koira kasvaa kainalosta

[Marisa Lundström]

Linda tais muuttua ensimmäisen kerran tappokoneeksi pauttia kolmikuisena.

Pitemmän aikaa oltiin jo treffailtu yhden lapinkoiran omistajan kanssa lenkeillä, ja aina Linda oli ollut niiiiiiiin söötti niiiiiiin söötti. Kunnes yhtenä iltana huomasin, että Lindan rotu ei ollutkaan ihan selvillä; Lindaa luultiin lapparinpennuksi pitkäkarvainen möllykkä kun oli.

Sillä siunaamalla kun sanoin, että "ei, ei tää oo lappari. Kyllä tää on seefferi; pitkäkarvainen sellainen" lapparin omistajalle tuli ilme ja hemmetinmoinen kiire pelastamaan liedelle kiehumaan jääneet perunat .

[Miia Rintamäki]

mä kans seisoskelin Mustin ja Mirrin edes yks päivä ja vaihdoin Vilille pantaa. Siihen tuli joku nainen autolla ja sanoi että "Kuinka sä et pelkää sitä kun se on susikoira?" Mä olin enkä saanu sanottua oikeen mitään. Sit se tuumas jotain et "Hyvin sä ammattimaisesti vaihdat sille pannan". Olin taas :ööh: Kaveri sit sano sille ettei se oo edes saksanpaimenkoira vaan sekarotunen, nii se nainen oli sit ihan eri olonen ja sano et "jaa sekarotuseksiko ne sua haukkuu.." kyllä ihmiset on sakeita!

[Auli Impola]

Olin kauan aikaa sitten silloisen urokseni kanssa lenkillä. Argo oli silloin puolivuotias. Olin lenkillä koirapolulla, ja vastaani tuli nainen pienen koiransa kanssa. Hän tuijotti Argoa ja nosti koiransa syliinsä.

Jonkinajan kuluttua hän tuli taas vastaan, kun olimme käyneet kääntymässä. Minä otin vuorostani puolivuotiaan Argo-kullan syliini ja katsoin tuon naisen koiraa hyvin pelokkaasti. Tuo nainen alkoi nauraa, ja sanoi minulle, että hän taisi käyttäytyä aika tyhmästi. Vastasin vain, että nii-in.

[Ronja Taskinen]

juoksevat autotiellekin koiraani karkuun, vaikka se nätisti kulkee vierelläni

Näinhän se on. Koirapelko on valitettavan yleistä. Minun on vaikeaa uskoa kenenkään pelkäävän pörröistä pikkukoiraa vaikka se juoksisi vapaana ja alkaisi hurjasti räksyttäen köyriä pahaa-aavistamattoman vastaantulijan jalkaa (poikkeuksena tietenkin pienet lapset), mutta annahan olla, kun joku tulee vastaan "susikoiran" kanssa, vaikka se olisi hyvin hallitusti remmissä.
Tämän seudun aikuiset eivät taida olla oikein luottavaisia, kun minä, kolmetoistavuotias tyttö kävelen mustan sakemannin (äitipuoleni koira, ei minun) kanssa. Koira on vielä pentu ja se on hulluna pieniin lapsiin, niiden luokse yrittää päästä haistelemaan ja leikkimään, ja mummoille se usein ärisee. Koiran ei tarvitse kuin sanoa vuh, kun porukka kiertää tien toiselle puolelle. Vaikka koiran tempominen joskus hurjalta näyttääkin, saan sen varsin hyvin pidettyä. Itse pidän koiraa ihan pikkukoirana, höpsönä pentuna ja söpönä pellenä.

[Merja Takaeilola]

Siis kuinkahan vanha tämä pentu on? Asiaan kannataisi jo puuttua jos se ärisee todellakin mummoille ja tempoo hihnassa kohti. Niillä on hyvä syy pelätä koiraa jos se nyt jo näyttää tuommosia merkkejä. Entä kun koira kasvaa? Saatko sitten pideltyä sitä?

Nopeasti kasvava pentu saattaa itsestä näyttää vielä pieneltä, mutta pitäisi muistaa toistenkin näkökulma. Tiedän mistä puhun sillä omakin koira olisi kannattanut opettaa jo pentuna ohittamaan rauhallisesti toiset koirat, niin ei tarvisi myöhemmin enää korjailla virheitä.

Tässä oli käsittääkseni kyse koirista, joita pelätään ja väistetään, vaikka ne eivät sille mitään aihetta annakaan..

[Anita Heino]

Hauskoja kokemuksia teillä.. :repee:
oisko niitä lisää??

[Kristina Polso]

Päinvastainen ongelma mulla. Tämä mun sesseni mulle tullessaan (aikuisena, 4kk sitten) oli melkonen remmissä riekkuja ja toisille korille rähisijä. Ohiteltiin muutaman kerran vanhaa setää colliensa kanssa, ja tämä aina hyvin ikävää kieltä käyttäen haukkui meidän alimpaan kuumaan paikkaan. En kuulemma olisi saanut koiraa pitää ollenkaan, Kepsukka oli hullu jne. jne. Nyt kun olen koirani saanu kuosiin, eli kiltisti mennään ohitse, jopa tästä em. koirakosta, niin pappapa onkin tunkemassa juttusille koiransa kanssa. Duh!