Koirat + vauva = ???

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Tita Vester-Mäkinen

Koirat + vauva = ???

Viesti Kirjoittaja Tita Vester-Mäkinen »

Laumamme kasvaa maaliskuussa ihmisvauvalla ja tässä pähkäilen hyviä konsteja ensitapaamisen luonnikkaaseen sujumiseen. Taloudessa on entuudestaan kaksi kappaletta 2,5 vuotiasta sakemannineitoja, joiden kanssa elo on mukavan leppoista. Miten mahdollisesti ilmenevään mustasukkaisuuteen kannattaa suhtautua? Uusi tulokas varmaankin osaa hoitaa suhtautumiset ihan ominpäin syömällä, huutamalla ja nukkumalla eli ei siitä puolesta huolta. Mutta miten toimia näiden karvakorvien kanssa, vinkkiä tarvitaan...
Johanna Mattila

Viesti Kirjoittaja Johanna Mattila »

Meillä on tyrkätty vauvankoppa vauvoineen lattialle synnäriltä tullessa ja koirat ovat siinä saaneet käydä tulokasta tervehtimässä. Mustasukkaisuus on mulle tuntematon asia, mutta tietynlainen ylisuojelevuus vauvaa kohtaan oli aikanaan meillä havaittavissa. Esimerkkinä se, kun vauvan isoäiti yritti nukkuvaa poikaa siirtää lattialta (koiran kainalosta) sohvalle, niin meidän kiltti pieni narttu näytti mummolle hammasta.
Samainen narttu hinasi myös pyörätelinettä muutaman metrin postin edustalla, kun joku mammaparka oli jättänyt fillarinsa samaan telineeseen mihin minä olin sitonut koiran ja jättänyt vauvan vaunut toiseen päähän telinettä. Koiruus oli sitä mieltä, että pyöräteline, siinä olevat fillarit ja etenkin sen vieressä olevat vaunut kuuluvat meille ja muut ei niihin koske.
Kotioloissa oman perheen kesken pärjättiin ihan mukavasti, mitä nyt imettäminen sohvalla telkkaria katsellessa oli vähän hankalaa: yksi koira nuoli vauvan päälakea, toinen putsasi varpaita ja kolmas nuoli ohimenneitä maitotippoja suupielistä. Eli iso sohva kannattaa hommata.
Ihan perusvinkkinä sanoisin, että jatkakaa normaalia elämää. Kyllä ne koirat uuden laumanjäsenen hyväksyvät ja huolella hoitavat. :)
Kangasmaa, Laura

Viesti Kirjoittaja Kangasmaa, Laura »

:lol:

Itselläni ei lapsia ole, mutta silloin kun veljemme kanssa oltiin pieniä niin meidätkin on tosiaan tyrkätty vaan haisteltavaksi, ja koirat jos ketkä pitivät meistä huolta. Me kun nukuttiin sitterissä niin koirat nukkuivat vierellämme. :)

Tarina kertoo että isäni ensimmäinen spu ei päästänyt mummoa hakemaan veljeäni parvekkeelta, kun oli laittanut sinne vaunuihin nukkumaan.

Eli varmasti koirat hyväksyvät uuden tulokkaan. Niinkuin Johanna jo mainitsikin, taitaa tuo ylisuojelevuus olla suurin ongelma. :D
Sirpa Hörkäs

Viesti Kirjoittaja Sirpa Hörkäs »

Minäkään en omista lapsia,mutta siskoni omistaa yhden.

Meillä tolla koiralla ei vajaan kahden elinvuoden aikana montaa hyvää kokemusta lapsista ollut,eikä se mitenkään luontevasti niihin suhtautunut.

Viime maaliskuussa siskoni sai esikoisensa ja vähän tietysti jännitti,miten koira ottaa tulokkaan vastaan.
Onneksi siskoni ei ole hysteerinen :harhar: ja ensitapaamisella pisti vauvan kantokopan(vai mikä se on nimeltään? ) vauvoineen sohvalle ja koira sai oma-aloitteisesti tutustua.
Ja koirahan tutustui.Vauvan päästäessä pienenkin inahduksen,koira oli pää kantokopassa ja varovasti lipaisi pientä poskesta.

Kuva

Koiran suhtautumisessa pieneen ihmiseen on sitä samaa varovaisuutta ja kärsivällisyyttä,mitä se on osoittanut tota meijän papillonia kohtaan ja ihan ilman ihmisen puuttumista asiaan.No,ehkä sitä jatkuvaa lapsen naamannuolemista on joutunut vähän toppuuttelemaan. :D

Munkin mielestä neuvo,että jatkakaa normaalia elämää,kuulostaa järkevälle.Kun äiti ei hypi seinille,jos koira on viittä metriä lähempänä vauvelia ja käyttäytyy luontevasti,niin kaikki menee varmasti hyvin. :)
Tita Vester-Mäkinen

Viesti Kirjoittaja Tita Vester-Mäkinen »

Kiitokset vastauksista! Eiköhän se tuolla koppa lattialle ja lungisti vaan -menetelmällä luonnistu. Voihan se olla että se on äippä joka joutuu tehopesussa kovemmalle kun ei muutamaan päivään koirulien kanssa nähdä.
Heli Kankainen

Viesti Kirjoittaja Heli Kankainen »

Me otettiin sairaalaan paita joka oli vauvalla ja tuotiin paita ensin kotiin koiralle haisteltavaksi ja kun kotiuduttiin ensimmäiseksi laitettiin vauva kopassa lattialle katseltavaksi ja haisteltavaksi. Koira oli mukana "kaikessa" ja sai aina halutessaan nuuhkia ja lipaista vauvaa tietty valvonnassa kaikki meni ok, koira hiukka arasteli et mikä toi on, mutta kun vauva lähti liikkeelle niin koira nosteli huuliaan ja murahteli vauvan tulllessa lähemmäksi, puutuimme käytökseen tiukasti, annoimme koiralle eristetyn oman paikan minne vauva ei päässyt ja koira sai mennä omaan rauhaan tarvittaessa ja ei mennyt kauaan kun koira ja vauva oli hyvät kaverit, aluksi kyllä epäilytti et mitä siitä tulee kun koiramme oli vauvan syntyessä 7,5 vuotta. Nyt kun koiraa ei ole lapsemme kyselee et koira töissä yms. kaipaa , onneksi meille on tulossa uusi ihana koiruus :lol:
Heidi Titoff

Viesti Kirjoittaja Heidi Titoff »

Minulla oli 3 narttua kun vauva synty. Pistin kopan lattialle ja kaikki kävi vuorollaan haistamassa ja sen jälkeen vauva kuulu kalustoon.
On pienempi ongelma miten koirat suhtautuu vauvaan kun se miten itse jaksaa koirat ja vauvan. Järjästä 2 kk koirille ulkoiluttaja ja viihdyttäja ja keskity vain vauvaan ja kerää voimia,se auttaa jaksamaan.
Onnea vauvalle :)
Nina Kallio

Viesti Kirjoittaja Nina Kallio »

Se ihan vauva-aika taitaa olla helppoa vaikkei koira niin erityisesti tulokkaasta ilahtusikaan, koska vauva vaan makoilee ja pysyy paikallaan. Sitten kun aletaan ryömiä ja tarttuilemaan joka paikkaan (koiran huuliin, korviin, häntään ym :lol: ), niin sitten kannattanee olla tarkempi.

Meilläkin on siskolla vauva ja ongelmana oman koiran kohdalla muodostui lähinnä se, että sitä vauvaa olisi koiran mielestä pitänyt jatkuvasti hoitaa eli nuolla. Ja "ihana" se vauvojen tapa, että kun koira nuolasee naamasta, vauva avaa suutaan... :roll:

Mutta kyllä oli oma sydän syrjällään kun vauva oli lattialla ja meidän "hirvi" siinä lähellä. Ei siksi, että koira ilkeyttään mitään tekisi, mutta saattaisi jostain innostuessaan tallata vahingossa. Tikkana olin kyllä siinä varmistelemassa, ettei näin pääse käymään.
Elina Ruha

Viesti Kirjoittaja Elina Ruha »

Tyttömme oli parin kuukauden ikäinen kun koiramme tassutteli meille. Totta kai sitä alkuun jännitti että miten käy mutta ihan suotta.

Tyyliin kuukausi pari sen jälkeen kun koira oli tullut meille lähdimme reissuun maalaismaailmaan. Lapsi nukku vaunuissa ja koira vaunujen vieressä. Naapuri tilan mamma oli nähnyt lastenvaunut (muttei koiraa) ja tietenkin uteliaana tallusteli pihalle tutkimaan vaunuja tai yritti tulla.

Naapurin täti sanoi että pihaan koira päästi mutta kun hän lähestyi vaunuja niin samassa oli lävähtänyt koiran hammaskalusto esiin ja varotushaukunta oli räjähtänyt ilmoille. Täti ei sitten tutkinut vaunuissa olevaa vauvaa..

Pari vuotta sitten meille syntyi kolmas lapsi ja sitä jännitettiin taas että miten käy. Sairaalasta päästyäni moikkasin ensin koiran ja sitten koira tutustui vauvaan. Niin kauan ko meillä oli sitteri käytössä ja lattia valloitettu vauvalle koirakin nukkui joko pää sitterin kaaren päällä tai sitten lapsen vieressä lattialla.

Koiramme ei siis oletettavasti ole koskaan nähnyt pientä nyyttiä ennen kuin se meille tuli :)

Aiksempi puol sakemannimme ei sietänyt lapsia missään olosuhteissa ja kun esikoinen syntyi koiramme muuttui täysin. Hänen maailmaansa kin mahtui meidän lisäksi esikoisemmekin. Esikoinen ja koira olivat kuin paita ja peppu koiran vanhuuteen saakka. :lol:

Kyllä se kaikki menee hyvin :)
Katri Toivainen

Viesti Kirjoittaja Katri Toivainen »

Ensinnäkin: onnea tulevan perheenlisäyksen johdosta!

Kaikkein tärkeintä koiralle on sen oma paikka, missä se saa olla rauhassa, tämä koskee nimenomaan tuota taaperoikää. Koira pääsee huilimaan, lapsella ei ole mitään asiaa mennä koiraan koskemaan.

Itse saan kaksoset huhti-toukokuussa, enkä usko, että nartullani on mitään vauvoja vastaan, kunhan jatkamme normaalia elämää. Koira saa tutustua vauvoihin, mutta sillä ei ole asiaa pestä niiden naamoja tai muutakaan. Molemminpuolinen kunnioitus niin vauvojen kuin koirankin puolelta 8) . Nyt odotusaikana olen totuttanut koiraani vähempään huomioon, rapsutuksia ei jaella niinkuin ennen. Lenkkeilyäkin olen joutunut vähentämään oman vointini vuoksi, mies hoitaa koiran tällä hetkellä.

Uskon, että kunhan toimii maalaisjärjen mukaan, kaikki menee hyvin. :wink:
Vastaa Viestiin