Pennun hyppiminen ja pureminen

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Sirpa Rautiainen

Viesti Kirjoittaja Sirpa Rautiainen » 07 Touko 2005 18:03

No mulla ainakin aika mones koira, enkä ole yhdenkään antanut purra edes pentuna. Jos ei kitke pois samantien, kostautuu.

Anna pennulle palautetta samalla tavalla kuin emokin, niskasta kiinni ja siirto muualle. olen kuullut ihmisistä, jotka purevat omaansa takaisin, mutta sitä en ole vielä itse tehnyt, enkä aiokkaan.

Vilkas pentu on vilkas pentu, mutta sitä olet johtaja ja määräät mitä pentu saa tehdä ja mitä ei. Johtajuuden määrätietoinen ottaminen vaatii sitkeyttä ja toimintaa samassa tilanteessa aina samalla tavalla. Ei se pentu tule ikinä tajuamaan, jos välillä saa purra käsiä ja välillä ei.
Niskasta kiinni, tiukka kielto Ei ja siirto muualle, vaikka vain metrin päähän. Sama toistuu niin kauan, että pentu lopettaa. Kun pentu lopettanut sinä menet pennun luo ja tarjoat lelua ja haet leikkimään. Pentu saa palkan, kun lopettaa käsiesi puremisen. meillä ainakin toimi, kun jaksoin sitkeästi enkä luovuttanut.

Treeneissä on muutaman kerran napannut tämän jälkeenkin jalkaan tai käteen niin, että reikiä on tullut, mutta on älynnyt päästää heti irti. Ja ollut sen näköinen, että apua mamma mä tein nyt jotain sellasta, mikä on kiellettyä. Vahinkoja sattuu, mutta jos nyt 40-kiloinen koirani purisi minua miten haluaisi olisin kyllä aikamoisessa lirissä.

T sirpa

Marjut Gröndahl

Viesti Kirjoittaja Marjut Gröndahl » 07 Touko 2005 20:42

Herää kysymys,että jos niskasta ottaminen ei auta, otatko sinä kiinni "liian hellästi" eli niin että koira ei edes huomaa sitä rangaistukseksi? Jos niin, niin lopeta heti. Joko rankaiset niin kerran että menee tajuntaan vaikka vähän pelästyykin(HUOM sana vähän, ei mitään holtittomia "nyt otetaan luulot koiralta" juttuja), tai sitten et lainkaan. Juuri sillä että pentu vaan siirretään kauemmas niskasta se oppii kivan leikin. Kun taas se kerran vähän säpsähtää ja tuntee karvanverran kipua, saattaa mennä viesti perille. On myös koiria joita ei niskasta retuuteta vaikka sen kuinka tekisi oikein, ei tehoa. Joillekkin riittää silmiin mulkaisu "prkle" n kera, ja joillakin kuuluu aikamoinen kitinä ennenkun menee jakeluun, jos menee silloinkaan.
En vain ymmärrä miksi ei onnistu kysyä joltain livenä, en nimittäin parhaalla tahdollanikaan voi käskeä sinua riepottelemaan pentuasi näkemättä sinua tai pentua, joka kuulostaa ihan normaalin villiltä pikkukakaralta. :?

Anna Olin

Viesti Kirjoittaja Anna Olin » 07 Touko 2005 22:53

Oi niitä aikoja... Olin ihan päässyt unohtamaan millaista meilläkin oli tuon neidin ollessa pentu... Kädet ja jalat oli purtu täyteen reikiä ja hermot oli välillä tiukassa, kun ne samperin pentuhampaat oli niin terävätkin, että satuttivat todella ilkeästi! Mutta meidän neiti on sen verran kova, ettei niskasta nostelut liiemmin auttaneet, siitä seuras vaan entistä enemmän puremista.
Sitten me saatiin aivan loistava ohje, joka tulevaisuuttakin ajatellen on ollut oikein hyvä. Elikkäs joku vanha t-paita tai pyyhe tms kehiin ja sitä kiskomaan ja retuuttamaan koiran kanssa.. Siinä pelataan jo tulevaisuudessa tärkeän saalisvietin kanssa ja samalla pentu unohtaa käsien puremisen. Tietenkään sitä ei voi vetää kauhealla voimalla, kun sillä "kakaralla" on vielä ne pentuhampaat suussa, mutta silleen pikkasen kun nykii siitä, niin kyllä koira tykkää! Ens alkuun saa ehkä kyllä tehdä hiukan töitä, että se pentu tajuaa mistä siinä leikissä on kyse, mutta kun se sen keksii, niin saa kädet ja jalat olla rauhassa.
Meillä toi keino ainakin toimi oikein hyvin. Nykyisin on kädet ruvella kun treeneissä aina "sattuu ja tapahtuu" motskulla leikittäessä, mutta se kaiketi kuuluu asiaan, eikä edes satu niin paljon kuin silloin aikanaan...

Peltonen, Satu

Viesti Kirjoittaja Peltonen, Satu » 08 Touko 2005 04:28

Niin, kuin niin monet sanovat, otat neuvot jotka sopivat itsellesi ja maalaisjärkeen ja unohdat muut.
Etköhän sä saa koirastasi ihan yhteiskunta kelpoisen, kun annat sille sopivassa mitta suhteessa rakkautta ja kuria.
Itse kullakin menee hermot joskus koiraansa, ei se ole epänormaalia, joten ei siitä kannata häpeää tunteä. Upeaa, että olet tullut hakemaan neuvoja ja apuja. Jo se kertoo, että olet oikeilla jäljillä. :P

Ps. Ne retuuttamisleikit yms ainakin aurttoi meillä. Anna kakaran vielä toistaiseksi aina voittaa niin peli pysyy mukavana molemmin puolin.
:wink: Ks leikki sopii paisti vietin nostoon nin myös heiluvien hampainen kutinaan, kun nitkuttavat itsensä irti. Siis verta rätissä ei kannata pelästyä... (järki käteen tietysti) *hymy*

Onnea uuden perheenjäsen hankinnasta!
Viimeksi muokannut Peltonen, Satu, 08 Touko 2005 22:30. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Mia Mäkelä

Viesti Kirjoittaja Mia Mäkelä » 08 Touko 2005 10:52

Meitin pennun sivuilla on muuten videokuvaa kuinka pentu (7,5vkoa) ja emä leikkii. 3. videossa näkee kun otteet menee pennulla koviksi. Ei kauhiasti mamman tarvinnut töitä tehdä että sai pennun irti..

http://sensuroitu.net/own/deuce/pics.php

Muuten kun noita on tässä seuraillut niin jos se käy liian rasittavaksi eikä nätti irvistys / ärädys riitä niin tukkapölly tulee.

Sirpa Rautiainen

Viesti Kirjoittaja Sirpa Rautiainen » 08 Touko 2005 17:12

Meillä seurasi rättileikistä mattojen pureminen. Kun siirryttiin patukkaan ja lisättiin muutenkin riehuntahetkiä ulkona, mattojen pureminen väheni. Puree vielä edelleenkin joskus mattoja ja huomaan heti, että on treenattu nuppia liian vähän, pelkkä ulkoilu ei riitä.

Ja luonteissa tosiaan on eroja, aiempia koiria en ole joutunut yhtä kovalla kädellä komentamaan kuin tätä nykyistä. Ja aloitin itse alussa liian lempeällä komennuksella, vaikka kasvattaja alusta asti sanoi, että tämä yksilö tarvitsee kovat otteet tai ei mene mikään perille, omasta lepsuilustani sitten maksoinkin pitkään. Pentu puri minua, toista koiraani huonekaluja ja muutenkin taisi oikeasti luulla olevansa talon pomo. Onneksi tietää jo nykyään, että on hännänhuippu. Tosin yrittää viedä valtaa vanhukselta aika ajoin siinä onnistumatta, mutta minun valtaani ei enää kyseenalaista. Tuntuu voivan paremmin kun elää aikamoisessa komennuksessa. Mitään ei tee ilman lupaa, paitsi nukkuu.

T sirpa

Sari Korhonen

Viesti Kirjoittaja Sari Korhonen » 09 Touko 2005 13:45

Tämä puremis vaihe käydään varmasti kaikilla meillä pennun omistajilla läpi. Kädet naarmuilla ja mustelmilla :)
Meidän jätkällä oli kanssa hirveä tarve purra ja kovasti.
Onneksi jo nyt on mennyttä(eihän tuohon mennytkään kun 3kk aikaa). :D
(hidas älyinenkö :wink: )

Alusta asti kiellettiin puremisesta.
Kun pentu tuli ja rupesi puremaan käsiä,
tiukka EI ja POIS.
Tehtiin selväksi ettei mitään saa jos puree.
Ja tätä on nimittäin tehty sen tuhat kertaa...
Vähitellen tuokin retale rupesi tajuamaan ettei puremisella saa huomiota eikä mitään muutakaan.
Nyt pyydetään leikkiin tai rapsutuksia kuonolla nätisti tökkäisten.

Samoin ulos lähtö on alkanut toimia.
Hirveä häsläys ja kohellus on loppunut sekä käsistä näykkiminen.
Kun otin remmin käteen alkoi hirveä huuto,häsläys ja näykkiminen.
Sitten vaan odotin että pentu rauhoittuu ja istuu.
Sitten vasta panta kaulaan ja menoksi.

Kärsivällisyyttä vaan miljoona kiloa..
Kyllä se siitä.Ja ongelmien ratkaisuun vaan neuvoja kysymään,
täältä näkyy neuvojia löytyvän,kiitos siitä kaikille.

Peltonen, Satu

Viesti Kirjoittaja Peltonen, Satu » 10 Touko 2005 14:48

Millaista lenkkiä, koulutusta yms harrastat koirasi kanssa nyt? paljonko se on yksin? ja mitä olet ajatellut tehdä koirasi kanssa tulevaisuudessa? Sitten, kun se on iso?

Helsingissä on varmasti alajaostoja jotka mielellään auttaisi teidät alkuun yhteisellä taipaleellanne. :) Eli rohkeasti kyselemään aikoja ja paikkoja ja sitten paikalle koirasi kanssa. Parhaat neuvot saat varmasti paikanpäällä joko saksanpaimenkoiraliiton treeneissä tai muissa kennelliiton järjestämissä tapahtumissa. Kasvotusten sinun ja koiran kanssa on varmasti helpompi yhdessä katsoa mitkä tavat ovat teille sopivimmat.

Täällä netissä on kyllä helppo neuvoa ja kysellä, mutta se mikä sopii juuri teille kahdelle voi jäädä kokeilematta ilman "ahaa-Elämyksiä".

Vai mitä mieltä "gurut" ovat? :P

Kaisa Valli-Jaakola

Viesti Kirjoittaja Kaisa Valli-Jaakola » 10 Touko 2005 17:39

Tapakasvatus on tänään tiistaina klo. 18.30 Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksen takana sijaitsevalla hiekkakentällä. Nyt vain paikanpäälle kyselemään ja ihmettelemään, jos vain suinkin pääset! :) Lisää tietoja ja aikoja selviää Helsingin alaosaston nettisivuilta ja foorumilta.

Nina Kallio

Viesti Kirjoittaja Nina Kallio » 10 Touko 2005 20:50

Sen niskasta ravistuksen pitää olla sen verran jämäkkä, että pentu kokee sen rangaistuksena, mutta ei sitä pentua tietenkään saa murjoa. Pieni vingahdus voi olla jopa paikallaan, silloin tietää, että pennulle on saattanut mennä viesti jopa perille.

Voit myös irrottaa pennun hampaat itsestäsi painamalla pennun huulia sen omia hampaita vasten kunnes irrottaa. Samalla torut, ja sitten kun irrottaa, kehut ja annat lelun ja kehut kun se puree lelua.

Torumiset ja kiellot pitää tulla tunteella ja samoin kehumiset. Äänenpainoissa ja eleissä pitää olla selvä ero. Koulutuskentällä voi joskus tulla tyhmä olo kun kehuu maasta taivaisiin koiraa, muttei sen takia kannata alkaa itseään "sensuroimaan". Kehut pitää tulla tunteella. :D Siellä vielä jopa ymmärretään näiden asioiden päälle. Sitten kun oot sen pennun kanssa jossain puskassa ja kehut sen "kakkasuoritusta" niin tavalliset kaduntallaajat saattavat kiertää kauempaa... :toktok:

Mutta mitäs välisä sillä, mitä muut ajattelee. Pääasia, että oma koira toimii.

Itse en suosi/suosittele koirapuistoja, mutta tämä aihe on vähän "makukysymys"...

Merja Senne

Viesti Kirjoittaja Merja Senne » 11 Touko 2005 09:30

Helsingin alaosaston tapis on viikolla 20 poikkeuksellisesti torstaina 19.5 klo 18.30 Tuomarinkylän vinttikoiraradan takana olevalla parkkiksella.

Talin huipun kentällä ei ole tapakasvatuskoulutusta.

Nina Kallio

Viesti Kirjoittaja Nina Kallio » 11 Touko 2005 17:08

Pennut on pentuja ja kaikki erilaisia. Rohkeesti mukaan vaan. :) Sieltä saat hyvässä hengessä neuvoja ja saat kysymyksiisi vastauksia.

Jotkut eivät uskalla tulla koulutuksiin jos koira tai pentu on villi, haukkuu, riekkuu tms. Mitä "huonotapasempi" koira, sitä parempi syy mennä koulutukseen. :tsemp: Ainakin kaikki koulutukset, jossa minä olen ollut mukana, etenkin "ongelmakoirien" tuomista kentälle oikein kehutaan, koska se kertoo vastuulisesta omistajasta.

Pienen pennun riehumiset, puremiset tai haukkumiset eivät siis ole mitään vakavaa vaan normaalia pennun käytöstä. :) Jokainen on aloittelija joskus.

Vastaa Viestiin