koira kasvaa kainalosta

[Irene Routio]

Milloin olette huomanneet ihmisten rekisteröivän söpön pennun pelottavaksi "suskariksi"? Meillä hajontaa on alkanut ilmetä 20 kg rajan jälkeen, just ja just sylikoira. Yleinen käytäntö: koiran kanssa mennään vaikka apteekkiin, kunhan se on käppänä. Sama pätee soveltaen isojen koirien pentuihin.

Pentuhan pitää sosiaalistaa, mitenkäs fiksut koiraihmiset kaupungilla ovat pärjäilleet?

Karsein kokemus oli puistossa koirankakkakenttään osuminen, pentumme ei maalaisena pissikkään kuin omaan pihaan, lukuisista kaupunkireissuista huolimatta.

[Elisa Patrikainen]

No miun neiti on nyt 18 kg ja rupeen huomaamaan, että jotkut jo arastelee. Useimmat kyllä vielä uskaltaa rapsutella ku huomaa sen touhotuksesta, että se on pentu ja ku nti on yltiösosiaalinen pusuttelija ni se ei kyllä hirveesti herätä pelkoa.

On vaikee kyllä ymmärtää joskus niitä jotka(jo nyt) vaihtaa toiselle puolelle katua, ku mun silmiin toi on viel niin pieni ja pölvästi.

Mut ilmeisesti siis toi 20 kg on aika hyvä raja joka erottaa pennun ja hirmuisen tappokoneen

[Janina Vesala]

Meillä tuo muuttui tappokoneeksi siinä 16kg paikkeilla. Silloin vain ihmiset kiersivät vähän kauempaa, mutta nykyään tulee niitä "taas uus hullu susikoira...vie se sekopää pois"- katseita. Painoa on nyt 28kg. Narttukoira 8kk.

[Kangasmaa, Laura]

Meillä oltiin n. puolivuotiaita kun ihmiset alkoivat kiertämään kauempaa. Harmittaa kun koiraa pelätään. Viimeksi äsken lenkillä toinen koiran omistaja meni oikein penkan viertä ja kysyi "pystytkö pitelemään koiraasi?" Väkisinkin alkoi hymyilyttämään. Mäkin pidän omaani vielä ihan lapsena, ja lapsihan se vielä onkin (1,5v). Eihän tuo edes ole pelottavan näköinen tmv. :hali:
Täällä Hämeenlinnassa ihmisillä ei näytöstä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, kun juoksevat autotiellekin koiraani karkuun, vaikka se nätisti kulkee vierelläni. Eikö ne pelkää jäävänsä auton alle..?

[Suvi Alanko]

Kyllä ihmiset on outoja....meillä uros nyt 7kk ja kovin on tilaa kulkea kylillä ja kujilla "tappokoneen"kans.Huomasin muutama kuukausi sitten ihmisten siirtyvän ojia pitkin kulkemaan kun tulimme vastaan.Meilläkin poika hieman karttelee vieraita ihmisiä eikä siis ole tunkemas nokkaansa jokaisen vastaantulijan luo.Pikkupentuna läpsyteltiin ja tukittiin jos jonkinsortin lamppuharjaa tuttavuutta tekemään,meillä ei edes piitattu muista koirista ennen.Nykyään samaiset lamppuharjojen taluttelijat nostavat koiransa syliin ja juoksujalkaa siirtyvät tien toiselle puolelle.Eräänkin kerran tuli hiihtäjä vastaan ja ensi kerta kun koira moista näki,koira haukahti muutaman kerran.Pyytelin anteeksi ja yritin selittää että kyseessä on pentu ja että ensi kertaa näki hiihtäjän...ei hiihtäjä käsittänyt asiaa,"ei noin iso voi olla pentu,hulluhan toi on".....paloi käämit....Sitten on niitä jotka päästävät oman koiransa pitkässä narussa luo kun yritetään itse mennä kunnolla ohi.

[Nina Kallio]

Mä en oo tommosta huomannut. Mut mä kiinnitänkin tosi vähän huomiota vastaantuleviin ihmisiin. Ehkä mä en oo huomannut niitä ojaan siiirtyneitä laisinkaan!

[Sirpa Rautiainen]

Mulla n. 40 kg iso narttu. Meitä vastaan tulee sauvakävelijöitä pilvin pimein varsinkin kauniina talvipäivinä. Ilmeisesti huomaavat jo kaukaa, että minulla koira hanskassa ja painelevat vain reippaasti ohi sen kummemmin meitä väistämättä ( useimmiten me vähän siirrymme sivuun kun ei oikein kapealla polulla mahdu vierekkäin kaksi sauvakävelijää, minä ja koira). Tosin koira ei muista ihmisistä ole koskaan edes välittänyt.
Asutaan erittäin vilkkaan luontopolun vieressä jota kävellään useampi kerta joka päivä ja kait se koirakin on jo siedätetty jatkuvaan ihmisvilinään.

Jotkut pienten koirien omistajat pelkäävät, tosin pelko niilläkin hellittää kun menevät meidän ohi päivästä toiseen ilman mitään rähinöitä.

Terveisin Sirpa

Ai niin me käydään postissa vielä tämän jätin kanssa, eikä meitä sielläkään kyllä ole kukaan pelännyt ei edes mahtavassa jouluruuhkassa, hyvä kun mahduttiin sekaan.

[Irene Routio]

Juu samoja kokemuksia "vaavin " kanssa. Parikuisena Stockmannin "Hulluilla Päivillä" ja pelkkää ihastunutta hyminää. Vaavista tulee tosi iso pörrö, onneksi se on rauhallinen. Koirien kanssa käydään monenlaisissa paikoissa, VPK:n treeneistä koulun pihaan. Saksanpaimenkoiran pitää sietää kaikenlaisia ihmisiä. Tietty olisi hyvä, että olisi avointa keskustelua, eikä heti kielteiset ihmiset vetoaisi koirapelkoon. Lisäksi ärsyttää kissaihmisten asenne - on itsestään selvää, että kissat kulkevat missä lystää, mutta jos koira jahtaa kissaa kotipihalle, uhataan "vaarallinen peto" ampua. Meillä on kyllä aidattu piha.

[Kangasmaa, Laura]

No, mulla oli erittäin mielenkiintoinen vuoropuhelu erään vanhemman mieshenkilön kanssa tässä yksi ilta, kun oltiin koiran kanssa lenkillä.

Mies: Sun koira on vihainen
Minä: Anteeksi mitä..?
Mies: Sun koira on vihainen
Minä: Eikä ole
Mies: Eikö ole?
Minä: Ei ole
Mies: Mutta jos se haukkaa..?
Minä: Ei se haukkaa
Mies: Eikö haukkaa?
Minä: Ei haukkaa

Mies kysyi saako antaa koiran haistella, ja minä annoin luvan. Efe haisteli vähän ja yhdessä todettiin ettei ollut vihainen eikä haukannut!

Kyllähän noita ennakkoluuloisia ihmisiä riittää...

[Irene Routio]

Monet sotaveteraanit pitää saksanpaimenkoirista ja kertovat myös omia sotakoiramuistojaan. Joskus kyllä huomaa, että koiranvihaajalla on huono päivä ja on ihan pakko löytää sopiva kohde huonon tuulen purkamiseen.

[Lilli Hyvärinen]

Toiset pelkäävät pentuakin.Koirapelko on sen sortin juttu joka koiran omistajan tulee ottaa huomioon,vaikka itse oman koiransa miten hyvin tunteekin.

Meitä sakemannin omistavia ihmisiä on todella kirjava joukko,ja "susikoiraa" pelkää moni. On tärkeää,että jokainen tahollaan pitää huolen siitä,ettei oma koira osaltaan anna aihetta koirapelkoon.

[Kirsi Aalto]

Samat sanat.Nyt sen taas huomaa kun vielä 2vkoa sitten oli aikunen koira rinnalla,kaikki pienten koiran omistajat varsinkin kiersi meidän tosi kaukaa,,,varsinkin kun mulla oli ozzi aina irti,koska se ei ikinä lähteny kenenkään luo ilman lupaa.
Ja nyt kun on tämä 11vkon ikäinen rääpäle niin JOKAINEN buudelin omistaja tulee ja työntää omia piskejään mun koiran luo.Yhelle muijalle sanoin että no et sinä vielä viikko sitten tullu koirasi kanssa mun luo juttelemaan kun mulla oli 2v saku vierellä,kiersit meidät metrin päästä,mutta kyllä nyt tulet...ja vielä oli pakko sanoa no nauti nyt kun muutaman kuukauden päästä sinä tuskin koiraan enään kosket:)
Mua niin ärsyttää tuo noiden ihmisten asenne sakuja kohtaan!
Ja miten mie taas koulutan koiralle ettei se saa mennä kaikkien luo ilman lupaa kun jokainen tulee sitä lääppimään,,,,Kyllä pistää vihaksi:)Kun kerkiän koiralle sanoa ei mene,ja pentu pysähtyy jo odottamaan,,niin eikös joku hemmetin papparainen tai pikku piski tule fleksin kanssa koiran nenän eteen voi kun se on suloinen no antaa nyt vähän aikaa leikkiä ym. ym....heh heh kyllä menee rane sekaisin eihän se raasu voi vastustaa kiusausta noissa tilanteissa eikä vielä voi oikein vaatiakkaan

[kati laikko]

koirapuistossa koirieni kanssa ollessani(jos sinne ei ole muita vielä ehtinyt)tulee ihmiset aidan taakse ja aina sama kysymys syökö noi sun koiras tän mun koiran jos me tullaan sinne.
Lasten kohdalla oon huomannut kans et kun liikkuu pennun kaa niin ollaan tosi innoissaan silittämässä mut sit kun pentu kasvaa siitä tulee iso peto jota täytyy pelätä.Itse en sen takia vieraiden lapsien anna lenkin aikana tulla silittelemään koiria oli se sit iso tai pieni.
Joskus aikaisempien koirien kaa(sekarotuisia)annoin tulla pentua silittelemään mut sit koiran kasvaessa alkoivatkin pelätä.koira aina entiset silittelijät nähdessään oli tietysti innoissaan ja hämmenty kun ne ei tullutkaan silittelemään. sit siitä asiasta tuli meille lenkeille riesa kun se alkoi murista kaikille lapsille, mitään se niille ei ikinä tehnyt jos luokse pääsi.,kauan kesti ennen kuin sain sen kitkettyä pois.

[Lotta Heikkilä]

Meille tosiaan tuli toi 1,5-vuotias uros n. kuukausi sitten. Eka koira oli vain kokeilussa ja ensimmäisen kävelylenkin aikana päätin jo, ettei koira jää meille (toisin sitten kuitenkin kävi) . Syynä ei ollut koiran käytös vaan ihmisten. Yksikin nainen laittoi lastenvaunut oman koiransa ja meidän koiran väliin, jottei tämä tappajakoira, joka häntä heiluen olisi halunnut tehdä tuttavuutta toiseen koiraan, olisi syönyt hänen keskikokoista koiraa. Ja toinen nainen vei omat koiransa, samankokoiset kuin toi meidän, metsään turvaan. Ajattelin, että mä haluan kyllä koiran, jota ei ainakaan ulkonäön perusteella tuomita heti, mutta toisaalta... eihän se mun ongelma ole, jos muilla on ongelmia.

Nyt alan olla tottunut noihin ja välillä sitä saa iloisestikin yllättyä. Nytkin on kahtena peräkkäisenä päivänä pikkutytöt tulleet kysymään, saako tota "ihanaa koiraa" silittää. Ja saahan sitä, kun ei se kenelläkään tee mitään.

Välillä musta muutenkin tuntuu, että toi luulee itse olevansa pikkukoira, koska koirapuistossa puolet nuoremmat pikkuterrierit on rohkeampia kuin toi .

[Terhi Puumalainen]

Se on sitä sakun omistajan onnea....

Tuossa syksyllä yhtenä aamulla oltiin läheisessä pikkumetikössä nuoren ison urokseni kans. Noin metrin levyinen polku ja koira käppäili rauhassa (joskus niinkin.. ) metrin verran polun sivussa varvikossa, hihna löysällä mitenkään säntäilemättä.
Kauempaa tuli nainen vastaan, koirani vilkaisi pikaisesti naista ja jatkoi nuuhkutteluaan, ei siis välittänyt millään lailla vastaantulijasta. No, kohdallapas tämä naikkonen alkoi puolihysteerisesti hillumaan ja heilumaan: "Hyi kamala minkälainen koira! Hirvee! Ei tuollaisia vihaisia koiria saisi pitää ihmisten ilmoilla!"
Siis TÄH ! ... Mulla mahtoi jäädä suu auki ja koira, no, se vaan haisteli koko ajan muina miehinä maata. Ajattelin vaan aamun unet silmissäni (uninen=kärttyinen), että tulen seuraavana aamuna samaan aikaan ja alan hillumaan itekin esimerkiksi tyyliin: "Hyi hirvee minkälainen takki sulla! Ei tuollaisia sais pitää, kun on noin rumakin!" Mut ei sitä naista näkyny seuraavana aamuna... Heh, oisin ehkä pitäny kuitenkin suuni kiinni.