Apua ja äkkiä!
Apua ja äkkiä!
Tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä. Kovasti koulutellaan ja yritetään olla rähisemättä kaikille :box: Ja edistystäkin on tullut sen verran, että välillä on jopa tilanteita, joissa koira ei ole vieraasta moksiskaan edes jonkun tullessa "reviirillemme". Mutta joillekin sitten taas pitää kamalasti rähistä
Välillä tuntuu, ettei mitään edistystä tapahdu ja silloin on mieli maassa. Pois emme kuitenkaan missään nimessä koiraa halua antaa, vaikka välillä sekin on käynyt mielessä, kun oikein on lannistunut olo. Kún se kerran on otettu, on sen eteen nähtävä vaivaa, että asiat saadaan sujumaan. Välillä on huonompia päiviä, välillä parempia... Mutta kuten jo olen sanonut, kokemattomia asiassa ollaan, koira on meille ensimminen, joten virheitä varmasti tehdään ja tiedän kyllä, että se vika on täällä toisessa päässä hihnaa, eikä koirassa.
Vieraitten lasten ei anneta koiraa silittää, tutut lapset, joihin koira suhtautuu ystävällisesti, saavat koiran luona olla, mutta vain valvottuna.
Katsellaan, aika näyttää opimmeko ME, miten tätä koiraa pitää ohjata, että se ymmärtää, mitä siltä vaaditaan. Ja oppiiko KOIRA ymmärtämään meitä, ja sitä, mitä me siltä vaadimme.
Yritys ainakin on kova!
Yritin soitaa Pertti Vilanderille, mutta en saanut puhelimitse yhteyttä. Lähetin sähköpostia ja odottelen nyt siihen malttamattomana vastausta :pc:
Välillä tuntuu, ettei mitään edistystä tapahdu ja silloin on mieli maassa. Pois emme kuitenkaan missään nimessä koiraa halua antaa, vaikka välillä sekin on käynyt mielessä, kun oikein on lannistunut olo. Kún se kerran on otettu, on sen eteen nähtävä vaivaa, että asiat saadaan sujumaan. Välillä on huonompia päiviä, välillä parempia... Mutta kuten jo olen sanonut, kokemattomia asiassa ollaan, koira on meille ensimminen, joten virheitä varmasti tehdään ja tiedän kyllä, että se vika on täällä toisessa päässä hihnaa, eikä koirassa.
Vieraitten lasten ei anneta koiraa silittää, tutut lapset, joihin koira suhtautuu ystävällisesti, saavat koiran luona olla, mutta vain valvottuna.
Katsellaan, aika näyttää opimmeko ME, miten tätä koiraa pitää ohjata, että se ymmärtää, mitä siltä vaaditaan. Ja oppiiko KOIRA ymmärtämään meitä, ja sitä, mitä me siltä vaadimme.
Yritys ainakin on kova!
Yritin soitaa Pertti Vilanderille, mutta en saanut puhelimitse yhteyttä. Lähetin sähköpostia ja odottelen nyt siihen malttamattomana vastausta :pc:
Pertsa
Joo, minäkin yrittelin tavoitella Pertsaa viime viikolla puhelimitse muissa asioissa, mutta en saanut häneen yhteyttä. Kerro ihmeessä, mitä Pertsa sanoi, kun ja toivon mukaan saat häneltä viestiä.
Luitko muuten niillä Pertsan nettisivuilla olevia aiheita? siellä on kans mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia. Mutta Pertsa vastailee yleensä aika lyhyesti, kun hän mielellän haluaa kuulla asiat sinulta itseltäsi ja kaikista mieluiten tavata.
Meillä oli meidän eka sakumme aivan mahdoton ja tästä on aikaa jo 15 vuotta. Silloin tutustuin Pertsaan ja hän on ollut kylä aivan korvaamaton. Olen tietty kokeillut ja kysellyt muiltakin, mutta aina se viimeinen neuvo on tullut Pertsalta ja se on kyllä aina myös toiminut.
Meillä tää Hasa, joka oli se vaikea tyypppi asuikin pertsan luona vähän aikaa, kun Pertsa halusi nähdä sen koiran todellisen luonteen. Ja muidenkin kanssa olen käynyt pertsan luona vain keskustellaksnei koiran luonteesta ja meidän välisestä kommunikaatiosta. Se myös on ollut hyvä, että Pertsa laittaa aina (jos siellä käy) omistajan toimimaan koiransa kanssa ja havannioi koko ajan. Lisäksi hän voi tehdä joitakin testejä, jotka joko vahvistavat hänen oletuksiaan tai kumoavat ne.
Tämän kerron vain siksi, että näin on tapahtunut meidän kohdallamme. se ei tarkroita, että metodit olisivat samat aina.
Valtava ihmistuntija hän on myös ja siksi ehkä ´luotankin siihen, mitä hän sanoo.
Mielenkiinnolla odotan vastauksiasi ja tremppiä. ..
Luitko muuten niillä Pertsan nettisivuilla olevia aiheita? siellä on kans mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia. Mutta Pertsa vastailee yleensä aika lyhyesti, kun hän mielellän haluaa kuulla asiat sinulta itseltäsi ja kaikista mieluiten tavata.
Meillä oli meidän eka sakumme aivan mahdoton ja tästä on aikaa jo 15 vuotta. Silloin tutustuin Pertsaan ja hän on ollut kylä aivan korvaamaton. Olen tietty kokeillut ja kysellyt muiltakin, mutta aina se viimeinen neuvo on tullut Pertsalta ja se on kyllä aina myös toiminut.
Meillä tää Hasa, joka oli se vaikea tyypppi asuikin pertsan luona vähän aikaa, kun Pertsa halusi nähdä sen koiran todellisen luonteen. Ja muidenkin kanssa olen käynyt pertsan luona vain keskustellaksnei koiran luonteesta ja meidän välisestä kommunikaatiosta. Se myös on ollut hyvä, että Pertsa laittaa aina (jos siellä käy) omistajan toimimaan koiransa kanssa ja havannioi koko ajan. Lisäksi hän voi tehdä joitakin testejä, jotka joko vahvistavat hänen oletuksiaan tai kumoavat ne.
Tämän kerron vain siksi, että näin on tapahtunut meidän kohdallamme. se ei tarkroita, että metodit olisivat samat aina.
Valtava ihmistuntija hän on myös ja siksi ehkä ´luotankin siihen, mitä hän sanoo.
Mielenkiinnolla odotan vastauksiasi ja tremppiä. ..
Eräs tuttava pariskunta ottivat aikuisen uros sakemannin joka oli ollut alkuperäisen omistajan taholta heikolla kohtelulla ja viettänyt aikaa parvekkeella jne(omistaja oli vanhus,eli ei välttämättä johtunut tahdon puutteesta).
No joka tapauksessa koira oli ns pelkohyökkäilijä ja sitä kautta agressiivinen muita uroksia/koiria kohtaan.
Ja töitä saivat tehdä pari vuotta ennenkuin koira oli lähes yhteiskunta kelpoinen.
Vielä sen jälkeenkin oli ongelmia,mutta ei samassa mittakaavassa kuin alussa.
Eli kun ajattelee asiaa pitkänä projektina,ja niin että koiran kanssa tehdään työtä sen loppuun asti,eikä anneta periksi helpolla.
No joka tapauksessa koira oli ns pelkohyökkäilijä ja sitä kautta agressiivinen muita uroksia/koiria kohtaan.
Ja töitä saivat tehdä pari vuotta ennenkuin koira oli lähes yhteiskunta kelpoinen.
Vielä sen jälkeenkin oli ongelmia,mutta ei samassa mittakaavassa kuin alussa.
Eli kun ajattelee asiaa pitkänä projektina,ja niin että koiran kanssa tehdään työtä sen loppuun asti,eikä anneta periksi helpolla.
Kannattanee kuitenkin hyvin varauksella suhtautua joihinkin ns.ongelmakoirakonsultteihin. Uskon, että useammassa tapauksessa todenmukaisemman arvion koirasta/käytöksestä/mahdollisista keinoista häiriökäytöksen poistoon saa kokeneilta palveluskoiraharrastajilta, lisäksi on huomattavasti edullisempaa.
Apua ja äkkiä!
Totta tuokin. On tässä saanut välillä huuli pyöreänä kuunnella neuvoja... On se hankalaa näin ensimmäisen koiran omistajana, kun ei itsellä vielä kokemusta asioista ole, kun joka suunnalta tulee neuvoja, ja kaikki vielä ihan erilaisia. Jokaisella on oma tapansa kouluttaa ja usein ajatus siitä, että muiden tapa on aina väärä. Ihan päinvastaisiakin neuvoja on tullut runsaasti, pitää vain yrittää itse sitten pähkäillä, mikä on oikein ja mikä omalla koiralla toimii. Olen vain ihmetellyt, miten samoista asioita voi olla NIIN monta erilaista näkemystä ja vieläpä erittäin suuresti toisistaan poikkeavia
Että kyllä tässä on aloittelijan pää välillä ihan pyörällä :eitietoo: :
Että kyllä tässä on aloittelijan pää välillä ihan pyörällä :eitietoo: :
Minulle tuli mieleen kun kerroit että kun koira on käyttäytynyt sitä silittämään tulevia ihmisiä kohtaan, tai sitä ulkoiluttamaan tulleita ihmisiä kohtaan aggressiivisesi ja on saanut siitä rangaistuksen, että koiran aggre vain pahenee (koska se yhdistää saamansa rangaistuksen tähän vieraaseen ihmiseen.).
Minulla on ollut yksi tämän kaltainen koira. Rangaistuksella ei olisi päästy mihinkään, eli en sitä käyttänyt. Joka päivä noin puolen vuoden ajan lähdin koiran kanssa kävelylle kaupunkiin. Siellä aluksi istui sivullani kontaktissa jalkaani ja silittelin sitä rauhoittavasti, vieraat eivät saaneet tulla koiraan koskemaan, mutta saivat tulla kanssani juttelemaan myös tämän ajan vaadin että koira istuu vierelläni rauhallisesti.
Kotona reviirillään koiran ei tarvinnut sietää vieraita. Eli koira sai mennä omaan huoneeseen kun vieraita tuli.
Koira muuttui täysin ja kaikenlainen turha rähjääminen loppui täysin. Samaan aikaan aloitettiin kentällä käyminen ja tottelevaisuuskoulutus päivittäin. Siitä tuli jopa hieman sosiaalinen koira aikuisena, vaikka valikoi hyvin tarkasti ne henkilöt joille se alentui häntää heilauttamaan.
Eli pitkäjänteisellä työllä, nuoren koiran olessa kyseessä, uskon että toivota on, koirastasi ei kuitenkaan tule mitään kaiken kansan silittelykoiraa ja se on jossakin määrin aina tarkkaan pidettävä hallinnassa.
Minulla on ollut yksi tämän kaltainen koira. Rangaistuksella ei olisi päästy mihinkään, eli en sitä käyttänyt. Joka päivä noin puolen vuoden ajan lähdin koiran kanssa kävelylle kaupunkiin. Siellä aluksi istui sivullani kontaktissa jalkaani ja silittelin sitä rauhoittavasti, vieraat eivät saaneet tulla koiraan koskemaan, mutta saivat tulla kanssani juttelemaan myös tämän ajan vaadin että koira istuu vierelläni rauhallisesti.
Kotona reviirillään koiran ei tarvinnut sietää vieraita. Eli koira sai mennä omaan huoneeseen kun vieraita tuli.
Koira muuttui täysin ja kaikenlainen turha rähjääminen loppui täysin. Samaan aikaan aloitettiin kentällä käyminen ja tottelevaisuuskoulutus päivittäin. Siitä tuli jopa hieman sosiaalinen koira aikuisena, vaikka valikoi hyvin tarkasti ne henkilöt joille se alentui häntää heilauttamaan.
Eli pitkäjänteisellä työllä, nuoren koiran olessa kyseessä, uskon että toivota on, koirastasi ei kuitenkaan tule mitään kaiken kansan silittelykoiraa ja se on jossakin määrin aina tarkkaan pidettävä hallinnassa.
"Kysymys kuuluu, mitä teen? Annanko rakkaan koirani pois vai vienkö jo viimeiselle piikille? En halua odottaa, että jotakin vielä vakavampaa oikeasti tapahtuu!!! Vai onko vielä jotain mitä voisimme asialle tehdä. Ja nopeasti. "
Käsittääkseni kysyitkin neuvoja?
Ei tällaisessa tapauksessa yhtä totuutta ole.
Voi olla, ettet osaa kuvata ongelmaa täysin oikein, mahdotonta se kirjoittamalla onkin, me lukijat käsitämme väärin jne..
Muutama yleistys, joita on tullut koirahommissa vastaani: Toivottaman arka koira. Sairas koira. Pirullisia kokemuksia saanut koira.
Kädetön ohjaaja. Koiraa pelkäävä ohjaaja. Jospa alleviivaisit näistä karkeistä yleistyksistä pari kohtaa. old man
Käsittääkseni kysyitkin neuvoja?
Ei tällaisessa tapauksessa yhtä totuutta ole.
Voi olla, ettet osaa kuvata ongelmaa täysin oikein, mahdotonta se kirjoittamalla onkin, me lukijat käsitämme väärin jne..
Muutama yleistys, joita on tullut koirahommissa vastaani: Toivottaman arka koira. Sairas koira. Pirullisia kokemuksia saanut koira.
Kädetön ohjaaja. Koiraa pelkäävä ohjaaja. Jospa alleviivaisit näistä karkeistä yleistyksistä pari kohtaa. old man
Apua ja äkkiä
Aivan niin, kysyinkin neuvoa. En tarkoitakkaan, että olisin täällä saanut ristiriitaisia neuvoja, vaan koulutuskentillä ja ongelmakoirakouluttajilla. Tiedän, yhtä ainoaa oikeaa keinoa ei ole, mutta sitä vaan ihmettelin, miten voi olla aivan päinvastaisiakin mielipiteitä joissakin asioissa joillakin kouluttajilla.
Voi alleviivata luettelostasi kohdan "kädetön ohjaaja". Sitä varmasti olen ollut kokemuksen puutteen vuoksi, mutta siihen olenkin neuvoja kentällä hakenut (ja haen edelleen). Koiraani en pelkää, en sitten tippaakaan, eikä syytäkään siihen ole ollut.
Tänne kirjotan siksi, kun tiedän, että täällä liikkuu tietäväistä porukkaa ja olen monesti ennenkin saanut hyviä neuvoja! Kiitos niistä :ruusut:
Kirjoittaen ei varmasti saakkaan kerrottua kaikkea mitä haluaisi, joten väärinkäsitystenkin mahdollisuus on suuri.
Voi alleviivata luettelostasi kohdan "kädetön ohjaaja". Sitä varmasti olen ollut kokemuksen puutteen vuoksi, mutta siihen olenkin neuvoja kentällä hakenut (ja haen edelleen). Koiraani en pelkää, en sitten tippaakaan, eikä syytäkään siihen ole ollut.
Tänne kirjotan siksi, kun tiedän, että täällä liikkuu tietäväistä porukkaa ja olen monesti ennenkin saanut hyviä neuvoja! Kiitos niistä :ruusut:
Kirjoittaen ei varmasti saakkaan kerrottua kaikkea mitä haluaisi, joten väärinkäsitystenkin mahdollisuus on suuri.
Apua ja äkkiä!
Seija: Tämän koiran kanssa on myöskin huomattu se, että rankaisemalla ei saada tuloksia aikaiseksi. Olemme vieneet koiraa tilanteisiin, joissa se saa tottua ihmisiin, niin, että me voimme tarkkailla tilannetta koko ajan. Kaupunkikävelyjäkin ollaan harrastettu. Pitää varmaan tehdän niitä enemmän ja juuri tuolla sinun neuvomallasi tavalla. Vaikutti hyvältä keinolta!
Niin ja niistä eriskummallisista neuvoista vielä: erään kouluttajan mielestä emme ole antaneet koiralle tarpeeksi kovasti selkään, kun se kerran ei tottele noissa tilanteissa. Auton alle potkiminen kuulema auttaisi asiaa :kauhistus: Myös hapettamista on näissä tilanteissa edotettu. Erään kouluttajan mielestä taas suihkepulloa kovempaa fyysistä rangaistuskeinoa ei saa käyttää...
Niin ja niistä eriskummallisista neuvoista vielä: erään kouluttajan mielestä emme ole antaneet koiralle tarpeeksi kovasti selkään, kun se kerran ei tottele noissa tilanteissa. Auton alle potkiminen kuulema auttaisi asiaa :kauhistus: Myös hapettamista on näissä tilanteissa edotettu. Erään kouluttajan mielestä taas suihkepulloa kovempaa fyysistä rangaistuskeinoa ei saa käyttää...
Heippa!
Eija taisi mainita Pertti Vilanderin, tässä ihan oikeasti ongelmakoirakouluttaja paikallaan. Mutta ihan niinkuin Eija sanoi, kannattaa jutella naamakkain. Niin tein minäkin kun meillä oli se veto ongelma pahimmillaan.
Me saatiin myös kaikenmaailman neuvoja joista pahin, jota myös noudatin oli, että aina kun koira vetää minun pitää pysähtyä.
On kuulemma pahin juttu mitä voi vilkaalle sakemannin pennulle tehdä. Oikeasti olisi pitänyt juosta pennun mukana sen mitä kintuista lähtee ja ennen pitkää pentu olisi rauhoittunut kulkemaan remmissä kunnolla.
No mehän noudatettiin tätä ei sakemannikouluttajan neuvoa, että pysähdytään kun pentu vetää, hoh hoijaa. En enää ikinä kuuntele muiden kuin oman rodun ihmisiä, joilla tiedän myös olevan sakemanneja tällä
hetkellä ( eikä vain joskus muinoin kun olivat lapia).
Meidän neiti 37 kiloa vetää edelleen ja kun pistän vastaan tekee metrin voltteja. Luojan kiitos oltiin viime maalisleirillä tässä ongelmatapausten joukossa ja saatiin todella hyviä neuvoja. Nykyään vetäminenkin on aika olematonta. Välillä vetää innoissaan, mutta huomaa sitten, että hups mitä mä taas teen. Ja edelleen tehdään töitä sen vetämisen eteen, missään vaiheessa ei ole luovutettu.
Hanskoja ei kannata lyödä tiskiin, eikä rankaisu ole oikea tapa. Vilkkaana ostospäivänä kaupan edessä tunnista toiseen edestakaiskävely tuottaa varmaan parempia tuloksia. Tsemppiä!
T sirpa
Eija taisi mainita Pertti Vilanderin, tässä ihan oikeasti ongelmakoirakouluttaja paikallaan. Mutta ihan niinkuin Eija sanoi, kannattaa jutella naamakkain. Niin tein minäkin kun meillä oli se veto ongelma pahimmillaan.
Me saatiin myös kaikenmaailman neuvoja joista pahin, jota myös noudatin oli, että aina kun koira vetää minun pitää pysähtyä.
On kuulemma pahin juttu mitä voi vilkaalle sakemannin pennulle tehdä. Oikeasti olisi pitänyt juosta pennun mukana sen mitä kintuista lähtee ja ennen pitkää pentu olisi rauhoittunut kulkemaan remmissä kunnolla.
No mehän noudatettiin tätä ei sakemannikouluttajan neuvoa, että pysähdytään kun pentu vetää, hoh hoijaa. En enää ikinä kuuntele muiden kuin oman rodun ihmisiä, joilla tiedän myös olevan sakemanneja tällä
hetkellä ( eikä vain joskus muinoin kun olivat lapia).
Meidän neiti 37 kiloa vetää edelleen ja kun pistän vastaan tekee metrin voltteja. Luojan kiitos oltiin viime maalisleirillä tässä ongelmatapausten joukossa ja saatiin todella hyviä neuvoja. Nykyään vetäminenkin on aika olematonta. Välillä vetää innoissaan, mutta huomaa sitten, että hups mitä mä taas teen. Ja edelleen tehdään töitä sen vetämisen eteen, missään vaiheessa ei ole luovutettu.
Hanskoja ei kannata lyödä tiskiin, eikä rankaisu ole oikea tapa. Vilkkaana ostospäivänä kaupan edessä tunnista toiseen edestakaiskävely tuottaa varmaan parempia tuloksia. Tsemppiä!
T sirpa
Minkälaisia neuvoja saitte veto-ongelmaanne? Jakakaa neuvoja muillekin!
Mun koiralla ei kans auta rankaiseminen vaan se että kieltää "ei vedä" ja sitten kun kävellään nätisti niin kehuja "hyvä poika, näin on hyvä". Edistystä tapahtunut myös tässä. Ja koira mielissään kun saa kehuja, ja kävelee nätisti!
Mun koiralla ei kans auta rankaiseminen vaan se että kieltää "ei vedä" ja sitten kun kävellään nätisti niin kehuja "hyvä poika, näin on hyvä". Edistystä tapahtunut myös tässä. Ja koira mielissään kun saa kehuja, ja kävelee nätisti!
No en mä kyllä suosittelisi pennun perässä juoksemista.. Tuskin se sitä asiaa yhtäkkiä unohtaisi et saa vetää, ellei sitten ole vanhemmiten super rauhallinen lössykkä jota ei edes huvita lenkkeillä..
Paras olisi vain kieltää pentua aina kun hihna kiristyy vaikka pienellä nyppäyksellä tms.
Itse "juokseminen" pitäisi varmaan hoitua vapaana ollessa.
Aikuista koiraa on aina vaikea saada unohtamaan asia jonka on ennen saanut tehdä
Paras olisi vain kieltää pentua aina kun hihna kiristyy vaikka pienellä nyppäyksellä tms.
Itse "juokseminen" pitäisi varmaan hoitua vapaana ollessa.
Aikuista koiraa on aina vaikea saada unohtamaan asia jonka on ennen saanut tehdä
Apua ja äkkiä!
Nyt loppuivat voimat ja keinot. Koira näykkäisi taas ihmistä, ja vieläpä sille tuttua henkilöä. Meiltä ei enää löydy uusia konsteja eikä luottamusta koiraan. Juteltuamme usean koiraihmisen kanssa (sekä kouluttaijen, kasvattajien ja harrastajien) tilanteesta ja koiran käyttäytymisestä, teimme kokeneiden koiraihmisten neuvojen vahvistamina erittäin vaikean päätöksen. Samu vietiin eilen viimeiselle piikille.
Koiran taustoista puhuttiin, soittelin muille samasta pentueesta koiran ottaneille, yksi jo lopettettu aivan samanlaisen käytöksen takia, yksi vielä hengissä, mutta on käytökseltään aivan samanlainen...
Emme tiedä, mistä koiramme on tämän pelon muita ihmisiä kohtaan saanut, mutta sama pelko näyttää vaivaavan kaikki kyseisen pentueen koiria.
Samu oli jatkuvasti stressaantunut. Kaikki ihmiset oli rähistävä, aina kun kuului ääniä, piti reagoida murinalla ja karvojen pörhistelyllä. Koira ei osannut "ottaa rennosti" ollenkaan. Ihmisiä kohdatessaan se aina ensin varmuuden vuoksi hyökkäsi karvat pystyssä haukkuen kohti. Ei odotellut, että tarvitseeko, onko tässä uhkaa vai ei. Jouduimme jatkuvasti elämään silmät selässä, tilanteita vahtien ja tarkkaillen.
Yritimme paljon. Kaiken minkä pystyimme ja osasimme. Hyvistä, monista asiantuntevista neuvoista huolimatta ei löytynyt keinoa, joka olisi toiminut. Epävarmuus vei aina koirasta voiton.
Päätös oli helvetin vaikea ja rankka. Samu oli meille kaikesta huolimatta rakas, mutta emme voi ottaa riskiä, että seuraava kerralla käy oikeasti jollekkin pahasti. Tämä olisi ollut väistämättä edessä.
Nyt yritämme opetella elämää ilman koiraa. Osaakohan sitä enää edes lenkille lähteä?
Koiran taustoista puhuttiin, soittelin muille samasta pentueesta koiran ottaneille, yksi jo lopettettu aivan samanlaisen käytöksen takia, yksi vielä hengissä, mutta on käytökseltään aivan samanlainen...
Emme tiedä, mistä koiramme on tämän pelon muita ihmisiä kohtaan saanut, mutta sama pelko näyttää vaivaavan kaikki kyseisen pentueen koiria.
Samu oli jatkuvasti stressaantunut. Kaikki ihmiset oli rähistävä, aina kun kuului ääniä, piti reagoida murinalla ja karvojen pörhistelyllä. Koira ei osannut "ottaa rennosti" ollenkaan. Ihmisiä kohdatessaan se aina ensin varmuuden vuoksi hyökkäsi karvat pystyssä haukkuen kohti. Ei odotellut, että tarvitseeko, onko tässä uhkaa vai ei. Jouduimme jatkuvasti elämään silmät selässä, tilanteita vahtien ja tarkkaillen.
Yritimme paljon. Kaiken minkä pystyimme ja osasimme. Hyvistä, monista asiantuntevista neuvoista huolimatta ei löytynyt keinoa, joka olisi toiminut. Epävarmuus vei aina koirasta voiton.
Päätös oli helvetin vaikea ja rankka. Samu oli meille kaikesta huolimatta rakas, mutta emme voi ottaa riskiä, että seuraava kerralla käy oikeasti jollekkin pahasti. Tämä olisi ollut väistämättä edessä.
Nyt yritämme opetella elämää ilman koiraa. Osaakohan sitä enää edes lenkille lähteä?