Niin, minulle tuo liinan käyttö on uusi asia. Selventäisittekö vielä muutamia kysymyksiä?
1. Mihin tarkoitukseen se on hyvä ja miten sitä käytetään? Eli, mymmärsin, että silloin nappaa, jos koira vetää...
2. Onko liinoja mistä saatavilla ja tarvitseeko se erillisen pannan? Jos, niin minkälaisen?
3. Mihin sen käyttö perustuu? siis riittääkö pelkkä vetäisy yleensä?
4. olen miettinyt monta kertaa ja monia olen hankkinutkin, mutta sellaista hyvää pantaa en ole vielä keksinyt. Jos niihin on suosituksia teillä, joilla on vetävä koira, niin otan kyllä vinkistä vaarin. Olen kokeillut metallista kuristvaa, se syö karvaa. Olen kokeillut puolikuristavaa, pyöreällä nahkaosalla, jossa pieni pätkä metallia kuristusosassa. Se ei tepsinyt, en saanut kunnon nyppäsyä. Sitten ostin tavallisen nahkapannan, joka on minun mielestäni kaikista huonoin. Nyt on pyöreähkö, nahkapanta kuristavana, enkä ole siihenkään tyytyväinen.
Pietarsaren näyttelyssä tapasin erään rouvan, jolla oli kiinnostunut uros, samoin kuin omani. Omani kun päätti kiskaista, oli hyvä kun en lähtenyt leijan tavoin liitoon. Nainen sanoi, että hänellä on tepsinyt panta, jota hän esitteli. Minun mielestäni se oli juuri puolikkuristava, mutta häne oli sen jotenkin erikoisesti laittanut koiralleen ja sanoi, että riittää kun pitää kahdella sormella kiinni.
Eilen taas havahduin uroksen kypsyvään aikuisuuteen ja siihen, että se alkaa nyt kokeilla..
Olimme lenkillä ja koira kulki pitkässä hihnassa nuuhkien ojan reunoja. Se ion vasta pari viikkoa nostanut jalkaa ja merkkaillut, että aikuistuminen on vähän hitaan puoleista ollut. Nyt kuitenkin uudella innolla se nuuhki ja haaveili... Jouduin parikin kertaa sanomaan sille "mennään" . Se ei korviaan lotkauttanut ja nyppäsin hihnasta. tuntui, kun mitään ei toisessa päässä tapahtunut. Kun karjaisin ja nyppäsin samankaikaisesti, herra heräsi. ..
Kävelimme vähän matkaa ja erään talon luona oli räksyttävä mäyräkoira irti pihalla. Se saakeli säntäsi luoksemme ja minun koirani päätti lähteä mukaan touhuiluun Sain kuitenkiin napattua hihnasta hyvän otteen, mutta ilmeisesti kuristava panta jumiouti kiinni juuri koiran korvien taakse, kun se otti varvasaskeleita ja perääntyi ja samassa näytti minulle hampaita. Luulen, että se oli puolustusta kivulle, jota kenties tuli tästä pannasta. tai sitten se oli eri mieltä kanssani. Kuitenkiin otin siitä napakan otteen poskista ja huusin sille: "sinä, tottelet, kun minä käsken". Ja samalla koira katsoi tyynesti silmiini, nuolaisi suupieliään ja lähti kanssani eteenpäin. Vähän se vilkuili taakse, mutta kun komensin uudelleen ja tiukasti pidin hihnasta otteen, sujui loppumatka ongelmitta. Jopa vniin, että se kulki korvat takana ja kuunteli erittäin herkästi mitä viestin.
sitä vielä tässä kysyisin, että mitä minun tulee tehdä, kun koira höristää korvansa oikein terhakkaaksi kun s enäkee toisen koiran? Se suorastaan, jos sillä on mahdollisuus jähemttyy paikoileen, ei kuule, ei näe mitään, tuijottaa vain. Nyt olen kokeillut sitä, että käännyn taaksepäin jolloin sen on pakko seurata minua. Toisinaan joudun pitämään sitä tiukalla otteella kun se olisi menossa kaikkien koirien luo. Se ei ole vihainen, mutta minua ärsyttää, kun se on niin kiinnostunut ja menettää kokonaan muun mielenkiinnon. Tuota liinasysteemiä havahduin eilen miettimään, kun kerroitte vastaavista ongvelmista. Eli lisää kommentteja kaivataan ja vinkkejä...
t. Eija
Ihmisten suhtautuminen koiran käsittelyyn
-
Anne Linjala
-
Heidi Juhola
Etenkin kaupungissa on monesti noita ihmisiä (joko koirattomia tai puudeli-ihmisiä), jotka hyvin herkästi tulevat kommentoimaan hieman "rajumman" näköistä koulutusta...
Ensimmäinen kerta oli ihan kauhea shokki. Olimme lähdössä maalle ja käytin silloin reilu vuoden vanhaa narttua pissalenkillä ennen autoon menoa. Koira tiesi, että olimme lähdössä, joten veto oli ihan kauheata! Kädet verillä yritin saada koiraa olla vetämättä ja monta kertaa vetäisin oikein kunnolla hihnasta takaisinpäin ja taisin siinä ääntäkin korottaa. Naapuritalon pihasta sitten joku rouva alkoi huutamaan, että älä karju sille koiralle. Valmiiksi kiukkuisena huusin sille, että koulutan koirani niin kuin itse haluan. Rouva jäi sitten autonsa kanssa meidän pihatien risteykseen oikein kyttäämään meitä (ja koira veti edelleen, niin että kädet olivat ihan kasassa hihnan välissä, joten en voinut antaa periksi). Kun olimme tuon rouvan kohdalla, hän autosta huusi, että ilmoittaa poliisille ja eläinsuojeluvalvojalle ja kaasutti sitten raukkamaisesti tiehensä. Viisitoista minuuttia jouduin rauhottumaan, ennen kuin uskalsin astua auton rattiin... Silloin päätin, että jos vielä joskus tulee jotakin urputtamaan, mainitsen että minun koirani ei ole puudeli, jota koulutetaan päätä silittelemällä...
Toinen tapaus tapahtui koiruuden villeinä nuoruusvuosina myös, kun menimme koirapuistoon. Koira veti taas ihan kauheasti, jota yritin estää pyörittämällä hihnaa nenää edessä (toimii ja koira osaa varoa, joten hihna ei edes osu nenään). Pääsimme puistoon, istutin koiran ja siinä samassa se ampaisi juoksentelemaan ilman lupaa. Isäntä sai sen kiinni kiipeilypöydältä, josta kantoi sen takaisin portille (huom. kantoi, ei retuuttanut tai muuta). Portilla toruin (kovaäänisesti, joka minulla on luonnostaan, etenkin jos suutun) ja pidin poskista kiinni (vähän ravistaen) koittaen pitää katsekontaktin koiraan. Samalla huomasin, että puiston ulkopuolella muutaman metrin päässä seisoskeli nuori poika videokameran kanssa. Kysyin häneltä, mitä luulee tekevänsä ja kovaan ääneen vastasi kuvaavansa eläinrääkkäystä. Käskin hänen mennä katsomaan kentälle treenejä tai tutustumaan poliisikoirien kouluttamiseen (taitaa poliisikoirilla olla paljon kovempi koulutus kuin tavallisilla kotikoirilla), jonka jälkeen meni hiljaiseksi ja poistui paikalta. Myöhemmin mietin, että olisi pitänyt poistaa hänen kamerastaan kuvaamansa materiaali, koska hänhän se lakia rikkoi kuvaamalla minua ilman lupaa...
Onpas minulla yksi positiivinenkin kokemus koiran koulutuksesta tuolla kävelylenkillä. Koiruus taisi olla alle vuoden vanha, todellinen riiviö ja rasavilli. Lenkillä taas hyppi ja loikki joka suuntaan sekä veti kauheasti eikä kuunnellut lainkaan puhetta. Pistin koiran maahan (jouduin hieman tekemään töitä, että sain sen pysymään siellä) ja toruin. Kun koira oli hieman rauhoittunut, joku selän takana sanoi, että minulla oli ihan oikeat otteet koiran kanssa. Tietysti ensin säikähdin ihan kauheasti. Mies kertoi sitten kasvattaneensa sussareita pari vuosikymmentä ja rohkaisi koiran kouluttamisessa.
Nyttemmin tosiaan olen oppinut hieman sulkemaan korviani, enkä aina kaikkea ota tosissani. Omistan vain semmoisen luonteenpiirteen, että en osaa aina olla hiljaa, jos joku tulee minua neuvomaan tai valittaa asiasta, josta en neuvoja kaipaa...
Ensimmäinen kerta oli ihan kauhea shokki. Olimme lähdössä maalle ja käytin silloin reilu vuoden vanhaa narttua pissalenkillä ennen autoon menoa. Koira tiesi, että olimme lähdössä, joten veto oli ihan kauheata! Kädet verillä yritin saada koiraa olla vetämättä ja monta kertaa vetäisin oikein kunnolla hihnasta takaisinpäin ja taisin siinä ääntäkin korottaa. Naapuritalon pihasta sitten joku rouva alkoi huutamaan, että älä karju sille koiralle. Valmiiksi kiukkuisena huusin sille, että koulutan koirani niin kuin itse haluan. Rouva jäi sitten autonsa kanssa meidän pihatien risteykseen oikein kyttäämään meitä (ja koira veti edelleen, niin että kädet olivat ihan kasassa hihnan välissä, joten en voinut antaa periksi). Kun olimme tuon rouvan kohdalla, hän autosta huusi, että ilmoittaa poliisille ja eläinsuojeluvalvojalle ja kaasutti sitten raukkamaisesti tiehensä. Viisitoista minuuttia jouduin rauhottumaan, ennen kuin uskalsin astua auton rattiin... Silloin päätin, että jos vielä joskus tulee jotakin urputtamaan, mainitsen että minun koirani ei ole puudeli, jota koulutetaan päätä silittelemällä...
Toinen tapaus tapahtui koiruuden villeinä nuoruusvuosina myös, kun menimme koirapuistoon. Koira veti taas ihan kauheasti, jota yritin estää pyörittämällä hihnaa nenää edessä (toimii ja koira osaa varoa, joten hihna ei edes osu nenään). Pääsimme puistoon, istutin koiran ja siinä samassa se ampaisi juoksentelemaan ilman lupaa. Isäntä sai sen kiinni kiipeilypöydältä, josta kantoi sen takaisin portille (huom. kantoi, ei retuuttanut tai muuta). Portilla toruin (kovaäänisesti, joka minulla on luonnostaan, etenkin jos suutun) ja pidin poskista kiinni (vähän ravistaen) koittaen pitää katsekontaktin koiraan. Samalla huomasin, että puiston ulkopuolella muutaman metrin päässä seisoskeli nuori poika videokameran kanssa. Kysyin häneltä, mitä luulee tekevänsä ja kovaan ääneen vastasi kuvaavansa eläinrääkkäystä. Käskin hänen mennä katsomaan kentälle treenejä tai tutustumaan poliisikoirien kouluttamiseen (taitaa poliisikoirilla olla paljon kovempi koulutus kuin tavallisilla kotikoirilla), jonka jälkeen meni hiljaiseksi ja poistui paikalta. Myöhemmin mietin, että olisi pitänyt poistaa hänen kamerastaan kuvaamansa materiaali, koska hänhän se lakia rikkoi kuvaamalla minua ilman lupaa...
Onpas minulla yksi positiivinenkin kokemus koiran koulutuksesta tuolla kävelylenkillä. Koiruus taisi olla alle vuoden vanha, todellinen riiviö ja rasavilli. Lenkillä taas hyppi ja loikki joka suuntaan sekä veti kauheasti eikä kuunnellut lainkaan puhetta. Pistin koiran maahan (jouduin hieman tekemään töitä, että sain sen pysymään siellä) ja toruin. Kun koira oli hieman rauhoittunut, joku selän takana sanoi, että minulla oli ihan oikeat otteet koiran kanssa. Tietysti ensin säikähdin ihan kauheasti. Mies kertoi sitten kasvattaneensa sussareita pari vuosikymmentä ja rohkaisi koiran kouluttamisessa.
Nyttemmin tosiaan olen oppinut hieman sulkemaan korviani, enkä aina kaikkea ota tosissani. Omistan vain semmoisen luonteenpiirteen, että en osaa aina olla hiljaa, jos joku tulee minua neuvomaan tai valittaa asiasta, josta en neuvoja kaipaa...
-
eija oikarainen
koulutuksesta vielä kommentteja
Mukava kuulla teidän muidenkin kommentteja koulutuksesta ja ihmisten suhtautumisesta.
Meillä on nyt viikon ajan ollut treeniä lasten leikkeihin osallistumattomuudesta. Koira nimittäin on liian kiinnostunut jalkapalloista, pyöristä ja lasten juoksuleikeistä. Sain eräältä vanhalta ja tunnetulta kourakouluttajalta vinkiksi, että mene koiran kanssa tilanteisiin, jossa sen on pakko oppia hillitsemään itsensä. Sinun ei tarvitse kuin olla paikallasi ja katsoa, etti koira sähntää. Pian se tottuu ja kun se on rauhoittunut, kehu ja poistu. Lisää treeniä päivittäin ja asia hoituu itsestään.
Hah, sanon minä. Me ollaan istuttu kakaroiden leikkejä katsomassa joka saakelin päivä. Välillä menee hyvin, välillä se on kuin mikäkin saaliseläin, vahtaa palloa ja sen on vaikea rauhoittua. Hommaa tekee vaikeammaksi vielä se, jos oma lapsi on mukana. Silloin se varmasti toljottaa ja yrittää kärkkyä.
Nyt olen tänään onnistunut vihdoinkin saamaan sen maahan vierelleni ja katsomaan vain, mitä lapset puuhaavat. Muina päivinä se on noussut aina välillä ylös ja yrittänyt ottaa osaa leikkiin. No, sehän on paljon vaadittu nuorelta koiralta, mutta ehkä pikkuhiljaa...
Lannevyö, siis liina ovat ilmeisesti sama asia? Sain myös vinkin käyttää sitä, jos tarve vaatii.
No, meillä on kyllä ollut tällä viikolla parikin ihmeellistä sattumaa:
Ensimmäinene oli, kun olin koiran kanssa ulkona ja vastaan tuli pikkuinen villakoira tai joku muu. Koira havaitsi sen ja jäi tuijottamaan. Minä jo kauhulla ajattelin, että nyt se säntää sen kimppuun.... Mutta kun annoin sen kulkea pitkälä hihnalla ja sanoin. "ei", onnistui yllätyksekseni ohitus ilman mitään selkkauksia. Jäin oikein miettimään, onko koiran reaktio sittenkin minun reaktioni....
Toinen juttu sattui, kun olimme kotimme lähistöllä ylittämässä siltaa. Takanamme tuli koiran kanssa ihminen. Minulla oli kännykässä puhelu kesken ja kiusallisessaa tilanteessa koirani jäi tuijottamaan taaksepäin. Nypin sitä seuraamaan minua ja kun se vaan haahuili (huomasi, etten ole terävimmilläni) se yritti vain kammeta perässätulijan luo. Minä pysähdyin ja sanoin sille naiselle, että odota vähän, tässä sillalla ei pääse kahta yhtäaikaa ja tämä kyllä syöksyy kimppuun. Laitoin kännykkää taskuuni, kun muija vaan tulla törvelsi sieltä koiransa kanssa. minun koirani oli sen verran ihmeissään, ettei tajunnut tehdä mitään. Se vain seisoi ja katsoi, kun toinen meni ohi. Eukko sanoi minulle, että hienostihan se meni. Minä taas siihen, että niin tais mennä....
Mutta kertoilkaa ihmeessä kokemuksianne noista ohitustilanteista ja paikallaan oloista ja muustakin, ne opettavat ja avartavat, ettei näitten juttujen kanssa ole aivan yksin...
toivoo Eija
Meillä on nyt viikon ajan ollut treeniä lasten leikkeihin osallistumattomuudesta. Koira nimittäin on liian kiinnostunut jalkapalloista, pyöristä ja lasten juoksuleikeistä. Sain eräältä vanhalta ja tunnetulta kourakouluttajalta vinkiksi, että mene koiran kanssa tilanteisiin, jossa sen on pakko oppia hillitsemään itsensä. Sinun ei tarvitse kuin olla paikallasi ja katsoa, etti koira sähntää. Pian se tottuu ja kun se on rauhoittunut, kehu ja poistu. Lisää treeniä päivittäin ja asia hoituu itsestään.
Hah, sanon minä. Me ollaan istuttu kakaroiden leikkejä katsomassa joka saakelin päivä. Välillä menee hyvin, välillä se on kuin mikäkin saaliseläin, vahtaa palloa ja sen on vaikea rauhoittua. Hommaa tekee vaikeammaksi vielä se, jos oma lapsi on mukana. Silloin se varmasti toljottaa ja yrittää kärkkyä.
Nyt olen tänään onnistunut vihdoinkin saamaan sen maahan vierelleni ja katsomaan vain, mitä lapset puuhaavat. Muina päivinä se on noussut aina välillä ylös ja yrittänyt ottaa osaa leikkiin. No, sehän on paljon vaadittu nuorelta koiralta, mutta ehkä pikkuhiljaa...
Lannevyö, siis liina ovat ilmeisesti sama asia? Sain myös vinkin käyttää sitä, jos tarve vaatii.
No, meillä on kyllä ollut tällä viikolla parikin ihmeellistä sattumaa:
Ensimmäinene oli, kun olin koiran kanssa ulkona ja vastaan tuli pikkuinen villakoira tai joku muu. Koira havaitsi sen ja jäi tuijottamaan. Minä jo kauhulla ajattelin, että nyt se säntää sen kimppuun.... Mutta kun annoin sen kulkea pitkälä hihnalla ja sanoin. "ei", onnistui yllätyksekseni ohitus ilman mitään selkkauksia. Jäin oikein miettimään, onko koiran reaktio sittenkin minun reaktioni....
Toinen juttu sattui, kun olimme kotimme lähistöllä ylittämässä siltaa. Takanamme tuli koiran kanssa ihminen. Minulla oli kännykässä puhelu kesken ja kiusallisessaa tilanteessa koirani jäi tuijottamaan taaksepäin. Nypin sitä seuraamaan minua ja kun se vaan haahuili (huomasi, etten ole terävimmilläni) se yritti vain kammeta perässätulijan luo. Minä pysähdyin ja sanoin sille naiselle, että odota vähän, tässä sillalla ei pääse kahta yhtäaikaa ja tämä kyllä syöksyy kimppuun. Laitoin kännykkää taskuuni, kun muija vaan tulla törvelsi sieltä koiransa kanssa. minun koirani oli sen verran ihmeissään, ettei tajunnut tehdä mitään. Se vain seisoi ja katsoi, kun toinen meni ohi. Eukko sanoi minulle, että hienostihan se meni. Minä taas siihen, että niin tais mennä....
Mutta kertoilkaa ihmeessä kokemuksianne noista ohitustilanteista ja paikallaan oloista ja muustakin, ne opettavat ja avartavat, ettei näitten juttujen kanssa ole aivan yksin...
toivoo Eija
-
Aurora Martikainen
Niinpä niin: koiria osaavat kasvattaa parhaiten koirattomat ihmiset, ja lasten kasvatuksesta tietävät eniten lapsettomat 
Ensimmäinen paimenen tullessa asuttiin vielä kerrostalossa. Pentu ei tietenkään pystynyt pidättämään ulos mennessä koko matkaa, että olisi ehditty juosta kerrostalon pihan alueelta pois viereiselle metsikölle noin 20 metrin matka - vaan pissaa lirahti jo siinä juostessa muutama tippa asfaltille. Ja yhden mummon mielestähän se oli ihan kamalaa. Joten perään piti toki meille sitten huudella koira kusettamisesta taloyhtiön alueella, ja sitten heti livahtaa rappuun piiloon, ennen kuin ehdin kävellä selvittämään asiaa. No... seuraavan kerran kun näin kyseistä täti-ihmistä, kysäisin häneltä, että osasivatkos hänen lapsensa heti synnytyslaitokselta kotiin tultuaan pidättää vai lasketelivatko kenties vaippoihin vielä montakin kuukautta. Eipä enää huudellut kertaakaan perään niistä muutamasta pissatipasta, joita meidän kundilta saattoi juostessa lirahtaa. Ja kokolailla eri asiahan olisikin ollut, jos oltaisiin tarkoituksella ihan pissatettukin pihalle.
Yrittiväthän ne muutamat naapurit hankkia taloon koirakieltoakin, kun pelkäsivät meidän kolmikuista sakemannia :doh: Voi jestas... No, edelleen menin itse heti asiasta kuultuani juttelemaan isännöitsijän kanssa, että mitäs järkiperusteita sellaiselle hankkeelle muka on, ja tämä tuumasi heti, ettei mitään kieltoa todellakaan tule, että antaa niiden muutamien ihmisten nyt puuhastella aikansa kuluksi :tsemp:
Ja pianpa sitten muutama tällainen "koiranvihaajakin" alkoi pikkuhiljaa tervehtimään... ja kyselemään, että mitäs teidän koiralle kuuluu, kun se on niin hiljaa, että onkos teillä sitä enää ollenkaan. Että aijaa, ei hauku sitten yksin ollessaan, no onpa kiltii koira etc... Hoh-hoijaa.
Ja tarinan opetus?? Välillä auttaa näpäyttää verbaalisesti noita kanssaihmisiä, ja välillä taas auttaa parhaiten, kun on välittämättä.
Ensimmäinen paimenen tullessa asuttiin vielä kerrostalossa. Pentu ei tietenkään pystynyt pidättämään ulos mennessä koko matkaa, että olisi ehditty juosta kerrostalon pihan alueelta pois viereiselle metsikölle noin 20 metrin matka - vaan pissaa lirahti jo siinä juostessa muutama tippa asfaltille. Ja yhden mummon mielestähän se oli ihan kamalaa. Joten perään piti toki meille sitten huudella koira kusettamisesta taloyhtiön alueella, ja sitten heti livahtaa rappuun piiloon, ennen kuin ehdin kävellä selvittämään asiaa. No... seuraavan kerran kun näin kyseistä täti-ihmistä, kysäisin häneltä, että osasivatkos hänen lapsensa heti synnytyslaitokselta kotiin tultuaan pidättää vai lasketelivatko kenties vaippoihin vielä montakin kuukautta. Eipä enää huudellut kertaakaan perään niistä muutamasta pissatipasta, joita meidän kundilta saattoi juostessa lirahtaa. Ja kokolailla eri asiahan olisikin ollut, jos oltaisiin tarkoituksella ihan pissatettukin pihalle.
Yrittiväthän ne muutamat naapurit hankkia taloon koirakieltoakin, kun pelkäsivät meidän kolmikuista sakemannia :doh: Voi jestas... No, edelleen menin itse heti asiasta kuultuani juttelemaan isännöitsijän kanssa, että mitäs järkiperusteita sellaiselle hankkeelle muka on, ja tämä tuumasi heti, ettei mitään kieltoa todellakaan tule, että antaa niiden muutamien ihmisten nyt puuhastella aikansa kuluksi :tsemp:
Ja pianpa sitten muutama tällainen "koiranvihaajakin" alkoi pikkuhiljaa tervehtimään... ja kyselemään, että mitäs teidän koiralle kuuluu, kun se on niin hiljaa, että onkos teillä sitä enää ollenkaan. Että aijaa, ei hauku sitten yksin ollessaan, no onpa kiltii koira etc... Hoh-hoijaa.
Ja tarinan opetus?? Välillä auttaa näpäyttää verbaalisesti noita kanssaihmisiä, ja välillä taas auttaa parhaiten, kun on välittämättä.
-
Kristina Polso
Kiva lukea että muillakin on ollut tuollaisia ongelmia. Minua ei sentään ole poliisilla tai eläinsuojelulla uhattu, kehotettu vaan pysymään pois ihmisten ilmoilta petoni kanssa. Ja taidan kyllä olla eläinrääkkääjä muutamien lähistöllä asuvien mielestä. 
Täällä kun lähinnä asuu noita puudeleita, ja sitten juoppoporukan seropi joka näyttä sakemannilta, räkyttää ja häiriköi.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät voi hillitä suuvärkkiään kun joku avautuu mulle aiheetta, niinpä tulee yleensä annettua takaisin samalla-jos ei kovemmalla- mitalla. Lisäksi lapsellisen luonteeni takia olen kirjoittanut paikallislehden mielipidepalstalle aiheesta, sekä hankkinut itselleni T-paidan jossa teksti "Varo! Olen hullumpi kuin koirani."
Täällä kun lähinnä asuu noita puudeleita, ja sitten juoppoporukan seropi joka näyttä sakemannilta, räkyttää ja häiriköi. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät voi hillitä suuvärkkiään kun joku avautuu mulle aiheetta, niinpä tulee yleensä annettua takaisin samalla-jos ei kovemmalla- mitalla. Lisäksi lapsellisen luonteeni takia olen kirjoittanut paikallislehden mielipidepalstalle aiheesta, sekä hankkinut itselleni T-paidan jossa teksti "Varo! Olen hullumpi kuin koirani."
-
Miia Rintamäki
Meillä tuo koira pääsi labradorinnoutajan kimppuun pari kuukautta sitten. Pamautin ensi remmillä pari kertaa, mutta ku ei ollu mitää tehoa, revin sen irti siitä. Panin koiralle kuonopantaa päähän ja se tuijotti tätä labbista koko ajan ku vaihdettiin sen omistajan kans puhelinnumeroita sun muita. Ja sitte räyhäs. Hermoissani karjasin täysillä et nyt turpa kiinni ja otin poskista kiinni ja nostin sen takajaloilleen. Tämä ihminen kenen koiraa mun koira puri, sanoi että "kannattais viedä tottelevaisuuskoulutukseen se. Saksanpaimenkoira koulutetaan hyvällä, ei pahalla, mun mies on kouluttanut yhden." Olin siinä sit vielä niin shokis siitä että tuo pääsi sen kimppuun etten saanu sanottua oikeen muutaku et vuoden melkeen ollaan hyvällä yritetty ja tästä huomaa paljoko ollaan edistytty...
-
Merja Takaeilola
Tämä tapahtui vähän aikaa sitten Oulun keskustassa... Vastaan tulee spanieli joka vetää hihnassa meitä kohti ja urisee ja vinkuu. Emäntä ei komenna sitä millään lailla, roikkuu vain hihnassa. Kohdalla koirani sanoo "vuh" , tietysti sanon sille reippaasti "hiljaa!" ja nykäisen hihnasta. Lähellä seisova mummo sanoo "voi herra jumala!" ja katsoo meitä järkyttyneen näköisesti. En tiedä oliko se sitä kun iso, paha koira "selvästikin uhkaa hyökätä" pienen spanielin kimppuun, vai siitä kun komensin koiraani julkisella paikalla...
Ottaapa tuostakin selvää, mutta nämä tilanteet ärsyttävät suunnattomasti, kun vastaantulija ei käske koiraansa, vaan antaa touhottaa/vaania miten haluaa. Läheisellä omakotitaloalueella yksi mies jopa usuttaa portin takana shelttiä haukkumaan ohikulkijoille...
Ottaapa tuostakin selvää, mutta nämä tilanteet ärsyttävät suunnattomasti, kun vastaantulija ei käske koiraansa, vaan antaa touhottaa/vaania miten haluaa. Läheisellä omakotitaloalueella yksi mies jopa usuttaa portin takana shelttiä haukkumaan ohikulkijoille...
-
Ronja Taskinen
Joku on täällä puhunut siitä, kuinka ihmiset valittavat, kun jok'ikinen lenkki on kuin koulutustapahtuma. Niiltä tyypeiltä kannattaa kysyä, että mitenkäs koiralle sitten opetetaan, että hihnassa vetäminen ja toisten luo ryykääminen on kiellettyä, jos ei kieltämällä siinä nimenomaisessa tilanteessa? 
Lenkkeilen joskus äitipuoleni nuoren (kohta vuotias) sakemannipoitsun kanssa. Se on edistynyt paljon, vetää vain harvoin eikä ole niin kärkäs ryykäämään kiinnostavien vastaantulijoiden kimppuun. Moni vähän epäluuloisena sitä katsoo, mutta ei kukaan ole koskaan valittanut, kaipa ovat tulleet siihen tulokseen ettei koira ole ltäysin osaamattomissa käsissä. Pari kertaa on pitänyt nostaa koira kainaloon, että immeiset pääsee ohi.
Toissapäivänä käytin jätkää tutustumassa urheilukenttään ja pururataan. Kierreltiin urheilukentän aidan takana tutustumassa skeittiramppiin, kaikenlaisiin portaisiin ja jalkapallomaaleja ja juoksuaitojakin sai poika haistella. Kentällä oli joku likka treenaamassa aitajuoksua ja valmentaja, vanha mies, istui siellä ja sanoi minulle leikillään että "älä tuo tänne, se syöpi meidät". En minä kyllä olisi tuonutkaan, mutta oli hauska todeta, että ihan kaikilla ei ole pakkomiellettä ojentaa vihaisesti.
Kentällä oli kyllä paljon hauskaa nähtävää ja pururadalla erinomaiset metsät, pitänee käydä toistekin!
Lenkkeilen joskus äitipuoleni nuoren (kohta vuotias) sakemannipoitsun kanssa. Se on edistynyt paljon, vetää vain harvoin eikä ole niin kärkäs ryykäämään kiinnostavien vastaantulijoiden kimppuun. Moni vähän epäluuloisena sitä katsoo, mutta ei kukaan ole koskaan valittanut, kaipa ovat tulleet siihen tulokseen ettei koira ole ltäysin osaamattomissa käsissä. Pari kertaa on pitänyt nostaa koira kainaloon, että immeiset pääsee ohi.
Toissapäivänä käytin jätkää tutustumassa urheilukenttään ja pururataan. Kierreltiin urheilukentän aidan takana tutustumassa skeittiramppiin, kaikenlaisiin portaisiin ja jalkapallomaaleja ja juoksuaitojakin sai poika haistella. Kentällä oli joku likka treenaamassa aitajuoksua ja valmentaja, vanha mies, istui siellä ja sanoi minulle leikillään että "älä tuo tänne, se syöpi meidät". En minä kyllä olisi tuonutkaan, mutta oli hauska todeta, että ihan kaikilla ei ole pakkomiellettä ojentaa vihaisesti.
Kentällä oli kyllä paljon hauskaa nähtävää ja pururadalla erinomaiset metsät, pitänee käydä toistekin!-
Soile Vatamo
Ihmiset on hiukan epäloogisia -valitetaan hirveistä 'tappajasakemanneista', mutta jos yrität laittaa sellaisen ruotuun, olet eläinrääkkääjä
Minulla on corgi, jonka kanssa on myös joskus keskusteltu kumpi meistä hoitaa ulkopolitiikan. Hämmästyksekseni kukaan ei ole koskaan paheksunut vaikka vaikka sitä poskista nostankin. Onkohan se jotenkin niin, että sakemannin omistajia pitää paheksua, teki ne niin tai näin, muiden rotujen omistajille ollaan suvaitsevaisempia? Tai sitten ihmiset ei näe koko corgia piennarkasvien seasta, vaan luulevat minun riehuvan koppakuoriaisille
Eija, se mäykky taitaa olla varsinainen kamikaze, nähtiin se kun viimeksi käytiin teillä ja mentiin sitten lenkille. Sain muutamankin kerran ärähtää sille ja polkea jalkaa, kun se räyhäten tuli perässämme. Murre onneksi luotti mutsin ulkopolitiikan hoitoon, mutta on se kinkkinen tilanne, kun oma on hihnassa ja irtioleva tulee haastamaan.
Miten joku ylipäänsä uskaltaa pitää koiraansa niin että se pääsee pihalta rähjäämään ohikulkijoille... Siinä on Coksin kokoisessa koirassakin pitelemistä, saati sitten jos sinulla olisi ollut Gardakin mukana.
Minulla on corgi, jonka kanssa on myös joskus keskusteltu kumpi meistä hoitaa ulkopolitiikan. Hämmästyksekseni kukaan ei ole koskaan paheksunut vaikka vaikka sitä poskista nostankin. Onkohan se jotenkin niin, että sakemannin omistajia pitää paheksua, teki ne niin tai näin, muiden rotujen omistajille ollaan suvaitsevaisempia? Tai sitten ihmiset ei näe koko corgia piennarkasvien seasta, vaan luulevat minun riehuvan koppakuoriaisille
Eija, se mäykky taitaa olla varsinainen kamikaze, nähtiin se kun viimeksi käytiin teillä ja mentiin sitten lenkille. Sain muutamankin kerran ärähtää sille ja polkea jalkaa, kun se räyhäten tuli perässämme. Murre onneksi luotti mutsin ulkopolitiikan hoitoon, mutta on se kinkkinen tilanne, kun oma on hihnassa ja irtioleva tulee haastamaan.
Miten joku ylipäänsä uskaltaa pitää koiraansa niin että se pääsee pihalta rähjäämään ohikulkijoille... Siinä on Coksin kokoisessa koirassakin pitelemistä, saati sitten jos sinulla olisi ollut Gardakin mukana.
-
Nina Lönnberg
Mekin ollaan kohdattu samankaltaisia "epäloogisuuksia", vaikkakin seuraava ei liity varsinaisesti koulutukseen.
Eräs vanhemmanpuoleinen rouva tuli kahden lapinkoiran kanssa meitä vastaan kadulla. Hänen koiransa murisi ja haukkui ja tempoili hihnassa. Meidän tuolloin n.5kk pentu ei heihin reagoinut muutenkuin liikkui hieman varautuneesti (ei nostanut karvoja, haukkunut tms.). Ohittaessamme heitä sanoi rouva, että "älä päästä sitä koiraasi näiden luo, kun se on niin raju ja agressiivinen" (!). Tarkoitti siis minun koiraani. Teki mieli sanoa rouvalle, että katsoisi omia hirviöitään, jotka yritti päästä meidän kimppuun, mutta tyydyin kävelemään pois koira hienosti sivulla seuraten.
Samoin jatkuvasti tulee tilanteita, että ihmiset siirtyy kadun toiselle puolelle koirineen, kun näkevät meidän tulevan. Joskus tekisi mieli sanoa, että ei ainakaan meidän vuoksi tarvitse puolta vaihtaa. Taitaa olla niin, että joko sakemanneja rakastaa tai pelkää... ikävä kyllä.
Eräs vanhemmanpuoleinen rouva tuli kahden lapinkoiran kanssa meitä vastaan kadulla. Hänen koiransa murisi ja haukkui ja tempoili hihnassa. Meidän tuolloin n.5kk pentu ei heihin reagoinut muutenkuin liikkui hieman varautuneesti (ei nostanut karvoja, haukkunut tms.). Ohittaessamme heitä sanoi rouva, että "älä päästä sitä koiraasi näiden luo, kun se on niin raju ja agressiivinen" (!). Tarkoitti siis minun koiraani. Teki mieli sanoa rouvalle, että katsoisi omia hirviöitään, jotka yritti päästä meidän kimppuun, mutta tyydyin kävelemään pois koira hienosti sivulla seuraten.
Samoin jatkuvasti tulee tilanteita, että ihmiset siirtyy kadun toiselle puolelle koirineen, kun näkevät meidän tulevan. Joskus tekisi mieli sanoa, että ei ainakaan meidän vuoksi tarvitse puolta vaihtaa. Taitaa olla niin, että joko sakemanneja rakastaa tai pelkää... ikävä kyllä.
-
Arja tappola
Mun pikkuipana on nyt kahdeksan kuukautta..mukava mörköilyvaihe meneillään myös..karvat pystyssä moikkaa tuttua kantoa..johtunee pitkistä heinistä jotka liikkuvat tuulen mukana..
Eräs talomme asukki tuli ajokoiransa kanssa vastaan..ilmoitti että tuo koira pitää viedä koirapuistoon..se on hirveä peto..ajokoiransa tuli iholle
fleksillä ja poika haukahti pariin kertaan ennen kun päästiin heidän ohitseen..Nolotti, kun ei kehtaa sanoa selkeästi hitaalle ihmiselle pahastikaan..mutta kun ei mene perille..älä päästä lähelle..kolme sanaa..ei uppoa..kohta meillä on todella muille epäluuloinen koira..
Eräs talomme asukki tuli ajokoiransa kanssa vastaan..ilmoitti että tuo koira pitää viedä koirapuistoon..se on hirveä peto..ajokoiransa tuli iholle
fleksillä ja poika haukahti pariin kertaan ennen kun päästiin heidän ohitseen..Nolotti, kun ei kehtaa sanoa selkeästi hitaalle ihmiselle pahastikaan..mutta kun ei mene perille..älä päästä lähelle..kolme sanaa..ei uppoa..kohta meillä on todella muille epäluuloinen koira..
-
Kristina Polso
Minä olen valitettavasti oppinut sanomaan noille ihmisille. Ensin kauniisti, jos ei mene jakeluun niin sitten tiukasti, ja jos ei vieläkään ymmärretä, sitten sanon rumasti. Joillekin riittää tuo kauniisti mutta useammalle olen valitettavasti joutunut ärähtämään. Taitaa minulla olla melkoinen pedon maine itselläkin, koirani lisäksi.
-
Sanna-Mari Räsänen
meni nyt vähä ohi
siis onko nyt kysymys siitä, miten liinalla koiraa koulutetaan vai mitä? vetämisen lopettaminen? meni ihan ohi enkä saanu nyt idean tyngästä kiinni..
mie ainaki omaani jo pennusta asti kuljetin liinassa että se saa kuitenkin vapautta ja jos ei tule käskystä luo, tulee se sit pienellä nykäisyllä..
mutta mutta muttta... meillä pidettiin juuri 3 viikon jääkäusi ja purkkikoulutus (jota käytän jatkossakin tarvittaessa) ja vilanderin pertti joka anto ohjeet mulle sano, et KOIRA ON LIIAN VIISAS liinalla kouluttamiseen..
se meni vähä ohi et mitä hän sillä tarkoitti, sillä tiedän monia monia ihmisiä jotka kouluttaa koiransa nimenomaan liinalla.
tai siis liinaa apuna käyttäen. =)
ja jos koira vetää niin se on kans sit vetääkseen, eikä siinä auta puolkuristavat tai kuristavat tai muutkaan vedonestovaljaat. koira oppii vain välttämään vetämistä kun on kyseisiet vehkeet yllä, mutta kuinkas onkaan ku kokeilet ilman niitä?
joskus toimii joskus ei. ja tietenkin riippuu myös koiran nupin kovuudesta et mite oppi menee perille..
itse olen pyrkinyt alusta asti siihen että meillä EI vedeta ei edes hyvän hajun perässä (vaik tytön omistanki)
eikä kyl juurikaan vetämiseksi voi sanoa. pitkässä narussa saa kulkea ja pyrin myös ohitukset tekee niin et koiralla on omaa tilaa ja jos koiralla on tapana räyhiä muille, niin kun koira on tavallaan yksin ilman tukijoukkoa ei se lähde yksin yleensäkään hyökkäämään jos on sen verran järkevä.
meillä tuo purkki homma toimmii loistavasti tai no miten sen nyt ottaa.. jos tulee sellaine tilanne jonka vuoksi alunperin otin pertsaan yhteyttä niin kun purkki kilahtaa jos pelkkä EI tehoa niin neiti kusee alleen. kerran olen tarvinnu purkittaa siinä meidän ongelma tilanteessa
niin nyt koira on aivan kuin uusi kun hänen ei tarvitse olla johtajana tässä tilanteessa eikä suojella minua. leikkii toisten kanssa paljon vapaantuneemmin, eikä kokoajan kyräile mun lähettyvillä tai muutenkaa pyöri minun jaloissa.
ihanaa oli nähdä muutos jo 2päivässä.
nyt vaihtuu jo aihe, joten lopetan.
mie ainaki omaani jo pennusta asti kuljetin liinassa että se saa kuitenkin vapautta ja jos ei tule käskystä luo, tulee se sit pienellä nykäisyllä..
mutta mutta muttta... meillä pidettiin juuri 3 viikon jääkäusi ja purkkikoulutus (jota käytän jatkossakin tarvittaessa) ja vilanderin pertti joka anto ohjeet mulle sano, et KOIRA ON LIIAN VIISAS liinalla kouluttamiseen..
se meni vähä ohi et mitä hän sillä tarkoitti, sillä tiedän monia monia ihmisiä jotka kouluttaa koiransa nimenomaan liinalla.
tai siis liinaa apuna käyttäen. =)
ja jos koira vetää niin se on kans sit vetääkseen, eikä siinä auta puolkuristavat tai kuristavat tai muutkaan vedonestovaljaat. koira oppii vain välttämään vetämistä kun on kyseisiet vehkeet yllä, mutta kuinkas onkaan ku kokeilet ilman niitä?
joskus toimii joskus ei. ja tietenkin riippuu myös koiran nupin kovuudesta et mite oppi menee perille..
itse olen pyrkinyt alusta asti siihen että meillä EI vedeta ei edes hyvän hajun perässä (vaik tytön omistanki)
eikä kyl juurikaan vetämiseksi voi sanoa. pitkässä narussa saa kulkea ja pyrin myös ohitukset tekee niin et koiralla on omaa tilaa ja jos koiralla on tapana räyhiä muille, niin kun koira on tavallaan yksin ilman tukijoukkoa ei se lähde yksin yleensäkään hyökkäämään jos on sen verran järkevä.
meillä tuo purkki homma toimmii loistavasti tai no miten sen nyt ottaa.. jos tulee sellaine tilanne jonka vuoksi alunperin otin pertsaan yhteyttä niin kun purkki kilahtaa jos pelkkä EI tehoa niin neiti kusee alleen. kerran olen tarvinnu purkittaa siinä meidän ongelma tilanteessa
niin nyt koira on aivan kuin uusi kun hänen ei tarvitse olla johtajana tässä tilanteessa eikä suojella minua. leikkii toisten kanssa paljon vapaantuneemmin, eikä kokoajan kyräile mun lähettyvillä tai muutenkaa pyöri minun jaloissa.
ihanaa oli nähdä muutos jo 2päivässä.
nyt vaihtuu jo aihe, joten lopetan.
-
Sanna-Mari Räsänen