Hieno hirvikärpästakkikin on osoittautunut fiaskoksi, eihän sieltä verkon takaa näe mitään, varsinkaan jos aurinko paistaa!Se mikä tässä vuodenajassa tuo mielenkiintoa harjoituksiin on epäsatunnaiset marjastajat ja sienestäjät, jotka ovat talsineet pitkin jälkimaastoja ennen ja jälkeen jäljenteon. Aiemmin kirosin, jos näin että jälkialueelle on tullut autoja ja ihmisiä pilaamaan minun jälkeni, nykyään oikein nautin, kun joku on vaivautunut sotkemaan harhoja
Samalla tässä treenaillessa olen todennut, että on niistä hiekkatietreeneistäkin jotain hyötyä ollut. Eilen ajoimme vieraan tekemän, noin 1,5 km pitkän tuoreehkon jäljen, joka vaihteli suopursupohjaisesta maastosta kuivalle kalliolle, tiuhaan pajukkoon, hakkuulle, nousi pystysuoraa rinnettä, ylitti polkuja ja kas... saapui hiekkatielle. Koira koitti mennä suoraan yli, ei haissutkaan mikään. Käskin jäljentekijän olla hiljaa ja neuvomatta ja laskin irti jälkinarusta. Hetken pyörittyään koira lähti seilaamaan ensin hiekkatien laidasta laitaan oikeaan suuntaan kunnes keskittyi jäljestämään tien oikeaa laitaa aina siihen saakka (n.30 m), kun jäljentekijä oli ylittänyt tien ja painunut vasenta puolta metsään, jonne koirakin sitten sukelsi. Jess, siinä kohtaa sisäisiä kärrinpyöriä ja aaltoliikkeitä
Innolla odotan mitä kaikkea uutta Kiteeltä taas tarttuu matkaan, saa sitten syksyn vielä treenailla ja talven antaa asioiden hautua, josko ensi kevääksi sitten ois taas jotain valmista työstettävää...