Jälkeä, jälkeä...

[minna knuuttila]

Mortonki!

Kaipaisin lisää vinkkejä ja treenattavia asioita, itellä on taas tullut sellainen liiallinen hyvänolontunne jälkitreeneissä.

Koira on neljä vuotias, kaksi ekaa kesää ajettiin peltojälkeä, viime kesänä siirryttiin metsään. Tänä keväänä on ajettu 3-13 h vanhoja jälkiä, kulmia, harhajälkiä, tien- ja ojanylityksiä, riistan makuupaikkojen ylityksiä. On ollut puisia, muovisia, paperisia, metallisia esineitä kynsiviilasta tupakantumppiin. On treenattu jäljennostoja. Kahden henkilön kulkemaa jälkeä, jäljentekijän ilmaisua jäljen päässä.

Itsellä loppuu mielikuvitus (taas), joten kertokaa mitä kaikkea ja minkälaisia jälkiä te treenaatte, varmasti on kaikenlaista vielä mitä en ole itse keksinyt tai mitä muut eivät ole opettaneet. Tarkoitus ei ole treenata pelkästään kokeita varten, vaan kokeilla rajoja ja koiran koulutustasoa, ja tehdä siitä mahdollisimman luotettava jäljestäjä.

[Susanna Tiilikainen]

Mä en näistä paljoo tiedä, mut mieleen tuli ojan ylitys tai sit joku katolle nouseva jälki. Niin ku tikapuilta, vai voiko tommosta edes yrittää?

[Tuula Siimes]

Jäljen kuvioksi kahdeksikko.

Jäljen tekijä kävelee ojaa pitkin tai kaatunutta puunrunkoa pitkin.

Oletko jo hammastikkuja käyttänyt esineinä? Piilota esineet hieman maan sisään...

[minna knuuttila]

Juuh, tarviikin käskeä jäljentekijää putsaamaan hampaansa ens kerralla, ja pudottelemaan tikut matkalle. Kerran yksi miespuolinen jäljentekijä tyhjäsi rakkonsa jäljenteon aikana, mutta koira ei ihme kyllä noteerannut asiaa mitenkään, kuinkahan ois ollut asianlaita, jos ois yllättänyt "isompi hätä"

Silmukat ja paluuperät kuuluu nyt kevään ohjelmistoon, pimeäjälki samoin. Yhden pimeäjäljen tein viime syksynä harjoitusmielessä. Tuli jotenkin hontelo olo, kun ei yhtään tiennyt missä mennään..

Käytän nykyään jäljenteossa gps-paikanninta apuna, oiva värkki, mutta tuoreemmissa jäljissä sitä ei ehdi katsella, joten yleensä on perässä kartanlukijana gps:n kanssa joko jäljentekijä tai sitten jos olen itse tehnyt jäljen, lykkään varoiksi laitteen "repsikalle". Kiva katella sitten treenin jälkeen jäljenteon ja jäljenajon reittejä. Tosin laitehan tallentaa sen kartturin kuviot, ei koiran, jollei paikanninta kiinnitä koiraan. Mutta sillä nyt ei sinänsä ole mitään merkitystä, koska suunnilleen samaa reittiä muutaman metrin heitolla se kartturinkin kulkee.

Pimeäjäljillä gepsistä on varmaankin iso apu, kun ei muuten oikein näe lukea koiraa eikä näe maastoakaan, joten jos koira meinaa vaihtaa jälkeä, niin asiaan pääsee puuttumaan "varmuudella".

Kiitos näistä, mutta lisää lisää... Aivoriihi pystyyn

[raija tuomisto]

Voit nostaa jäljen tallatusta esineruudusta esineeltä (esine jäljentekijän oma). Tai et ylitäkään tietä vaan meet sitä pitkin vaikka 20 metriä ja takaisin samalle puolelle metsään. Joskus tein jäljen metsästysmajan pihan poikki, pihassa oli autoja ja metsämiehiä kokoustamassa.
Jäljentekijä voi myös tehdä kuperkeikkoja tai kontata jäljellä tai poiketa välillä pitkospuille, jos sellaisia löytyy.
Tai harjoittele ID jälkeä, ota haju autonpenkiltä, mistä jäljentekijä on lähtenyt metsään, samoja jälkiä voi talloa harhajäljentekijä.

[minna knuuttila]

Tuo ID-jälki kiinnostaisi, mutta pohjatiedot on vähän heikolla sen kouluttamisen suhteen. Viime syksyn metsäjälkiseminaarissa kyllä meidän ryhmälle esitettiin virkakoiran toimesta ID-jäljen ajo, mutta se miten koulutus oli tehty, jäi hämärän peittoon. No lauantaina on onneksi poliisikoirakoululla meidän porukalle luento ID-koirista, tarvii koittaa imeä sieltä tietoa. Sille virkakoiralle annettiin ominaishaju jäljentekijän sukasta, ja sitä ominaishajua haistatettiin monta minuuttia, myös jäljestyksen aikana (jälki oli vaikea, pohja kuiva hiekkakangas, matala mäntytaimisto, jälki puoli vuorokautta vanha, alla useamman henkilön jälkiä, myös jäljentekijän aiemmin tallaamia, yöllä lisäksi oli satanut).

Nuo tienlaitajutut on tuttuja, mutta esineruudusta ei ole jäljennostoa tullut harjoiteltua. Oletko Raija tehnyt/teettänyt jäljen heti tuoreeseen esineruutuun vai onko esineruudun hajujen annettu ensin väljähtää?

[arja valtonen]

Minna: Minä en kyllä sua osaa auttaa, paljon on vielä oppimista itselläkin. Mutta kun puhuit tuosta pimeäjäljestä niin on pakko kommentoida.

Mekin tehtiin yksi pimeäjälki syksyllä. Poljimme kuten aina toisillemme jäljet. Otsalamppu päähän ja sitten matkaan. Jäljenpolkija ei seurannut mukana, vaan odotti jäljen päässä. Oli aivan mieletön kokemus. Siinä sitä sai koiranlukuharjoitusta kerrakseen, kun ei yhtään tiennyt missä jälki meni ja mihin kepit oli pudotettu, koira tiesi. Oli vain pakko luottaa karvaiseen oppaaseen. Ja toihan se mut sieltä metsästä jäljen polkijan eteen.

Tuota harjoitusta on hehkuteltu monta kertaa jälkeenpäinkin.

Suosittelen kaikille sellaista kokemusta.

[Kari Kiiveri]

ID-jäljen kouluttamisesta muutama sananen. Käytä näillä jäljillä vierasta jäljentekijää. Anna alkuhaju jäljentekijän henkilökohtaisesta esineestä (kenkä, sukka, kampa jne.) jäljen alussa käskemällä koira esim istumaan. Tukeva ote kuonosta, ja esine lähelle kuonoa. Tärkeää on, että koira on rauhallinen ja pystyt toteamaan sen vetävän rauhallisesti ilmaa sisäänsä nenän kautta muutamia kertoja. Hetken rauha, ja käsky jäljelle, joka lähtee heti koiran edestä. Ei häiriöitä vielä. Koira oivaltaa nopeasti yhteyden annetun hajun ja ajettavan jäljen välillä. Toista joitakin kymmeniä kertoja. Seuraavaksi annat koiran etsiä annettua hajukuvaa vastaavan jäljen hieman laajemmalta alueelta, joka on muuten puhdas. Vaikeuta yhdellä harhajäljellä, kahdella harhalla jne. Lopputuotteena koira kykenee poiminaan vaikka miljoonasta muutaman metrin välein lähtevästä jäljestä alkuhajua vastaavan jäljen, ja jäljestämään sen loppuun. Muut jäljet saattaa merkata, muttei aja. Päätteessä älä ainakaan toru koiraasi... . Tässä lajissa ei sitten mahdollisuudet lopu kesken. Teetä jälki urheilukentälle jalkapallomatsin jälkeen. Jälki kävelykadulle...

[Veijo Kinnunen]

Vielä parikymmetä vuotta sitten naurettiin amerikkalaisissa elokuvissa kun poliisit nuusikittivat vihikoirilla vankikarkurin takkia. Ei se koiran tuota hajua aja, se ajaa vain maan nouseman hajua, näin koulutettiin.
Tuosta pimeän ajosta. Juuri sen takia, ettei pimeässä voi lukea koiraa se onnistuu. Vanha totuus, narun meikäpuolipäässä se heikoin lenkki on.

[arja valtonen]

Tuosta pimeän ajosta. Juuri sen takia, ettei pimeässä voi lukea koiraa se onnistuu. Vanha totuus, narun meikäpuolipäässä se heikoin lenkki on.

Olen kyllä hieman eri mieltä tuosta, mutta minullahan onkin vain yksi kokemus.

Meille sattui siellä pimeänajossa niin, että yllättäen sinne pimeään metsään tuli fikkarin kanssa ihmettelemään "elämäntapaintiaani" otsalamppujen paljoutta. Koirani ajo keskeytyi siihen plus herkullisten nuotiossa kärvennettyjen makkaroiden haju tunki nenään. Juu tiedetään, koiran keskittymisessä oli siis puutteita.

Mutta vaadin sitä etsimään jäljen uudestaan, pitihän sieltä pimeästä metsästä päästä pois. Otsalampun valossa katselin, koska nenä, häntä ja muukin kroppa alkaa olla sen näköisiä, että NYT ollaan takaisin jäljellä. Ja sittenhän se bongasi vielä muutaman kepin (kaksi jäi metsään) ja tupsahdettiin jäljenpolkijan eteen.

[raija tuomisto]

Esineruutu oli aika tuore, korkeintaan 5min vanhempi. Tarkoitus oli etsiä jälki ruudun ulkopuolelta, jos koira ei sitä esineeltä nosta, mutta vanha koira nosti sen suoraan siltä.
ID jäljestä en kovin paljon tiedä, rj-päivillä niistä on viranomaisen edustaja puhunut. Alusta asti olemme tehneet aika vaikeita ID jälkiä, siis heti häiriöt mukaan, vähän kuten tuo esineruutukin.
Perheenjäsenten jälkiä koira etsii vaikka mistä, kuten pyörätietä pitkin koira veti joskus parturiin, mihin mies oli mennyt hetkeä aiemmin.
Ehkä tuttuja pekoryhmäläisten jäljillä on helpompi pysyä kuin etsiä täysin vieraita ihmisiä?

[Veijo Kinnunen]

Ehkä tein tymän päätelmän niistä kertomuksista, kun pimeän ajon jälkeen epävarmojenkin jäljestäjäjien ohjaajat yhteen ääneen ihmettelivät, miten koira voi "nähdä" pimeässä paremmin kuin valoisassa. Vaikka en pystynyt sitä "auttamaan?".

[minna knuuttila]

Kari, kiitos.

Kirjoittamasi tukee omaa vajavaista käsitystäni ID-jäljen kouluttamisen aloituksesta, eli osatekijöistä lähdetään kasaamaan kokonaisuutta. Illalla mietin sitä alun hajukuvan antoa, ja jostain olin lukevinani, että hajuesine olisi hyvä pitää muuten steriilinä (esim. pussissa ja itsekin sitä tulisi käsitellä hansikkaat kädessä tai atuloilla), joten esim. autonpenkiltä annettu hajukuva voi käsittää useiden henkilöiden ominaishajua.

Olisiko huono idea siinä vaiheessa, kun ID-jäljelle lisätään muiden henkilöiden "hajuja", että oikean jäljen tekijä hankaisi esim. kämmeniään jäljen päälle lisäämään omaa hajuaan tai "syljeskelisi" jäljelle, jotta koira vahvistuisi nimenomaan oikean jäljen seuraamisesta?

Onko parempi käyttää heti alusta useita henkilöitä (joka harjoituksessa uusi), vai alkuun aina sama vieras jäljentekijä ja satunnaisia häiriöjälkientekijöitä?

-kyselyiässä oleva minna-

[Kari Kiiveri]

Esineen voi laittaa muovipussiin, josta haju annetaan suoraan. Pienemmille esineille pihdit/vast. on ok. Tuosta, että esineet voivat sisältää useiden henkilöiden ominaishajua, voi spekuloida loputtomiin. Hanskalla, josta annat koiralle alkuhajua, on voitu juuri kätellä jotain henkilöä. Sytkäriä tai kampaa on voinut joku lainata... Tässä on vaan pidettävä suuret linjat. Hajua voit vahvistaa esim. suihkepullolla. Jäljentekijä liottaa sukkiaan tai kalsareitaan vedessä, josta tämä "maustunut" vesi kaadetaan sitten suihkepulloon. Jälkeä tehdessä sitten suihkutellaan. Erityisesti asfaltilla auttaa paljon.
Jäljentekijöitä voit vaihdella satunnaisesti. Ei joka harjoituksessa tarvitse olla uusi. Loppuu pian kaverit kesken. Tärkeää on myös se, etteivät koira ja jäljentekijä ole ennen jäljelle lähtöä missään tekemisissä.

[minna knuuttila]

Näinhän se on, ei kai sitä sataprosenttisen sterilliä hajua ole oikein missään. Mutta täytyypä kypsytellä tuota ID-jälkijuttua ja kysellä tyhmiä poliisikoiralaitoksella... Mielenkiintoinen treenaamisen kohde.

Kyllähän sitä riittää sarkaa näemmä vielä, kiitoksia vaan vinkeistä, eikun treenaamaan