Ajattelin, että löytyiskö teiltä vinkkejä aloitteleville jäljestäjille?
Pentu on tulossa kesän lopulla ja ajattelin jo nyt paneutua asiaan, jos ei menis sormi sitten suuhun, kun aika tulee
Kiitokset jo etukäteen!
Jälkeä, jälkeä...
-
Maria Bremer
-
minna knuuttila
Aloita rehupellolla, lyhyellä nurmella tai vastaavalla. Lyhyitä muutamien metrien suoria joissa joka askelmalla on pennulle mieluisaa ruokaa. Tee näitä jälkiä pennun ruoka-aikoihin ja vie se nälkäisenä "jäljen" alkuun ja anna sen seurata ruuan ja askelmien hajua vapaana ja syödä ja tutustua hajukuvaan rauhassa. Näitä harjoituksia kannattaa siis tehdä jo ihan luovutusiästä asti, jos kerran vuodenaika sen sallii. Ja useita (=päivittäin). Näin luodaan pennulle oikea mielikuva jäljestämisestä jo pikkupennusta alkaen, ihmisen jälki = ruokaa.
Tapoja on muitakin, tässä yksi.
*************
Heh, Pelastusopiston kurssilla oli taas mielenkiintoinen jälki. Ensimmäisenä piti suunnistaa koirapartion kanssa noin 1,5 km matka etsinnän alkupisteeseen, sen jälkeen tehdä etsintäsuunnitelma mahdollisen "kadonneen" löytämiseksi perinteisesti ikävästä maastosta. Ei muuta kuin sulkemaan kohdetta (harjun laki). Jyrkästä hakkuurinteestä koira tunnin päästä nosti jäljen, joka laski muutaman sata metriä miehen korkuisen ryteikön läpi rinnettä alas, mihinkäs muualle kuin suolle... Kartturilla aukesi matkalla jo ryteikössä poski ja jouduin käskemään koiran kolmasti maahan jäljenajon aikana, kun kartturi putosi kyydistä. Lähes kilometrin jäljestämisen jälkeen aloin epäillä, että joko etsittävä henkilö on erittäin kevyt tai sitten hänellä on hirven sorkat, koska mitään merkkiä siitä, että koira olisi ollut ihmisen jäljellä ei ollut, muuta kuin tietty koiran päämäärähakuinen meno. No, löytyihän sieltä lopulta jäljentekijä nukkumasta, kun ensin oli juostu hiki päässä rinnettä ylös alas, rämmitty suossa ja ties missä. Jäljentekijä oli kierinyt välillä rinnettä alas, kontannut, kulkenut puunrunkoja pitkin, tehnyt parit paluuperät ja ties mitkä jekut matkalle
Mutta kyllä oli hieno fiilis, kun koiralla alkoi rinteessä häntä heilua, ja tiesin että nyt ollaan lähellä!
Tapoja on muitakin, tässä yksi.
*************
Heh, Pelastusopiston kurssilla oli taas mielenkiintoinen jälki. Ensimmäisenä piti suunnistaa koirapartion kanssa noin 1,5 km matka etsinnän alkupisteeseen, sen jälkeen tehdä etsintäsuunnitelma mahdollisen "kadonneen" löytämiseksi perinteisesti ikävästä maastosta. Ei muuta kuin sulkemaan kohdetta (harjun laki). Jyrkästä hakkuurinteestä koira tunnin päästä nosti jäljen, joka laski muutaman sata metriä miehen korkuisen ryteikön läpi rinnettä alas, mihinkäs muualle kuin suolle... Kartturilla aukesi matkalla jo ryteikössä poski ja jouduin käskemään koiran kolmasti maahan jäljenajon aikana, kun kartturi putosi kyydistä. Lähes kilometrin jäljestämisen jälkeen aloin epäillä, että joko etsittävä henkilö on erittäin kevyt tai sitten hänellä on hirven sorkat, koska mitään merkkiä siitä, että koira olisi ollut ihmisen jäljellä ei ollut, muuta kuin tietty koiran päämäärähakuinen meno. No, löytyihän sieltä lopulta jäljentekijä nukkumasta, kun ensin oli juostu hiki päässä rinnettä ylös alas, rämmitty suossa ja ties missä. Jäljentekijä oli kierinyt välillä rinnettä alas, kontannut, kulkenut puunrunkoja pitkin, tehnyt parit paluuperät ja ties mitkä jekut matkalle
Mutta kyllä oli hieno fiilis, kun koiralla alkoi rinteessä häntä heilua, ja tiesin että nyt ollaan lähellä!-
Matti Väistö
Kisataan Minna!
Seminaarissa.
Tuossa mitä nyt kerkesin kerrankin näin yöllä lukemaan niin asiaa puhutaan.
Muistakaa se maalaisjärki ja mielikuvitus. Koiranlukutaito ei kehity kuin tekemällä , näkemällä ja kokemalla.
Ja onnittelut vielä siitä pelastus- tittelistä.
terv: Matti
Ja Arja kisaan mukaan myös.
Tuossa mitä nyt kerkesin kerrankin näin yöllä lukemaan niin asiaa puhutaan.
Muistakaa se maalaisjärki ja mielikuvitus. Koiranlukutaito ei kehity kuin tekemällä , näkemällä ja kokemalla.
Ja onnittelut vielä siitä pelastus- tittelistä.
terv: Matti
Ja Arja kisaan mukaan myös.
-
minna knuuttila
-
arja valtonen
-
raija tuomisto
Kysymys Minnalle:
PEO kevään kurssi oli kahden lajin kurssi, mika teidän toinen laji oli?
Mitä teet jos koira haistaa ukon jäljen päästä etukäteen?
Annat koiran oikaista, vai kannustatko jatkamaan jälkeä?
vai nostaako se koskaan nenäänsä jäljellä?
Meillä oli samantyyppinen jälkitehtävä pelastusopiston kurssilla v-1999.
Maasto tosin oli parempaa ja itse olin se kartturi.
Mielenkiintoisimmasta päästä kaikista leireistä on kyllä nuo PEO kurssit, toivottavasti nykyisenkin koiran kanssa pääsen sinne joskus...
PEO kevään kurssi oli kahden lajin kurssi, mika teidän toinen laji oli?
Mitä teet jos koira haistaa ukon jäljen päästä etukäteen?
Annat koiran oikaista, vai kannustatko jatkamaan jälkeä?
vai nostaako se koskaan nenäänsä jäljellä?
Meillä oli samantyyppinen jälkitehtävä pelastusopiston kurssilla v-1999.
Maasto tosin oli parempaa ja itse olin se kartturi.
Mielenkiintoisimmasta päästä kaikista leireistä on kyllä nuo PEO kurssit, toivottavasti nykyisenkin koiran kanssa pääsen sinne joskus...
-
minna knuuttila
Raija:
siis valintakriteerinä oli kaksi lajia, meillä on tulos nyt siis kolmesta: raunioilta, pelastushausta ja -jäljeltä. PEO:n kurssilla harjoiteltiin raunioetsintää, rakennusetsintää, maastoetsintää, suuronnettomuuksien pelastusoperaatioiden käynnistämistä, toteuttamista ja purkua yhdessä muiden pelastusalan organisaatioiden kanssa. Pääpaino oli ryhmätyöskentelyllä ja ryhmänjohtamisella. Itse sain nakin johtaa koko koiraporukkaa räjähdysonnettomuuden pelastustehtävissä, erittäin opettava harjoitus. Monta rautaa tulessa, monta ryhmää työssä ja yllättäviä tilanteita. Silti piti pysyä tilanteen tasalla ja tietää missä mikäkin ryhmä oli ja pitää yhteyttä HÄKEn ja P3:n kanssa "uhrien" raivaamisen ja ensiapuun saattamisen merkeissä.
Löytöjä tehtiin sekä ilma- että maavainulla. Mielenkiintoinen oli myös joen molemmilla puolilla kulkeva jälki, koira ui joen yli aina kun jäljentekijä oli kahlannut toiselle puolelle. Koira meinasi revetä liitoksistaan kun jäljentekijä uitti jalkojaan yläjuoksulla ja haju virtasi vettä pitkin. Toinen koirakko tosin nosti tämän jäljentekijän ilmavainulla ennenkuin ehdimme paikalle, joten se jälki piti jättää kesken.
Sitten itse jälkeen. Kyllä mun koirani reagoi jäljenajon aikana jos tuulen mukana tulee selvä haju ja nostaa nenänsä. Harjoituksissa olen kuitenkin sanonut vain rauhallisesti "jälki" ja koira on jatkanut jäljestämistä käytännössä lähestulkoon parin metrin päähän maalimiehestä. Tämän teen siksi, että hyvällä tuulella se ilmavainu saattaa tulla parin, kolmenkin sadan metrin päästä, sopivassa maastossa rinteen päällä kauempaakin. Mutta kuten tiedät, rinteen alla saattaakin olla hajutyhjiö, ja sitten meillä ei enää olekaan jälkeä eikä ilmavainua etsittävästä... Oikeassa tilanteessa antaisin koiran painaa ilmavainulla jos maasto sen sallisi, mutta merkkaisin gepsiin viimeisen pisteen missä on jäljestetty, jos sattuisi ettei hajun lähde olekkaan etsittävä henkilö.
Ja oikeassa olet, PEO:n kurssit on todella käymisen arvoisia!
siis valintakriteerinä oli kaksi lajia, meillä on tulos nyt siis kolmesta: raunioilta, pelastushausta ja -jäljeltä. PEO:n kurssilla harjoiteltiin raunioetsintää, rakennusetsintää, maastoetsintää, suuronnettomuuksien pelastusoperaatioiden käynnistämistä, toteuttamista ja purkua yhdessä muiden pelastusalan organisaatioiden kanssa. Pääpaino oli ryhmätyöskentelyllä ja ryhmänjohtamisella. Itse sain nakin johtaa koko koiraporukkaa räjähdysonnettomuuden pelastustehtävissä, erittäin opettava harjoitus. Monta rautaa tulessa, monta ryhmää työssä ja yllättäviä tilanteita. Silti piti pysyä tilanteen tasalla ja tietää missä mikäkin ryhmä oli ja pitää yhteyttä HÄKEn ja P3:n kanssa "uhrien" raivaamisen ja ensiapuun saattamisen merkeissä.
Löytöjä tehtiin sekä ilma- että maavainulla. Mielenkiintoinen oli myös joen molemmilla puolilla kulkeva jälki, koira ui joen yli aina kun jäljentekijä oli kahlannut toiselle puolelle. Koira meinasi revetä liitoksistaan kun jäljentekijä uitti jalkojaan yläjuoksulla ja haju virtasi vettä pitkin. Toinen koirakko tosin nosti tämän jäljentekijän ilmavainulla ennenkuin ehdimme paikalle, joten se jälki piti jättää kesken.
Sitten itse jälkeen. Kyllä mun koirani reagoi jäljenajon aikana jos tuulen mukana tulee selvä haju ja nostaa nenänsä. Harjoituksissa olen kuitenkin sanonut vain rauhallisesti "jälki" ja koira on jatkanut jäljestämistä käytännössä lähestulkoon parin metrin päähän maalimiehestä. Tämän teen siksi, että hyvällä tuulella se ilmavainu saattaa tulla parin, kolmenkin sadan metrin päästä, sopivassa maastossa rinteen päällä kauempaakin. Mutta kuten tiedät, rinteen alla saattaakin olla hajutyhjiö, ja sitten meillä ei enää olekaan jälkeä eikä ilmavainua etsittävästä... Oikeassa tilanteessa antaisin koiran painaa ilmavainulla jos maasto sen sallisi, mutta merkkaisin gepsiin viimeisen pisteen missä on jäljestetty, jos sattuisi ettei hajun lähde olekkaan etsittävä henkilö.
Ja oikeassa olet, PEO:n kurssit on todella käymisen arvoisia!
-
raija tuomisto
Onko Minnan koira Laica? Taitaa olla meidän koirat vähän sukua.
Onnea siitä kolmannestakin lajista! Meillekinpäin rakennetaan raunioita, ehkei sen kolmannenkin lajin hankinta olisikaan mahdottomuus... kunhan nyt niistä kahdesta ekasta selvittäis...
Tällä hetkellä meidän metsäjäljestys on vähän hukassa. Tänä vuonna on hakuiltu paljon ja koira on oppinut vähän jäljelläkin, että porhaltaminen on hauskaa. Edellisillä koirilla jäljestin monta vuotta ennen ensimmäistäkään hakutreeniä ja jälki oli vahva, koira helposti turvautui jälkeen haussa ja ruudussakin, tää nuorimmainen turvautuu sitten siihen ilmavainuun.
Aloitimme jäljellä pennun kanssa ja luulen sen vielä sieltä löytyvän, pitäis pitää hausta vähän taukoa ja jäljestää välillä. Pellolla jälki sujuu.
Onnea siitä kolmannestakin lajista! Meillekinpäin rakennetaan raunioita, ehkei sen kolmannenkin lajin hankinta olisikaan mahdottomuus... kunhan nyt niistä kahdesta ekasta selvittäis...
Tällä hetkellä meidän metsäjäljestys on vähän hukassa. Tänä vuonna on hakuiltu paljon ja koira on oppinut vähän jäljelläkin, että porhaltaminen on hauskaa. Edellisillä koirilla jäljestin monta vuotta ennen ensimmäistäkään hakutreeniä ja jälki oli vahva, koira helposti turvautui jälkeen haussa ja ruudussakin, tää nuorimmainen turvautuu sitten siihen ilmavainuun.
Aloitimme jäljellä pennun kanssa ja luulen sen vielä sieltä löytyvän, pitäis pitää hausta vähän taukoa ja jäljestää välillä. Pellolla jälki sujuu.
-
minna knuuttila
-
minna knuuttila
Muutamia ihan hyviä vinkkejä ja huomioitavia asioita löytyi seuraavasta vihikoirien jäljestämistä koskevasta jutusta:
http://www.kolumbus.fi/maplebay/fi/jalki.htm
Silmiin osui se tiellä tapahtuva siksak-jäljestäminen reunakasvillisuudesta... Tässähän alkaa ihan viisastua
http://www.kolumbus.fi/maplebay/fi/jalki.htm
Silmiin osui se tiellä tapahtuva siksak-jäljestäminen reunakasvillisuudesta... Tässähän alkaa ihan viisastua
-
Sirpa Hörkäs
-
Tuula Siimes
Minäkin harjottelin 
Tein tuolle rekulle sen elämän ensimmäisen nurmikkojäljen. Piti tyypittää uudet valjaat eikä jaksanu metsään mennä.
Ikää 2,5 v, tähän asti ajettu metsässä.
Lyhyt nurmi, jäljellä ikää noin 20 min, kaarros, pituus noin 35 m., yksi keppi ja pallo päässä.
Ensimmäisen metrin se vähän ihmetteli että anteeks kuinka, yleensähän me tehdään tässä tottista
Sitten meni nokka maahan ja jäljesti niinkun ei ikänä olis muuta tehnytkään. Kepin ilmaisee ottamalla ja tuomalla, siitä sitten jatkettiin pallolle.
Siinä taitaa olla jälkikoiran vikaa.
Jatkanpa tähän samaan;
Mimmi ajoi äsken 5 tunnin jäljen pätkän metsässä.
Tein päivälllä sinne varapätkän jos nurtsi meneekin ihan perseelleen. Nyt sitten lenkillä kuljin siitä ohi ja niinhän tuo nappas sen ettei mitään ja jäljesti kepille.
Aika peli
Tein tuolle rekulle sen elämän ensimmäisen nurmikkojäljen. Piti tyypittää uudet valjaat eikä jaksanu metsään mennä.
Ikää 2,5 v, tähän asti ajettu metsässä.
Lyhyt nurmi, jäljellä ikää noin 20 min, kaarros, pituus noin 35 m., yksi keppi ja pallo päässä.
Ensimmäisen metrin se vähän ihmetteli että anteeks kuinka, yleensähän me tehdään tässä tottista
Sitten meni nokka maahan ja jäljesti niinkun ei ikänä olis muuta tehnytkään. Kepin ilmaisee ottamalla ja tuomalla, siitä sitten jatkettiin pallolle.
Siinä taitaa olla jälkikoiran vikaa.
Jatkanpa tähän samaan;
Mimmi ajoi äsken 5 tunnin jäljen pätkän metsässä.
Tein päivälllä sinne varapätkän jos nurtsi meneekin ihan perseelleen. Nyt sitten lenkillä kuljin siitä ohi ja niinhän tuo nappas sen ettei mitään ja jäljesti kepille.
Aika peli
-
minna knuuttila
Juupelis,
mäkin olen tässä tullut siihen tulokseen, ettei koiralle ole kovinkaan vaikeaa se itse jäljen ajo, vaikka jälki olisi puolikin vuorokautta vanha tai jopa vanhempikin, jos olosuhteet ei ole kohtuuttomat.
Vaikein tehtävä on se jäljen nosto, enkä tarkoita nyt mitään JK-kokeen janalta nostoa, vaan se että saadaan koira niin orientoituneeksi ihmisjäljen (myös ventovieraan) hajuun ja oma silmä niin tarkaksi, että osataan tulkita milloin ja missä vain, että nyt koira tutkii ihmisen jättämää hajukuvaa, ja oppia lukemaan sen käytöksestä minkäikäinen tämä hajukuva suunnilleen on (muutaman tunnin vai vuorokauden vanha).
Jonkun sanoja lainaten: ei ole jälkeä mitä ajaa, jos jäljennosto ei suju.
Kyllä se koira sitten sen itse jäljestämisen hoitaa ja jäljen mahdollisesti hetkellisesti hukkuessa vain koitetaan nostaa se uudestaan, tässä taas pitää olla silmää lukea koiraansa. Ja niinkuin Matti tuolla mainitsi, se ei kehity muuta kuin tekemällä ja kokemalla.
Joten kai sitä pitäis tää hellevelttoilu lopettaa ja treenata taas
mäkin olen tässä tullut siihen tulokseen, ettei koiralle ole kovinkaan vaikeaa se itse jäljen ajo, vaikka jälki olisi puolikin vuorokautta vanha tai jopa vanhempikin, jos olosuhteet ei ole kohtuuttomat.
Vaikein tehtävä on se jäljen nosto, enkä tarkoita nyt mitään JK-kokeen janalta nostoa, vaan se että saadaan koira niin orientoituneeksi ihmisjäljen (myös ventovieraan) hajuun ja oma silmä niin tarkaksi, että osataan tulkita milloin ja missä vain, että nyt koira tutkii ihmisen jättämää hajukuvaa, ja oppia lukemaan sen käytöksestä minkäikäinen tämä hajukuva suunnilleen on (muutaman tunnin vai vuorokauden vanha).
Jonkun sanoja lainaten: ei ole jälkeä mitä ajaa, jos jäljennosto ei suju.
Kyllä se koira sitten sen itse jäljestämisen hoitaa ja jäljen mahdollisesti hetkellisesti hukkuessa vain koitetaan nostaa se uudestaan, tässä taas pitää olla silmää lukea koiraansa. Ja niinkuin Matti tuolla mainitsi, se ei kehity muuta kuin tekemällä ja kokemalla.
Joten kai sitä pitäis tää hellevelttoilu lopettaa ja treenata taas