääränlaista kommikointia. Usein saadaan koiran vaan epävarmaksi. Ihmisen pitäisi käyttää älyään. Jos koiran kanssa joutuu fyysisesti mittelemään, se merkitsee koiralle, että ihmeinen on epävarma. Koira tarvitsee luotettavan ja varman omistajan. Rauhallisuus on avainsana, rutiinit takaavat "johtajuuden".

Dominoiva koira ei ole aggressiivinen, sen ei tarvitse olla. Agressiiviset koirat yleensä pelkäävät tai niillä on kipuja.

Naess puhui myös neljän F:n mallista

Fight = tappele
Flight = pakene
Freeze = jähmety
Fool around = puuhastele muuta = sijaistoiminto

Koiralla on nuo neljä mahdollisuutta kohdata "uhka", esimerkiksi vastaantuleva koira. Hihnassa kulkiessaan pakeminen on poissuljettu, jähmettyminen usein myös, koska omistaja vetää perässään ja sanoo, että mennään nyt, sama pätee usein sijaistoimintoonkin, että mennään nyt. Jäljelle jää hyökkäys.

Edelliseen liittyen, hän puhui myös eläinyksilön pakenemisetäisyydestä (flight distance) ja kriittisestä rajasta (critical distance). Kun sen yli on menty pakeneminen on mahdotonta, eläimen on pakko hyökätä.

Ihan kuriositeettina suualueen merkitys: pentu kun nuolee aikuista saadakseen oksennusrefleksin aikaiseksi, koirilla tämä tapa säilyy tervehtimisrituaalina koko elämän ajan. Suun nuoleminen on tärkeä osa alistumiseleitä. Siksi aikuinenkin koira hyppii/pyrkii ylös nuolemaan suuta. Kieltämisen sijasta, ele pitäisi ohjata muuhun muuhun toimintaan.
Veijo Kinnunen

Viesti Kirjoittaja Veijo Kinnunen »

Näinhän menee teoriassa. Mutta meidän kulttuuriin ei oikein sovellu tuo, alempi alistuu aina.
Sehän kisoissa tuomarikin katsoisi pitkään, kun kaataisit katseellasi koirasi selälleen.
Tässä se tasapainoilu alkaa, hyvän kisakoiran ei saa näyttää alistumistaan, pisteitä menee, joten???? old man
Päivi Ollikka

Viesti Kirjoittaja Päivi Ollikka »

Edelliseen liittyen, hän puhui myös eläinyksilön pakenemisetäisyydestä (flight distance) ja kriittisestä rajasta (critical distance). Kun sen yli on menty pakeneminen on mahdotonta, eläimen on pakko hyökätä.
Termejä käytetään puruissa. Ei mikään uusi asia.( Ihan vaan asian sivusta.)

Itse tekisin eron eri rotujen välille. Saksanpaimenkoira on niin laumasidonnainen rotu ja sen käyttäytyminen on pitkälti sudenlaumakäytöksen mukaista. Susi on älykäs ja niin on meidän rotukin. Se tekee siitä myös vaikean -helppo kouluttaa, mutta vaikea hallita. Saksanpaimenkoira tarvitsee oikean johtajan -reilun ja määrätietoisen ohjaajan. Se ei ole niin tyhmä, että sen arvojärjstys määrärytyisi jonkun "kuka kulkee ovasta -tempun" mukaan. Sen johtajuus ansaitaan hengellä -ei pakolla eikä tempuilla. Sen elämään kuuluu yhteistyö lauman kanssa. Lauma pitää sen hengissä, kun se työskentelee lauman sääntöjen mukaan.
Itse painotan omille ohjattaville koirien olemassaolon kyseenalaistamista. Jos koira ei työskentele ja toimi laumassa ohjaajan ohjeiden mukaan, sen elämä on hankalaa tai jopa mahdotonta. Senpä takia, mitään koiralle tärkeää asiaa -ruokaa, leluja yms sellaista se ei saa pitää itsestään selvänä. Ruoat ja lelut ovat "ohjaajan" joita sitten koirakin saa toimiessaan ohjeiden mukaan. Ohjaajan tehtävä on vain opettaa se tapa miten koira haluamansa saa. Loppupelissä koira toimii vain siten miten olemme sen opettaneet -oli kyseessä sitten koesuoritus tai kotihallinta.
Sirpa Hörkäs

Viesti Kirjoittaja Sirpa Hörkäs »

Päpähän sen -taas kerran- sanoi. :wink:
Heidi Similä

Viesti Kirjoittaja Heidi Similä »

God damn, ja mäkun luulin olevani joku suurikin herra ja hidalgo kun koiran tullessa meille 4-vuotiaana aloin kiilaamaan aina ensimmäisenä ovesta ulos ja sisälle...
Heidi Karjalainen

Viesti Kirjoittaja Heidi Karjalainen »

Mielenkiintoisia näkökantoja, ei ole koskaan käynyt tuollainen edes mielessä.. Itse en kyllä koskaan kiinnitä huomiota siihen, kuka menee ensin ovesta tai kuka syö ensin, mutta olen kyllä ajatellut niiden olevan niitä "johtajan" tapoja.. :oops:
Jaana Hiltunen

Viesti Kirjoittaja Jaana Hiltunen »

Meillä toisinaan minä menen ensin ovesta ja toisinaan koirat.
Ja toisinaan minä juoksutan koiria hihnassa ja välillä koirat minua.
Toisinaan minä räyhään vastaantulioille että " ottakaa koiranne kiinni, oma koirani on arka ja voi peloissaan purra"
Ja välillä koirani räyhäävät vastaan tulioille että " pitäkää se omistaja kaukana, emäntämme on arka ja voi peloissaa purra"

Mutta että.... minä olen monesti tätä samaa pohtinut, kuin keskustelun aloittaja.
Ja lukenut johtajuudesta opuksia ja keskusteluja, kaikissa neuvotaan vähän eritavoilla ja ihmiset antavat viellä omanlaisiaan ohjeita.

minulle on sanottu että koira ei pidä minua johtajanaan...
kun olen kysynyt apua ongelmaan, koira murisee ja haukkuu vastaantulioille...

Ja toiset ovat taas sanoneet että se muistaa pentuajan tapahtuman (humalaisen koirat hyökkäsi) ja sen takia murisee vastaantulioille...

jotkut ovat sanoneet että sejohtuu iästä ja jotkut ovat jopa sanoneet koiraani heikko hermoiseksi ...

Tämä juttu minua vähän on mietityttänytkin kun sitten ollaan vaikka raunioilla niin siellä ei koira säiky ääniä tai ihmisiä.
Ja kentällä se ei hauku muita koiria/ihmisiä...
Peltonen, Satu

Viesti Kirjoittaja Peltonen, Satu »

Olen huomannut, että mä olen koiralleni juuri niin hyvä johtaja, kun miten mielytän koulutusohjaajaa tavoillani :P

Jos mielipiteemme esimerkiksi siitä, ottaako koira kontaktia muhun vai ei eroaa, (mä en vaadi että koira tuijottaa, mä en halua sitä) tai mä en pidä mutukkaa oikeassa kädessä ja vie sitä koirasta pois päin, kuten koulutusohjaajan mielestä pitäisi, niin äkkiä ilmoitetaan, etten ole hyvä johtaja koiralleni ja että koirani on surkea..

Kun taas olen kentällä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa mielipiteet koulutuksesta ja kontaktista ovat lähellä toisiaan, noh... Ei koirani silloinkaan täydellisesti toimi, mutta ainakaan johtajuuteni ei kajota ja koirankin koulutus on vasta alussa. Koulutuskelpoisia yksilöitä olaan molemmat, sekä mä, että koirani.

Omastamielestäni olen koirani johtaja, vaikka kävelen ovesta sisään ja ulos välillä koiran kanssa kilpaa (käskettäessä koira kyllä odottaa).. Autosta koira tulee oven auetessa ulos, jollei sitä erikseen kiellä. Toimii meillä hyvin, joidenkin mielestä kyse on koiran johtajuudesta ja huonosta koulutuksesta. 8)

Ja välillä koiruus hyppää pystyyn, kun yrittää pimeässä mennä sen ylitse. Tähänkin johtajuus kiistan löytyy selvitys siitä, että koira on joutunut välillä pimeässä tallatuksi ja saanut palkakseen ärähdyksen mennä muualle nukkumaan. :roll:

Oikeastaan voisin sanoa ihan kokemuksesta, että koirastasi tulee johtaja kun se vaistoaa, että sinä pelkäät sitä. Vaikka ihan pikkuisen... Kun annat pikkusormen se vie koko käden....

Muuten välillä tuntuu, että se johtajuuskin on ihan katsojan silmissä. Ja hyvä sellainen varsinkin.
Sonja Lehtinen

Viesti Kirjoittaja Sonja Lehtinen »

Tuosta suun nuolemisesta tuli mieleen. Olin siskoni luona koirineni yökylässä, siskoni oli sitten yöllä herännyt ja Elsa oli heti kuitannut ja mennyt nuolemaan naamaa, siskoni laittoi käden kasvojen suojaksi ja sai siitä hyvästä turpaan(eli Elsa ruopasi tassullaan käden pois).
Taisto taas nuolee Elsan suuta, eikä kyllä mitenkään alistuvasti vaan tassuilla pitää pään paikallaan ja nuolee sitten toisen hampaita.
Nuo kuuluu sarjaan:"Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."
Vastaa Viestiin