Koiran lukeminen jälkeä ajettaessa

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Anneli Ylimartimo

Koiran lukeminen jälkeä ajettaessa

Viesti Kirjoittaja Anneli Ylimartimo » 11 Touko 2005 12:05

Hei!

Olisi mielenkiintoista lukea omista kokemuksistanne siitä, miten luette koiraanne jälkeä ajaessa. Miten teidän oma koiranne reagoi esim. metsäjäljellä, kun se on epävarma jäljestä, hukkaa jäljen, pääsee uudelleen jäljelle jne.? Itse kuvittelin jo oppineeni jonkin verran - ja pah! - mutta taas mennä viikolla tein itse virheen :D , kun en osannutkaan lukea ajoissa koiraani :roll: ...

Anneli

minna knuuttila

Viesti Kirjoittaja minna knuuttila » 12 Touko 2005 13:07

Tällä hetkellä omistan niin helppolukuisen koiran, että tulkintaongelmia ei ole ollut (kuuluisia viimeisiä sanoja??).

Eli jäljen päällä koira rauhoittuu ja keskittyy kuono tiiviisti jäljessä kiinni. Riistaeläimen (tuoreella) jäljellä häntä nousee korkealle kaarelle selän päälle ja koira on kiihtynyt. Jos koira ylittää kulman se palaa "hätäisenä" taaksepäin ja rauhoittuu vasta kun on uudelleen jäljessä kiinni. Joskus kun on tullut "totaalinen" hukka (syystä ei käsitystä... metsässä siis kuitenkin, pellolla ei hukkajälkeä ole tullut) elikäs eksytty 20-30 m jäljestä, ja koira on ollut jo niin väsynyt, ettei ole heti itse palannut etsimään jälkeä uudestaan, niin koira on nostanut päänsä ja ilmoittanut olemuksellaan, että jälki jäi jonnekin. Silloin olen palannut taaksepäin ja antanut koiran nostaa jäljen uudestaan sen paikan ympäriltä, missä olen sen viimeksi tiennyt olevan jäljellä. Heti kun jälki löytyy, koiran olemus muuttuu keskittyneeksi.

Tämä on ensimmäinen koira, jota olen osannut olla "neuvomatta" myös metsässä ja uskoakseni tästä syystä koira ei valejäljestä. Lisäksi koiralla on "hyvä nenä" sekä korkea motivaatio, nämä helpottanevat tulkintaa. Tai sitten olen tässä vuosien saatossa EHKÄ oppinut itsekin jotain :D

Päivi Ollikka

Viesti Kirjoittaja Päivi Ollikka » 15 Touko 2005 09:46

Vanhan metsäkoirani kanssa sain ikimuistoisia kokemuksia koiran erinomaisesta nenästä ja että ihminen on jälkihommissa täysin avuton.
Tein jäljen kaatosateessa kulkemaan kalliota. Merkkasin sen männyn käkkyröihin nauhoilla kallion laella. Lähetin koiran parin tunnin päästä jäljelle. Koiran tullessa kalliolle se näytti hukkaavan jäljen. Se kuitenkin merkkasi jäljen uudestaan alarinteessä sammalreunassa. En päästänyt koiraa sinne, kun merkkivana meni kallion päällä. Käskytin koiraa, joka aina palasi sammalenreunaan. Ei siinä auttanut muuta kuin mennä perässä ja katsoa mitä tuleman piti. Koira ajoi hyvin sammaleessa. Se nousi ottamaan esineen kallion päälle ja jatkoi eteenpäin taas sammaleessa. Se ajoi jäljen, mutta yli kaksi metriä kävellynlinjan vieressä koko kallioalueen ajan. Päättelin jälkeenpäin, että rikkoutunut maa-aines oli kovassa sateessa valunut rinteeseen ja koira otti sen sieltä ylös.
Sen kokemuksen jälkeen en paljoa "jäljestänyt" vaan annoin koiran viedä - se kuitenkin oletettavasti haistoi enemmän ympäristöstä kuin minä :D
Samoin kerran merkkasin janan edellisenä päivänä puunympäri sidotuin nauhoin. Kun lähetin koiran 24h merkkauksen jälkeen janalle -se jäljesti koko matkan ja pysähtyi jokaisen merkkaamani puun kohdalle ja haisteli noin metrin alalta alueen ja jatkoi jäljestämistä. Se siitä "pimeästä" janasta :roll:

Vastaa Viestiin