Hankin kuukausi sitten saksanpaimenkoira nartun (tällä hetkellä 13viikkoa), otettiin kahdesta narttupennusta arempi.
Alusta alkaen on ollut ongelmia, koska 6v. saksanseisoja on ärissyt/murissut ja ollut käytökseltään uhkaava pentua kohtaan.
Käytöstä on ollut koko ajan, eikä loppua näy.
Pentu on muutenkin arka ja on alkanut olla muita koiria kohtaan isotteleva, murisee ja haukkuu (jopa ihmisille). Voiko tämän saksanseisojan käytös vaikuttaa pentuun jotenkin? Voiko olla myös isompana isotteleva? tai uhkaava koiria/ihmisiä kohtaan?
Tai entäpä tämä saksanseisoja? Mitä suosittelette sen käytökselle?
Älä pidä pentua yhdessä saksanseisojan kanssa. Eristä koirat!
Kohta sinulla on on entinen pentu. Henki lähtee helposti, kun aikuinen koira puraisee esim. päästä pentua.
Sinun kuuluu suojella pentua liian voimakkailta kokemuksilta. Välillänne vallitsee jo selvä luottamuspula. Pentu yrittää rähisemällä ja uhittelemalla selviytyä, koska se on jätetty yksin ratkomaan stressaavia ja pelottavia tilanteita. Pieni pentu pelkää ihan aidosti henkensä puolesta.
Sikäli on erittäin harmillista, että olet päästänyt tilanteen tuohon pisteeseen. Pentu, erittäinkin jos se on herkkä ja pehmeä, muistaa kovat, voimakkaat ja ikävät kokemukset koko ikänsä.
Työtä saat tehdä ja kovasti, että edes jonkilainen luottamus sinun kykyysi toimia johtajana palautuisi.
Eikö kasvattaja antanut neuvoja, kuinka toimia jos perheessä on jo toinen aikuinen koira? Risuja sellaiselle kasvattajalle.
Sinänsä kuitenki hassua, että tämä saksanseisoja päästää pennun kupilleen ( kuppi sillä koko ajan), mutta en sitte tiedä. Onneksi asia kuitenkin on niin, että ei asuta poikaystävän kanssa yhdessä jolla tämä 6v. saksanseisoja on.
Kasvattaja ei antanut mitään neuvoja ja ihmettelin, kun kupissa oli kovia muroja pennuille, kynnet leikkaamatta eikä ollut päästänyt pentuja näkemään ulkoilmaa pihalla.
Siis tätä pentuahan ei haettu kennelistä vaan "yksityiseltä"...
Mutta siis nämä kokemukset vaikuttaa tähän pentuun isompana kuitenkin?
Saksanseisoja käyttäytyy ihan lajilleen tyypillisellä tavalla. Aikuinen uros ei välttämättä siedä "kilpailijoita" reviirillään. Mun parhaalla ystävällä on kolmen uroskoiran lauma kotona, ja hän on joutunut tekemään kovasti töitä, jotta nämä urokset mieltävät hänet lauman alfanartuksi. Hän päättää, miten eri tilanteissa toimitaan.
Sama tilanne oli myös minulla, kun otin laumaan vanhan uroksen lisäksi urospennun. Estin pentua riekkumassa vanhan uroksen niskassa, enkä päästänyt sitä häiritsemään vanhaa herraa. Kun vanha uros (8 v.) murisi pennulle, komensin sitä. Sen ei tarvitse sietää pentua ihollaan, mutta minä määrään, että ketään ei tapeta. Nyt ne tulevat toimeen kohtalaisen hyvin. Pennulla on itseluottamus säilynyt, vanhempi uros kulkee pennun ohi, jopa joskus haistelee sitä, ja pentu antaa vanhemman olla rauhassa. Ne ei kiinnitä toisiinsa mitään huomiota. Olen silti koko ajan valppaana, jotta vahinkoa ei pääse tapahtumaan.
Tällaista voisitte kokeilla. Ostakaa iso näyttelyhäkki. Pitäkää uroksia vuoronperään häkissä. He tottuvat toistensa läsnäoloon häkin läpi, ja kyllääntyvät. Jos toinen koirista alkaa uhota, lutkusta kiinni vaan. Tai nopea "napsu" sormilla silmien väliin ja torut. Sitten alatte käydä lenkillä yhdessä. Pidä nuori koira kytkettynä, ja iso vapaana. Jos iso alkaa käyttäytyä uhkaavasti, ajakaa se pidemmälle. Koska pentu on kytketty, tilanne pysyy teidän lähellänne koko ajan.
Muistakaa, että teidän pitää lenkillä ollessanne seurata koko ajan koirien käytöstä. Mitään maisemien tiirailua ei kannata harrastaa, koska silloin voi vahinko tapahtua. Ette ehdi puuttua tilanteeseen ajoissa. Tärkeintä on, että asiaan puututaan jo silloin, kun vanhempi koira alkaa jäykistellä, ja ennenkuin mitään on ehtinyt vielä tapahtua.
Nuoremman koiran uhoamisesta vähän. Minä kiellän aina kaikenlaisen uhoamisen ja ärinän. Ei ole mitään merkitystä tekeekö koira sitä pelkäämisen vai agressiivisuuden takia. Rähinä keskeytetään sopivalla tavalla, ja kun koira hiljenee silkasta hämmästyksestä, se palkitaan. Ihme kyllä tämä sama juttu auttaa kaikenlaisiin koiriin, joita olen tavannut. Arkakin koira saa itseluottamusta, kun sille tehdään selvät säännöt, miten käyttäydytään.
On kai se tieten rankkaa tälle (narttu) saksanseisojallekin, kun on ollut kuusi vuotta ainut koira, ja sitten tulee pieni pentu, joka viipeltää paikasta toiseen. Nyt kun huomiota saa toinen koirakin, eikä vaan tämä seisoja.
Mustasukkaisuuttakin on ollut koko ajan, pentua ei saisi rapsuttaa, seisoja saa kamalan kohtauksen, eli seisojalle "kaikki huomio"
Missään nimessä ei saa lopettaa vanhemman koiran huomioon ottamista. (et ole näin edes sanonut). Vanhempi koira tuntee pennun uhaksi hänen paikalleen, kun on ollut "huomion keskipiste" 6 vuotta. Meillä ollut samantapainen ongelma.
Meillä 13v. novascotiannoutaja narttu ei sietänyt alussa yhtään pentua. Sai olla tarkkana aina, kun koirat kohtasivat. Pentu mielenkiinnolla meni aina haistelemaan ja välillä hyppi päi, mutta vanhempei ärähti tässä vaiheessa oikein kunnolla. Muutaman kerran nappasi tätä päästäkin, mutta ei käyttänyt hampaita. Emme kuitenkaan eristäneet koiria, koska ajattelimme, että sillä lailla ne ei ikinä totu toisiin, kun pentu vähän kasvaa. Yöt viettivät erissä huoneissa, mutta muuten oli aina kumpikin samassa paikkaa. Vähän ajan kuluttua pentu oppi, että toisen työ ei todellakaan mennä, kun kerran toinen ei halua. Nykyään pentu(n.6kk) nuoleskelee vanhemman suuta ja kummankin häntä heiluu. Enään ei ole mitään pelättävää näiden kahden välillä. Pentu jopa pääsee vanhemman ruokakupille jos hän niin päättää.
Onko tämä seisoja puraissut kunnolla?Minkälaisissa tilanteissa se ärähtää pennulle? Meille kasvattajat ovat sanoneet, että aikuinen saa "kurittaa" pentua, kunhan ei mene liian vaaralliseksi. Kyllä meilläkin pentu kiljui ja vinkui kun toinen ärähti, mutta sehän on vain normaalia käytöstä.
Meillä alkoi suuripiirtein samassa iässä tua toisille koirille haukkuminen, mutta ihmisille ei ole koskaan haukkunut. Nykyään ei enään hauku niin paljon toisia koiria.
Puraista ei ole koskaan ehtinyt, mutta ärissyt on.
En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos pentu ei ikinä olisi ehtinyt sängyn alle piiloon. Mutta eipä tämä seisoja ole perässäkään mennyt.
Mustasukkaisuuttahan tässä koirien välillä on, pentu ei saisi ollenkaan huomiota jos seisoja siittä saisi päättää
Vielä ihan lyhyt kommentti. Koirat eivät milloinkaan ole mustasukkaisia. Se lauman jäsen, joka on lähinnä laumanjohtajaa, on ylemmällä sijalla. Eli tuo "mustasukkaisuus" on lauman välistä kamppailua omasta asemasta.
Huomaa vanhempaa koiraa aina ensin. Älä päästä natiaista kiusaamaan sitä, kyllä se sitten siitä sutjaantuu.
Enpä antaisi aikuisen "kurittaa" pentua. Onhan aivan eri asia jos pennun oma emä opettaa pentua kuin että pennulle vieras koira kurittaa sitä.
Niin kauan kun on vähäkään epäselvää, hyväksyykö aikuinen koira pennun, on pennun oleminen turvattava. Eli koiria ei pidetä yhdessä lainkaan, mutta ne voivat seurustella turvallisesti portti välissään.
Mielestäni on harmillista jos uuden pennun kanssa ei voi viettää laatuaikaa perheen toisen koiran vuoksi, koska tämä aika on pennun kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Muutenkin, pennun tulee ensin leimautua omaan perheeseen ja ihmiseen ja vasta sen jälkeen perheen toisiin koiriin.
En muista tilannetta jossa aikuinen koira ei olisi sopeutunut uuteen tulokkaaseen. Joskus se vain vie aika. Meillä on joskus käytetty hyväksi koettua keinoa, nimittäin ensin on aikuinen harjattu ja samalla harjalla sitten pentu ilman että harjaa puhdistetaan välillä. Tätä tehtiin päivittäin ja se tuotti nopeasti tulosta, tai ehkä siitä huolimatta , en tiedä. Kokeilla kannattaa kuitenkin.
Olen Seijan kanssa samoilla linjoilla. Saksanseisojalta kyllä onnistuu toisen koiran hengilta listiminen, vaikkei tarkoituksella, niin vahingossa ainakin.
Jos ihmisellä olisi älyn tunnusluku 100 niin koiralla se on korkeintaan 1, siispä koira voi saada vainajan aikaan ihan vain vahingossa, "sotkemalla" pienen jalkoihinsa, ärähtämällä himpun liian kovasti. Ei siinä tarvitse päähän miään vikoja. Sellaiseen ei pidä ikinä luottaa, ettei aikuinen , tervejärkinen koira tekisi pienemmälleen mitään..
Ärinä on koirille aivan normaali viestintäkeino, ei sitä pidä pelätä. Koirat viestittää toisilleen asioita niin. Jos pentu tunkee liian lähelle, tervejärkinen vanhempi voi sanoa sille:"Mee ny siitä". Jos pentu ei vieläkään usko, vanhempi voi sanoa sille:"Mee ny hel******n siitä". Siinä vaiheessa tervepäinen pentu yleensä väistyy. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, voi veri lentää ja sitä ennen on omistajan puututtava asiaan. Harmi, jos niin lahopään pennun saa joku itselleen.
Mikä lauma se sellainen on, missä sen jäsenet kyräilevät toisiaan aidan takaa?
Luinko tuolta ylempää, ettei vanhempi koira asustele teillä vakituisesti?
Se on pienehkö ongelma.
En ole koskaan puuttunut samassa taloudessa asuvien koirien laumajärjestykseen, syöttänyt joskus vanhemmat ensin jos muistanut.
Kun pentu on tullut taloon, on se tullut siihen laumaan, saanut sopeutua, ilman minun puuttumista, ja hmm... toistakymmentä pentua on tullut taloon, eikä (koputan puuta) ole paria seinään heittämistä kummempaa tapahtunut.
Tuo, jos koirat eivät vakituisesti toistensa kanssa, on vähän kinkkisempi juttu. kannattaa varoa, ettei vahinkoa tapahdu.
täytyypä kokeilla. 
