Koira on siis reilu 3kk lähemmäs neljää ehkä jo... Ja sulla on palanut hermot
?! Onko koira kenties ensimmäinen omakoirasi? Eli aiemmat ollut vanhemmilla ja muistat vain hämärästi pentuajat, tai sitten ainoastaan "valmiin" koiran? Tai jopa ihan ensimmäinen koira koskaan.
Koska kyllä tuo minusta ihan normaalilta pennulta kuulostaa, joka tahtoo leikkiä tajuamatta johtajuudesta vielä tuon taivaallisesta. Sinä olet nyt emo, joka opettaa oikean ja väärän pennulle. Sä olet sen ainut tuki ja turva uudessa maailmassa johon itse veit sen pentulaatikosta. Siellä sai vähän tapella sisarrusten kanssa ja purra emoakin korvasta, iloisena jopa hieman pissiä päälle. Kaikki käyttäytyivät samalla tavalla, leikkiähän se vaan oli koko elämä vielä...
Mistä pentu voisi käsittää, että nyt onkin erisäännöt?! Ole lempeä, sillä nyt jos rikot luottamuksen pentuusi koska sinulla menee hermot et saa välejänne kuntoon ikinä. Se mikä sinusta tuntuu kohtalaiselta rangaistukselta saattaa pennulle olla traumaattista. Muista, että tukistus, jonka annat pennulle on suhteutettava koiran kokoon ei sun voimaasi ja vihaasi.
Sulla on nyt vauva kotona, sä olet pienen elämän lanka, koiran paras ystävä ja jumala. Toivottavasti sä olet valmis "isäksi" eli huolehtimaan pissasta ja kakasta, opettamaan taaperolle elämän sääntöjä ja ruokkimaan tätä oikein niin henkisesti, kuin fyysisestikin.
Asetu makaamaan lattialle, ja pyydä kaveriasi hyppimään sun ylitse ja välillä aina tönimään sua toiseen suuntaan samalla kun huutaa megafoniin sulle ohjeita ja käskyjä jollain aivan ihmekielellä, sun pitää sitten keksiä mitä tehdä, väärästä saat toruja ja tukkapöllyä, oikeasta vähän kehuja. Mieluiten kavereilla on tietysti pari pulloa kaljaa, sipsejä, tms hyvää mitä sun tekee älyttömästi mieli.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että oli aika järkky kokemus, joka kyllä opetti ajattelemaan asioita koiran kannalta.
Älä lannistu! Pikkuhiljaa pentu oppii talontavoille ja sä saat pieneksi hetkeksi hengähtää.