Ihmisten suhtautuminen koiran käsittelyyn
-
Anne Linjala
Ihmisten suhtautuminen koiran käsittelyyn
Tyhjennetty
Viimeksi muokannut Anne Linjala, 04 Heinä 2006 13:38. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Virve Koivisto
-
milko naumanen
Edellä on muutamia hyviä syitä hankkia esim. korvalappustereot yms.
Itse en kuuntele mitä muut tulevat "mussuttamaan",ehkä se johtuu siitä,että on jo sen verran pitkä kokemus sakemanneista ja ns opastajista.
Ja edellä on syitä minkä takia sakemanni/palveluskoiraväki pyörii omissa porukoissaan.
Eli asennetta kovemmaksi ja jos tulee "mussuttamaan" niin korvat lukkoon tai pari asenne lausetta vastapuolelle
Itse en kuuntele mitä muut tulevat "mussuttamaan",ehkä se johtuu siitä,että on jo sen verran pitkä kokemus sakemanneista ja ns opastajista.
Ja edellä on syitä minkä takia sakemanni/palveluskoiraväki pyörii omissa porukoissaan.
Eli asennetta kovemmaksi ja jos tulee "mussuttamaan" niin korvat lukkoon tai pari asenne lausetta vastapuolelle
-
Sirpa Rautiainen
Heippa Anne!
Näitä valittajia ja paremmin tietäjiä tulee aina vastaan, eikä niistä kannata välittää. Eikä varsinkaan mieltään pahoittaa. Yleensä nämä paremmin tietäjät eivät A omista koiraa B heillä on joskus perheessä ollut koira ( noin 50 vuotta sitten) eikä edes omaa. Eli tietävät siis koirista aivan kaiken.
Mä annan yleensä valittajille palautetta, niin että painuvat naama punaisena matkoihinsa, eikä sekään kyllä ole oikea tapa.
Milkon tapa taitaa olla paras, korvalappustereot päähän niin ei tarvitse edes valittajia kuunnella. Mitä kauemmin on koirien kanssa tekemisissä sitä vähemmän enää noteeraa ulkopuolisten ihmisten neuvoja/valituksia, paitsi tietty tällaiset kuumakallet kuin minä jotka aina sanoa pamauttaa mitä ajattelee ( ja usein vielä enenkuin mitään ajattelee
).
Esim. Yks äijä anto mulle palautetta kun kuritin koiraa oikein kunnolla ( ruimin remmillä ja nostin poskista ja tämä vaan näytti mulle hampaita no annoin entistä kovemmin selkään). Kysyin vaan tyynesti äijältä, että mitäs ite tekisit jos tulis 40-kilonen koira päälles, kiittelisitkö?! Meni muuten ihan hiljaiseksi ja häipyi.
Toinen hyvä juttu oli kun muutettiin tänne uuteen asuntoon. Ihan mulle tuntematon täti-ihminen tuli mulle valittaan, että kun mun koirat aina kusee pitkin seiniä ja paskoo mihin sattuu. No mulla sattu oleen täysi kakkapussi kädessä ja työnsin sitä tädin naamaan, että nämäkö paskat ne on ihan missä sattuu ja lopuksi vielä pyysin tutkimaan koirien jalkoväliä, kun tunnetusti aika harva narttu kusee pitkin seiniä ja nämä molemmat narttuja. No täti hiljeni, ja nykyään kiertää minut kaukaa. hyvä niin.
Anna kaikkien hölmöjen kommenttien tuolla kylillä mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä ainakaan kannata mieltään pahoittaa moisista! Paras on kun ei ole kuulevinaan.
Sun tapauksessa mä tosin olisin varmaan raahannut koirani sen miehen eteen ja pyytänyt sitä miestä rauhoittamaan koiraa, kun kerran paremmin tietää. Tosin tämäkään ei ole oikea tapa, mutta näinkin olen tehnyt. Painelin vielä suutuspäissäni tieheni. Tästä hölmistyi sekä koira, että tämä jäkättävä nuori nainen, joka rauhoittunutta koiraa raahaten juoksi perääni. Mutta tuskin enää jäkättää kenellekkään toiselle.
Nämä oli sit esimerkkejä mitä ei kannata tehdä! Mutta toivottavasti tulit paremmalle mielelle!
T sirpa
PS. Mä nykäsen täysillä siitä liinasta kun mun mun nuorempi rupeaa uhoomaan vastaantulijoille ja tuntuu aivan uskomattomalta, että saan ihan oikeesti 40-kiloo lentämään. Mulla taitaa olla niin onnellisen autuas ilme naamallani, kun tässä onnistun, ettei vielä yksikään vastaantulija ole jäänyt ihmettelemään. Painuvat vaan reippaasti ohi.
Vetäse vaan liinasta kunnolla, älä välitä vastaantulijoista.
Näitä valittajia ja paremmin tietäjiä tulee aina vastaan, eikä niistä kannata välittää. Eikä varsinkaan mieltään pahoittaa. Yleensä nämä paremmin tietäjät eivät A omista koiraa B heillä on joskus perheessä ollut koira ( noin 50 vuotta sitten) eikä edes omaa. Eli tietävät siis koirista aivan kaiken.
Mä annan yleensä valittajille palautetta, niin että painuvat naama punaisena matkoihinsa, eikä sekään kyllä ole oikea tapa.
Milkon tapa taitaa olla paras, korvalappustereot päähän niin ei tarvitse edes valittajia kuunnella. Mitä kauemmin on koirien kanssa tekemisissä sitä vähemmän enää noteeraa ulkopuolisten ihmisten neuvoja/valituksia, paitsi tietty tällaiset kuumakallet kuin minä jotka aina sanoa pamauttaa mitä ajattelee ( ja usein vielä enenkuin mitään ajattelee
).Esim. Yks äijä anto mulle palautetta kun kuritin koiraa oikein kunnolla ( ruimin remmillä ja nostin poskista ja tämä vaan näytti mulle hampaita no annoin entistä kovemmin selkään). Kysyin vaan tyynesti äijältä, että mitäs ite tekisit jos tulis 40-kilonen koira päälles, kiittelisitkö?! Meni muuten ihan hiljaiseksi ja häipyi.
Toinen hyvä juttu oli kun muutettiin tänne uuteen asuntoon. Ihan mulle tuntematon täti-ihminen tuli mulle valittaan, että kun mun koirat aina kusee pitkin seiniä ja paskoo mihin sattuu. No mulla sattu oleen täysi kakkapussi kädessä ja työnsin sitä tädin naamaan, että nämäkö paskat ne on ihan missä sattuu ja lopuksi vielä pyysin tutkimaan koirien jalkoväliä, kun tunnetusti aika harva narttu kusee pitkin seiniä ja nämä molemmat narttuja. No täti hiljeni, ja nykyään kiertää minut kaukaa. hyvä niin.
Anna kaikkien hölmöjen kommenttien tuolla kylillä mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä ainakaan kannata mieltään pahoittaa moisista! Paras on kun ei ole kuulevinaan.
Sun tapauksessa mä tosin olisin varmaan raahannut koirani sen miehen eteen ja pyytänyt sitä miestä rauhoittamaan koiraa, kun kerran paremmin tietää. Tosin tämäkään ei ole oikea tapa, mutta näinkin olen tehnyt. Painelin vielä suutuspäissäni tieheni. Tästä hölmistyi sekä koira, että tämä jäkättävä nuori nainen, joka rauhoittunutta koiraa raahaten juoksi perääni. Mutta tuskin enää jäkättää kenellekkään toiselle.
Nämä oli sit esimerkkejä mitä ei kannata tehdä! Mutta toivottavasti tulit paremmalle mielelle!
T sirpa
PS. Mä nykäsen täysillä siitä liinasta kun mun mun nuorempi rupeaa uhoomaan vastaantulijoille ja tuntuu aivan uskomattomalta, että saan ihan oikeesti 40-kiloo lentämään. Mulla taitaa olla niin onnellisen autuas ilme naamallani, kun tässä onnistun, ettei vielä yksikään vastaantulija ole jäänyt ihmettelemään. Painuvat vaan reippaasti ohi.
Vetäse vaan liinasta kunnolla, älä välitä vastaantulijoista.
-
Nina Kallio
Itsekin olen ottanut sen periaatteen, että mielummin kuuntelen ne valitukset/haukut/herjaukset ym ja koulutan koirani kunnolliseksi, jolloin kenelläkään ei myöhemmin ole enää mitään valittamista (kun sille koiralle se kaapin paikka muutamaan kertaan osoitettu), kuin että alkaisin arkailemaan koulutuksen suhteen julkisilla paikoilla ja koira pääsisi asioista kuin "koira veräjästä".
Niistä känättäjistä ei oikeasti kannata välittää. Joko on hiljaa kokonaan ja jatkaa matkaa niin kuin ei mitään tai sitten antaa heille vähän palautetta.
Niistä känättäjistä ei oikeasti kannata välittää. Joko on hiljaa kokonaan ja jatkaa matkaa niin kuin ei mitään tai sitten antaa heille vähän palautetta.
-
Tiina Hämäläinen
"Toinen hyvä juttu oli kun muutettiin tänne uuteen asuntoon. Ihan mulle tuntematon täti-ihminen tuli mulle valittaan, että kun mun koirat aina kusee pitkin seiniä ja paskoo mihin sattuu. No mulla sattu oleen täysi kakkapussi kädessä ja työnsin sitä tädin naamaan, että nämäkö paskat ne on ihan missä sattuu ja lopuksi vielä pyysin tutkimaan koirien jalkoväliä, kun tunnetusti aika harva narttu kusee pitkin seiniä ja nämä molemmat narttuja. No täti hiljeni, ja nykyään kiertää minut kaukaa. hyvä niin. "
:repee:
Sirpa: tämä oli paras juttu. Kyllä rupesi naurattamaan. Tätä juttua täytyy muistaa hyödyntää, jos tulee vastaava tilanne.
:repee:Sirpa: tämä oli paras juttu. Kyllä rupesi naurattamaan. Tätä juttua täytyy muistaa hyödyntää, jos tulee vastaava tilanne.
-
Janet Tervashonka
No onpas teille sattunut! Tästä on parikymmentä vuotta aikaa, kun asuttiin Vantaalla ja sakemanni rupesi ulvomaan, kun ambulanssi meni ohi. Siihen tulee kanssa vanhempi täti ja alkaa huutamaan murtaen "Hyi kun on kammalan vihanen susi pite olla kotelo nenässä!" Meinasin kuolla nauruun. Voi meitä vanhempia tätejä!
Ja Anne: Kyllä teit aivan oikein! Ehkä setä siellä kahvilassa ei nähnyt koirasi riehumista ja vain ihmetteli, kun komensit. Hänet pitää ilman muuta laskea joukkoon KYI (koiria ymmärtämättömät ihmiset)
Ja Anne: Kyllä teit aivan oikein! Ehkä setä siellä kahvilassa ei nähnyt koirasi riehumista ja vain ihmetteli, kun komensit. Hänet pitää ilman muuta laskea joukkoon KYI (koiria ymmärtämättömät ihmiset)
-
Anne Linjala
-
Tiia Pyykkö
joopa joo. olen minäkin näihin tilanteisiin joutunut.
koirani ollessaan vielä nuori ja kuriton (omasta mielestään) sillä oli tapana aina tietyissa paikoissa lenkeillä alkaa roikkumaan remmissä, hyppimään mua vasten ja näykkimään. Toooooodella ärsyttävää.
No eräänkös kerran sitä ollaan sitten pientareella painittu ja luonnollisesti ohikulkijoita ihmetytetty. Kerran olin taas tällaisessa tilanteessa, että koira ei rauhoittunut muuten kuin heittämällä sen selälleen ja pitämällä poskista kiinni. Ohi pyöräilee hame hulmuten vanhempi nainen ja hän kauhistellen kiekuu kovalla äänellä, että "mitä ihmettä sinä teet sille koiralle!?" minä raivosta ja epätoivosta kihisten huusin sille, kyllä, painokelvotonta tekstiä ja sain koirani rauhoittumaan. Kotiin kävelin naama mutrulla ja itku kurkussa. Sitten soitin kasvattajalta neuvoja ja hiljaa mielessäni mietin, että oliko tällä otuksella palautusoikeutta
?
Mielensä muiden besserwissermistä pahoittaa silloin kun ei ole ihan täysin varma oman toimintansa oikeellisuudesta. Sitä mukaa kun tulee kokemusta ja varmuutta koiran kouluttamisesta on varmasti helpompaa olla välittämättä muiden kauhisteluista. Tätä nykyä ihan suvereenisti kuritan koiraani paikasta riippumatta parhaaksi katsomallani tavalla, ja jos jollakin on siihen sanottavaa - ei kiinnosta. _Onneksi_ ikä alkaa tehdä koirastani jo "miehen" ja riitaa on nykyisin aniharvoin
.
koirani ollessaan vielä nuori ja kuriton (omasta mielestään) sillä oli tapana aina tietyissa paikoissa lenkeillä alkaa roikkumaan remmissä, hyppimään mua vasten ja näykkimään. Toooooodella ärsyttävää.
No eräänkös kerran sitä ollaan sitten pientareella painittu ja luonnollisesti ohikulkijoita ihmetytetty. Kerran olin taas tällaisessa tilanteessa, että koira ei rauhoittunut muuten kuin heittämällä sen selälleen ja pitämällä poskista kiinni. Ohi pyöräilee hame hulmuten vanhempi nainen ja hän kauhistellen kiekuu kovalla äänellä, että "mitä ihmettä sinä teet sille koiralle!?" minä raivosta ja epätoivosta kihisten huusin sille, kyllä, painokelvotonta tekstiä ja sain koirani rauhoittumaan. Kotiin kävelin naama mutrulla ja itku kurkussa. Sitten soitin kasvattajalta neuvoja ja hiljaa mielessäni mietin, että oliko tällä otuksella palautusoikeutta
?Mielensä muiden besserwissermistä pahoittaa silloin kun ei ole ihan täysin varma oman toimintansa oikeellisuudesta. Sitä mukaa kun tulee kokemusta ja varmuutta koiran kouluttamisesta on varmasti helpompaa olla välittämättä muiden kauhisteluista. Tätä nykyä ihan suvereenisti kuritan koiraani paikasta riippumatta parhaaksi katsomallani tavalla, ja jos jollakin on siihen sanottavaa - ei kiinnosta. _Onneksi_ ikä alkaa tehdä koirastani jo "miehen" ja riitaa on nykyisin aniharvoin
.-
Pia Repola
Pennun kanssa varsinkin olen huomannut ihmisten paheksuvan jos saat koiran ulvahtamaan yhtään. Pihassa kun ollaan ja opiskellaan mitä kaikkea siellä EI saa tehdä (kaivamista, naapuriin karkailemista) välillä joutuu tosiaan niskasta retuuttamaan että saa tuon pojan kuuntelemaan.
Kerran oli eräs nainen ihailemassa kuinka ihana ja suloinen pikku pentu on. Herra sai sillä hetkellä tavallisen ´en kuuntele mitään ja katsotaan eikö tätä OIKEASTI saa tehdä´ vaihteen päälle. Herra rupesi kaivamaan poteroa pihaan, josta minä muutaman kerran kielsin tiukasti. Ei mennyt perille, joten koirasta kiinni ja selälleen. Pentuhan huusi, ulvoi, karjui, haukkui kuin sitä olisi pahemminkin piesty, kuitenkaan tosiasiassa ei varmasti edes tuntunut muuten kuin tukalalta. Tämä nainen katsoi todella pahasti ja kesken lauseen lähti matkoihinsa mutisten jotain kun pentua pahoinpidellään.
Kerran oli eräs nainen ihailemassa kuinka ihana ja suloinen pikku pentu on. Herra sai sillä hetkellä tavallisen ´en kuuntele mitään ja katsotaan eikö tätä OIKEASTI saa tehdä´ vaihteen päälle. Herra rupesi kaivamaan poteroa pihaan, josta minä muutaman kerran kielsin tiukasti. Ei mennyt perille, joten koirasta kiinni ja selälleen. Pentuhan huusi, ulvoi, karjui, haukkui kuin sitä olisi pahemminkin piesty, kuitenkaan tosiasiassa ei varmasti edes tuntunut muuten kuin tukalalta. Tämä nainen katsoi todella pahasti ja kesken lauseen lähti matkoihinsa mutisten jotain kun pentua pahoinpidellään.
-
Pia Porko
Kirjoittakaa lehteen kuten allekirjoittanut Jyväskylässä asuessani joku mistäänmitääntietämätönkoiratonälypää (anteeksi kielenkäyttöni...) oli keksinyt kirjoittaa yleisönosastolle siitä, miten jokaisesat lenkistä tehdään koulutustapahtuma. Tästä suivaantuneena kirjoitin tätille vastineen, jota toimitus tosin lyhensi rankalla kädellä. Ei tullut täti-ihmiseltä vastinetta takaisin joten viesti meni kenties perille?
Jyväskylässä asuessani joku mistäänmitääntietämätönkoiratonälypää (anteeksi kielenkäyttöni...) oli keksinyt kirjoittaa yleisönosastolle siitä, miten jokaisesat lenkistä tehdään koulutustapahtuma. Tästä suivaantuneena kirjoitin tätille vastineen, jota toimitus tosin lyhensi rankalla kädellä. Ei tullut täti-ihmiseltä vastinetta takaisin joten viesti meni kenties perille?-
Senni Hietaranta
Olin juoksuttamassa koiraani pyörän kanssa. Tulimme liikennevaloihin, ja jouduimme pysähtymään punaisten vaihtumisen ajaksi. Annoin koiralleni käskyn "seis!", neiti ei korvaansa lotkauttanut käskylleni, vaan meinasi juosta suoraan auton alle jolloin karjaisin "nyt prrrkele seis!!!", vieressäni oleva "eläinrakas kaiken tietävä" mummo katsoi minua pahasti ja sanoi:"Miten sinä oikein puhut koirallesi? Voin vain kuvitella minkälaiset olot koiralla on kotona, kun joutuu ulkonakin kuuntelemaan tuollaista kielen käyttöä, minä soitan eläinsuojeluyhdistykseen!!!" Minä siihen kohteliaasti kysymään, että olisiko minun pitänyt antaa koirani juosta auton alle ja sitten maanitella sitä sieltä pois? Tarjosin vielä kohteliaasti puhelinnumeroani mummolle, jotta eläinsuojeluyhdistyksen väki sitten tietäisi kenen luo saapua... Ei kelvannut puhelinnumero mummolle, taisi tätiäkin hävettää kun lähistöllä olevat ihmiset hymyilivät tälle...
-
Jenni Riikonen
HAH, että kuulostaa tutulta! Anne älä välitä.. Asun itsekin Vantaalla ja olen jonkun kerran saanut sanomista esim. siitä, että on eläinrääkkäystä ajaa koiran kanssa pyörällä tai en saisi nimittää koiraani jätkäksi. Viime viikolla koirani sai jonkun pellekohtauksen ja kaikista pahimmista eli puudelin omistajista eräs tuli karjumaan, mutta uskomatonta, mutta totta eräs vaunuilla varustettu äiti tuli pitämään puoliani ja siinä ne karjuivat toisilleen ja sain koiranikin aisoihin siinä samalla... Tuntui aika nannalta kun joku koiraton piti puolia..
-
eija oikarainen
koulutusta paikassa kuin paikassa
En kyllä lainkaan ole varma, tuleeko tämä muiden koultuskeskustelujen alle, mutta lähinnä vastaus on tarkoitettu Annelle ja Sirpalle.
Jäin miettimään, että minkälainen se liina on teillä jota kerroitte käyttävänne?
Muutoin jutut ja koulutustilanteet ja "arvokkaat neuvot" ovat olleet mielenkiintoisia luettavia. Minä kuulun myös siihen sakkiin, joka antaa tutaa, kun on tarve. En jää kuuntelemaan mussuttajia, vaan sanon kyllä mielipiteeni jos on tarve. Ja niin pitääkin.
Joskus on vain niin pirunmoisessa tilanteessa, kun pitäis keskittyä koiran kouluttamiseen tai hallintaan ja joku kaikkitietävä rupeaa päätään aukomaan. Ei olis energiaa eikä mielenkiitnoa vastailla, mutta toisaalta en kyllä anna kenenkään, en edes koiran, hyppiä silmilleni, sati sitten jonkun ventovieraan "ääliön".
Eli ei muuta kuin tsemppiä ja pitäkäämme puoliamme
toivottelee Eija
Jäin miettimään, että minkälainen se liina on teillä jota kerroitte käyttävänne?
Muutoin jutut ja koulutustilanteet ja "arvokkaat neuvot" ovat olleet mielenkiintoisia luettavia. Minä kuulun myös siihen sakkiin, joka antaa tutaa, kun on tarve. En jää kuuntelemaan mussuttajia, vaan sanon kyllä mielipiteeni jos on tarve. Ja niin pitääkin.
Joskus on vain niin pirunmoisessa tilanteessa, kun pitäis keskittyä koiran kouluttamiseen tai hallintaan ja joku kaikkitietävä rupeaa päätään aukomaan. Ei olis energiaa eikä mielenkiitnoa vastailla, mutta toisaalta en kyllä anna kenenkään, en edes koiran, hyppiä silmilleni, sati sitten jonkun ventovieraan "ääliön".
Eli ei muuta kuin tsemppiä ja pitäkäämme puoliamme
toivottelee Eija
-
Sirpa Rautiainen