En tiedä mitä pitäisi tehdä!!

[Mia Örnmark]

"Sisällä vapaana koira vaan mesoaa ja riehuu 98% ajasta, jos jää yksikseen ja siinähän niitä vahinkoja sattuu yhdelle jos toiselle." Miksi, voisiko joku asiantunteva selvittää tietämättömälle, miksi nykyään koirat tuhoaa kotia eivätkä osaa rauhoittua yksin jäädessään?

Onhan se koti koirankin koti. Useimmilla ihmisillä kun ei ole varaa ostaa 200 neliöistä omakotitaloa jossa olisi se hehtaari pihaa ja koiratarha. Ei häkki ole meillä koiran huone vaan paikka johon koira tosiaan itse hakeutuu nukkumaan ja puuhastelemaan esimerkiksi puruluun pariin. Kaverini päätti, ettei koirilla ole uudessa kämpässä mitään asiaa isäntäparin makuuhuoneeseen.

Tuo kuinka koira käyttäytyy yksin kotona ollessaan on ihan koirasta itsestä kiinni. Joillain nuorilla koirilla on vaan se kausi, että pistetään paikat silpuksi, kun toisille ei tule tuollaista maniaa lainkaan. Täysin tapauskohtaista siis.

Tuo mainitsemani "mesoaminen ja riehuminen" jota lainasit, on minusta koiran tapa koittaa purkaa turhautumistaan ja keksiä omia virikkeitä. Muu lauma poistuu kotoa ja koira kokee olevansa erotettu laumastaan. Koira haluaa lauman luo, mutta lauma ei tule takaisin vaikka mitä tekee -> koira turhautuu ja "keksii" muuta tekemistä.

Tämän olen oppinut kantapään kautta - koiran ulottuville ei jätetä aktivointi leluja tai mitään mikä koiraa saattaa alkaa kiinnostamaan silloin, kun koira jää yksin. Varmasti se onkin ollut yksi syy, miksi meillä tuota tuhoamista on tullut. Koira on kerran onnistunut palkkaamaan itsensä jollain sellaisella, minkä se haluaa saada. Viriketila nousee ja koira hakee lisää palkkaa. Seuraavalla kerralla, kun koira on yksin on taas sama ruljanssi. Tarviiko edes sanoa mitä tapahtuu, jos koira ei saakaan haluamaansa?

Toisekseen olen miettinyt, että voiko olla mahdollista, että nuori koira hakee rajojaan tuollaisella käytöksellä yksinollessaan? Esimerkki: Sohva/sänky on koiralta ehdottomasti kielletty ja koira toimii käskyn mukaan, kun auktoriteetti on paikalla. Yksin jäädessään koira kuitenkin menee sänkyyn/sohvalle. Kun koiralle tuli ikää, loppui tämä salanukkuminen sängyllä/sohvalla. Pätevämmät henkilöt voisivat antaa mielipiteensä tähän kommenttiin.

[Tero Piiroinen]

Meilläpä on mennyt sänkynpääty, palanen tapettia, 2x puhelimen laturi, antenninjohto, television sähköjohto, lampun sähköjohto, kastelukannu, parit kengät, harjanvarsi, sukkia, penaali....

No eiköhän tossa oo jo jotain ja jätkä 15vk :tsemp:

[Aurora Martikainen]

Voi ei... unohdinpas taas, että jotkut asiat pitäisi pohjustaa aatamista alkaen, ettei tulisi vaikeuksia ymmärryksessä :doh:

Meillä koirat ovat aina saaneet olla koko kodissa, KUN ihminen on paikalla. Ja silloin ollaan pentunakin oltu niin kilttejä enkeleitä, ettei mitään olla tuhottu. Koira on saanut myös olla koko huushollissa ihan yksikseenkin, kun pentuaikainen pureskelu on loppunut/vähentynyt satunnaisiin "materiaalivahinkoihin".

On täysin mahdotonta irrottaa kaikkialta asunnosta kaikki sähköjohdot, ja varmistaa, ettei koira saa vedettyä/kaadettua mitään koiraa itseään vahingoittavaa päälleen, ei missään tapauksessa saa kaappeja auki ja pääse siten syömään esim. puhdistusaineita jne, jne, jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin tietäen ja tuntien pentujen - ja miksei hieman varttuneempienkin koirien kekseliäisyyden.

MUTTA yksi huone on aina todennäköisemmin tyhjennettävissä koiran käyttöön sen verran totaalisesti, että koiran voi sinne huoletta jättää yksikseen = ihmisen on pakko jättää se yksin töihin lähtiessään. Kun tämän tein, saatoin jättää koiran kotiin ilman huolta, että onko se mahdollisesti syönyt jotakin vaarallista tai satuttanut itseään yksin ollessaan.

Niistäkin kun saa aina välillä lukea lehdistä, kun koira on onnistunut kääntämään lieden nappuloita niin, että jokin keittolevy on mennyt päälle ja syttynyt tulipalo... Tokikaan tuo nyt ei ole se todennäköisin juttu, mitä tapahtuisi, jos nuorelle koiralle annetaan koko koti leikkikentäksi sen jäädessä yksin. Mutta itselleni riittää varotoimiin ryhtymiseksi jo pelkkä tietoisuus ja ymmärrys riskin olemassaolosta, koiran ollessa vielä sen ikäinen, että kotona yksin ollessa koira tekee näitä excurcioita

Ja kun koiralla oli yksin jäädessään oma tila olla ja halutessaan "mellastaa", kotiin tultua saattoi myös antaa enemmän aikaansa koiralle, kun ei tarvinut käyttää sitä tihutöiden jälkien siivoamiseen :tsemp:

Meillä huone oli pennulle oma paikka, minne ohjattaessa koira oppi jäävänsä yksikseen. Eikä koiraa suinkaan teljetty oven taakse, vaan oven paikalla oli puinen portti, joka ei estänyt koiraa näkemästä muualle huusholliin. Ja tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten koiran yksinolo on toteutettu - turvallisesti. Jokainen tehkööt siis ratkaisunsa parhaan tietämyksensä, ymmärryksensä ja resurssiensa mukaan! Itselläni vaan on se periaate, että kun koiran on ottanut, pitää muistaa aina asettaa koiran turvallisuus ja hyvinvointi etusijalle. Välillä se vaatii viitseliäisyyttä, kekseliäisyyttä, pitkää pinnaa... ja huumorintajua. Vähän niinkuin on myös laita ihmistenkin kanssa "asioidessa"

Ps. asuin silloin kerrostalossa, kun toinen koira oli pentu, ja annoin koiralle peräti kaksi makuuhuonetta käyttöön Kas, jokainen kun tekee ratkaisut omalla tavallaan... :heipat:

[Mia Örnmark]

Onhan meilläkin tuo elukka oikea pikku enkuli, kun joku on kotona - vaikka välillä rajujen leikkien jälkeen onkin sädekehä vähän soirona.

Kyl sen pikkusen pirun luonteen huomaa, kun on käynyt pariin otteeseen niin, että toinen lähtee ja koira "unohtaa", että on vielä toinen paikalla. Ensin se huutaa ovella ihan vaan näönvuoksi ja heti kun on varma siitä, että lähtijä ei ole tulossa takaisin, niin menee häntä putkella keittiöön koluamaan. Tässä kohti kotiin jäävä ihminen ilmaisee olemassaolonsa ja koira tulee ihan käsittämättömän hölmistyneenä katsomaan ja voitelemaan. "IKINÄ en ole roskista penkonut tai mitään pahaa aikonut tehdä."

[mervi veromaa]

Meillä pahinpana aikana meni: lamppu sähköjohtoineen onnea oli ettei saanut sähköiskuakaan, kenkiä, kukkia tusinoittain joka mieheni mielestä siis oli oikein hyvä asia..
kyniä, takkeja revitty lattialle vieläkin siis nukkuu päivät takkini päällä.
seinääkin maisteltu raivoissaan kun ei päässyt takkien kimppuun kun olikin este edessä.
lasten vaatteita näykitty, onneksi sekin loppui ihan kivasti komentamalla ja muksutkin ymmärsi että vaihto paras asia.
kaukosäädin jonka patterikin oli tuusan nuuskana latas varmaan virtaa itselleen lisää..
pahinpana tuhoamis vimma kautena oli kuonokoppa päässä ihan oman turvallisuutensa takia, ei olisi ollut kivaa löytää koiraa lattialta makaamasta..
ei kuulema enään huuda perään naapurilta kuulin hyvä niin siis kehittymässä oikein kiltti pikku likka..tosin yläkerran portti viellä kiinni..päivät.
nyt siis typy 1v 2kk ja alkaa olla rauhallinenkin jo. vauvana meni kun viitapiru hietikossa oli sit sisällä tai ulkona,

[Anne Linjala]

Tyhjennetty

[Sirpa Rautiainen]

Meillä niitä tuhoja tehtiin, vaikka pentu ei ollut koskaan yksin. Aina oli vanhempi narttu seurana.
Ja lattiat täynnä omia leluja. Niilläkin oli leikitty, kun ne oli aina kaikki kannettu häkkiin "turvaan" kun tulin kotiin. Ilmeisesti meillä huonekalujen pureminen kuului tähän hampaiden vaihdon aikaan, koska heti tämän jälkeen pahimmillaan. Ja loppui kuin seinään kun lopetettiin pitkät aamulenkit.
"pentu" nyt 2-vuotias ja edelleen leikkii omilla leluillaan ja kantaa niitä päivän aikaan turvaan häkkiinsä, mutta tuhoja ei ole tehnyt enää vuoteen. Edelleen on aamulenkit tosi lyhyitä, eikä aamuisin riehuta. Muulloin sitten senkin edestä.

T sirpa

[arja valtonen]

Hmm, minua ei tietysti tämä keskustelu pitäisi närkästyttää yhtään, kun omat koirat ei noita tuhoja ole tehneet. Mutta kumminkin, ihmetyttää, että kotia tuhoavat koirat ovat nykypäivää. Tuntuu siltä, että niiden käytös hyväksytään. Sehän on ihan normaalia, että koira laittaa tuhannen p***un päreeksi kodin! Tuntuu myös siltä, ettei koiraa haluta/pystytä auttamaan. Ongelman tullessa mennään häkki-tai kuonokoppakauppaan ja sillä selvitetään ongelma.

Toiseksi viimeisessä lehdessä oli hyvä artikkeli siitä, mitä eroahdistus koiralle tekee. Lisäksi tulee mieleen kasvattajien vastuu. Mielestäni koiran hermorakenteessa täytyy olla vikaa, jos se ei pysty rauhoittumaan omassa kodissaan. Varmaan on kaukaa haettu vertaus, kun nykykoirat on jalostettu pitkälle. Mutta silti, jos sudenpentu hilluu omassa pesässään, se tulee hyvin pian syödyksi. Sen pitää olla ihan hiljaa pesässään, kun emo on saalisreissulla.

Olenkin miettinyt, pitäisikö kiittää (taas) koirieni kasvattajia hyvistä valinnoista niiden vanhemmiksi vai onnitella itseämme, kun meidän koirilla ei eroahdistuksen aiheuttamaa tuhoamista ole ollut?

J.K Ja anteeksi aiheen aloittajalle, kysyithän neuvoja asiaan. En oikein osaa niitä antaa, meillä vietetään tavallista maalaiselämää. Koirat käy pissalla aamulla ennen töihinmenoa. Saavat ruuan ja käyvät omille patjoilleen maate, miettivät ehkä:"Toi lähtee taas jonnekin, mä jatkan unia". Kotiin tultuani sitten ollaan aktiivisempia, käydään lenkilla, treeneissä j.n.e.

[Irina Pulkkinen]

Heips,

Meillä nyt reilun vuoden ikäinen uros saku ja täytyy sanoa että tällä saralla olemme olleet onnekkaita. Koira ei ole tuhonnut oikeastaan mitään. Ihan pienenä söi vähän maton hapsuja ja keittiönjakkarasta yhtä kulmaa. Laitoin kulmaan sitruunaa ja syöminen jäi siihen. Välillä saattanut nyt isompana ottaa jonkun lehden keittiön pöydältä ja silputa sen, näitäkin tapahtunut vain muutaman kerran.

Meillä on pennusta lähtien ollut samanlaiset "aamutoimet". Pihalla käydään pieni lenkki, että tarpeet tulee tehtyä. Sitten saa hetkeksi jonkun aktivointilelun (saa mamma lukea lehden rauhassa ). Kun sitten koira jäänyt yksin, on käsketty se pedilleen ja jätetty puruluu siihen. Kun tullaan kotia, luu otetaan pois jos ei ole kokonaan vielä syönyt. En tiedä sitten onko nuo metodit vaikuttanut mitenkään siihen että tuhoja ei ole tullut...

[Tiina Kangas]

Heissan täällä 9kk tyty söi aikansa kuluksi eteisen tapettia ja aina erikohdasta ja oven pielet maistuneet kanssa,vähäistä vielä toistaiseksi mepä kokeilimme miten käy kun aina ennen yksin jäämistä ollaan
enempi ulkona ja riehutaan pihalla
pientä ajatus työskentelyä ja sen sellasta Ava väsyi nukkui kunoli yksin ja kun tullaan koti ei heti huomioida vaan esim tyhjätään kauppa kasiit ja keitetään kahvit kunnes Ava rauhottuu ja sitten kehutaan ja huomiodaan,nyt ollaan oltu kiltisti mitä nyt iskän kenkä maistui vaikka oltiin kotona...

[Pia Porko]

Itse olen henkkoht sitä mieltä, että irtaimiston tuhoaminen liittyy arvojärjestykseen. Meillä tuhot tapahtuivat aina niihin aikoihin kun koira muutenkin kokeili rajojaan ja testaili paikkaansa laumassa. Ilmeisesti en ensin tehnyt tarpeeksi hyvin selväksi kuka on pomo. Eihän se koiran mielestä käy päinsä että alempiarvoiset lähtevät ja jättävät johtajan yksin kotiin -->tuhoja. Näin järkeilin. Lisäksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että koira EI tarvitse koko huushollia itselleen. Mitä pienemmäksi rajatulla alueella yksin jätettäessä oleilee, sitä turvallisempi olo, pienempi alue vartioitavana kun muu lauma on poissa. Kuvitelkaa koira ravaamassa ympäri sitä 200 neliön kämppää kun joka rapsahdus pitää tutkia mahd uhkien varalta, hirmuisesti vartioitavaa ja mielestäni älyttömän stressaavaa koiralle.

[milko naumanen]

Enpä usko,että se liittyy arvojärjestykseen.

Meillä on ollut aina selkeä arvojärjestys,kolmesta koirasta yksi teki tuhoja,tosin nekin oli pientä,kenkiä,tyynyjä yms.

Syksyllä tulee seuraava pentu ja itse olen sitä mieltä,että aamulla lyhyt lenkki ja that´s it.

Ei riekuta eikä reuhata,asiat toimitetaan ja päiväksi nukkumaan.

Koira joutunee heti olemaan"yksin"(toisen koiran kanssa) pidetään ehkä pitkä viikonloppu ja aloitetaan samantien yksinolon harjoittelu.

[Irina Pulkkinen]

Minä epäilen kanssa tuota että tuhoaminen liittyy arvojärjestykseen. Meillä oli johtajuuden kanssa ongelmia, koiralle ei aina ollut selvää kuka on pomo. Tuhoja ei kuitenkaan tullut. Nyt onneksi pomokin on selvitetty

[Jenni Riikonen]

Nyt en oikein ymmärrä Miten pentuaikainen tuhoaminen liittyy arvojärjestykseen?? Olen kyllä Milkon kanssa samaa mieltä. Miten sitten selitätte, että tuhoaminen loppuu aikanaan? Vaikka kuinka luennoin, että huono homma tuo seinän syöminen niin meininki vaan jatkui. Edellinen koirani oli rauhallisempi jo pennusta eikä tuhonnut kuin pari popoa ja nykyinen koira taas ylivilkas ja tuhoja oli huomattavasti enemmän. En ole kuullut pennusta, joka ei olisi pureskellut mitään... Rajojen kokeili jatkui pureskelujen jälkeenkin, joten mene ja tiedä, mutta ei pureskelu niin iso asia ole... kuuluu elämään!

[eija oikarainen]

Nykyinen koiramme (1v) teki muutaman päivän ajan tuhoja. Se iski poissaollessani vain kirjahyllyssä olleita valokuvakehyksiä ja nappaili muutamia lehtiä lehtipinosta. Ehdin jo ajatella, että tästäkö se alkaa... piirtelin kauhukuvia, kun muistin mitä ensimmäinen koiramme saikaan aikaan.

Sitten kysyin taas neuvoa ja sain seuraavat ohjeet:

Tosin näitä ohjeita kannattaa aloittaa toteuttaan jo ennen kuin koira on tehnyt tuhoja.

1. Jätä koira yksin aluksi vain muutamiksi minuuteiksi. Anna sille leluja tai muuta sen omaa.
2. Palaa takaisin. Käy läpi huoneet ja katso mitä se on tehnyt. Jos kaikki on mennyt hyvin, kehu sitä ja leiki sen omalla lelulla. Jos homma on taas päinvastoin, toru sitä sillä esineellä, jota sen on tuhonnut. Toruminen pitää olla voimakkuudeltaan sitä luokkaa, että näet, että koirasi tietää tehneensä väärin. Sen taas huomaat siitä, että se vetää korvansa taaksepäin ja näyttää nololta. Nyt sitten annat sille sen oman lelun, mutta et leiki. Et myöskään lähde sen kanssa lenkille tai pissatukselle, sillä sehän olisi sille kiitos ja palkkio hyvin tehdystä työstä.
3. Voit hajroitella tätä pennun kanssa mm. siten, että viet roskat ja palaat. Käyt postilaatikolla ja palaat. Hoitelet pienin siedätyksin ja pidennät aikaa vähitellen. Näin voit aloittaa myös nuoren koiran kanssa, jos sille on tullut tavaksi tehdä remonttihommia.
4. Kouluttaja sanoi, että koiraa ei pidä teljetä toiseen huoneeseen, eikä eliminoida tavaroita. Sen pitää tietää, mikä on sinun ja mikä hänen. Eihän se muutoinkaan saa leikkiä sinun tavarouillasi, vai kuinka?


Meillä tämä hommam tepsi nopeasti nykyisen koirani kanssa. Ja nyt se jää kotiin makoilemaan tai tekee mitäå tekee poissaollessamme, mutta ei se tuhoja ole tehnyt.

Kouluttaja myös sanoi, että koiran elämään kuuluu se, että se kokeilee rajojaan ja hampaitaan. Se ikään kuin käy läpi murrosikää joka on noin 6 -7 kuukauden kohdalla. Eli nou hätä.

kirjoitteli Eija