No, selvittiin siitä sitten eteenpäin, mutta jo löytyi treenattavaa...Puunrungot ja silmukat on jo testattu, no problems, mutta tuo tämänpäiväinen märkä, hienojakoinen hiekka oli ylläri, että oli niinkin vaikeaa olevinaan
Jälkeä, jälkeä...
-
minna knuuttila
Tulihan sitä lunta tupaan sitten täälläkin... Koira oli tänään sitä mieltä, ettei märässä hiekkatiessä jälki haise No, selvittiin siitä sitten eteenpäin, mutta jo löytyi treenattavaa...
Puunrungot ja silmukat on jo testattu, no problems, mutta tuo tämänpäiväinen märkä, hienojakoinen hiekka oli ylläri, että oli niinkin vaikeaa olevinaan
No, selvittiin siitä sitten eteenpäin, mutta jo löytyi treenattavaa...Puunrungot ja silmukat on jo testattu, no problems, mutta tuo tämänpäiväinen märkä, hienojakoinen hiekka oli ylläri, että oli niinkin vaikeaa olevinaan
-
minna knuuttila
Nyt viisaammat neuvoja taas.
Kävin taas sillä samaisella märällä santatiellä, vettä sateli ja jälki ei ollut kuin tunnin vanha. Ne jaksot, joissa askelmissa oli ruokaa, koira jäljesti askelmien päällä, mutta ruuattomat jaksot koira "seilasi" pari metriä leveän tien laidasta laitaan edeten kuitenkin oikeaan suuntaan koko ajan ja selvästi jälkeä etsien. Ei siis nostanut päätään eikä painanut suu auki eteenpäin, vaan teki töitä. Ylitti tyhjät askelmat monta kertaa seilatessaan, muttei merkannut askelmia, vaikka ne oli silmin nähtävissä pehmeässä hiekassa. Voiko haju levitä tuollaisella pohjalla sateen myötä reunakasvillisuuteen, kun muuten askeltarkka koira ei edennyt jäljen päällä? Ei edes tuullut. Heti kun jälki siirtyi takaisin metsään, siirtyi koirakin sinne. Vai onko koira oppinut tienylitysten myötä etsimään jälkeä reunakasvillisuudesta? Olen kyllä sorateitä ja metsäautoteitä ylitellyt viistoon, ettei koira painaisi heti suoraan tien toiselle puolelle.
Seuraavaksi menen kuivalla kelillä tamppaamaan paljain jaloin pelkkää suoraa samalle pohjalle, josko siihen sitten jäisi vähän hajuakin..
Kävin taas sillä samaisella märällä santatiellä, vettä sateli ja jälki ei ollut kuin tunnin vanha. Ne jaksot, joissa askelmissa oli ruokaa, koira jäljesti askelmien päällä, mutta ruuattomat jaksot koira "seilasi" pari metriä leveän tien laidasta laitaan edeten kuitenkin oikeaan suuntaan koko ajan ja selvästi jälkeä etsien. Ei siis nostanut päätään eikä painanut suu auki eteenpäin, vaan teki töitä. Ylitti tyhjät askelmat monta kertaa seilatessaan, muttei merkannut askelmia, vaikka ne oli silmin nähtävissä pehmeässä hiekassa. Voiko haju levitä tuollaisella pohjalla sateen myötä reunakasvillisuuteen, kun muuten askeltarkka koira ei edennyt jäljen päällä? Ei edes tuullut. Heti kun jälki siirtyi takaisin metsään, siirtyi koirakin sinne. Vai onko koira oppinut tienylitysten myötä etsimään jälkeä reunakasvillisuudesta? Olen kyllä sorateitä ja metsäautoteitä ylitellyt viistoon, ettei koira painaisi heti suoraan tien toiselle puolelle.
Seuraavaksi menen kuivalla kelillä tamppaamaan paljain jaloin pelkkää suoraa samalle pohjalle, josko siihen sitten jäisi vähän hajuakin..
-
Tuula Siimes
-
minna knuuttila
Tuula:
Siksi, kun tiesin etukäteen, että ko. pohja on koiralle vaikea, joten ruuan tarkoituksena oli paikka paikoin vahvistaa koiran työskentelyä...
Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka kouluttaa jäljestämistä ruuan avulla. Lisäilen edelleen aina silloin tällöin jäljen varrelle vaikeiden paikkojen jälkeen tai tueksi vähän "motivaatiota". Sitten taas pitkiä pätkiä ilman mitään vahvistuksia. Välillä taas käyn pellolla tekemässä jälkiä, joissa on pätkä ruokaa, pätkä tyhjää, pätkä ruokaa jne. Olen huomannut että näin koiralla säilyy tarkkuus, pysyy jäljen päällä eikä vauhti nouse liikaa metsässä.
Sama tilanne kuin em. hiekkapohjalla esiintyy muuten vetisellä suopohjalla. Ilmeisesti jäljen haju leviää kosteassa niin laajalle, ettei koira pysty hahmottamaan selvää askelmaa, vaan haju on ikäänkuin leveänä vanana?? Peko-puolella on noita hajun virtaamisia veden mukana käyty läpi, mutta tuo hiekkajutska vaivaa. Onko kyseessä "väärin" koulutettu toimintamalli vai vastaava hajun "leviäminen"
Siksi, kun tiesin etukäteen, että ko. pohja on koiralle vaikea, joten ruuan tarkoituksena oli paikka paikoin vahvistaa koiran työskentelyä...
Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka kouluttaa jäljestämistä ruuan avulla. Lisäilen edelleen aina silloin tällöin jäljen varrelle vaikeiden paikkojen jälkeen tai tueksi vähän "motivaatiota". Sitten taas pitkiä pätkiä ilman mitään vahvistuksia. Välillä taas käyn pellolla tekemässä jälkiä, joissa on pätkä ruokaa, pätkä tyhjää, pätkä ruokaa jne. Olen huomannut että näin koiralla säilyy tarkkuus, pysyy jäljen päällä eikä vauhti nouse liikaa metsässä.
Sama tilanne kuin em. hiekkapohjalla esiintyy muuten vetisellä suopohjalla. Ilmeisesti jäljen haju leviää kosteassa niin laajalle, ettei koira pysty hahmottamaan selvää askelmaa, vaan haju on ikäänkuin leveänä vanana?? Peko-puolella on noita hajun virtaamisia veden mukana käyty läpi, mutta tuo hiekkajutska vaivaa. Onko kyseessä "väärin" koulutettu toimintamalli vai vastaava hajun "leviäminen"
-
Tuula Siimes
Sen verran tiedän tuosta kosteikosta että kun vettä on saappaan rajaan asti (nokian kontion) niin koira painaa nokka pystyssä (muutenhan se tietysti hukkuisi 
) pysyen kuitenkin ns. "jäljellä" ja kepit nousee mättäiden päältä. Joskus vuonna kivi ja keppi oli kakkosen kokeessa tällainen pätkä. Suoraan se kuitenkin eteni eli jonkunlainen hajuvana siinä täytyi leijua.
Sadehan huuhtoo myös metsässä jäljen hajua joten miksipä se ei sitä tekisi hiekalla. Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä että koira ei saanut jalanjäljistä mitään hajua, "jäljesti" toki ruoka-askelmat kun niissä tuoksui sapuska.
Sinänsä voit olla tyytyväinen että koirallasi säilyi työskentelyinto ja että se paikallisti jäljen siinä vaiheessa kun se taas haisi jollekin
) pysyen kuitenkin ns. "jäljellä" ja kepit nousee mättäiden päältä. Joskus vuonna kivi ja keppi oli kakkosen kokeessa tällainen pätkä. Suoraan se kuitenkin eteni eli jonkunlainen hajuvana siinä täytyi leijua.Sadehan huuhtoo myös metsässä jäljen hajua joten miksipä se ei sitä tekisi hiekalla. Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä että koira ei saanut jalanjäljistä mitään hajua, "jäljesti" toki ruoka-askelmat kun niissä tuoksui sapuska.
Sinänsä voit olla tyytyväinen että koirallasi säilyi työskentelyinto ja että se paikallisti jäljen siinä vaiheessa kun se taas haisi jollekin
-
Kari Kiiveri
Kun ei muut vastaa, niin jos minä sitten jotain..
Olet ilmeisesti törmännyt oman koirasi suorituskyvyn äärilaitaan. Sateen voimakkushan on se ratkaiseva, kuten kaikki tietää. Mukava tihkusade vain vahvistaa, mutta tiellä jo vähänkin reippaampi sade todella huuhtoo hajun pois. Hienojakoinen, hieman upottava hiekka on vaikea, koska askelman päälle valuu reunoilta puhdasta hiekkaa ikäänkuin peitoksi. Ja ajatuksena; Kun pidät mahdollisena, ettei jälki jollain kohtaa(esim.tiellä) enää haise, mieti, kannattaako makupaloja tällaisiin kohtiin laittaa. Koirahan poimii silloin sapuskaa ikäänkuin jäljen ulkopuolelta. Oppiiko siten etsimään vaikeista paikoista makupaloja vai jälkeä, sitä en tiedä.
Olet ilmeisesti törmännyt oman koirasi suorituskyvyn äärilaitaan. Sateen voimakkushan on se ratkaiseva, kuten kaikki tietää. Mukava tihkusade vain vahvistaa, mutta tiellä jo vähänkin reippaampi sade todella huuhtoo hajun pois. Hienojakoinen, hieman upottava hiekka on vaikea, koska askelman päälle valuu reunoilta puhdasta hiekkaa ikäänkuin peitoksi. Ja ajatuksena; Kun pidät mahdollisena, ettei jälki jollain kohtaa(esim.tiellä) enää haise, mieti, kannattaako makupaloja tällaisiin kohtiin laittaa. Koirahan poimii silloin sapuskaa ikäänkuin jäljen ulkopuolelta. Oppiiko siten etsimään vaikeista paikoista makupaloja vai jälkeä, sitä en tiedä.
-
minna knuuttila
Noh, täytyy tehdä vastaavalle alustalle jälkiä erilaisissa olosuhteissa, että opin tulkitsemaan koiraani. Ei kai siitä muuten selkoa saa. Pääasiahan on se ettei jälki huku, vaikka tyyli olisi mikä 
Siihen en usko, ettei se jälki enää miltään haissut, koska koira kuitenkin eteni ryntäilemättä tai pyörimättä, tehden serpentiiniä sen jäljen päällä. Ehkä se oli sitten levinnyt siihen tielle. Btw., oli siinä hevosenkengän jälkiäkin ja kärrinrenkaan kuvia, ja edellispäivän jälkitreenien tamppaukset seassa, joten ei se ihan helppo tainnut olla Illalla tein vielä toisen jäljen metsään/suolle ja annoin vanheta 4 tuntia sateessa, eikä se tuottanut mitään ongelmia, paitsi se suopätkä mentiin edellä kuvatusti hajuvanaa sukeltamalla. Tosin vettä ei ollut kuin nilkkoihin asti aina askeltaessa..
Tuolla kadonneiden etsinnöissä ihmisen haju on saattanut kulkeutua virtaavan veden mukana satojenkin metrien päähän itse henkilöstä, vaikkei henkilö olisi edes suoraan vedessä, mutta hajumolekyylit ovat kulkeutuneet veteen. Vesi siis tavallaan sitoo hajua, mutta levittää sen laajalle alueelle.
Enivei, mielenkiintoista touhua. Kuka kehtaa vielä väittää, etteikö jälki olisi hieno ja haastava laji?
Siihen en usko, ettei se jälki enää miltään haissut, koska koira kuitenkin eteni ryntäilemättä tai pyörimättä, tehden serpentiiniä sen jäljen päällä. Ehkä se oli sitten levinnyt siihen tielle. Btw., oli siinä hevosenkengän jälkiäkin ja kärrinrenkaan kuvia, ja edellispäivän jälkitreenien tamppaukset seassa, joten ei se ihan helppo tainnut olla
Illalla tein vielä toisen jäljen metsään/suolle ja annoin vanheta 4 tuntia sateessa, eikä se tuottanut mitään ongelmia, paitsi se suopätkä mentiin edellä kuvatusti hajuvanaa sukeltamalla. Tosin vettä ei ollut kuin nilkkoihin asti aina askeltaessa..Tuolla kadonneiden etsinnöissä ihmisen haju on saattanut kulkeutua virtaavan veden mukana satojenkin metrien päähän itse henkilöstä, vaikkei henkilö olisi edes suoraan vedessä, mutta hajumolekyylit ovat kulkeutuneet veteen. Vesi siis tavallaan sitoo hajua, mutta levittää sen laajalle alueelle.
Enivei, mielenkiintoista touhua. Kuka kehtaa vielä väittää, etteikö jälki olisi hieno ja haastava laji?
-
Tuula Siimes
Moni sellainen joka ei ole koskaan lajia harrastanut tai ainakaan siihen paneutunut :tsemp:minna knuuttila kirjoitti: Enivei, mielenkiintoista touhua. Kuka kehtaa vielä väittää, etteikö jälki olisi hieno ja haastava laji?
Eipä silti, enhän minäkään ole kuin pintaa raapaissut tuosta hienosta lajista. Mennessään se silti on vienyt
-
minna knuuttila
Heh, sananmukaisesti pintaahan tässä "raavitaankin"
Joo-o, jos lähtis palelluttamaan varpaansa tästä hiekalle, kun ei näytä satavankaan... Ihan niinkuin ihmisellä ei ois muuta tekemistä, mutkun kaivelee tää pohjaton uteliaisuus eikä anna rauhaa, ennenkuin tulee jotain valmista aikaiseksi
Joo-o, jos lähtis palelluttamaan varpaansa tästä hiekalle, kun ei näytä satavankaan... Ihan niinkuin ihmisellä ei ois muuta tekemistä, mutkun kaivelee tää pohjaton uteliaisuus eikä anna rauhaa, ennenkuin tulee jotain valmista aikaiseksi
-
Tuula Siimes
Hih, kuka vielä väittää että jälki-ihmiset on järkeviä :repee:minna knuuttila kirjoitti:Heh, sananmukaisesti pintaahan tässä "raavitaankin"
Joo-o, jos lähtis palelluttamaan varpaansa tästä hiekalle, kun ei näytä satavankaan... Ihan niinkuin ihmisellä ei ois muuta tekemistä, mutkun kaivelee tää pohjaton uteliaisuus eikä anna rauhaa, ennenkuin tulee jotain valmista aikaiseksi
Kerro sitten kuinka kävi?
-
minna knuuttila
Emmä tiä kiinnostaako tää enää ketään, mut kun Tuula vartavasten kysyit, niin vastataan!
Läpsyttelin sit sata metriä paljain jaloin sitä samaista (kylmää, hrr...) tienpohjaa ja syljeskelin paikkapaikoin jälkieni päälle (ai miten niin pimee? ), ja käänsin sitten jäljen metsään siltä varalta, että jos menee ns. persiilleen, niin tuleepahan ees jäljennostoharjoitus sitten. Sitä ennen tein varoiksi toisen jäljen jossa oli myös hiekkaosuus, mutta pehmeämpää "koskematonta" hiekkaa. Tai ainakaan sitä ei ollut sotkettu ja jyrätty hevoskärryillä.
Paikkapaikoin koira sai hajun tienpinnasta, mutta ei se harjoitus mitään riemuntunnetta herättänyt vieläkään. Mutta se sata metriä mentiin kuitenkin koiran viemänä eteenpäin (ilman ruokasyöttejä tällä kertaa) ja heti metsään taas, kun jälki painui sinne, metsää ei ollut kuin n. 30 m ja pääte siellä. Tosin se jälki oli niin tuore, että saattoi mennä osin hajutunnelissakin sen tien...
No sillä toisella jäljellä joka kerkes vähän vanhetakin, se pehmeä hiekkaosuus meni selvästi (ja hienosti) jäljestämällä, vaiks en sitä tehnyt ees avojaloin, eli tulin siihen tulokseen että se heppakärripolku on todella vaikea pohja.
Samalla tein ekan paluuperän sille toiselle jäljelle, koiran ilmeet oli näkemisen arvoiset, kun se oli siellä paluuperän päässä... Ihan niinkuin että whatta hell, musta aukkoko sen jäljen on vienyt, ennenkuin tajusi kääntää ympäri ja palata samaa reittiä takaisin kohti jäljen jatkoa
Eli, summa summarum, lisää treeniä ja vaikeita olosuhteita, mut ei valmista kakkua kerralla
Tähän samaa syssyyn vois oikeastaan kysyä, millaiset jälkialustat on muille tuottaneet vaikeuksia, eli minkälaiselle pohjalle EI kannata ensimmäisenä tehdä 10 tuntia vanhaa jälkeä?
Itse listaisin em. hiekan, kovan saven, kallion, kovapohjaiset tiet, vetiset alueet, asfaltin, märän saven (sellaisen että saappaanpohjissa on viis kiloa kuraa), rutikuivan hakkuun, nyt ainakin ens alkuun...
Läpsyttelin sit sata metriä paljain jaloin sitä samaista (kylmää, hrr...) tienpohjaa ja syljeskelin paikkapaikoin jälkieni päälle (ai miten niin pimee?
), ja käänsin sitten jäljen metsään siltä varalta, että jos menee ns. persiilleen, niin tuleepahan ees jäljennostoharjoitus sitten. Sitä ennen tein varoiksi toisen jäljen jossa oli myös hiekkaosuus, mutta pehmeämpää "koskematonta" hiekkaa. Tai ainakaan sitä ei ollut sotkettu ja jyrätty hevoskärryillä. Paikkapaikoin koira sai hajun tienpinnasta, mutta ei se harjoitus mitään riemuntunnetta herättänyt vieläkään. Mutta se sata metriä mentiin kuitenkin koiran viemänä eteenpäin (ilman ruokasyöttejä tällä kertaa) ja heti metsään taas, kun jälki painui sinne, metsää ei ollut kuin n. 30 m ja pääte siellä. Tosin se jälki oli niin tuore, että saattoi mennä osin hajutunnelissakin sen tien...
No sillä toisella jäljellä joka kerkes vähän vanhetakin, se pehmeä hiekkaosuus meni selvästi (ja hienosti) jäljestämällä, vaiks en sitä tehnyt ees avojaloin, eli tulin siihen tulokseen että se heppakärripolku on todella vaikea pohja.
Samalla tein ekan paluuperän sille toiselle jäljelle, koiran ilmeet oli näkemisen arvoiset, kun se oli siellä paluuperän päässä... Ihan niinkuin että whatta hell, musta aukkoko sen jäljen on vienyt, ennenkuin tajusi kääntää ympäri ja palata samaa reittiä takaisin kohti jäljen jatkoa
Eli, summa summarum, lisää treeniä ja vaikeita olosuhteita, mut ei valmista kakkua kerralla
Tähän samaa syssyyn vois oikeastaan kysyä, millaiset jälkialustat on muille tuottaneet vaikeuksia, eli minkälaiselle pohjalle EI kannata ensimmäisenä tehdä 10 tuntia vanhaa jälkeä?
Itse listaisin em. hiekan, kovan saven, kallion, kovapohjaiset tiet, vetiset alueet, asfaltin, märän saven (sellaisen että saappaanpohjissa on viis kiloa kuraa), rutikuivan hakkuun, nyt ainakin ens alkuun...
-
minna knuuttila
-
Anneli Ylimartimo
Tottakai kiinnostaa suuresti! Tässä samalla kiitos myös vastauksista, joita sain tuohon koiranluku-jäljestäessä -aiheeseen!minna knuuttila kirjoitti:Emmä tiä kiinnostaako tää enää ketään, mut kun Tuula vartavasten kysyit, niin vastataan!...
Me ollaan vielä niin alussa, että tuo rutikuiva hakkuu ja kuivat risukot tuottaa ongelmia paljon tuoreemmallakin jäljellä. Kalliota saati asfalttia ei olla vielä kunnolla kokeiltukaan. - Mutta kertokaa lisää, täällä ollaan kuulolla kahdet korvat hörössä...Tähän samaa syssyyn vois oikeastaan kysyä, millaiset jälkialustat on muille tuottaneet vaikeuksia, eli minkälaiselle pohjalle EI kannata ensimmäisenä tehdä 10 tuntia vanhaa jälkeä?
Itse listaisin em. hiekan, kovan saven, kallion, kovapohjaiset tiet, vetiset alueet, asfaltin, märän saven (sellaisen että saappaanpohjissa on viis kiloa kuraa), rutikuivan hakkuun, nyt ainakin ens alkuun...
-
minna knuuttila
Tuolla Kinnusen Veijo aiemmin kirjoitteli amerikkalaisten elokuvien vihikoirista. Lapsuudesta muistan kuinka Aku Ankassakin aikanaan vihikoiran hajuaisti sotkettiin aina alunalla
Tänään katselin, kuinka suomalaisen ohjaajan vihikoira nosti kadonneiden pikkutyttöjen jäljet nuuhkittuaan ensin näiden ominaishajuja. Näin maailma kehittyy...
Tytöt onneksi löytyivät, vaikkeivät tällä kertaa vihin kirsun johdolla, mutta näemmä Suomessakin virkavalta on tunnustanut jo koiran ylivoimaisen kyvyn eritellä ihmisyksilön ominaishajun muista hajuista ja hyväksikäyttää myös siviilien kouluttamia koiria. Tästä sai taas lisäkipinää omiin treeneihinsä, hieno tunne olla koiran kanssa mukana etsinnöissä yhdessä muiden vapaaehtoisten sekä rajavartioston helikopteripoikien kanssa, ilmoitus etsittävien löytymisestä lämmittää aina sydäntä, vaikkei löytö omalle kohdalle sattuisikaan
Tänään katselin, kuinka suomalaisen ohjaajan vihikoira nosti kadonneiden pikkutyttöjen jäljet nuuhkittuaan ensin näiden ominaishajuja. Näin maailma kehittyy...
Tytöt onneksi löytyivät, vaikkeivät tällä kertaa vihin kirsun johdolla, mutta näemmä Suomessakin virkavalta on tunnustanut jo koiran ylivoimaisen kyvyn eritellä ihmisyksilön ominaishajun muista hajuista ja hyväksikäyttää myös siviilien kouluttamia koiria. Tästä sai taas lisäkipinää omiin treeneihinsä, hieno tunne olla koiran kanssa mukana etsinnöissä yhdessä muiden vapaaehtoisten sekä rajavartioston helikopteripoikien kanssa, ilmoitus etsittävien löytymisestä lämmittää aina sydäntä, vaikkei löytö omalle kohdalle sattuisikaan
Viimeksi muokannut minna knuuttila, 23 Touko 2005 10:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
minna knuuttila
Nyt mä tiän, miksi niitä paluuperiäkin on hyvä treenata. Tänään olin niin pahassa maastossa, ettei siellä kertakaikkiaan enää päässyt eteenpäin. Niin tiheää kuusentainta ettei läpi nähnyt ja kun väkisin puskin, niin törmäsin kamalaan suohetteikköön, ei auttanut muu kuin palata takaisin sieltä mistä olin tullutkin. Koiralle hyvä treeni, kun se tuuppasi mahaansa myöten sinne liejuun ja koitti etsiä jäljen jatkoa, aikansa taisteli ja pyöri ja hyöri ja lopulta löysi paluujäljen. Tuli mieleen, että sillä tavallahan metsässä eksynyt varmaan kulkisi vastaavassa maastossa...
Viikon saldoksi tuli kahdeksan jälkitreeniä, perjantai jäi väliin, kun koira oli ollut jo monta tuntia etsinnässä. Kuinka paljon te muut treenaatte? No suojeluporukat varmaan tuplaten minuun nähden, mutta metsäläiset?
Viikon saldoksi tuli kahdeksan jälkitreeniä, perjantai jäi väliin, kun koira oli ollut jo monta tuntia etsinnässä. Kuinka paljon te muut treenaatte? No suojeluporukat varmaan tuplaten minuun nähden, mutta metsäläiset?