Uusi perhe

[Ronja Taskinen]

Viimeksi kun yritin ottaa kiinni, niin seurauksena oli murinaa.
Murinaa esiintyy muutenkin. Esim. jos kiellän koiraa tekemästä jotain (ei kuonoa pöydälle) tai ihan vaikka vaan katson kun se tekee jotain, mitä sen ei pitäisi (viimeksi söi paperinenäliinan, enkä edes jaksanut sanoa vastaan, omapa on vikansa).
Koira saattaa myös murista pelokkaasti, jos tulen kotiin/haen sitä hoidosta vanhemmiltani. Murina menee ohi, kun ehdotan ulos menoa tai leikkiä.

Murinahan saattaa joskus johtua siitäkin, että koira on "opetettu" murisemaan. Että jos sitä on kielletty tekemästä jotain ja koira on murissut, murinaa ei olla älytty/haluttu kieltää. Isäni "opetti" huvikseen koiransa murisemaan, tässä pari esimerkkiä miten se ilmenee:
- koira innostuu, kun joku alkaa pukea päällensä-se tietää jo hatun laittamisesta päähän, että nyt ollaan lähdössä ulos, ja tietenkin innostuu kun luulee pääsevänsä mukaan. Se menee heti ovelle kyttäämään kun tietää että joku on lähdössä ovesta ulos. Sitten kun on valmis ja lopuksi sanoo että Masa ei lähde, niin alkaa ihan kauhea murina, oikein kurkku koiralla korisee. Viime aikoina olen yirtäänyt sanoa koiralle hyvissä ajoin että Masa pysyy täällä, silloin seuraa vain pientä urahtelua.
- joskus kun isä oikein kunnolla leikkii koiran kanssa, pyörii sen ympärillä ja mukamas lyö koiraa, se saattaa alkaa murista ja joskus se haukkuu ja paljastaa hampaansa.
Isä on sanonut, ettei koiraa tarvitse pelätä, jos se murisee, ja naureskelee aina että tuli vaan semmoista sille opetettua. Pitää vaan tiukasti kieltää. Eikä se ole vielä kimppuunkaan käynyt.

Eli siis koira ei aina muristessaan ole vihainen. Vaikka luultavasti kaikki tämän tiesivät.

[Lotta Heikkilä]

Joo, ei se aina ole vihaista murinaa, mutta sellaisesta leikkimurinasta ei ole tässä ongelmassa kyse. Toki tuo örisee leikkiessään innoissaan muiden koirien kanssa ja sekin kuullostaa ulkopuolisesta varmaan aika hurjalta. Mutta kyse on siis ei-leikkimurinasta. Onko se sitten puhtaasti dominoivaa vai osittain myös epävarmuutta - sitä en vielä tiedä, mutta yritän kovasti ottaa selville.

[Heidi Parant]

Joo, ei se aina ole vihaista murinaa, mutta sellaisesta leikkimurinasta ei ole tässä ongelmassa kyse. Toki tuo örisee leikkiessään innoissaan muiden koirien kanssa ja sekin kuullostaa ulkopuolisesta varmaan aika hurjalta. Mutta kyse on siis ei-leikkimurinasta. Onko se sitten puhtaasti dominoivaa vai osittain myös epävarmuutta - sitä en vielä tiedä, mutta yritän kovasti ottaa selville.

Miten teillä on Lotta mennyt nyt? Muistan Lakun keväisistä hakutreeneistä, olihan se sielläkin aika dominoivana. Häntä oli tosi pystyssä, ja murina oli kyllä sen kuulosta, että maalimieheksi menemistä pitäisi miettiä pari kertaa...
Hieno ja upea koira kyllä, toivottavasti olette edistyneet tuon pörräämisen kanssa! :tsemp:

[Lotta Heikkilä]

Nyt on mennyt jo paremmin! Huomattavasti! Jos tulet tottiksiin, niin toivon mukaan näet!

Ei se pörinä ole täysin loppunut, enkä usko, että ikinä loppuukaan. Mutta alan pikku hiljaa hyväksyä sen koiraani kuuluvana piirteenä. Harva koira kaikkea osaa täydellisestä ja tuon kanssa toiset asiat on helpompia kuin toisten.

Suurin edistys on varmaan tapahtunut sen ansiosta, että uskallan itse puuttua asiaan - enää ei pelota tarttua koiraan kiinni, vaikka se kuinka nostelisi karvoja ja örisi. Kiitos kahden peräkkäisen silmätulehduksen, kun ikäviä silmätippoja oli laitettava, vaikka koira kuinka örisi.

Nyt kokeillaan jälkeä, josko se sopisi meille... mutta kyllä me vielä joskus tulla pelottelemaan maalimiehiä . Ei, kyllä mä uskon, että tuo koirus alkaa rauhottua ja uskallan tulla sen kanssa hakuun. Jollei, niin sitten pysytään poissa.

Nyt on tullut tosin aivan uusi outo piirre... aivan hullu läheisyydentarve kohdistuen muhun. Hyvä kun vessassa saa käydä ilman, ettei koira istu syliin. Mä sanon vaan, että pedrolla on välillä iso pipi päässä Sitten se vasta hölmistyneenä katsookin, että häh, en mä ole pedro.[/i]

[Jonna Hypen]

Heippa Lotta! itselläni on myös vuosi sitten otettu 3v saksanpaimenkoira poika ja olen mielenkiinnolla seuraillut teidän vaiheitanne! Meillä ei tosin tuommoisia murheita ole mutta tosi hienoa jos teillä alkaa kemiat"kohtaamaan"paremmin tsemppiä vaan!

[Lotta Heikkilä]

Nyt on mennyt jo paremmin! Huomattavasti! Jos tulet tottiksiin, niin toivon mukaan näet!

Ei se pörinä ole täysin loppunut, enkä usko, että ikinä loppuukaan. Mutta alan pikku hiljaa hyväksyä sen koiraani kuuluvana piirteenä. Harva koira kaikkea osaa täydellisestä ja tuon kanssa toiset asiat on helpompia kuin toisten.

[/i]

Niin, piti vielä lisätä, että vaikka alan hyväksyä sitä, niin se ei tarkoita, etten yrittäisi sitä vielä kitkeä pois. Se ei kuitenkaan ole kovin hyväksyttävä piirre.