Jälkeä, jälkeä...

[Tuula Siimes]

Mä olen ajanut tänä kesänä 2 jälkeä.
Ensimmäisellä luin koiraa niin hyvin että nappasin sen pois jäljeltä ja vähän kirosinkin sille .
Hyvin mä olen sen kuitenkin kouluttanut kun se vaan kiersi hieman toista kautt takasin jäljelle ja vakuudeksi nosti kepin.
Toisella annoin sen sitten jäljestää .

Mut olen mä tottista tehnyt

[minna knuuttila]

Heh No mä olenkin nimennyt tän kauden jälkikaudeksi.
Ja heti kun saan pelastusjälkikokeen tehtyä alkaa ID-jälkikoulutus.
Saas nähä sit minä vuonna...

[arja valtonen]

No höh, enhän mä muuten tämmöisiä kertois kaikelle susikoirakansalle, mutta kun Minna yllyttää.

Me ollaan tällä viikolla tehty 5 jälkeä, 2 esineruutua ja tottikset päälle. Eilen eikä tänään tehty mitään koulutuksellista, kun poitsu juoksi kestävyyskokeen. Mutta loma jatkuu ja on aikaa keskittyä kokopäiväisesti koiruuteen.

[minna knuuttila]

Juu, mä olen varsinainen agitaattori No kun täällä ei kukaan "ikinä" juttele ko. aiheesta... Sitä jämähtää kaavoihinsa kun vaan suppean piirin sisällä treenaa.

Noista harhajäljistä vielä kysymys (vaikka sitten Kiiverin Karille, jos vielä tätä ketjua lukee). Voiko vasta ID-jälkikoiralta odottaa, ettei se vaihda jälkeä koskaan?

Lauantain peltojäljellä harha ylitti neljä kertaa oikean jäljen, ekalla ylityksellä koira reagoi siihen mutta antoi olla, toisella ylityksellä vaihtoi jälkeä (pääsin siis puuttumaan asiaan), loput kaksi ylitystä koira suoritti mallikkaasti. Harha oli suurin piirtein samanikäinen, ehkä 10 min. vanhempi kuin varsinainen jälki. Tapahtui siis ehkä oppimista. Yleensä koira on vain merkannut harhat, mutta kahdessa harjoituksessa se on suvereenisti lähtenyt väärää jälkeä. En tosin ole päästänyt kuin ehkä 5-6 metriä ennen kuin olen puuttunut asiaan. Liian vähän harjoitusta vai "normaalia" ID-kouluttamattomalta koiralta joskus eksyä väärälle jäljelle?

[Tuula Siimes]

Meillä ei ole yhtään ID-koulutettua koiraa ollut, harhoja on silti treenattu kokeneemmilla (kolmosen) koirilla. Me ollaan tietysti tehty niitä niin että harha tulee vasta kun omaa jälkeä on ajettu jo vähintään 200 m. Eivät ole vaihtaneet, tarkistaneet kyllä mutta puuttumatta palanneet omalle jäljelleen. Muutaman kun niitä on tehnyt niin reagoivat oikeastaan enää hännällään harhaan.
Harhan ja varsinaisen jäljen ikäero on meillä ollut puolesta tunnista tuntiin.

[minna knuuttila]

Juups. Teinkin tahallani vaikean harhajälkitreenin, eli harha suunnilleen saman ikäinen, oikea jälki "matopeli"-mallinen, niin että harha leikkasi kaikki jäljen pitkät (n. 100 m) suorat puolesta välistä poikki. Eli eka harha oli siis jo n. 50 m jäljen lähdöstä ja toistui aina 50 m kulman jälkeen pitkällä suoralla. Tarkoitus oli houkutella koira harhalle, että pääsisin puuttumaan. Tarina ei kerro, olisiko koira palannut itse takaisin, koska kerroin sille, että jäljenvaihto oli virhe. Eikä se ko. jäljen aikana enää toistanut sitä.

Pitkällä aikaerolla harhat on menneet ok, samoin kertomasi mukaan niin, että koira on saanut rauhoittua jäljen päälle, ennenkuin harha tulee häiritsemään. Oikeastaan kuvittelin siis että harhoissa ei ole mitään ongelmaa koiralleni...

Mutta meenkö taas p***e edellä puuhun noilla peltoharhatreeneilläni, miten muut treenaa harhoja? Luulis että täällä FH-jäljen treenaajiakin on

[Ville Salmia]

Olen viime vuosina todennut että kaikessa koulutuksessa on "speciaalikoulutuksen" makua liikaa. Kisakoiraa koulutetaan aivan liian kapealla sektorilla. Se koskee niin suojelua,jälkeä kuin yleistä tottelevaisuuttakin. Treenikavereitteni kanssa olemme pyrkineet kisatavoitteista huolimatta vaalimaan "oikeaa suojelua" ,ja sitä kautta koiran asennetta työhönsä. Tottelevaisuuden(hallinnan) tulee olla muutakin kuin kentällä osaamista. Hyvään tottelevaisuuteen liittyy aina hyvä auktoriteetti.(pelaa missä vaan). Ja eritoten jäljen suhteen olen varma siitä, että pelkällä jälkiharjoittelulla emme koskaan saa koiran hajuaistia spontaanisti aktivoitumaan lähestulkoonkaan optimaallisesti. Konsultoin viimeksi tänään erästä maamme johtavaa virkakoirakouluttajaa asian tiimoilta. Seuraavaksi onkin vuorossa "nenätyön" suhteen virkakoiraohjaajilta saatavien neuvojen soveltaminen kisakoiran koulutukseen. Nimenomaan jäljen koulutukseen siitä suunnasta on paljon saatavaa.Ainakin ideoita harjoittelun rikastuttamiseen on saatavilla, vain tyhmä jättää ne käsittelemättä.

Myös ohjaaja hyötyy; kyllääntymistä ja dementiaa ennaltaehkäistään.

Ville

[Tuula Siimes]

Ihan pikku-kysymys Minnalle; Teitkö harhat itse vai oliko sulla joku muu tallomassa ne?

[minna knuuttila]

Tuula: luonnollisesti eri henkilö tekee harhat...

Koitin tuota Villen kirjoittamaa sisäistää. Viitannee siihen hyvä tottelevaisuus on kaiken koulutuksen kruunu -juttuun. Ja toivottavasti nuo virkakoiranohjaajien jutut on kaikelle harrastajakunnalle tarkoitettuja. Sen verran mielenkiintoiselta kuulostaa.

[Tuula Siimes]

Tuula: luonnollisesti eri henkilö tekee harhat....

Näin minäkin olen aina ajatellut ja tehnyt. Vaan kun en tiennyt josko joku treenaa omilla harhoillaan, siksi kysyin.

Koitin tuota Villen kirjoittamaa sisäistää. Viitannee siihen hyvä tottelevaisuus on kaiken koulutuksen kruunu -juttuun. Ja toivottavasti nuo virkakoiranohjaajien jutut on kaikelle harrastajakunnalle tarkoitettuja. Sen verran mielenkiintoiselta kuulostaa.

Virkakoirapuolelta varmasti löytyy hyviä vinkkejä. Niistähän voisi vaikka lehteen tehdä jutun?

[minna knuuttila]

Kiteellähän on taas syksyllä metsäjälkiseminaari. Viime syksynä se oli ainakin todella hyvä. Sain sieltä rohkeutta tehdä koiralle tavanomaisesta sääntökirjaharjoittelusta poikkeavia treenejä ja uskallusta vaatia. Vaikka vieläkin on varmasti kapasiteettiä käyttämättä. Siellä rajamiehet jakoivat oppia sen verran pätevästi, että taidan lähteä uudestaan sinne

[arja valtonen]

Juu, on huomattu, ohjaaja on ainoa rajoite koiran etenemiselle. Vaikka ei noista kaikista koirista ohjaajasta huolimatta ole MM-koiriksi. Joskus käy sääliksi omaa koiraa, kun sen olisi parempi olla osaavamman ohjaajan hallussa. Mutta eihän sitä kukaan ole seppä syntyessään.

Ilonaiheitakin on rutkasti ollut tässä hommassa. Kun koira hiffaa uuden asian, on ohjaaja onnessaan:"Hei, mä olen osannut opettaa tuon asian koiralle".

Kaikissa tapahtumissa on saanut pureskeltavaa mukaan. Kohtahan on jo pääleirille ilmoittautuminen ja Kiteelle on taas myös päästävä.

[Hannele Koivu]

Vanhemmalla koirallani olen huomannut, että jos varsinainen jälki ja harhajälki ovat about samanikäisiä (30-60 min) ei koira reagoi harhajälkeen kuin korkeintaan pienellä hännänheilautuksella. Harhajäljen tekijä voi tällöin kävellä melko rauhassa ristiin rastiin, varsinaisen jäljen päällä, meno tai paluusuuntaan eikä koiran työskentely häiriinny. Jos jokin muuttuu, niin koira pelkästään tarkentaa työskentelyään.

Uutta koulutettavaa tuli jäljelle siten kun vieras oli polkenut varsinaisen jäljen ja se annettiin hapantua noin 4-5 tuntia. Poljin itse harhajäljen siten, että harhajälki leikkasi varsinaisen jäljen n. 100 metrin päässä aloituksesta ja harhajäljen iäksi jäi 30 minuuttia.

[minna knuuttila]

Jaa-a, tiedä häntä sitten. Itse olen kanssa pyytänyt poikaanikin juoksemaan pellolla ristiin rastiin ja käynyt sitten tekemässä jäljen päälle, eikä koira ole pojan jäljistä välittänyt.

No, tässähän tää aika menee, kun työpäivät pähkäilee ja vapaa-ajan treenaa

Eikun pellolle tästä taas. Vuorossa vieraan polkema jälki ja toisen vieraan tekemä harha... Ja hellettä piisaa *puh*

[minna knuuttila]

arja valtonen kirjoitti

Juu, on huomattu, ohjaaja on ainoa rajoite koiran etenemiselle.

Niin totta, niin totta... Itsekin olen joutunut ottamaan sen tärkeimmän koulutusvälineen käyttöön, eli peilin. Peilistä näkyy tyyppi, joka on oikonut koiransa edelle harjoituksissa...

Nyt pakki päälle ja vähän aikaa pohjatyötä ja sitten lähestytään tuota harhajälkiasiaa vähän eri tavalla.

Lisäproblematiikkaa aiheuttaa myös se että etsintä/hakuharjoituksissa koira on kokenut onnistumista seuraamalla TUOREINTA löytämäänsä jälkeä pitkin maalihenkilön luo, jos se ei ole tapahtunut ilmavainuun perustuvalla hakumenetelmällä. Nyt vaikuttaa siltä, että koira satunnaisesti koittaa samaa metodia myös jäljestämisen aikana, vaikkakin kieltämisen jälkeen toimii toivotulla tavalla. Mutta kun se satunnaisestikin on liikaa... Vaikka sitten koirasta on nähtävissäkin, että se vaihtaa tuoreempaan jälkeen, niin en luota kuitenkaan niin paljoa omaan koiranlukutaitooni joka tilanteessa, että varmasti osaisin sen tulkita.

-jos se ois helppoa, oisin tehnyt sen jo-