Ihmisten suhtautuminen koiran käsittelyyn

[Tea Tuomikoski]

meillä tuo purkki homma toimmii loistavasti tai no miten sen nyt ottaa.. jos tulee sellaine tilanne jonka vuoksi alunperin otin pertsaan yhteyttä niin kun purkki kilahtaa jos pelkkä EI tehoa niin neiti kusee alleen. kerran olen tarvinnu purkittaa siinä meidän ongelma tilanteessa

No, mitä ny kukakin toimivana pitää... Omaa koiraa tosin sais kyllä heitellä purkilla vaikka suoraan otikkoon, eikä se silti kuse paitsi ku hätä on tai on tarvis merkata. Mut koirissa lienee eroja.

Nii joo ja meillä opetettiin se "sopiva veto" (mun koirat on ain saanu kävellä talutin tiukalla, mut ei häiritseväl vedolla) ja remmirähjäyksien lopettamiset sun muut ihan vaan sillä, että kerroin koiralle, että kuis käyttäydytään. Ottihan tuo pari p*rkelettä ja piti vähän persvilloistaki näppästä, mut eipä tarvinnu tölkkejä kanniskella. Voihan niitä apuvälineitä käyttää, mutta jos ei sitä henkistä auktoriteettia ole, ni sitä ei myöskään teipatusta kokistölkistä tule.

[Sirpa Hörkäs]

Juu,kuulostaapa kummalta,että noin herkkistä koiraa,joka kusee alleen purkin kolahduksesta,ei saada kuriin muuten.

Ja tää se vasta kummalta kuulostikin."..ja Vilanderin Pertti,joka anto ohjeet mulle sano,et KOIRA ON LIIAN VIISAS liinalla kouluttamiseen.."
Tälle olis kiva saada joku liian viisas selitys.Kuka ymmärsi väärin ja ketä ja missä vaiheessa?

Äst.Nää on niin outoja juttuja,että parempi olis vaan ohittaa ne.Mutta kun nokkansa pitää työntää joka paikkaan.
Meillä piski saa vetää ja sitten kun haluan,ettei se vedä,sanon sille,että äläs vedä.Äläs vedän opetteluun kului Tean mainitsemat muutamat p*rkeleet ja nyppäsyt.Ja miä oon itte varsinainen hukkapätkä ja halutessaan koira veis minua,ku litran mittaa.

[Sanna-Mari Räsänen]

tarkoitin alleen kusemisella et se purkitus tosiaan on tehonnut. hätä kuset se alleen laski raukka parka. en mie sitä säälittelemään käy.

se meidän "ongelma" käytös loppui tuohon yhteen ainoaan purkitus kertaan, ja kuten mainitsin koirani oli jo toisena jääkausi-purkkipäivänä aivan uusi koira kun ei tarvinnut huolehtia asiasta. ELi mitäs siinä sen ihmeempiä kuin että se on siis tehonnut.

Koirani on tosi pehmeä luonteeltaan ja siitä varmaankin johtui se alle kuseminen kun se säikähti rymähdystä kun se tiesi että ei on ei ja siitä seuraa rymähdys. Oppipahan kerta laakista että typeryyksiä ei "sallita"

ja me ei käytetty purkkia vetämisen lopettamiseksi vaan aivan toisesta syystä jonka olen tänne jo kertaalleen kirjoittanut apua hakiessani.


jokainen joka haluaa, saa pitää minua hulluna ja huonona koiran pitäjänä.
ei, minun koiralla on selvät rajat ja toivon koirani toimivan niiden mukaan. ja sen on toimittava.
eihän siitä mitään tuu jos tämänkin kokoinen koira ku saksari saisi elää kun pellossa.


ei se ole mikään alistettu pelkääjä tai muuta jos joku niin luulee.

tämä ongelma joka meillä oli, on nyt taaksejäänyttä elämää ainakin tällä haavaa, ja se allekuseminen tapahtui siis tässä ongelman yhteydessä.


eli purkkia käytän EI sana tehosteena.


Koirani kyllä on hallinnassa muilta osin, kun joku sitä jo ihmetteli että miten ensaa koiraani hallittua muuten.

Ja pertsa sanoi minulle puhelimessa juuri noin että koira on liian viisas liinalla koulutukseen. pitääpä iha kysyä mitä hän sillä tarkoitti.


minusta se on kyllä ihan oiva väline koulutuksessa.



jos joku ei ymmärtänyt mun asian pointtia niin saa olla ymmärtämättä.

en sano pahalla vaan sillä, että tässä tuli lukijoilla vähä väärinymmärystä asian suhteen.

[Sanna-Mari Räsänen]

niin ja sen verran vielä että..


hain apua siksi että saisin koirani ymmärtämään että minä en tarvitse hänen suojeluaan


ja kun tuli tämä "ongelmatilanne" niin miulla ei ollu muuta vaihtoehtoo ku rankasta koira tarraamalla siihe itse kiinni ja huutamalla pää punasena et peeeerkkkeeeele !


sit mie kyllästyin omaan käytökseen ja totesin et joku muu keino on oltava jolla mie rankaisen koiraani tehokkaasti mutta ilman et mun tarttee siihe käydä kiinni.

tiedän että huono johtaja käy kiinni alamaiseensa, huutaa, mesoaa, itkee...


ja tämä purkitus tulee minulta kieltona (vastaa ilmeisesti jollakin tavalla YLempiarvoisen koiran murahdusta alemmalle:EN hyväksy tuota)
ilman että mun tarttee sitä käydä ravistelee poskipielistä tai muuten.

-sillä se ei johda mihinkään muuhun kuin isompiin ongelmiin.


sit päätin et kysytääs pertsalta apuja tilanteeseen ja olinki jo miettiny jääkautta ja purkitusta mutta tarvitsin lisää neuvoja.

homma alko heti toimia. ja se oli tosi ilahduttavaa katsottavaa kun se ongelma hävisi kuin itsestään.


monet ovat samaa mieltä kanssani että koirani kyllä pitää minua johtajana noin muuten, mutta vain se kyseinen tilanne oli hänen mielestään hänen itsensä hoidettava ja sitä mie en voinut sallia.

teimme koiralleni vain selväksi että minä en tarvitse hänen suojeluaan ja minua ei tarttee omia.


ongelma johtui täysin siitä että on saanut minulta liikaa huomioo, kahdestaan kun asutaan. nyt kun tuohon huomioimattomuuteen ym. jan fennelin oppeihin on tottunut niin asiat sujuu kun itsestään.

heti ekan jääkausipäivän jälkeen ei ole koirani tullut enää sängylle eikä sohvalle, ja mikä parasta ei seuraa minua joka askeleella tai ulkona tule pyörimään jalkoihini ja kyräilemään --->EIKÄ ampase kenenkään niskaan suojellakseen minua.



on myös mahdollista että joskus pentuaikana on sattunut joku homma jolloin koirani on tuntenut olevansa heikoilla saamatta turvaa minulta ja siitä tämä vyyhti sit lähtenyt kasvamaan. -sen ei ole tarvinnu olla ku joku iiiihan pikku juttu jota ei ees tajua.

selvennykseksi että koirani ei ole aggressiivinen tai hyökkäävä tai mitenkään ongelmaongelma-koira. vaan todella avoin, iloinen ja kaikkien ystävä ilman pienintäkään salavihaisuuden häivää.

eikä hän ole koskaan vahingoittanut ketään , se hyökkäys on ollut vain lyhyt karkoitus ele.



ihan sillä vaan ettei kukaan taas luule väärin.



ja jokaisella on omat mielipiteesä asioista ja niin varmaan tästäkin, mutta mie sentää olen rehelline ku sanon että tää meiän ongelma johtui suoraan MINUSTA ei koirasta, se vain teki sen minkä koki paineen alla oikeaksi.


pääasia minulle on se, että tiedän jää-ja purkkikauden toimineen toivotulla tavalla ja tätä ongelmaa ei enää ole ja minulla on entistäkin iloisempi, avoimempi ja rennompi koira jonka ei tarvitse enää huolehtia minun suojelemisesta kun on käynyt ilmi, että minä kyllä pärjään.



toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään, se ei ole tarkoitus. haluan vain oikaista asian niin että kaikki sen toivottavasti oikeinpäin ymmärtää

[Tea Tuomikoski]

Se on hyvä, että olet havainnut koirasi olevan pehmeä yksilö. Ja toki hyvä, että löytyy pakote, jolla saat sen "kerrasta ruotuun". Erittäin hyvä ainakin meikäläisen katsantokantilta, joka olen sitä mieltä, että parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Normaali rodunomainen saksanpaimenkoira ei kuitenkaan pissaa hätäpissoja räminätölkistä. Eikä vielä siitä persvilloista nyppäsystäkään.

Se, että sinun koirasi pissaa hätäpissat räminätölkistä kertoo omaa tarinaansa rodunomaisuudesta. Eli näyttelyosiossa esittämäsi "vauvahaaveet" - mieti! Saksanpaimenkoira on palveluskoira. Työ-, harrastus- ja hännänhuippuna seurakäyttöön. Saako jalostuskelpoinen yksilö pissata hätäpissat räminätölkistä? Mitä sen hypoteettisesti työkäytössä olevat jälkeläiset tekisi, kun joku lyö täysiä nyrkillä päähän, tai puukolla kylkeen? Ketä se enää palvelee.

Mieti.

Teille toki on koirakkona tärkeää löytää ne teille sopivat metodit. Hyvä jos ne löytyvät.

[Sanna-Mari Räsänen]

en tiedä itsekään oikein tarkalleen että miksi se kusi alleen. varmaan kun se ensimmäinen rymähdys oli niin yllättävä,

silloin kun lähdimme opettamaan tai siis tehostamaan tätä EItä ja sen merkitystä ja mitä siitä seuraa eli rymähdys.

ja sehän aloitettiin hihnakävelyllä, jos hihna kiristyi se oli EI ja rymähdys.

vaikka meillä ei vedetäkään.


kuten sanoin, niin kyseessä on vain haave. ja tämänluontoisia koiria ku olisi enemmän niin kukaan ei pelkäis varmaan sakuja.. =)



miun pitää iha kysyä pertsalta et mikä se oli se allekusemis juttu. voisko olla et se oli jotenki niin uusi juttu siinä aisianyhteydessä.

ja kun mie pari kertaa nujautin sitä ihan urakalla ja hylkäsin-se tiesi mitä odottaa mutta siitäpä ei seurannut muuta kun rymähdys.

koira on kyllä täysin paukkuvarma tapaus, eikä se muutenkaan säiky rymähdyksiä ja kolahsuksia tms.

ihan on tyyni ja rauhallien koira.

en mie usko et yks alle kuseminen nyt vaikuttaa mitenkää huonolta asialta.


se voi olla että .. hmmm ajatuskatkos.

niin, alleen kuseminenha tarkoittanee myös alistumista. tietääkseni. ei se varmaan ilostakaan alleen kussu


nyt muistan mitä meinasin kirjottaa.. eli mie vähä luulen että se alle kusemine on yhteydessä tähän jääkauteen.

kuten pertsa sano niin pelkkä purkitus ei tehoa ollenkaan vaan tällä jääkaudella
(jolloin vahvistan omaa johtajuuttani-joka meillä tarkoitti vain huomioimattomuutta, kun kaikkee muuta siihe sisältyvää me on aina tehty. )


on sellaine vaikutus että koirasta tulee entistä epävarmempi ja näin ollen sit mun pitää pystyä manipuloimaan se käyttäytymään oikealla tavalla.


en tiiä, mutta pittää kyssyy


ja kyl mie tiijän et ei tästä olisikaan mihinkää suojelukoira hommiin tai muuhun vaativampaan. terävä koira on ja sen huomaa kun on oikeasti aihetta olla terävänä. ja luonnetestihän sen sit joskus kertoo onko tää ihan täys halinalle


JA OLEN SAMAA MIELTÄ ETTÄ JOHTAJA SANOO ASIASTA KERRAN JA KUNNOLLA EIKÄ AINA NALKUTA JOKA ASIASTA, SILLÄ MITÄ SE TEHOAA?

SE ON VAIN KÄRPÄSTEN SURINAA. JA KUN ON AIHETTA RÄJÄHTÄÄ, SE KANS TEHOAA KUN ASIA MENEE KERRASTA JAKELUUN.
JOS EI MENE, NIIN SILLOIN ON SYYTÄ MIETTIÄ OMAA AUKTORITEETTIAAN. -MINUSTA SITÄ JA MUUTAKAAN ARVOSTUSTA EI SAAVUTETA REUHTOMALLA KOIRAA, JA MIE JOS KUKA TIEDÄN SEN NYT ENTISTÄKIN PAREMMIN

(sori, jäi caps lock päälle)
oman koiran silmiin on syntynyt sellaine aivan erilainen katse.. positiivisessa mielessä siis. nyt hän nauttii tuhannesti enemmän huomiostani jos sitä milloin saa..



olen omannut muutamia vuosia sitten todellisen onglemakoiran ja siinä jos missä oli auktoriteetti täysin kateissa kun ei koiraan upponnut mikään oppi ja ojennus-oli se vielä niin valtavan dominoiva uroskin että.

se koira jos mikä opetti minulle paljon !

[Sanna-Mari Räsänen]

olenkos mie jossain vaihessa sanonu et antaisin pentuja työkäyttöön...? kukapa ees lähtis kyselee meikäläisen pentueista jotai työlinjasta koiraa jos vanhemmatkaan ei ole..


haluasinkin saada muutoin samanluontoisia koiria maailmaan.
ja kuten mie ensin jo luulin et jos tää purkkijääkausi ei auta niin sit kyse on luonteesta (äiti ja sisko samanlaisia "teräviä" )

mutta nyt pentutapaamisen yhteydes tulinpa 1000%siihen tulokseen että ilmeisesti kasvattajalla on sama ongelma omiensa kanssa kuin meillä, muttei hän vain sitä tiedosta. sillä huomasin etttä koirat oli ok kun kasvattaja oli toisaalla mutta se armoton haukkuminen alkoi heti hänen palattuaan.

ja ei muut sisaret ollu tollasia. (oma koirani tuli mulle 14vkosena, joten käytös voi olla opittuakin)

kasvattaja totesi purkista että elä kaikkee sen luonnetta vie. olis tehny mieli sanoo jotain takas mut arvelin et olkoot.
paria viikkoo ennen pentutapaamista käytiin kylässä heillä ja omahan otti ohtaansa sielt ihan 6-0 ja parit tappeluthan siitä aikaan saatiin kun toine puolusti itseään, yhdesta ampu taas ilman varotusta äitisä päälle. tosin sekin kyräili ihan kokoajan jossai..

ymmärrän et nartut ovat vihollisia toisilleen, kilpailijoita.

huomasin että emää etenkin raivostutti oman koirani itsevarmuus joka siitä huokui vkon purkituksen aloitt jälkeen -se ei enää kyräillyt kilpaa äitinsa kanssa pyörien mun jaloissa.

tietenkin koirani saa puolustaa itseään tarvittaessa mutta kaikki joutava ölinä joutaa hemmettiin. sitä en siedä.

mun mielestä koiran oikeanlainen terävyys pitää tulla vähä muulla tavalla esille kuin jatkuvalla räkyttämisellä ja hyökkimisellä.

minun oma näkemys on että kasvattajan kuuluisi olla sen lauman johtaja vaikka hänellä olisikin se oma johtava narttu (emä)

sisko koira katso kokoajan äidistään mallia miten pitää toimia.


se, miten ne käyttäyty pisti minut miettimään että miksi hän ei kunnolla reagoi kasvattajana omiensa toimintaan. kuinka ees keskustelu onnistuu sellaisen haukunnan yli. kaikki muut, omani mukaan lukien olivat kauniisti ja hiljaa ja leikkivät..


mie olin siis niiiin ylpee omasta koirasta kun se käyttäyty niin kauniisti!


joten, ei se ainakaan luonteesta johtunut kuten ensin pelkäsin että entä jos tää homma ei autakaan..

mutta auttoi ja siitä olen tosi iloinen

[Sanna-Mari Räsänen]

tulipa pitkät tekstit, mutta sainpa asiani sanottua ja vähä vielä asian vierestäkin.

mie vasttaan siitä liina ja alle kusemis hommasta kunhan pertsa vastaa mun s-postiin. itseänikin kiinnostaa..



toivottavasti kukaan ei nyt pahoita mieltään mun kirjotuksista, mutta ajattelin kuitenkin oikaista asian ette kenellekää muodostu minusta ja koirastani väärää kuvaa.. ihan me ollaan kunnollisia kansalaisia =)


ja jonkun koirakirjan mukaanhan tää purkki koulutus on sitä lempeetä kasvatusta. niin, on kait se tavallaa ku ei tarttee puisteleen käydä omaansa. Kyl mie uskon et sellanenki päivä vielä koittaa et mie pölläytän omaani fyysisesti. vaik mie pyrin välttää sitä mahdollisiimman paljon nyt kun on tuo purkki minkä heristys tehoaa nykyään.


kyllähän susilaumassakin tarvittaessa johtaja ojentaa alamaisiaan.

[milko naumanen]

No kusemis juttuihin ja muihin en nyt jaksa ottaa kantaa,kuin sen verran,että kyllä se jo kertoo(mun mielestä) koirasta jotain.

Ja pennuttaminen,antaa siitäkin olla.

Mutta se mistä tulin mielipiteitäni laukomaan on tuo ns uusi tyyli koiran koulutuksessa.

On Fenneliä,kuinka kuuntelen koiraani ja mitä lie kirjoja.
On räminäpurkkia ja mitälie.

Tuntuu,että koiralle ei saisi jäädä "paha mieli",entä tarkoita,että koulutus olisi pelkkää pakkoa,mutta vaatiminen on jäämässä poissa.

Vertaan sama kuin nykyään vanhemmuus tuntuu olevan sitä,että isä ja äiti ovat lastensa kavereita,eikä niitä joka asettaa rajat.

Koirat on yksinkertaisia olentoja monesti vastauksen on helppoja,tosin en tiedä itsekkään aina oikeita ratkaisuja ongelmiin.

Mutta välillä koiran ymmärtäminen menee liian pitkälle.

Siitä pisteet,että olet hakenut apua ja kiinnostunut korjaamaan asiat.

[Lilli Hyvärinen]

Kovin on tosiaan mennyt monimutkaiseksi ihan tuo koiran tapakasvatus. Meillä se menee niin,että oikeista asioista palkataan,ja vääristä alkaa tukka tutista,koiran mukaan tarvittavalla volyymilla.

En oikein ymmärrä mihin sitä Fenneliä ja Kaimiota tarvitaan :epäilys: . Miksköhän ennen oli ihmisillä vähemmän ongelmia koiriensa kanssa? Vaikkei ymmärretty naksuttimista tai rauhoittavista signaaleista,jääkausista,aresteista ja kolinapurkeista puhumattakaan.. Enhän mä ehtis noita koskaan treenatakaan,jos jo arkielämä koirien kanssa menis niin vaikeeks kuin mitä se näyttää näiden tiettyjen metodejen kanssa olevan.

[Janet Tervashonka]

Keskustelu aiheesta alkaa jo kiinnostaa minuakin. Joillekinhan tuntuu olevan tärkeää, että on ongelma, joka on olemassa ja joka ei katoa. On hienoa surffailla eri palstoilla ja kysellä neuvoja asioihin, jotka joitakin vuosia sitten hoidettiin "manuaalisesti". Esimerkki:

Rouva kysyy minulta puhelimessa neuvoa koiraongelmaan. Kun perhe katsoo telkkua, koira (terrieri, paino noin 5kg) majoittuu isin ja äidin viereen, eikä laske poikaa sohvalle. Voi härreguud. Kysyin, paljonko perheen isä painaa - no 90 kiloa-, ja sanoin, että eikö isä vois istua koiran päälle niin kauaksi aikaa kun koira murisee tai ei laske lasta sohvalle. Koiraogelman ratkaisuun on myös monta muuta keinoa. Koiran voisi viedä muuhun huoneeseen siksi aikaa, kun perhe katsoo telkkua ja jos elukka huutaa häiritsevästi, sen voisi teljetä autotalliin, isä voisi vähän "neuvoa" koiraa käytöstavoille tms. Perhe loukkaantui neuvoistani ja aikoo ottaa yhteyttä koirapsykologiin. Hallelujaa.

Itse otan mallia omista koiristani, niistä näkee hyvin miten koirien kieli toimii. Jos alamainen istuu pomon paikalle sohvaan, pomo istuu päälle tai niin lähelle viereen, että alamaiselle tulee ahdistunut olo ja se luikkii johonkin vähäpätöisempään paikkaan, mistä ei näe telkkua niin hyvin. Melko hienosti toimii myös keino, jossa pomo vain ilmestyy olkkarin ovelle ja alamaiset laskeutuvat parhailta paikoilta. Tämä pomo-alamais- asetelmahan sitten on asia erikseen; tapahtumissa, jotka ovat johtaneet arvojrjestyksen muodostumiseen, eivät kusi ja veri ole tuntemattomia, harvoin nähtyjä eritteitä.

[Sanna-Mari Räsänen]

joo siinäpä olen tasan samaa mieltä että nykyajan vanhemmat ei uskalla olla VANHEMPIA lapsilleen! ja rajoja ei aseteta ja sitä rataa.


mie asetan omalle "lapselleni" rajat ja niitä myös noudatetaan.

ja korostan edelleen että olemme ihan tavallisia iloisia kansalaisia jotka yrittää oppiakin jotain tässä elämässä...

kaiken isoin asia minusta tässä elämässä on virheiden myöntäminen ja niiden korjaaminen-tai ainakin pyrkiä siihen.

minun puolesta tää asia saa olla loppuun käsitelty =)


ennenvanhaan on varmmaan ollu helpomaa muutenki koirien kans ku ne on ollu aina jossai pihan perällä narunpätkässä ja jos ongelmia on tullu niin nalli kalloon. minusta on hyvä, että on mahdollista nykyään paneutua koira maailman ajatuksiin ym.

no, mutta miepä vastailen siitä kus asiasta tosiaan kun saan selityksen ja tästä liina hommasta.

en ole ees maininnu koirani ikää, joka on 1v joten kyseessä on kuitenkin nuori koira. ja mie vähä uskallan epäillä että tää kuseminen on eräänlaine alistumis ele.

sillä omani tekee niin joskus tosi auktotiteettisille koira kavereilleen.

mene ja tiedä.. jokaine saa olla sitä mieltä mitä haluaa

[Sanna-Mari Räsänen]

niin ja koiralleni, on kyllä joka kerta ollu saamani rangaistus ja hylkääminen aivan siis kauhea asia. hetken päästä otan sen taas takaisin laumaan. kun olisitte näkemässä kuinka surullinen siitä silmin nähden tulee kun mami suuttuu
- ei voisi koira enää varmaan sen enempää yrittää muuttua pieneksi ja näkymättömäski. se tekisi varmaan mitä vain et vois vajota maan alle.

ja mie sanon vain aiheesta, en nalkuta joka asiasta.


mutta toivottavasti ees te muut osaatte paremmin asiat ku minä

[Janet Tervashonka]

Sanna-Mari: ennen ei suinkaan ollut vähemmän ongelmia koirien kanssa sen takia, että ne olis teljetty naruun ja nalli kalloon, vaan siksi, että jos koira rähjäsi vastaatulijoille niin omistaja kielsi koiraansa, ja katsoi että käsky myös meni perille, jos koira meni sohvalle, koira pantiin takaisin lattialle jne. Nykykoiralla on paljon hauskempaa; päälle puetaan kuonopanta, vedonestovaljaat ynnä muuta rompetta, omistajalla on mukanaan jo pienimuotoisen koirapsykologin arsenaali:neliskulmaisia, kuivattuja maksanpaloja, naksutin, kasa purkkeja ja purnukoita, suihkupullo, sitruunapanta, liina, patukka, torvi, pilli, ongelmakoirakirja ja kenties kukkatippoja ja muita yrttituotteita koiran rauhoittamiseen, reikihoitajan numero kännyssä....

[Sanna-Mari Räsänen]

niin no, en nyt sit mee varmaks sanoo et olisko ollu joskus vuosia sitten enemmän tai vähemmän ongelmia. ehkä nykyaikana koiriakin liiikaa inhimillistetään- kuten joku paris hilton pukee pikku koiraansa..


tai on jotai hemmetin kauneussalonkeja koirille, on vaik mitä nenän vahausta olemassa... hohhoi en voi muuta sanoa.


nykyään on vain keksitty paljon erilaisia uusia juttuja koulutuksen apuvälineiksi kuten vaikka kuonopanta tai vedonestovaljaat -kuten mainitsitkin muutamia.


ja kyllä mie purkista huolimatta ravistelen koiraani tarvittaessa poskivilloistakin. mutta eikös se aina ole kivempaa jos koira tottelisi ilman joka kertaista puistelua.

tässä meidän ongelmassa johon apua hain ja sain, ei olisi ollut kovin hyviä seuraamuksia jos mie yhä olisin jatkanut fyysistä pöllyyttämistä.

joillekin se sopii ja toimii mutta mie yritän välttää sitä viimeiseen asti. ja kun kerran se purkki homma toimi (kun käytettiin ei sanan jatkeena) niin nykyään koira kans tiedostaa entistäkin paremmin mikä on EI

eli sen hetkisen tekemisen on pysähdyttävä.

jokainen saa taas tulkita viestin aivan miten haluaa.

ja tottakai jokaisen koiran koulutus ja hallitaavuus asiat on kaikki aivan omistajasta kiinni. mulla ei tulis kuuloonkaa et oma saku sais elää jonkun pikkupuudelin tavoin.

se on kuitenkin iso koira, joka aiheuttaa ihmisissä hyvin erilaisia tuntemuksia. kyllä minun päätavoite on saada iloinen , reipas, tarvittaessa myös rohkea koira (ilman että siitä tarvitaan joka päiväistä näytöstä) tällä tarkoitan kun jotkut jopa luulee et heidän machoileva koiransa on tosi rohkee ku pullistelee kaikille tms.

ei, kyllä se rohkeus tulee esiin sit kun on tarvetta tulla. en tarkoita pahoittaa taaskaan kenenkään mieltä tai tulla väärinymmärretyski mutta niin se vain on joidenkin kohdalla.

eikö se kuitenkin ole pääasia että jokaine toimii niin, kuin parhaakseen näkee ja kokee jonkun asian toimivan.

oma koirani on sen luontoinen kuitenkin että ei varmaan kovin hyvää seurais pitkän päälle jos mie olisin sitä joka asiasta riepottelemassa.

mutta onneksi minulla on kuuliainen, iloinen ja häntää heiluttava koira ja se riittää minulle.

en halua koiraa jolta on kaikki elämisen arvoinen kielletty.

vaikka meillä on selvät rajat niin silti koirani saa elää tasapainoisen koiran elämää-ja niin pitääkin olla.

rajat on rakkautta-myös koiran koulutuksessa.
ja kuten se on jo sanomattakin selvää, niin me ihmiset itsehän me teemme ne ongelmat. harvoin koira itse




toivottavasti ei kukaan taas ymmärrä mun ajatuksia väärin. ja sekin on totta, että neuvojia löytyy joka lähtöön. tyyliin yhtä paljon kun on koiriakin maailmassa. ei ole olemassa vain sitä yhtä keinoa olemassa.



ja mitä luonnetestiin tulee niin sehän se tavallaan on se rodunomaisuuden mittari, sillä siellä eteen tulevia asioita tavallaan ei voi " harjoitella"
jos koira on pehmee niin sit se on.. eikä se harjottelulla parane.

mutta ei ne numerot jota sieltä pojoina saa tosiaankaan aina kerro kaikkee itse koirasta. kyllä jokainen itse tietää parhaiten oman koiransa ja sen luonteen.