Ihmisten suhtautuminen koiran käsittelyyn

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
milko naumanen

Viesti Kirjoittaja milko naumanen »

Jos katsoo koira laumaan ja sen johtajaa,laumassa ei ole demokratiaa on vaan johtaja=diktaattori.

Voi ajatelle,että alempi arvoisen jäsenen elämä on ikävää,ei pääse pariutumaan,ellei johtaja niin halua,ei saa ruokaa ensimmäisenä yms,mutta koira/lauman jäsen on tyytyväinen kun se tietää/sille kerrotaan oma paikkansa.

Koirat on yksinkertaisia.

Ihmiset on monimutkaisia,liian monimutkaisia.
Sanna-Mari Räsänen

Viesti Kirjoittaja Sanna-Mari Räsänen »

näinpä!


ja kaiken onnellisin koira on , kun sillä ei ole johtajan taakkaa kannettavana vaan että se tietää, ettei ole sen asia puuttua joka asiaan.

koira, jolla on rajat ja sopivasti rakkautta, on se sille suorastaan rauhan tyyssija ja maailman onnellisin paikka -ilman huolen häivää.
Johanna Syväkuru

Viesti Kirjoittaja Johanna Syväkuru »

" minun oma näkemys on että kasvattajan kuuluisi olla sen lauman johtaja vaikka hänellä olisikin se oma johtava narttu (emä) "

Meinaatko, että kun olet pennuttanut kultamussukkasi, niin olet sitten niiden pentujenkin pomo, ajasta ikuisuuteen riippumatta siitä, että missä ne asuu?
Sanna-Mari Räsänen

Viesti Kirjoittaja Sanna-Mari Räsänen »

eiiihhh


ja taas minua ymmärretään väärin!

siis tarkoitin että kun omani kasvattajalla on siis näiden äippä ja yksi pentueen pennuista eli 2 KOIRAA

niiin kun tuo emän ja siskon käytös on tuollaista (hervotonta, ilman että ne olis hetkeäkään ollu rentoina )
niin mielestäni se kertoo että kasvattaja itse ei ole omiensa johtaja -ainakaan selvästi.



jos minulla olisi nyt yhtä aikaa vaikka 3koiraa. niin tietenkin pitää minua alempien (eli koirieni) siinä omassa yhteisössä (jos niin voi sanoa) siis tarkoitan että koirien omassa ryhmässä olla sitten vielä se oma arvo järjestys että kuka on ylin ja alin , vasta minun jälkeen.


mielestäni emäll'ä ja sisko-koiralla ei ole selvää että tämä kasvattaja on heidän johtajansa kun koirien itse piti ottaa joka tilanne haltuun.


osasinkoha vieläkään selittää tarpeeks oikein ymmärrettävästi..
silloin kun itse johtjaja johtja eli kasvattaja/omistaja ei ole läsnä, niin silloin koirilla on tavallaan lupa päättää joistakin asioista..


äh.... nyt miut vasta väärin ymmäretäänkin.


enhän mie niin ole sanonu että mie olisin maailmalle lähteneiden pentujen ikuinen johtaja ( mutta sitäkin on niin helppo elehtiä olevansa ylempi arvoinen vaikka naapurin koiralle! )

tietenkin jokaisen koiran oma perhe, ihmiset muodostaa sen oman lauman, ja se, kuka siellä määräää on sellainen asia josta minä en päätä.
terhi järvinen

Viesti Kirjoittaja terhi järvinen »

Koiran kouluttamisesta on tosiaan tehty ihme salatiedettä ja ihan yksinkertaisetkin asiat tehdään 16 kohdan mukaan. Ihmeelisiä "neuvoja" jaellaan joka palstalla, missä neuvotaan aina selättämään, toisessa heittämään koiraa rämisevällä purkilla ja mitä lie ihmeellisyyksiä.

Onko se sitten niin, kun harrastaa koiran kanssa jotain, tietyin tavoittein; pienet arkielämän nyanssit ei niin häiritse. Harrastuskoirat saavat hiukan vetää remmissä, hyppiä ja olla muutoinkin hiukan "kurittomia".
Meillä ainakin. Meillä koirat vetävät remmissä kuin siat (tulee haukkari-treeniä joka lenkillä :D ), saavat hyppiä meitä päin, (osaavat hypätä antamaan pusun maiskauttamalla :oops: :ruusut: ) Jne. meille pikkujuttuja jotka ei häiritse..
Mä tiedän paljon koiran omistajia joilla käydään kauheeta taistoa "arkitottiksessa", koiraa vaaditaan pyytää lupaa jopa hengittämiseen. Sen pitää olla rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa, ei saa iloita kun omistaja tulee kotiin, ei saa tehdä sitä eikä tätä. Maata vaan hiljaa/löntystellä taluttimessa.
Ja sit näille tulee niitä "ongelmia"... Ja mä mietin miks niillä on suskoira siel sohvalla, eikä joku... hmmm... soveltuvampi

Mä en nyt valittavasti osaa auttaa, kunhan vaan ajattelen..

Toinen mitä mä mietin on tuo pennutus. Hitto ku se on helppoo. Liian helppoo.. :( :(
Sanna-Mari Räsänen

Viesti Kirjoittaja Sanna-Mari Räsänen »

haluan edelleen painottaa vahvalla äänensävyllä että tietenkin minä punnitsen ja mietin asioita ym ym en lähde siis soitellen sotaan.
jos nyt ei ole vielä vauvojen aika niin ehkä sit joskus 10 vuoden päästä jos sittenkään.

eihän ihmislapsiakaan tehdä vain siksi että ne on kivoja. -tai no, jotkut voi tehdä.

kyllä meilläkin hihnassa saa olla sellainen ns. sopiva veto ja treeneihin mentäessä koira saa näyttää kuinka se on iloinen kun tietää minne mennään.

sanotaanko näin, että jonkinlaiset käytöstavat ne on oltava.

mulle tärkeintä on että mulla on kaikinpuolin yhteiskunta kelpoinen koira jota uskaltaa muutkin ihmiset lähestyä. :lol:


niin se on valitettavan totta että pentuja on siis niiiiiiiiin helppoa tehdä. kun se kasvatus homma eiole pelkästään sitä että tehdään ne vauvat.

siinä on kasvattajalla valtava vastuu monessakin suhteessa, mun mielestä varmaan isoin ja varmasti se vaikein osa on aikanaan päättää kenelle antaa pennnun... nykypäivänä kun ei voi kehenkään luottaa

-enkä tarkoita sitä etten luottaisi vaan sitä että kun aina se ulkokuori ym. kulissit ei ole aina sitä miltä näyttää

jatkossa on oltava valmis opastamaan ja tarvittaessa jopa ottamaan koira takaisin.. valitettavasti kaikki eivät vain ole kovinkaan vastuuntuntosia kasvattajia.


mie ite pidän omaan kasvattajaan yhteyttä aktiivisesti ja itse kasvattajana pitäisin ainakin itse erittäin aktiivisesti yhteyttä kasvatteihini.

eikä tää pentu haave ole mikään hetken mielijohde vaan se on ollu mulla pennuta asti haaveena et ai kun joskus vois ite alkaa kasvattaa..


mutta mie silti jatkan haaveilua... ja toivottavsti jonakin päivänä mie vielä saan haaveeni toteutettua. ja ei kenenkään ole pakko tulla minulta pentua ottamaan jos ei kiinnosta.


sen verran vielä lisään että neuvojiahan löytyy vaik ei jollain olis ees koiraa... neuvoja on niin helppo antaa, eri asia on vaan aina et mikä toimii ja mikä ei.
Lilli Hyvärinen

Viesti Kirjoittaja Lilli Hyvärinen »

Sanna-Mari Räsänen kirjoitti: >>> ja mitä luonnetestiin tulee niin sehän se tavallaan on se rodunomaisuuden mittari <<<

Ei ole. Suojelukoe on saksanpaimenkoiran rodunomainen koe.
Ne kasvattajat,jotka pyrkivät tuottamaan käyttöominaisuuksiltaan hyviä koiria,tekevät jalostusvalintansa aivan muuhun kuin luonnetestiin perustuen.
Marja Lindgren

Viesti Kirjoittaja Marja Lindgren »

enpä tiedä että kuuluuko tämä tänne mutta mikä helkkari niitä ihmisii vaivaa. olin koirani kanssa myyrmäen torilla pentu asianmukaisesti hihnassa enkä päästäny sitä kauas musta.

Huomasin vaan kun rotikka juoksee hampaat irvessä haukkuen pentuu kohti. Hätäpäissäni nappasin äkkii pennun syliin ku pelkäsin että se toinen syö ton. Rotikka jäi irvistelee mun jalkoihin ja haukkuu ja omistaja vaivautuu tulee paikalle ja KEHUU koiraansa. Mulle vaan tokas että hyvä kun otit syliin ku tää puree muita koirii. mitä helkkarii semmonen koira tekee vapaana julkisella paikalla. Shokissa en edes tajunnu sanoa sille mitään ennen kun olivat lähtenyt.
Sanna-Mari Räsänen

Viesti Kirjoittaja Sanna-Mari Räsänen »

tsorge... tuli ajatus ja kirjotus härö. en tarkottanu et luonntesti on rodunomaisuuden määritelmä, vaikka siinä koiraa kaikin puolin testataankin aina, rotukohtaisesti.



mitähä oon ajatellu kirjottaessa...
Vastaa Viestiin